Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

perjantai 28. syyskuuta 2018

Varmuuden vuoksi varman päälle peruutin


Monet ovat laillani enemmän tai vähemmän kielifriikkejä. Juuri käyttämäni sanan friikki käytön soveliaisuus on hyvä esimerkki asioista, joita pohdimme ja jopa saivartelemme. Monet kuuntelevat mielellään ohjelmaa Aristoteleen kantapää.

Mainitulla ohjelmalla on samanniminen virallinen (kai) Facebook-sivu, jolla kaltaistemme on mukava temmeltää.

Aloitin eilen keskustelun ilmaisusta "varman päälle", joka ei kuulosta mielestäni hyvältä suomelta. Jotkut pitävät ilmaisua aivan käypänä ja niin se varmaan onkin arkikielessä.  "Varmuuden vuoksi" toimii monessa tapauksessa hyvin, mutta ei mielestäni tarkoita täsmälleen samaa.

- aasinsilta -

Toimin tänään varmuuden vuoksi varman päälle ja peruutin osallistumisemme huomenna Helsingissä järjestettävään hematologisia syöpiä järjestävien verkostopäivään.  Olen yhä flunssainen, enkä halua vaarantaa muiden osallistujien terveyttä. Saatuani siirteen kesäkuussa kaksi vuotta sitten, sain kolme pöpöä ja jouduin lopulta takaisin eristysosastolle.

Soitin osallistumisestani järjestäjälle. Hän oli epävarma asiasta ("En ole lääkäri"). Syöpäpotilaiden on syytä harkita itse osallistumistaan suuriin yleisötapahtumiin, koska immuniteetti on alentunut. Päätin olla osallistumatta, koska en voi olla varma, että kaikki osallistujat harkitsevat asiaa perusteellisesti. Sitäpaitsi ei ole mukava lähteä flunssaisena matkaan.

Eräs oma kokemukseni olkoon esimerkkinä asian merkityksestä. Menin aikoinani hematologian osastolle eristyshuoneeseen siirteen saamista varten. Jotta operaatio voidaan toteuttaa, potilaalla ei saa olla flunssaa tai muuta sellaista, edes lievänä.  Ihmettelimme lääkärin kanssa, ollako vai eikö olla. Oireeni olivat tuskin tunnistettavia, mutta se riitti. Minulta otettiin näytteitä ja minut lähetettiin kotiin odottamaan paranemista ja mahdollista peruutusaikaa. Sittemmin testitulokset vahvistivat päätöksen oikeaksi.

Olisi kiva saada face-to-face -yhteys eläviin survivalisteihin, joita en tunne. Useat tuntemistani ovat jo poistuneet keskuudestamme. On vähän yksinäinen olo. Tässä olisi ollut tilaisuus laajentaa verkostoa. Tosin olisin altistanut itseni useammille suruviesteille. Samoin he minun suhteen. Tieto kohtalotoverin kuolemasta koskettaa hiljaiseksi.

Muuten friikki-sanalle on vaikea keksiä hyvää vastinetta. Intoilija tai harrastaja eivät tarkoita täysin samaa.

torstai 27. syyskuuta 2018

Säpinää Saaristomerellä

Tämä kotimaamme lounaiskolkka on ollut otsikoissa viime aikoina. Turun saaristossa on toteutettu hämmästyttävän suuri interventio, kun nelisen sataa viranomaista on osallistunut samanaikaisesti useiden kohteiden tarkastusoperaatioon.

Vietimme kesällä jälkipolvemme kanssa Norrskatassa. Paikan omistajan mukaan operaatio näkyi myös kyseisen saaren tienoilla ja yksi kohteista, Lilla Segellot, on vain muutaman kilometrin päässä Norrskatan lounaiskulmasta. Vaimoni oli häneen tänään yhteydessä muissa asioissa.

Tämä taitaa olla isojen poikien shakkipeliä. Me tavikset voimme vain arvailla, mistä on pohjimmiltaan kyse. Valtioiden välisessä viestinnässä ei kaikkea sanota ääneen. Tässäkin tapahtumassa on luultavasti viestinnästä kyse.

Todennäköisesti pitää paikkansa, että on ollut syytä epäillä tapahtuneen rahanpesua ja veronkiertoa. Vaikka kyseessä on useita kiinteistöjä upealla saaristoalueella, minua ihmetyttää operaation laajuus. Luulisi, että kyseessä olisivat paljon suuremmat rahamäärät, kun pannaan kerralla noin suuri joukko väkeä liikkeelle.

Tapahtuman sanotaan kuuluvan suureen kansainväliseen rikosepäilyyn. Ehkä se selittää tapahtuman mittasuhteet.

Se, mitä viranomaiset sanovat operaation syyksi, ei sulje pois sitä, että on ajateltu saatavan näyttöä jostakin muustakin. Tämä voi myös selittää iskun laajuutta.

Se, että toiminta näyttää olleen tappiollista, ei merkitse mitään.

Mielestäni ei ole mahdotonta, että kiinteistöt on hankittu hybridivaikuttamistarkoituksissa. Naapurimaassamme on varmasti valmiina lukuisia suunnitelmia erilaisista sotatoimista lähialueillaan. Niiden olemassaolo ei merkitse sitä, että niitä aiottaisiin käyttää. Ne ovat valmiina siltä varalta, että niitä katsottaisiin tarvittavan. Pakolaisten lähettäminen fillareilla Suomen itärajalle oli luultavasti myös hybridioperaatio. Presidentin keskustelivat ja asiat järjestyivät. Tulee mieleen 60-luvun noottikriisi.

