Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Isovanhempien unelmaviikko



Olemme viettäneet onnellisen lomaviikon Turun saaristossa, Norrskatan Houtsalassa. Paikalla oli meidän lisäksemme lapsiamme perheineen.


Saaristossa liikkuminen on hidasta. Perille pääsemiseksi piti käyttää kolmea lauttaa. Näyttävät losseilta, mutta eivät ole, koska eivät ole kaapeliohjauksessa.



Houtsala on Norrskatan pohjoinen osa.


Majapaikkamme sopi erinomaisesti kolmen polven lomailuun. Meitä oli enimmillään paikalla 20 henkeä, kaiken ikäisiä, vauvasta vaariin.





Kunkin perheen aikuisilla oli omat ruuanlaittovuorot. Välipalat ja sellaiset kukin pesue hoiti itsekseen. Hyvin toimi.


Mitä lomalla tehdään? Tietenkin pelataan pelejä, saunotaan, uidaan, kalastetaan, luetaan ja seurustellaan.


Eräänä päivänä aikuiset saivat lapsilta tehtäväkseen etsiä erilaisiin paikkoihin piilotettuja lappusia. Ensimmäisessä lapussa oli vihje seuraavan sijainnista, seuraavassa sitä seuraavan ja niin edelleen.







Tässä aikuiset harhailevat laumana lappuja etsimässä.


Lapset saivat myöhemmin samana päivänä samanlaisen haasteen.





Eräänä päivänä laituriimme meloi kolme ulkomaalaista. He olivat matkalla Ahvenanmaalta Turkuun, josta he aikoivat jatkaa junalla Helsinkiin. He olivat etsimässä vettä ja ruokaa. Me olimme juuri syöneet ja pitsaa oli vielä jäljellä. Tarjosimme heille lounaan.


Ahti oli oikein antoisalla päällä ja sekös oli lapsista mukavaa. Olen erityisen onnellinen siitä, että saimme olla yhdessä läheistemme kanssa ja että lapsenlapset saivat viettää aikaa toistensa seurassa.


Joku oli tehnyt pienen kepposen.


Paluumatkalla osallistuimme vaimoni kanssa kuopuksemme kuopuksen ristiäisiin Turussa.


Olipa antoisa viikko! Suunnittelemme samanlaista ensi vuodelle. Odotan jo sitä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Blogi lomalle

Olemme lähdössä ensin Turkuun ja sitten Turun saaristoon. Palaamme noin viikon päästä. En tiedä, pystynkö käyttämään läppäriä Norskatalla, jossa aiomme lomailla.

Varmaan on hyvä viettää lomaa bloggaamisestakin, joten palaan postauspuuhiin taas elokuun alun tienoilla.

Leppoisaa heinäkuun loppua kaikille!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Lupsakkaa meininkiä


Menin tänään uudelleen Euroreifen-rengasliikkeeseen Roihuvuoreen. Oikea takakumi osoittautui taas vähäilmaiseksi. Kaveri tutki sitä. Paikkaaminen olisi kai ollut hankalaa. Hän rupesi etsimään tilapäisrengasta lomamatkamme ajaksi.

Päätin kysyä, olisiko heillä eilen yhtenä vaihtoehtona ehdotetut Michelin Energy Saver -renkaat hyllyssä. Ei ollut. Maahantuojallakaan ei ollut. Isäntä tiesi, että Michelinien jälleenmyyjillä on velvollisuus luovuttaa puuttuvat tällaisessa tilanteessa, jos sattuu olemaan. Vantaalta löytyi.

Valitsemani renkaat ovat kalliimmat kuin muut annetut vaihtoehdot, mutta nimestään päätellen varmaan hyvä valinta. Jospa noilla kehtaamme joskus ajaa Michelin-tähditettyyn ravintolaan lounaalle (jos raskimme). Sama yritys muuten valmistaa renkaita ja jakaa kyseisiä tähtiä. Autoilijat tarvitsevat ravitsemuspalveluita.

Sovittiin, että tulen lomareissuni jälkeen asennuttamaan uudet renkaat autoomme. Lomamatkamme turvallisuus varmistui, sillä sain tilapäisen takatassun autoomme parin kympin korvauksella.

