Rymsteerausta

Meillä on iso olohuone (luokkaa 35 neliömetriä). Minulla on ollut siellä maalauspöytä ja -teline. Järjestely ei ole kuitenkaan toiminut. Kun minulla on ollut jotakin meneilläni ruokailupöydästä on tullut minulle apupöytä ja tavaraa on levinnyt muuallekin. Jos maalaan öljy- tai akryyliväreillä, väriläikkiä tahtoo tarttua sinne minne niitä ei toivota. Toimintamahdollisuuteni karsiutuivat.

Vaimoni ehdotti, että teemme makuuhuoneestamme minulle työhuoneen. Tuntui liialliselta, mutta kun asiaan liittyi se, että hän sai itselleen kirjoituspisteen olohuonessa, järjestely tuntui reilulta. Olohuoneessa pysyy myös järjestys paremmin kuin silloin, kun huoneessa vallitsi herra kaaos eli minä.

Huonekalut on nyt siirretty. Tavaroita pitäisi vielä järjestellä. Pienempi kamareistamme on nyt makuuhuoneemme. 

Tämä on arkista asiaa. Minulla on lisäksi terveyteen liittyvä iso huoli, mutta en halua kirjoittaa siitä vielä tänne enempää. Ehkä senkin aika vielä tulee. Ensin on saatava asiasta varmuus ja sitten on päästävä sinuksi sen kanssa. 

Sydämen sivistyksestä, kipujen kohtaamisesta, talvisodasta ja ilmastonmuutoksesta keskustelemisesta

Tässä linkit viime vuoden neljään viimeiseen Päivämies -lehden blogiartikkeliini: 

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

Pohdiskelen hyvien tapojen ja sydämen sivistyksen merkitystä vuorovaikutustilanteissa. Näiden soveltaminen ja velvollisuuksien täyttäminen ovat yhdessä hyvä käyttöliittymä yhteisölliseen elämään. 

Elämä, kipu ja rakkaus

Kärsimyksen ja kivun kanssa eläminen arjessa. Miten auttaa kärsivää, kun kipuja ei voi poistaa? 

Äiti, isä ja talvisota

Talvisota vei äidiltäni isän ja isältäni kotiseudun. Jatkosodan aikana isäni pääsi vanhempiensa ja sisarustensa kanssa takaisin Kannakselle, mutta myöhemmin kotikunnaat menetettiin lopullisesti. 

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

Arkiset toimemme kiihdyttävät mitä ilmeisimmin ilmastonmuutosta. Voimmeko vain pistää päämme pensaaseen vai olisiko meidän muutettava käyttäytymistämme? 

Ensimmäinen työ tarjolle Galleria Honkalaan

Laitoin ensimmäisen työn esille Galleria Honkalaan, joka on tämän blogini sivuksi perustamani myyntipaikka. Linkki galleriasivulle löytyy käyntilaskurin alta. Kokeilen, miten tämä järjestely toimii. Laitan tiedot myös tähän: 

Esittelen tällä sivulla myynnissä olevia maalauksiani ja piirustuksiani. Jos olet kiinnostunut jostakin tai joistakin, ota yhteys puhelimitse (044 7756 318) tai sähköpostitse (heikki.honkalaÄTicloud.com). 

"Kelirikko", akvarelli, noin 29 x 46 cm. Ruskea reunus on vara paspista varten. Hinta 300 €, vapaasti kotona Turussa.  

Viehkeää klassismia

 Graffin ohella myös Danzigissa syntynyt, mutta Berliinissä vaikuttanut, 

Daniel Chodowiecki pyrki objektiivisuuteen ja vältti glamouria

 teoksissaan.

Hän piirsi ansiokkaita luonnoksia Berliinin arjesta välttäen kaikenlaista

 teatraalisuutta.

Hän teki eloisia kuvituksia kirjoihin ja almanakkoihin.

Hänen koristemaalaritaustansa näkyi hänen tuotannossaan häivähdyksenä 

Sokrateen kuolema
Wikimedia Commons

rokokoon nokkelaa viehkeyttä. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut objektiivisuuden

 kustannuksella.