Hybridioperaatioilla ei välttämättä pyritä mihinkään konkreettiseen. Tarkoitus voi olla vain luoda epävarmuutta tai kokeilla, miten toimeen reagoidaan.

Eräs kokenut kansanedustaja totesi, että Suomen toteuttama operaatio oli voimakas viesti. Arvelen samaa. Kiinteistöjen hankinta on ehkä ollut iskun lailla piiloviesti. Ääneen ei sanota, mihin pyritään, mutta kummankin tahon johdossa arvataan, mihin toimilla pyritään.

Minun on vaikea ajatella, että kylmän sodan aikana maamme johto olisi antaa lupaa tällaiseen vastatoimeen. Tarkkailtu olisi varmasti huolellisesti.

Mikä on seuraava siirto?



 


keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Hyvin tepsi!

Vasen olkapääni vaivasi minua muutama vuosi sitten. Käden nostaminen ylös oli hyvin hankalaa. Olisi ollut vaikea antautua perinteiseen tyyliin. Oikealla kädellä olisin kuitenkin voinut nostaa valkoisen lipun.

Sain olkaani kortisonipiikin, ja ongelma ratkesi. Käteni toimi hyvin pitkän aikaa.

Tänä vuonna vasen olkani on taas vaivannut ja oikea hyväkäs on äitynyt mukaan, tosin ponnettomammin. Jouduin etsimään nukkumaan laittautuessani sellaista sentoa, ettei kumpikaan olka tuntuisi kipeältä.

Kerroin terveyskeskuksen luukulla vaivastani. Minulle suositeltiin voimistelua. Asia jäi taas.

Sain kesällä eräältä ystäväpariskunnaltamme loistavan syntymäpäivälahjan: kuminen jumppanauha ja  voimisteluohjeet. Olen käyttänyt ahkerasti nauhaa, ja olkavaivani ovat lähes kadonneet. Olipa täsmälääke!

Tämä kokemus motivoi ylläpitämään liikkuvuutta muillakin keinoin.




tiistai 25. syyskuuta 2018

Go-go, slow-go ja no-go


Olen lueskellut Marja Saarenheimon teosta Vanhenemisen taito. Kirjoittaja kuvaa kirjan alkupäässä tapoja jäsentää eläkeikää. Seniorina elämistä on kutsuttu muun muassa kolmanneksi iäksi. On kuitenkin huomattu, että eläkeläisyydessäkin on erilaisia vaiheita, ja alettu käyttää myös ilmauksia neljäs ja viides ikä. Hauska versio suunnilleen samasta asiasta on jaottelu go-go, slow-go ja no-go.

Kolmas ikä tarkoittaa vaihetta, jolloin ollaan eläkkeellä, mutta voidaan aika hyvin ja jaksetaan harrastaa erilaisia asioita. Neljännessä iässä tarvitaan lisääntyvästi apua päivittäisessä elämässä selviämiseen ja viidennessä apua tarvitaan jatkuvasti.

Saarenheimo toteaa, että ikään ja aikajärjestykseen perustuvat jaottelut ovat aika kömpelöitä. Olen samaa mieltä. Minut voisi ehkä sijoittaa samaan luokkaan iäkkään isäni kanssa.

Minä en kykenisi enää täysipäiväiseen työhön, mutta koen silti olevani aika toimintakykyinen. Elämääni voisi kuvata ilmaisulla osa-aikainen go-go. Kolmiosainen jaottelu on minulle hyödyllinen, koska ymmärrän, että nyt kannattaa tehdä niitä asioita, joita haluaa. Myöhemmin mahdollisuudet vähenevät.

Minulle olisi voinut käydä niin, etten olisi ehtinyt työeläkkeelle ollenkaan. Hyvä näinkin. On makuasia, onko elämäni nyt go-go vai slow-go. Ehkäpä mielikuvittelen itseni edelliseen.

Toimintakykyäni rajoittaa pikkuisen sekin, että immuniteettini ei ole vielä täysin palautunut. Sairastin viime viikolla lyhyen röntsytaudin, mutta pystyin katkoksesta huolimatta liikkumaan ihan hyvän viikkoannoksen. Tänään on taas lepopäivä, koska olen nuhainen ja yskäinen. Olisikohan minun pitänyt malttaa pitää taukoa pidempään?










maanantai 24. syyskuuta 2018

Manuaalihuumoria


Arpa on heitetty. Olemme ostaneet mikroaaltouunin. Olemme elättäneet ja kasvattaneet lapsemme ilman tällaista laitetta. Ei kai se mikään ansio ole. Näin on vain käynyt. Olemme olleet epäileväisiä mikroaaltojen terveysvaikutusten suhteen, ilmeisesti turhaan. Jos vaikutuksia on, tuskin niillä on suurta merkitystä, kun aloittaa eläkeiässä.

Käsikirjat ovat harvojen lempilukemistoa. Parasta on, jos uusi laite toimisi niin intuitiivisesti, että käyttö sujuu helposti käsikirjaa vilkuilematta.

Ilmeisesti erityisesti amerikkalaiset valmistajat haluavat varmistaa, etteivät joudu vastuuseen asiakkaiden mahdollisista käyttövirheistä. Tämä tarkoitus saattaa tuottaa käyttöohjeita, joissa on tahatonta komiikkaa.