Euroreifenillä on ainutlaatuinen tunnelma. Juttelimme hetken niitä näitä kaikki kolme, isäntä, rouva ja asentaja. Tällainen lupsakka toiminta on varmaan mahdollista, kun on vanha ja laaja asiakaskunta sekä pienet kiinteistökulut.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Rengasmatkalla



Automme kesärenkaat ovat alkaneet tulla matkansa päähän. Helsingin kaltaisessa väkikeskittymässä on kuluttaja vahvoilla tällaisessa tilanteessa. Rengasliikkeitä on paljon ja niitä löytyy läheltä. Verkon avulla tiedonhankinta on helppoa.

Googlaamalla "autonrenkaat" ja "herttoniemi" pääsen hetkessä tutkimaan kartalta, missä alan liikkeitä on. Näillä nurkilla niitä on, koska on paljon autoliikkeitäkin.

Olen soittanut kahteen  Ensimmäisestä sain pian hinnan rengasmerkille, joka ei sanonut minulle juuri mitään. Kun veljeni sattuu olemaan automies, kysyin tietysti häneltä neuvoja. Tämän liikkeen merkki ei tainnut sytyttää konsulttiani. Olen soittanut myös Vehoon. En saanut hintoja, koska en osannut kertoa rengaskokoamme. Kuulin että asennus onnistuisi noin kahden viikon sisällä.

Vaimoni oli sopinut tälle päivälle menon Itikseen. Lupasin käyttää häntä siellä ja minulle jäisi odotusaikaa noin tunnin verran, sopivasti pieneen rengaskatselmukseen.

Googlen karttasovelluksessa on mainio ominaisuus. Siihen voi antaa palautetta yrityksistä ja niitä näytään annettavan. Ennen lähtöä kuvasin kännykkääni kolmen yrityksen sijaintitiedot. Kartalta pääsee myös helposti vierailemaan yritysten omilla sivuilla.

Jätettyäni vaimoni Itikseen ajoin Roihikseen, jossa on Euroreifen-niminen yritys. Olin todennut, että heillä on tarjolla muiden muassa Hankook-renkaita, joiden pitäisi olla keskihyvää kastia. Kartalle heistä on kahdeksan henkilöä antanut arvion ja keskiarvo on 4,9/5.

Liike on juuri sen näköinen kuin rengasliikkeet ovat ennen olleet, mutta meininki on hyvä. Rakennus on varmaan alunperin huoltoasema. Sain myymälän tädiltä nopeasti hintoja erilaatuisille vaihtoehdoille. Tuntuivat kohtuullisilta. Kohta ilmaantui isäntäkin paikalle. Hän vaikutti henkilöltä, joka tietää renkaista kaiken.

Ihmettelin, että oikeasta takarengas tuntuu tyhjentyvän nopeasti, mutta silti autoa voi ajaa. Isäntä totesi heti, että rengas onkin tyhjä. Kerroin, että olemme lähdössä viikoksi Turun saaristoon. Hän arveli, että renkaassa naula ja kehotti ajamaan auton sisään niin rengas voitaisiin paikata heti.

Verstaassa oleva kaveri irroitti pyörän ja alkoi tutkia sitä. Selvää reikää ei löytynyt. Painetta oli  jäljellä kilon verran. Mies sanoi, että pannaan kaikkiin kaksi ja puoli kiloa ja huomenna voisin tulla uudestaan. Lupasin tulla.

Minusta tuntui, ettei minun tarvitse enää mennä muualle. Aikaa kuitenkin oli vielä, joten päätin ainakin käydä ainakin Roihupellon Renkaan ohi. Yritys on siellä, mihin nimikin viittaa. Googlen karttasovellukseen on 39 ihmistä käynyt antamassa arvion tälle liikkeelle. Keskiarvo on 4,7/5.

Ajoin sisäpihalle ja päätin käydä sisällä. Liike näytti edustavalta sekä ulkoa että sisältä. Sain hinnat parille rengasmerkille. Premium-merkkiset kuulostivat kalliilta.


Ajoin Itiksen Hansasillan alle, jossa vaimoni jo odottelikin. Taidan käydä huomenna Roihiksessa. Sikäläisessä liikkeessä on jotakin samantapaista viehätystä kuin Tähti-baarissa. Saatan laitattaa siellä uudet renkaat alle, jos kohtuullisen hyvät löytyvät suoraan hyllystä.