Chodowieckin tausta on Wikipedian mukaan monikansallinen, sillä 

hänellä oli puolalaisia, saksalaisia ja hugenottijuuria.

Tämä artikkeli on julkaistu 30.12.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin

 havinaa.

Lähilomailusuunnitelma

Olen käsitellyt vuonna 2009 leppoistamisblogini (Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista) artikkelissa Staycation eli lähilomailu. Taas uusi muotitermi?  lähilomailun ideaa. 

Tuolloin oli muodissa erilaiset elämän rauhoittamiseen liittyvät teemat kuten slow life, slow food ja stayvcation, joka on muodostettu sanoista stay ja vacation. 

Lähilomailussa eli loman viettämisessä kotona on monia etuja kuten kustannussäästöt ja vähempi stressaavuus. Haittapuolena on tietysti ainakin se, että voi olla houkutus ruveta toimittamaan arkisia asioita. Referoin artikkelissa useita kirjoittajia. Toivottavasti linkit toimivat yhä. 

Lähilomailun idealle on nyt koronan vuoksi erityinen tilaus. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi on syytä pysytellä enimmäkseen kotona.  

Olemme vaimoni kanssa eläkkeellä eli jatkuvasti lomalla työstä ja suurimman osan ajastamme kotona. Minä käytän aikaani työn omaisesti blogien kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Vaimollani on kirjaprojekti. 

Miten järjestää vaihtelua arkeen? 

Ehkä voisimme kuvitella makuuhuoneemme hotellimajoitukseksi, jossa vietämme yömme ja jossa voimme käydä päivälevolla. 

Valitsemme jonkin arkipäivän lomaksemme. Herättyämme hoidamme muut aamutoimet, mutta lähdemme aamiaiselle Fazerin kahvilaan, joka aukeaa klo 8.30. 

Aamiaisen jälkeen on aika tutustua nähtävyyksiin. Tuomiokirkon tornissa on museo, jossa en ole käynyt. Voisimme käydä siellä tai jos sää on hyvä, voisin esitellä vaimolleni puiston, jossa on patsas paikalla muinoin toimineen dominikaanikonventin muistoksi. Aboa vetuksessa tai Aaltosen museossakin saattaisi olla jokin kiinnostava näyttely. 

Puolilta päivin käydään lounastamassa jossakin keskustan ravintoloista. 

Lounaan jälkeen voisimme mennä "hotellihuoneeseemme" päivälevolle. Levon jälkeen voisimme käväistä taas jossakin turistikohteessa - esimerkiksi apteekkimuseossa - ja mennä sitten päiväkahville vaikkapa Aschanin Siniseen junaan kauppahalliin. Kauppahalli on itsessäänkin elämyksellinen vierailukohde. 

Jos virtaa riittää ja sää sallii voisimme mennä vielä kävelylle Vartiovuorelle.

Tämän jälkeen olisimme varmaan jo kypsiä palaamaan majapaikkaamme, jonka oivallisessa keittössä voisimme laittaa omatoimipäivällistä. Samalla voisimme jakaa keskenämme päivän turistielämyksiä. 

Pidämme mukanamme riittävän määrän puhtaita maskeja vierailuja varten ja yritämme olla huolellisia välimatkojen suhteen. 

Toimisikohan? 

Harjaannutin korviani erottamaan musiikin tulkintaa

Klassisen musiikin sivistykseni ei ole erityisen syvä, mutta olen saanut lapsena pianotunteja ja oppinut nuotit. Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, mutta kun olen kovin monesta asiasta innostuva, olen yrittänyt priorisoida asioita ja antanut harrastuksissani etusijaa maalaamiselle ja kirjoittamiselle. 

Soitto- ja nuotinlukutaitoni ovat vaipuneet kohmeeseen vuosikymmenten saatossa.  