Tässä poimintoja uuden laitteemme manuaalista (Kenwood K23MSW16E/K23MSB16E, käyttöopas):

  • Älä koskaan käytä laitetta, kun se on tyhjä.
  • Pidä laite, virtajohto ja pistoke poissa vedestä.
  • Tätä laitetta saavat käyttää yli 8-vuotiaat ja sellaiset henkilöt, joiden fyysiset, aistimelliset tai henkiset kyvyt ovat alentuneet tai joilla ei ole kokemusta laitteesta tai tietoutta laitteen käytöstä, jos heitä valvotaan ja he saavat ohjeet laitteen turvalliseen käyttöön ja he ymmärtävät, mitä vaaroja laitteen käyttöön liittyy. 
  • Ole varovainen laitetta nostettaessa, sillä se on painava.
  • Lapset eivät saa leikkiä laitteella.
  • Ruoan tai vaatteiden kuivaaminen, lämmitysalustojen, tohveleiden, sienten, pölyrättien ja vastaavien kohteiden kuumentaminen voi johtaa vamman, kohteen syttymiseen tai tulipalon vaaraan. 
  • Mikroaaltouunia tulee pitää silmällä, kun sitä käytetään. 
  • Jos käytät sydämentahdistinta, ota yhteys lääkäriin ennen mikroaaltouunin käyttöä.
  • Jos laitat mikroaaltouuniin paperia, muovia, puuta tai muuta tulenarkaa materiaalia, ne voivat syttyä tuleen.
  • Älä käytä mikroaaltouunia tyhjänä, se voi vahingoittaa tuotetta.
  • Älä yritä käyttää tätä uunia luukku auki, se voi johtaa haitalliseen altistumiseen mikroaaltosäteilylle. 

Hyvä nuo on tietää, mutta hauskaakin oli. Uskallammekohan koskea laitteeseen.

Olen joskus lukenut tai kuullut tarinan ruohonleikkureita valmistavasta yrityksestä, jonka tuottaman laitteen ostanut asiakas oli vienyt katolle ja sen seurauksena syntyi jokin haaveri. Yritys oli sen jälkeen järjestänyt kilpailun, jossa piti keksiä tapoja miten ruohonleikkuria voi käyttää väärin. Sitten he olivat painattaneet näitä laitteen mukana tulevaan luetteloon ja kehoittaneet olemaan toimimatta niiden mukaisesti.



perjantai 21. syyskuuta 2018

Asennemuutos tarpeen


Huomaan, että minulla on ollut vääränlainen asenne eläkkeellä olemista kohtaan. Olen käsittänyt sen luopumiseksi, mutta sehän onkin mahdollisuus.

Kun sain syöpädiagnoosini, olin utelias kokemaan, mitä niistä seuraa. Kummassakin tapauksessa sisällöstä päätti sairaanhoitojärjestelmä.

Eläkkeellä olemiseni sisällöstä vastaan minä itse ja minun vaimoni. Ainoat vastustajani ovat aamuiseen nousemiseen liittyvä kitka ja sen jälkeinen sängyn vetovoima.

Yksi helmasynneistäni on ruumiinvoimien käytön minimointi. Koska läppärillä kirjoittaminen on sängyssä mahdollista, minä vääjäämättä kirjoitan pitkälläni. Minä en näin toimiessani riko lakia, mutta arvelen, että tapa ei ole minulle hyväksi.

Mitä kaikkea hauskaa voisinkaan tehdä nyt, kun aikaa on? Minun lienee syytä vähentää kirjoittamisen osuutta hereilläoloajastani.

torstai 20. syyskuuta 2018

Takapakkia


Otin illalla kokonaisen unipillerin, mutta uni odotutti itseään. Puolikas lisää auttoi. On minulla hirmuinen vastustaja. Onneksi olemme vaimoni kanssa menossa unikursseille.

Monilla vanhuksilla on uniongelmia. Ehkä tämä on vain sitä. Minusta on tulossa vanhus.

Meillä kokoontuu kirjapiiri illalla. Pitää ruveta laittamaan huushollia järjestykseen.


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Nöyrryttävä on

Rokotus

Kaksivuotisrokotuksistani oli yksi jäänyt saamatta. Sain jonkin aikaa sitten pneumokokkirokotuksen ja eilen kävin hakemassa vielä priorixin (tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko). Ensi vuoden puolella minun pitäisi saada nämä kaksi vielä kerran, ja siihen rokotusohjelmani loppuukin.

Ontelo ummessa

Minulla oli parisen viikkoa sitten kurkku kipeä. Se meni onneksi ohi kohtuullisen nopeasti. Nyt minulla on ilmeisesti nuhaa. Tuulenhalkaisijani ei vuoda, mutta tunnen, että vasen nenäontelo on tukossa. Kun kumarrun syvään, ikävä tunne voimistuu. Olen hengitellyt höyryä, mutta en ole saanut läpimurtoa aikaan.

Harmittaa, kun minun on keskeytettävä kuntoiluni. Urheilulääkäri (Voiko kurkkukivussa mennä lenkille? Urheilulääkäri Pippa Laukka kertoo, saako flunssassa treenata) suosittelee selkein sanoin jättämään harjoittelut kipeänä väliin. Neuvon uhmaamisesta voi seurata jälkitauti, sydänlihaspussin tulehdus tai taudin pitkittyminen. Leukemiasurvivalistin on varmasti syytä ottaa ohje tosissaan. Kuulostaa siltä, että kevyitä harjoitteita voin kuitenkin tehdä.