Onkohan nuo karttasovelluksen arviot yhtä keinotekoisia kuin Facebookin tykkäykset. Ainakin minua vieroksuttaa saada kutsuja tulla tykkäämään milloin mitäkin sivua.

Juttelin illalla velimiehen kanssa. Kuulin, että renkaiden laatu vaikuttaa polttoaineen kulutukseen. Paremmat rullaavat sujuvammin. Tuskin kannattaa ostaa hintaa.


Raskaita ja keveitä toimia

Ensimmäinen kunnon muuttokuorma on nyt Turussa. Liikkeellä oli kahdella pakettiautolla kuuden hengen task force, viisi suomalaista ja yksi ranskalainen. 

Meillä oli aikamoisia määriä kirjoja pakattuina kasseihin. Olivat tarpeettoman painavia, mutta selvisimme.





Eräs dokumentti oli taas kulkenut huonosti Osuuspankin ja Nordean välillä. Sain eilen Nordeasta kuulla, että antamaamme vakuutta koskeva dokumentti ei ollut tullut ja että voisinko käydä Turussa järjestämässä asiaa. Kävin Maariankadun OP:ssa kuullakseni, että puhelinyhteys oli saatu ja dokumentti lähtenyt pikakirjeenä Helsinkiin. 

Minuun oli otettu tulomatkalla yhteyttä saapuvasta lähetyksestä. Se haluttiin tuoda seuraavana päivänä, jolloin emme olisi Turussa, joten sovimme, että käyn noutamassa lähetyksen. Sain osoitteeksi Puistokatu 4:n. Kävimme Tähti-baarissa syömässä ja sitten aloitimme tavaran siirtämisen sisätiloihin.

Sain todeta, että maalarimme oli tehnyt oikein hyvää työtä. Voin lämpimästi suositella Toiminimi Pingeren Jenni Kytöstä, jos teillä sattuu olemaan maalausta kaipaavia pintoja kotona. 




Lähdin jossakin vaiheessa hakemaan lähetystä. Erinäisten mutkien jälkeen parkkeerasin auton Puistokadun reunaan. En löytänyt mitään pakkaa, josta olisin voinut jonkun paketin noutaa. Päätin etsiä Schenkeriä kännykän kartasta. Kävi ilmi, että osoitteen täytyikin olla Juhana Herttuan puistokatu 4. Ehdin nähdä kartasta, ettei oikea osoite ole kovin kaukana, ennen kuin kännykästäni loppui virta.

Mietin, pitääkö minun pystyä näyttämään saamani tekstiviesti saadakseni tavaran ulos eli onko minun ensin palattava Puutarhakadulle lataamaan kännykkäni. Päätin kokeilla onneani ja lähdin etsimään Juhana Herttuan puistokatua. 

Risteilin pitkin Portsaa ja pysähdyin kysymään tietä. Tuossa jossakin sen pitäisi olla …, sanottiin ja viitattiin jonnekin lähelle. Ajoin siksakkia siellä lähellä, mutta ilman tulosta. Minusta alkoi tuntua, että paikka voisi olla lähellä satamaa. Ajatus vahvistui, kun lähdin siihen suuntaan ja ajoin Fleminginkadun poikki. Löysin etsimäni kadun Turun linnan läheltä, löysin Schrenkerin ja sain lähetyksen, joka osoittautui tiskipöydäksi. 

Minulla oli muitakin järjestelyjä tehtävänäni. Minun piti järjestää asunnon avain laatottajalle ja lattiamiehelle. Soitin kummallekin jutellakseni aloittamisajankohdasta ja mainitsin samalla avaimen toimittamisesta. Lattiamies tiesi, että R-kioskeille voi jättää avaimen haettavaksi viiden euron korvausta vastaan. Kuulosti kätevältä. 

Minun piti vielä hankkia tasoituslaastia, jalkalistoja, alusmuovia ja pöytätaso keittiöön. Puolet tiimistämme lähti paluumatkalle. Minä lähdin vaimoni ja Kultiksen kanssa K-rautaan. Alusmuovikysymys osoittautui mysteeriksi. Emme saaneet selville, pitääkö kyseistä tavaraa laittaa korkkilattiamateriaalin vai ei ja jos pitää, minkälaista. Pöytätasoakaan emme saaneet. Palasimme listat ja tasoitesäkit mukanamme Puutarhakadulle. Sitten lähdimme syömään. 