Nyt olen sivistänyt itseäni kuuntelemalla Johann Sebastian Bachin kahta sarjaa "Hyvin viritetty klaveeri 1 ja 2" (Das wohltemperierte Klavier). Kummassakin sarjassa on yksi preludi ja fuuga kaikissa 24 savellajista. Keskityin ensimmäisen sarjan ensimmäiseen preludiin. 

Joku saattaa muistaa, kuin uppouduin Matteus passioon pääsiäisen tienoissa. Kts. tekstit  Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta ja Matteus-passion avulla syvemmälle musiikin maailmaan. 

Preludi on Wikipedian mukaan ... "musiikkikappale, jolla yleensä ei ole tarkkaan määriteltyä sisäistä rakennetta ja joka on yleensä lyhyehkö, mutta voi olla laajakin. Sana tarkoittaa varsinaisesti alkusoittoa. Alkuperäinen instrumentaalipreludi kehittyi lyhyistä improvisoiduista musiikkikappaleista, joita esittäjä soitti ennen varsinaisen esityksen alkua ”lämmitelläkseen” ja esimerkiksi tarkistaakseen soittimen oikean virityksen"

Fuuga puolestaan "... on perinteisesti kontrapunktia käyttäen sävelletty polyfoninen musiikkikappale tai kappaleen osa, joka koostuu useasta itsenäisestä äänestä. Fuugan aloittaa yhdellä äänellä esitetty teema, jonka jälkeen toinen ääni toistaa teeman ja alkuperäinen ääni säestää kontrapunktisesti. Tämän jälkeen mahdolliset muut äänet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan, enimmillään jopa kymmenen." 

Jos kuuntelen jonkin sinfonian, se kuulostaa korvissani samanlaiselta riippumatta siitä, mikä orkesteri sen esitti ja kuka sitä johti. 

Olen oppinut tulkinnan merkitystä kuuntelemalla Youtubesta eri pianistien esityksiä erityisesti mainituista "virityssarjoista" ensimmäisen ensimmäistä preludia (tulipa monimutkainen virke). Pääset kuuntelemaan noita äänityksia seuraavista linkeistä. 

András Schiff

Evelyne Crochet

Glenn Gould

Tatiana Nicolayena

Tämä on ollut minulle hyvä harjoitus. Tulkinnat ovat todella yksilöllisiä. Seuraavassa vaikututelmiani. 

Shiff soittaa minusta kappaleen jotenkin tasapaksusti. Nicolayenan tulkinta on helmeilevä. Loppu hidastuu ja katoaa sitten kauniisti kaukaisuuteen. Hän käyttää runsaasti pedaalia. Omaleimaisen Gouldin tulkinta on rouheaa kuin maitolaiturin rakentamista laudoista ja kakkosnelosista. Mistähän tuokin vertaus tuli mieleeni. Gouldin terävän näpsäyttävät staccatot saavat teoksen  kuulostamaan kuin eri kappaleelta. Hänen omintakeinen tapansa hyräillä vienosti soittaessaan kuuluu tässäkin. 

Crochet on minun suosikkini näistä neljästä. Hän soittaa minusta preludin muita nopeammin ja hänen tulkintansa on muita dynaamisempi. 

Merkillinen varhaisherääminen

Pohdin äsken täällä blogissani miten voisin järjestää teoksilleni myyntipaikan verkkoon (Myyntisivusto tauluilleni?).

Heräsin tänään viiden tienoissa ja luulin, että on jo aamu. Söin aamupuuron ja join kahvin. Luin Hesaria. Palasin sänkyyni räpläämään läppäriäni.

Mieleeni juolahti käytännöllinen ratkaisu myyntipaikkaongelmaan. Taulugalleriani voisi olla omana sivunaan täällä blogissani. Näet nyt ruudun oikeassa reunassa blogiarkiston ja sivunnäyttölaskurin alla otsikon Sivut ja sen alla kohdat Etusivu ja Galleria Honkala. Viimeksi mainitusta pääset myyntisivulle. Toistaiseksi siellä ei ole juuri mitään, mutta aion laittaa sinne kuvia ja muita tietoja maalauksistani ja piirustuksistani.