Arvelen näiden lievien tautien muistuttavan minua siitä, että immuniteettini ei ole vielä palautunut ennalleen. Luultavasti minulla on alttius saada myös hankalampia vierailijoita.

Taidan ottaa liikuntapaaston siltä kannalta, että nyt voin nauttia rehkimättömyydestä.

Taidenäyttely

Kävimme eilen Kaisu Sirviön ja Matti Hintikan näyttelyn avajaisissa Auran Galleriassa. Esillä on litografiaa ja tussimaalauksia. Juttelin Katin kanssa tussivärien käyttämisestä. Olen joskus kokeillut joitakin tusinasellaisia, mutta en innostunut. Sain Katilta vinkin, mistä voisin saada parempia. On kiva kokeilla uusia keinoja.

Auran Galleria on aivan Turun keskustassa, Aninkaisten- ja Yliopistokadun kulmauksessa. Gallerian sivuilla on runsaasti kuvia molempien taiteilijoiden teoksista.


tiistai 18. syyskuuta 2018

Måtsatsen till tvångssvenska

Kahdeksan vuotta pakkoruotsia - mikä kätketty aarre!

Joku voi olla toista mieltä. Voi myös ajatella niin, että kun sitä on noin paljon takana, miksi sitä ei voisi myös käyttää.

Minun ruotsini on kuin jäävuori. Siitä on pieni osa pinnalla ja valtaosa piilossa veden uumenissa. Pinnalla olevaa ("Jag älskar dig" ja niin edelleen) osaan käyttää, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. On harmillista, kun jokin tarpeellinen sana on syvällä ja nousee esiin niin hitaasti, että tilanne on jo ohi, kun sen muistaa. Eikö tuolle voisi tehdä jotakin?

Ilmoittauiduin täkäläisen Arbiksen keskusteluryhmään.

1202015 SVENSK KONVERSATION B1, kvällskurs (37 €) mån. 10.9–3.12 at 17.45–19.15
4 vån. Rum 422 Kaskisgatan 5 • Kim Lindroos
Anmälning 15.8 (kl. 18) – 2.9

Håll din svenska levande! En konversationskurs för dig som kanen del men ytterligare vill förbättra dina kunskaper i svenska. Vi läser t.ex. tidningsartiklar och diskuterar. FM Kim Lindroos är utbildad lärare i svenska.

Valitsin ruotsinkielisen työväenopiston, koska halusin, että opettaja puhuu ruotsia syntymälahjanaan.

Tähän mennessä meillä on ollut kaksi istuntoa. Opetus tapahtuu samassa rakennuksessa, jossa suomenkielinen työväenopistokin toimii.

Oikein on kivaa ollut. Opettaja on oikein innostunut ja antaumuksellisesti työnsä hoitava nuorimies. Ensimmäisellä tunnilla jännitti, kun istuimme kuten luokissa perinteisesti istutaan. Asetelma laukaisi jonkilaisen syvälle juurtuneen kouluahdistuksen. Onneksi siirryimme keskustelemaan ryhmiin. Silloin homma kääntyi paljon lupsakammaksi. Eilen keskustelimme ryhmissä koko sen ajan, jonka oli läsnä. Tulin tapani mukaan hieman myöhässä.

On huomionarvoista,että melkein kaikki osallistujat ovat taustaltaan ulkomaalaisia. Monet heistä tuntuvat olevan tavalla tai toisella yliopistoväkeä.

Ei minusta kaksikielistä tule, mutta mukavaa, jos saan helpommin ruotsia ulos suustani. Ehkäpä uskaltaudun joskus myös ruotsinkieliselle maalauskurssille.

Varttuneen kansalaisen on hyvä vaivata aivojaan.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Eläkeläisen salakuoppa


Minulle alkaa valjeta, että eläkkeellä oleminen on vaarallista. Eihän siitä selviä hengissä kukaan.

Vakavasti puhuen oloneuvoksen päiviin liittyy piilevä riski. Kun töissä ei tarvitse käydä, liikkuminen vähenee huomattavasti. Arkiliikunta katoaa melkein kokonaan. Keittiön ja makuuhuoneen välillä ei askeleet juuri kartu. Ruokaostokset tuodaan kaupasta autolla pihaan ja hissillä kotiovelle.

Kun aktiivivuosina harrastaa kuntoilua, pohjana on kohtuullinen annos liikkumista, joka syntyy arkiaskareiden ja työtehtävien ohessa.

Minulla on kohtuullinen liikuntaohjelma, jota yritän toteuttaa. Osa toteutuu siten, että käyn esimerkiksi kirjastossa kävellen. Treenaaminen ja arkitoimet sulautuvat osittain toisiinsa.

Minä vietän aika suuren osan päivästäni nenä näyttöruudussa tai kirjassa. Valitettavasti energiankäytön minimointitaipumukseni saa aikaan sen, että kun nuuskimiselimeni on äskenmainituissa, selkäni on sängyssä ja pääni tyynyssä.

Luulen, että Kiloklubin sivujen täyttäminen ei johda mieluisiin vaa'an lukemiin kovin nopeasti, koska arkiliikuntani on vähäistä. Kiloklubissa pitäisi olla jokin eläkeläisasetus, joka ottaisi tilanteen huomioon.