Hain sitten avaimet ja muuta tavaraa asunnostamme ja lähdin läheiselle R-kioskille todetakseni, että se on jo kiinni. 

Soitin kuopuksellemme. Hänen luonaan sattui olemaan kaveri, joka on työssä Puutarhakadulla. Hän lupautui välittämään avaimet. 

Kävimme kuopuksen kotona jättämässä avaimet välittäjälle ja lähdimme yön selkään kohti Helsinkiä. 

Suurenmoiset kiitokset taas teille, jotka mahdollistitte tämän ison operaation! 






tiistai 18. heinäkuuta 2017

Paperikirjan kohtalo



Poistokirjoja
Paperikirjat luultavasti katoavat. Kansalliskirjasto saattaa säilyttää suunnattoman varastonsa. En tosin ole varma. Voi olla, että joskus kirjavarastojen ylläpito katsotaan liian kalliiksi, kaikki skannataan ja säilytetään vain bitteinä.

Kaiken skannaaminen olisi hirvittävä urakka. Valikoiva skannaaminen ei ule kyseeseen, koska silloin jouduttaisiin ottamaan kantaa siihen, mikä on tarpeellista historian tutkimuksen kannalta. Ei sellaisia pykäliä voida laatia. Silloin tuleva kuva menneisyydestä olisi vääristynyt.

Kirkonkirjoja skannataan. Sotaan liittyviä dokumentteja skannataan. Ehkä joskus kaikki vanha on digitaalisessa muodossa. Uudet syntyvätkin suoraan biteiksi.

Minä ja muut ikäiseni tulemme räpistelemään paperia loppuun asti. Lapset kuitenkin kasvavat digimaailmaan ja oppivat käyttämään enimmäkseen sähköisiä käyttöliittymiä. Joskus kirjojen aika on kokonaan mennyt. Kirjan idea toki saattaa säilyä.

Maailma mullistuu, mutta niin se on tehnyt ennenkin. Sata vuotta sitten suomalaisissa kodeissa oli kirjoja vähän, kaksi sataa vuotta sitten keskimäärin ei juuri ollenkaan. Lukutaitokin oli monella mitä oli.

Voisiko informaation säilytys ja välitys muuttua joskus elävän kuvan ja äänen muotoon? Minusta sellainen tuntuisi hankalalta, mutta olen aikani lapsi ja arvioin asiaa rajoittuneesti. Ehkä selailun haasteisiin keksitään hyviä ratkaisuja. Mikä lienee kolmiulotteisuuden rooli tulevaisuudessa?

Kirjahyllyjen katoaminen kodeista on jo alkanut.



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Yllättävä lähtö

Eräs rintamasisareni on poistunut keskuudestamme. En ole tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta olemme molemmat olleet allogeenisen siirteen saaneiden fb-ryhmän jäseniä. Olemme "asuneet" hetken lähekkäin, sillä olimme samanaikaisesti Kolmiosairaalan eristysosastolla. Viestittelimme siellä toisillemme.

Hän olisi ikänsä puolesta sopinut tyttärekseni. Silti hänen osakseen tuli lähteä tällä viikolla. Vielä tämän kuun 10. päivänä hän aloitti keskusteluketjun vertaisryhmässämme.

Koskettaa syvästi.

Haluan kunnioittaa hänen muistoaan palauttamalla mieliin kantasolurekisterin tärkeyden. Sen avulla voi pelastaa jonkun hengen. Täältä saat lisätietoja ja voit liittyä rekisteriin.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Perhehistorian havinaa


Ikeassa syödään tietenkin lihapullia
Kävimme eilen Ikeassa tilaamassa keittiöömme uunin, liesitason ja -tuulettimen. Tuotteilla on oudot nimet, mutta ovat kuulemma Elektroluxin ja Whirlpoolin valmistamia.

Tarjotinrattaat on mainio apu. En muista nähneeni sellaisia muualla.