Kiloklubin syömisnormeissa pysyminen on helppoa. Ehkä minun pitäisi omatoimisesti kiristää tahtia.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Rimpuilu jatkuu

Kirjoitin kuunvaihteen tienoilla unitilanteestani. Olen nyt onnistunut vakauttamaan rytmini siten, että saan nukutuksi kohtuullisen hyvin ja aika sopivaan aikaan. Nukahdan puolen yön jälkeen ja herään yhdeksän tienoilla. Tarvittaessa otan täydentävät.

Otin alkuun yhden pillerin iltaisin ja nyt olen päässyt kolmeen varttiin. Tuoteselosteessa kehotetaan ajamaan tsolpideemitartraattilääkitys alas vähitellen.

Yritän liikkua säännöllisesti. Tähtään siihen, että kävelen tai kuntopyöräilen 40 minuuttia päivässä muulloin kuin viikonloppuisin. Lisäksi venyttelen, teen kuminauhajumppaliikkeitä ja käsipainoharjoituksia. Jos suoritukset jäävät jonakin päivänä tekemättä, jäljelle jää silti aika hyvä määrä. Jos jaksan ja viitsin, voin korjata puutosta viikonloppuna.

Voi syystä kysyä, onko ohjelmani liian rankka leukemiasurvivalistille. Kun energiataso on alentunut, kannattaako uhrata noin paljon voimia liikuntaan?

Ikääntymisen ja sairastelun vuoksi olemukseeni on tullut vanhuksille tyypillistä jäykkyyttä. Harjoittelu tuntuu vireyttävän olooni. Vaikka se kuluttaa energiaa, koen oloni paremmaksi. Toivon voivani näin elvyttää myös liikkuvuuttani.

Pyrin aikaisemmin puolen tunnin aerobisen liikunnan arkipäivittäisannokseen. Ajattelin sen olevan syöpäläiselle riittävästi. Huomaan kiristetyn tahdin toimivan paremmin.

Vaikka liikunta kuluttaa energiaa, uskon kokonaisuuden antavan enemmän kuin ottavan.

Toivon pääseväni kokonaan irti unilääkkeestä ja voivani todeta, mihin voimani riittävät, kun tsolpideemitartraatti katoaa elimistöstäni.



torstai 13. syyskuuta 2018

Astrid Lindgren ja toinen maailmansota


Kirjastossa sattui käteeni Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945. Olen nyt lukenut kirjasta noin puolet.

Jos haluat lukea toisesta maailmansodasta sujuvasti kirjoitetun ja kompaktin kuvauksen, tässä on sinulle hyvä vaihtoehto. Lindgren halusi ymmärtää, mistä oli kysymys, seurasi tarkkaan sotauutisia ja kirjoitti tapahtumista niitä kommentoiden päiväkirjoihinsa. Hän liitti teksteihinsä myös lehtijuttuja sotatapahtumista.

Lindgren oli kolmeneljäkymppinen aivan tavallinen perheenäiti. Tulevasta maineesta ei ollut vielä tietoakaan, ainakaan kirjan ensimmäisessä puoliskossa. Kirjoittaja ei näyttäydy syvämietteisenä pohdiskelijana, mutta kertoo selkeästi sotatilanteen kehittymisestä ja sen vaikutuksesta tukholmalaisten arkeen. Hän ilmaisee jatkuvasti myötätuntoa sodasta kärsivien maiden - kuten Suomen - ihmisiä kohtaan. Hän tuo myös esiin tietoisuutensa oman perheensä hyväosaisuudesta verrattuna sotivien maiden kansalaisten kohtaloihin.

Ruotsissa elettiin jatkuvassa pelossa. Sielläkin säännösteltiin elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden myyntiä. Sota tuntui kuin kiertyvän ympäri Ruotsin tarttuen yksi kerrallaan sen naapurimaihin ja ja hieman siihen itseenkin.

Aluksi Saksa hyökkäsi Puolaan. Sitten alkoi Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota. Sen jälkeen Saksa valloitti Tanskan, Norjan ja Ranskan. Sota levisi vähitellen eri puolille maailmaa. Vuonna 1941 syttyi sota uudestaan Suomen ja Neuvostoliiton välille samassa yhteydessä, kun Saksa hyökkäsi itänaapuriamme vastaan. Suomi ja Saksa sotivat yhdessä. Ruotsinkin joutui näyrtymään Saksan edessä ja antamaan sen kuljettaa kauttaan sotilaitaan Norjaan ja takaisin.

Lindgren kauhisteli Saksan toimia, mutta toivoi kuitenkin sen pystyvän pitämään suomalaisten kanssa venäläiset loitolla Ruotsista. Kirjoittaja ei salaa kiitollisuuttaan suomalaisia kohtaan.

Ruotsissa sattui pari salaperäistä katastrofia. Kolme lähekkäin olevaa sota-alusta räjähti ja upposi yllättäen. Yli kolmekymmentä ruotsalaista kuoli. Myös yksi ruotsalainen sukellusvene upposi ja sen miehistö menehtyi.

Lindgren oli etuoikeutettu tiedonsaannin suhteen, koska hän toimi Ruotsin sotasensuurin palveluksessa.

Kirjoittaja päivittelee jatkuvasti maailman hulluutta ja varmasti aiheesta.






keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Yhteiskunta mullistui 1700-luvulla ja niin myös taide


Taide kehittyi erikoisella tavalla 1700-luvulla. Raskaasta ja koristeellisesta barokista siirryttiin kepeästi keimailevan rokokoon kautta jylhän totiseen klassismiin (uusklassismi) ja sitten vielä romantiikkaan.