Ikea ei edusta minun mielikuvissani erityisesti ympäristötietoisuudessa mainetta ansainneena yrityksenä. Arvostan kuitenkin sitä, että Ikean ruokalassa voi valita joko ison, normaalin tai pienen ruoka-annoksen ja niillä kaikilla on oma hintansa. Tärkeätä on välttää sitä, että ruoka ei joudu edes biojätteeksi vaan se syödään, mikä ostetaan. Annoskoot varmaan vaikuttavat siihen, että haaskuu ei ole Ikean ravintolassa tolkutonta kuten reisteilyaluksilla.


Vietimme tänään rauhallista iltapäivää ja iltaa ystäviemme vieraina kauniissa säässä heidän pihallaan Espoon Lippajärvellä. Oli oikein mukavaa. Lämpimät kiitokset!

Paluumatkalla teimme nostalgiakierroksen Laaksolahdessa, jossa on kolme entistä kotiamme. Minulla on kulkenut vuosikaudet taskussani muiden joukossa yksi avain, jonka olen arvellut kuuluvan edelliseen kotiimme. Käväisin kyseisen Nummitiellä olevan talon ovella ja jätin avaimen pariskunnalle, joka osti talomme vuonna 2001. Rouva sanoi taloa ihanaksi. Mukavaa että viihtyvät. Nyt heillä on jälkipolveakin.

Tällainen on elämän komiikkaa. Jokin tarpeeton avain on kulkenut taskussani ties kuinka pitkään. On siellä kulkenut pari muutakin turhaan. Koulussani on vaihdettu jossakin vaiheessa lukot ja vanhat avaimet ovat jääneet taskuuni uusien lisäksi. Ei niitä enää työpaikalleni haluttu, kun kävin äskettäin luovuttamassa avaimeni.

Kävimme tänään myös ensimmäisen Espoon kotimme luona. Siitä olemme muuttaneet hoin kolmekymmentä vuotta sitten. Vastakkaisessa talossa tuolloin asuneet mies ja vaimo ovat molemmat kuolleet, mutta tunnistin heidän poikansa, joka asuu talossa puolisoineen. Juttelimme tovin. Myimme Hirsikalliontien talomme keskeneräisenä ja muutimme lähelle rakennettuun paritaloyhtiöön valmiiseen kotiin. Tänään kävi ilmi, että kyseinen Etelätien kotimme oli tämänpäiväisen Lippajärven isäntämme suunnittelema.

Olemme asuneet Espoossa myös Olarissa, jossa asuimme Etelätieltä muuton jälkeen.

Lapsemme ovat eläneet merkittävän osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan näissä Espoon kodeissamme. Kun ajoimme kotiin päin, tunsin selvästi, että elämässämme alkaa uusi vaihe. Muutimme 70-luvulla Turusta Vantaalle, jossa asuimme kahdessa osoitteessa. Sitten siirryimme Espooseen.

Olemme asuneet kumpikin pisimmän ajanjakson elämästämme samassa osoitteessa Helsingin asunnossamme. Nyt olemme palaamassa Turkuun.


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Viime yönä Meilahdessa



On vaikea tiedostaa, mitkä kaikki asiat voivat olla tärkeitä. Minun jalkani ovat palvelleet minua niin hyvin, ettei minun ole tarvinnut huolehtia niistä, paitsi parin pienen tapaturman vuoksi käydä saamassa apua.

Olen alkanut viime aikoina tunnistaa oudon tuntemuksen osassa oikean jalan varpaitani. Eilen tuli mieleeni, että se voi johtua lievästä kihdistä, joka minulla mahdollisesti on.

Tutkimme vaimoni kanssa varpaitani ja huomasimme niissä punotusta, joka tosin ei ilmeisesti liittynyt tuntemuksiini. Vaimoni ajatteli, että minulla on kynsivallien tulehdus ja huolestui. Leukemiatoipilaana minun on vältettävä tulehduksia. Minä epäilin kovasti asian kiireellisyyttä, mutta suostuin soittamaan Meilahteen.

Kun kerroin tilanteen, minua kehotettiin tulemaan välittömästi päivystykseen. Vaimoni oli jo ottanut unilääkkeen, eikä voinut lähteä mukaan. Olen ennenkin joutunut lähtemään samaan paikkaan viimeisten vuosien aikana ja muistaakseni joka kerta olen joutunut jäämään sisään. Siihen varauduin nytkin. Otin mukaan lääkkeet, läppärin, lukemista ja kaksi paria villasukkia.

En voinut lähteä autolla, koska paluustani ei ollut varmuutta. Siispä taksilla Hiltoniin.

Päivystyksen saapumiskäytäntöä oli muutettu sitten edellisen käyntini. Ennen tultiin luukulle, jolta saatiin kehotus istua odottamaan kunnes asiaa aletaan hoitaa. Jo odotusvaiheessa sairaanhoitajat kävivät tutkailemassa tilannetta.

Nyt oli vastassa jonotusnumeroautomaatti.

Jonoa ei ollut, joten pääsin nopeasti tutkittavaksi. Aulan sairaanhoitaja kutsui minut koppiinsa, alkoi haastatella ja tutkia. Kerroin myös syöpätaustastani.  Kuulin, että vaikka aulassa oli autiota, potilaita oli sisällä.

Hetken päästä hoitaja lähti konsultoimaan lääkäriä. Hän palasi pian kertomaan, että voin palata kotiin. Jos kuume nousisi, pitäisi taas ottaa yhteyttä. Hoitaja sanoi, että varpaankynteni ovat kääntyneet sisäänpäin ja minun olisi syytä mennä jalkahoitoon.

En ole koskaan ollut jalkahoidossa. Pari kertaa olen saanut vyöhyketerapiaa, mutta sitä ei varmaan lasketa jalkahoidoksi. Vyöhyketerapian teho on jäänyt minulle arvoitukseksi.

Kävelin päivystyksestä läheiselle taksitolpalle. Kun lähestyin, ihmettelin, miksi joku nuori nainen seisoi ensimmäisen taksin kohdalla, mutta mitään ei tapahtunut. Kun tulin lähemmäksi, taksi ajoi kohdalleni. Kun olin nousemassa autoon, nainen huuteli kysyen mihin menemme ja voisiko hän päästä Kallioon. Taksikuski sanoi minulle naisen olevan niin huumeissa ettei häntä voi ottaa. Luultavasti hän oli oikeassa. Sanoin naiselle, että kuski ei halua. Sinne nainen jäi. Toivottavasti joku muista kuskeista soitti apua, jos nainen oli jollakin tavoin vaarassa. Ainakin sairaala oli lähellä.

Vaimoni tietää keinot ja hän on hoitanut jalkojani. Kyllä tämä tästä selviää. Lääkäriystävämme oli kummastellut, ettei Meikussa lääkäri itse tullut tutkimaan varpaitani. Kai tässä on kyse resurssien käytöstä. Minulle käytäntö on sairaaloista tuttu. Hoitajat käyvät kertomassa lääkärille tilanteesta ja nämä päättävät kuulemansa perusteella, miten toimitaan ja onko syytä tulla katsomaan.

En muista, että minua olisi osastoilla tai hemapolilla neuvottu hoitamaan jalkojani. Varmaan varpaatkin rappeutuvat iän myötä ja tulehdusalttius voi nousta.

Jalkahoidoista en tiedä juuri mitään. Ehkä sellainen on minulle tarpeen. Aion kuitenkin ensin soittaa asiasta siirrehoitajalle.

Täällä kaupunkikeskuksissa on helppo toimia tällaisissa tilanteissa. Entä Lapissa, kun lähin hoitopaikka voi olla 200 kilometrin päässä tai ehkä vieläkin kauempana?



 





perjantai 14. heinäkuuta 2017

Otti hermoon













Oikein arvasit. Olemme käyneet katsomassa verhoja. Ei tarvinnut mennä kauaksi, Herttoniemessä kun asutaan. Vielä emme ostaneet.

Mitä ehdotatte? Ovatko liian värikkäitä makuuhuoneeseen? Tuleeko olohuoneeseen taas liikaa meteliä, kun taulujakin on tarkoitus laittaa seinälle.

Minulla oli päivällä pinna kireällä, kun setvin palkka-asioita. Olisin halunnut myös hoitaa kotitalousvähennyksen paperisodan saman tien maksamani palkan osalta. Tämänkertaiseen maksuun liittyy myös lomake Y17, jonka täyttämiseen onneksi sain puhelimitse apua. Planketit ja minä tulemme huonosti toimeen keskenämme.