Varmaankin tuon vuoristoradan muotoutumiseen ovat vaikuttaneet kyseisen vuosisadan suuret yhteiskunnalliset ja aatteelliset mullistukset. Aikakauden kehityksen ydin voidaan puristaa yhteen sanaan, joka on valistus. Järki, järki ja järki. Aikakauden suuria nimiä ovat muiden muassa VoltaireImmanuel KantAdam Smith ja Johann Wolfgang von Goethe.
Kyseisellä vuosisadalla syntyi vapautta korostava aatesuuntaus liberalismi. Valistuksen aikaa kun elettiin, ensimmäinen tietosanakirja näki päivänvalon.

Vuosisadan loppupuolella tapahtui mullistusten mullistus, kun kansa nousi monarkiaa vastaan. Elettiin vuotta 1789 ja alkoi Ranskan suuri vallankumous. Vaikka oli vapaudesta kysymys, alkoi tapahtua hirveitä.



Olen julkaissut tämän artikkelin 18. syyskuuta 2010 Taidehistoriaa ja muutakin havinaa -blogissani. Toimimattomat hyperlinkit on korvattu uusilla ja tekstiä hieman muokattu. 

tiistai 11. syyskuuta 2018

Petrus van Schendel näyttää miten valoa maalataan

Eräs FB-kaverini reagoi eiliseen postaukseeni ja kehotti minua kirjoittamaan Petrus van Schendelista (1806-1870) valon maalarina. Kiitos Markus, teen työtä pyydettyä.

Schendel ei ole tunnettu siten, että hänestä löytyisi helposti tietoja. Netissä on kuitenkin runsaasti kuvia hänen teoksistaan. Ammattimies tämä hollantilaisbelgialainen näyttää selvästi olleen. Hän on erikoistunut kuvaamaan valoa pimeässä ja siinä hän on hyvin taitava. Ehkä aiheistaankin johtuen häntä on vaikea olla pitämättä romantiikan edustajana. Hän eli impressionismin kynnykselle asti, mutta oli selvästi menneiden aikojen edustaja.

The Love Letter
Schendel käytti chiaroscuroa ja kulki siten vankasti Caravaggion ja Rembrandtin jalanjäljissä. Teoksen oleelliset kohdat näytetään kirkkaassa valossa, mutta muut alueet häipyvät asteittain hämärään ja pimeään. Valon suunta näkyy selkeästi, Schendelillä yleensä myös valon lähde.

Rembrandtin chiaroscuro on jotenkin karskia verrattuna Schendelin tunnelmiin.

Chiaroschuro on erotettava sfumatosta, jolla tavoitellaan kolmiulotteisuutta häivyttämällä rajoja useilla päällekkäisillä värikerroksilla. Esimerkiksi Leonardo käytti tätä menetelmää. Tämäkin työväline on löytynyt Schendelin pakista.

Ilma- eli väriperspektiivi vaikuttaa etäisyyden kokemukseemme. Mitä kauempana kohde on, sitä sinertävämmältä ja vaaleammalta se näyttää. Sinisyys johtuu valon siroamisesta. Taiteilijamme on varmasti tuntenut ilmaperspektiivin.

Näiden keinojen sovittaminen toisiinsa on haastavaa. Jos halutaan korostaa valolla etualalla olevaa kohdetta, tausta tavallaan tummenee ja vaalenee samaan aikaan.

Schendel kuvaa värit hyvin realistisesti. Irrottelemisesta ei ole tietoakaan.

Market by candlelight,
public domain
Schendelin maalaukset ovat tunnelmaltaan hyvin levollisia. Ne välittävät kuitenkin voimakkaan kokemuksen ajasta ennen sähkövalon yleistymistä. Hämyisyys ikäänkuin pehmentää äänetkin, jotka vilahtelevat maalauksissa hahmojen lailla. Yllä olevan maalauksen leppeyttä jännittää hieman etualalla olevan hahmon silmien epäsymmetrisyys.

Night Market,
public domain
Erikoista, että joku on jaksanut maalata noin paljon pimeää. Tyyli on luultavasti ollut kyseisen taiteilijan tavaramerkki. Schendel toistaa itseään kuten Kuutti Lavonen tai Rafael Wardi nykyään. Ammattimiehiä hekin.

Evening Market 1843,
public domain
Täällä lisää Schendelin teoksia.

maanantai 10. syyskuuta 2018

perjantai 7. syyskuuta 2018

Aasinsiltaa oravanpyörään


Onko olemassa jokin sanonta kurjesta tervassa? Kun saa nokan irti, tarttuu pyrstö, ja päinvastoin. Täi  tervassa on ainakin ihan jumissa. Tervaa ja höyheniä on käytetty joskus jonkinlaisena rangaistusmuotona. Vastenmieliset hommat ovat tunnetusti kuin tervan juontia, ja kuolema koittaa, jolleivät sauna, viina ja terva auta.

On kuin Honkala tervassa; kun toinen käsi irtoaa, toinen tarttuu.

Kerroin tiistaina nukkuneeni hyvin edellisenä yönä. Keskiviikon ja torstain välinen yö olikin sitten katastrofi. Huomasimme illalla, että unilääkkeemme olivat loppuneet. Piti sitten selvitä ilman. Tosin en selvinnyt.