Palkkaus.fi tuotti kätevästi palkkaerittelyn rakennusalan työehtosopimuksen mukaan. Erittelyssä oli kuitenkin mukana työvälinekorvaus, jota ihmettelin. Ei ollut perustetta sille. Miten saisin sen pois maksatuksesta. Tutkin myös verottajan omaa palkka.fi -järjestelmää. Siinä kuitenkin kysyttiin niin hankalia, että palasin Palkkaus.fi -järjestelmään.

Vaihdoin toimialan "osasto muuksi" ja maksoin uuden erittelyn mukaiset erät. Helppoa oli, ei tullut työvälineistä mitään. Tosin ei tullut lomakorvaustakaan. Laitoin palautteen ohjelmataloon, ja ehdotin että selventäisivät tätä kohtaa. Sain paluupostiviestin, jossa kerrottiin, että rakennusalan työehtosopimusta pitää noudattaa tällaisissakin pikku pesteissä.

Mikä neuvoksi. Kysyin miten voin korjata asian. Sain viestin, että palkkaa on maksettu normeja enemmän joten lomakorvaus kuittaantuu sillä. Työvälinekorvausta ei ole pakko maksaa.

Nyt aprikoin, pitääkö minun osata eritellä lomakorvauksen osuus Y17-lomakkeeseen. Entä kuuluuko lomakorvauksen osuus kotitalousvähennyksen piiriin?

Yritin saada tämän palkka-asian pois käsistäni tänään, mutta en tainnut onnistua. Kotitalousvähennya jäi anottavaksi veroilmoituksessa.




Lähdimme verhokeikan jälkeen Kaivopuistoon nauttimaan kauniista päivästä. Huomasin Caruselin hyllyillä kirjoja, jotka vaikuttivat kierrätetyiltä. Kysyin tiskiltä, saako kirjoja tuoda lisää. Saa tuoda. Hyvä tietää, kun yritämme nyt päästä eroon osasta kirjojamme.


Ajelimme Hernesaareen. Veneet ovat vesillä joten rannoilla on rautaa. Valokuvauksellisia ovat nämä läjitetyt venetelineet.





Hernesaaren rannalla tehdään valtavia betonivaloksia. Niistä tulee kai satamarakenteita. Kuulin että ne tullaan nostamaan paikoilleen.





torstai 13. heinäkuuta 2017

Aikansa kutakin




Elämässä on joskus tilanteita, joissa on vain punnerrettava eteenpäin, vaikka miltä tuntuisi. Tämä remontti- ja muuttovaiheemme on juuri sellainen. Minusta tuntuu, että olemme jymähtäneet jonkinlaiseen välitilaan, jossa huomio keskittyy melkein vain akuutteihin asioihin.

Oma suorituskykyni on heikko. Olen tehnyt enimmäkseen vain junailuhommia, mutta silti tuntuu kuin voimat loppuisivat. Vaimonikin on hyvin uupunut.


Onneksi emme ole yksin. Tänäänkin meillä on ollut kolme ystävää/sukulaista auttamassa meitä kunnon loikan eteenpäin. No, auttaminen on oikeastaan huono ilmaus. Läheiset ihmiset hoitavat homman ja me vaimoni kanssa olemme avustajia.

Yhteistyö on voimaa. Saattaisimme vaimoni kanssa säästää turhia esineitä, mutta saamme rohkaisua valitsemaan tavaroita pois.

Olisimme aivan pulassa, jos joutuisimme pakkaamaan tavaramme kaksistaan. Suuret kiitokset taas!  


Minulla on jokin runsasta unta vaativa vaihe meneillään. Tarvitsen noin kymmenen tuntia yöunta vuorokaudessa, tai no, koisaamiseni jatkuu pitkälle aamupäivään. Muuhunkin aikaan minun on levättävä. Ehkä elimistössäni tapahtuu jotakin tai muutosvaiheen paine vaatii lepoa.


Pakkaaminen on hyvässä mallissa. Ensi viikolla ehkä viedään jo tavaraa Turkuun. Täällä alkaa olla ahdasta.




Blogipäivitykseni on nyt aika ohuita. Toivottavasti ette kyllästy.


Sekä remontti että pakkaaminen ovat kuitenkin hyvässä vaiheessa, joten kyllä tämä tästä ...