Valvoin koko yön. Kuuntelin pari tuntia rentoutusnauhoja Youtubesta. Eivät auttaneet. Nukuin päivällä. Seuraavana yönä otin kokonaisen pillerin, mutta se ei riittänyt. Kahden tienoissa otin puolikkaan lisää, mikä auttoi.

Minun pitää nyt vakiinnuttaa unirytmini pillereillä ja sitten taas pyristellä niistä irti.

Oravanpyörä on vanha tapa kuvata lähes toivotonta työmaata. Eteenpäin ei pääse, vaikka kuinka juoksisi. Oikeastaan oravanpyörä kuvaa minusta selvemmin työtä, jolla ei ole mitään vaikutusta. Mieleeni tuli Ranskan suuren vallankumouksen aikaiset työttömyystyöt; kaivettiin kuoppia ja täytettiin niitä. Hölmöläisten hommaa.

Oravanpyörä-käsitteessä on kielteinen sävy. Nykyään ihmiset tosin menevät vapaaehtoisesti oravanpyöriin ja jopa maksavat siitä. Niitä kutsutaan juoksumatoiksi. Englannin kielen vastineet oravanpyörälle ovat muuten rat race ja threadmill. Jälkimmäinen kääntyy kirjaimellisesti ehkä polkumyllyksi. Hauskaa, että myös juoksumatosta käytetään samaa threadmill-nimitystä.

Kreikan taruston kuningas Sisyfos päätyi erilaisten vaiheiden jälkeen vierittämään isoa kiveä ikuisesti ylös jyrkkää mäkeä. Aina kun huippu lähestyi, kivi romahti alas.

Saapa nähdä, osoittautuuko oma nukkumiskouluni tervassa räpistelyksi, oravanpyöräksi, Sisyfoksen tehtäväksi vai joksikin muuksi. Tähän ei auta kuin oma tunnuslauseeni "Hyvinkin voi käydä".

Löytyykö jutustani muuten aasinsiltaa?







torstai 6. syyskuuta 2018

Symmetrisestä tasa-arvosta 1


Välillä tuntuu siltä, että tasa-arvon ajatellaan tarkoittavan täyttä symmetriaa. Siis että, kaikissa tehtävissä pitäisi olla yhtä paljon naisia ja miehiä. Tämä on tietysti kärjistys.

Tehdään kuitenkin ajatusharjoitus ja kuvitellaan, että mies- ja naisvaltaisia aloja symmetrisoitaisiin.

Yle käsitteli mies- ja naisvaltaisia aloja artikkelissaan Miehet ja naiset yhä eri ammateissa - Suomi kärkimaiden joukossa Euroopassa vuonna 2016. Kuvaus perustuu siis muutaman vuoden takaisiin lukuihin, jotka tuskin ovat ratkaisevasti siitä  muuttuneet.

Työllisten naisten yleisimmät ammatit kuuluivat luokkiin:

  • hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät
  • myyjät ja kauppiaat
  • opettajat ja opetusalan erityisasiantuntijat. 

Miesten vastaavat luokat olivat:

  • luonnontieteiden ja tekniikan erityisasiantuntijat
  • kuljetustyöntekijät
  • rakennustyöntekijät.  

Naisvaltaisimmat alat olivat terveys- ja sosiaalipalvelut (87), majoitus ja ravitsemus (69) sekä koulutus (68). Miesten vastaavat olivat rakentaminen (92), kuljetus ja varastointi (78) sekä teollisuus, sähkö, lämpö, vesi ja jätehuolto (77). Suluissa olevat pyöristetyt prosentti luvut tarkoittavat enemmistösukupuolten osuuksia.

Symmetrian aikaansaaminen näille aloille olisi haastava hanke. Esimerkiksi sairaaloista pitäisi kävelyttää suuri joukko naisia ulos ja korvata heidät miespuolisilla sairaala-alla muuntokoulutetuista rakennustyöntekijöistä ja rekkakuskeista. Viimeksi mainittujen alojen tehtäviä avautuisi naisille.

Kuviteltu tasaus ei olisi maata järisyttävä muutos. Sekä naiset että miehet selviäisivät kaikissa näissä ammateissa aivan hyvin. Kaikki voivat hakeutua näihin, jos haluavat.

Ihmettelen ettei puolustusvoimien tehtävät näy mainituissa luvuissa. Armeija on käsittääkseni yhä hyvin miesvaltainen laitos.






keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Setiys ja tätiys


Minulla on ollut kuusi tätiä, yksi eno ja viisi setää. Elossa on vielä yksi täti ja yksi setä.

Sedät ja tädit ovat olleet osa elämääni. He ovat olleet aikuisia ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet minuun hyväntahtoisesti. Vaikka he eivät ole vanhempiani, he ovat jotakin sinne päin. Setien ja tätien ei ole tarvinnut pitää minua ruodussa. Se on ollut vanhempieni tehtävä. Setien ja tätien kanssa on  juteltu leppoisasti, kun on kohdattu. Kukapa heistä haluaisi pahaa nuorille sukulaisilleen.

Tädit ja sedät eivät yleensä kuulu päivittäiseen arkeen. Heitä tavataan silloin tällöin, kun suvussa vietetään merkkipäiviä, hautajaisia tai kyläillään muuten vain.

Jotkut sedistäni ja tädeistäni ovat asuneet samalla paikkakunnalla, joten heitä tavattiin useammin kuin muita.

Yksi tädeistäni on hoitanut minua, kun olin aivan pieni. Yksi sedistäni järjesti minulle ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeisen kesätyöpaikan Tukholmasta. Tällä reissulla tutustuin tulevaan vaimooni, joka oli myös kesätöissä naapurimaan pääkaupungissa. Toinen sedistäni junaili minut tilalleen sukuseuran hallitukseen.

Tätieni ja setieni kokemusten kautta ymmärrän maamme historiaa laajemmin kuin vain vanhempieni historian valossa. Sedistäni kaksi oli rintamalla. Kolme äidinpuoleista tätiäni olivat lottahommissa. Kaksi äidinpuoleista tätiäni oli sotalapsena Ruotsissa. Myöhemmin yhden tätini puoliso oli YK-hommissa Kyproksella.

Setäni ja tätini hakeutuivat keskenään erilaisiin ammatteihin. Yksi sedistäni jatkoi vanhempiensa jäljissä maanviljelijänä. Kaksi tätiäni päätyi avioliiton kautta maatilojen emänniksi ja yksi kauppiaan puolisoksi. Joukosta löytyy myös ostaja, kirjastonhoitaja, talonmies, opettaja, kuntatarkastaja ja kaupan asiakaspalvelija. Yhden ammattia en muista.

Setäni ja tätini ovat täydentäneet vanhemmilta saamiani tietoja sukuni historiasta. Kaikki tämä on syventänyt ymmärrystäni maamme menneisyydestä ja kehittymisestä sellaiseksi kuin se nyt on. Harmi, että en ole haastatellut edellistä sukupolvea enemmän.

Tädit ja sedät ovat merkityksellisiä ihmisiä. Kannattaa pitää heihin yhteyttä.




tiistai 4. syyskuuta 2018

Uusi alku


Otin lusikan kauniiseen käteeni ja nappasin illalla kokonaisen unipillerin. Nukahdin minun ja vaimoni näkökulmasta ihmisten ajoissa. Heräsin varttia vaille yhdeksältä. Oloni on ollut selvästi parempi kuin eilen. Olen nukkunut kunnolla. Jostakin syystä en tuntenut aamupäivällä itseäni uneliaaksi, vaikka olin ottanut kokonaisen tabletin.

Hematologi kirjoitti kesäkuussa minulle tsolpideemitratraattia vuodeksi eteenpäin. Hänestä ei tuntunut olevan niin väliä, vaikka käyttäisin tainnutusapua jatkuvasti. Ehkä hän ajatteli, ettei eläkeläiselle ole sivuvaikutuksista suurta haittaa. Hän tuskin on tietoinen siitä, että käytän CPAP-laitetta.

Kokemukseni mukaan väsymyksessä on eri asteita. Joskus voi olla niin lopen uupunut, että on pakko mennä nukkumaan välittömästi. Toisinaan taas uuvuttaa kovin, mutta silti jaksaa olla ainakin hereillä.  Voi myös tuntea voimakasta väsymystä, mutta silti kykenee pakottamaan itsensä toimimaan. Virheitä tosin voi tulla. Lievähkö väsymys voi olla pitkäaikainenkin olotila. Asiat tulevat hoidetuiksi, kun vain puurtaa päivästä toiseen.

Tunnen itseni tällä aika hetkellä väsyneeksi, mutta aion kuitenkin käydä kävellen kirjastossa. Se saattaa virkistää.

Aion varmistaa jonkin aikaa, että saan riittävästi unta, ja sitten yritän taas ajaa tsolpideemitratraattia alas. Ehkäpä selviän sitten ilman lääkitystä tai vähäisellä uniavulla muutaman viikon. Jos väsymys kasautuu ja unirytmi menee sakaisin, joudun ottamaan taas uuden alun.

Elämää se on tällainenkin.



maanantai 3. syyskuuta 2018

Olen satimessa

Yritin nukahtaa viime yönä puolikkaalla unipillerillä. Valvoin kuitenkin kahden tienoille. Nyt on jo iltapäivä pitkällä, mutta en ole vieläkään päässyt vireeseen. Turhauttaa. Olen huolissani muistini surkastumisesta. Pelasimme lauantaina vaimoni ja viisivuotiaan prinsessan kanssa muistipeliä. Menestyin heikosti. Tosin tämän ikäisen kuulukin hävitä viisivuotiaalle.

Vaimon kautta tuli lääkäriystävämme ohje, että minun olisi syytä ottaa riittävästi unilääkettä, jotta saan nukutuksi tarpeeksi. Hän oli arvellut muistamattomuuteni johtuvan huonoista yöunista eikä niinkään pillereistä.

Tiedän, varttuneella iällä alkaa kaikilla muisti hapertua. Mutta silti.

Vaimoni ehdotti, että ottaisimme tavaksi nukahtaa yhdeltätoista. Se huvitti. Näkisinpä tuon rakkaan yökukkujan nukahtavan tuohon aikaan. Lieneekö montaakaan kertaa mennyt nukkumaan noin varhain yli nelikymmenvuotisen avioliittomme aikana.

Lyhyeksi jääneen yön jälkeen minun on aamulla melkein mahdotonta vastustaa jatkounien houkutusta. On oikeastaan pakkokin nukkua, jos haluan virkistyä jotenkin toimintakuntoiseksi.

Iltaisin olen jaksavampi. Silloin minun pitäisi kuitenkin malttaa alkaa virittäytyä nukkumatin tapaamiseen. Hankalaa.

Olen satimessa.




'