Ihmettelen, mikä minut herätti. Ehkä näin unta, jossa kännykkäni herätti ja heräsin oikeasti. Lähdin saman tien aamupuuhiin. Jos nyt ideoimani galleriajärjestely osoittautuu toimivaksi, olen kiitoksen velkaa tälle varhaisheräämiselle. Voisiko olla niin, että alitajuntani alkoi työstää ongelmaani ja herätti minut, kun ratkaisu oli muotoutumassa? 

Futuristinen aineeni noin 50 vuoden takaa

VA luokkakokouksessa vuonna 1999

Kalastajatorpan piha alkaa olla pian täynnä autoista (autoja). Niin, autoiksi näitä äänettömiä, ilmatyynyillä liikkuvia laitoksia laitoksia vielä kutsutaan. Tuolla tuo vanha tuttu Päkä ohjailee autoaan portaista sisään. Väkeä alkaa siirtyä liukuhihnalle, joka vie heidät sisään. Siellä ottaa Ulla heidät vastaan ja toivottaa tervetulleeksi. Hän oli lähettänyt kaikille kutsun tulla tänne luokkakokoukseen. Minä sain sellaisen asuinsiirtolaan Marsiin, jossa olin viettämässä kesälomaani. Kansa alkaa asettua taloksi, kuka minnekkin (minnekin) loikoilemaan tyynyyn nojaten. Se on tämän ajan tapa. 

Nyt alkaa kuulua omituista tärähtelyä. Kaikki kääntävät kummissaan päätään sen suuntaan ja alkavat nauraa. Insulahan siellä virittelee vanhaa trumpettiaan, jonka ääni kuulostaa tosi omituiselta näin elektronimusiikin aikana. Viriää keskustelu entisistä ajoista, jolloin vielä käytettiin polttomoottoreita mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Se kuulostaa erittäin primitiiviseltä nyt, kun englantilainen tohtori Smith on kehittänyt ikiliikkujan. 

Silloin joskus vielä lapsilta meni monia vuosia koulussa sen opiskelemiseen, johon nyt kuluu muutama tunti. Sehän on aivan yksinkertaista. Kun lapsi täyttää 12 vuotta, hänelle laitetaan tiedonsiirtokypärä päähän ja kohta on "koulu käyty". Tämä kaikki (kerrotaan) siksi, koska (että) tämä tiedonsiirtolaite on erään meidän luokkalaisen kehittämä. (-/-)Vielä jutellaan kaikista kouluaikaisista kömmähdyksistä. Risto kertoo erään suomen tunnilla tehdyn kepposen, jonka heti kaikki muistavat. Näin alkaa ilta kulua loppuun ja vielä viimeksi päätetään pitää seuraava luokkakokous vuonna 2011. 

Keskikoulun viides luokka vastaa peruskoulun yhdeksättä.

Olen kirjoittanut tekstin tuohon virheineen, ja opettajan korjaukset näkyvät suluissa. Opettajan kommentti aineesta: "Alku hyvä, väsähtää lopussa!"

Arvosana 8-.

Neliöiden ympyröiminen

 ... tai jotakin sinnepäin. Olen aikaisemmin tainnut kertoa, että neliö muotona tuottaa minulle esteettistä mielihyvää. Olen joissakin maalauksissani yrittänyt yhdistää orgaanista muotoa suorakaiteisiin tai neliöihin. On haastavaa saada tulos tuntumaan visuaalisesti toimivalta 

Minulla on referenssikuvana näkymä Strasbourgin vanhasta kaupungista. Olen ruuduttanut maitokartongin ja tehnyt akvarelleillä värimuotoja muutamaan neliöön. Kuvioista tulee kuivuessaan mielenkiintoisia, koska kartongin pinta hylkii nestettä. 

Maalasin yhden neliön tussilla mustaksi, mutta se oli huono ratkaisu. Musta on noin aivan liian hallitseva. Sitäpaitsi maalarinteipillä tekemäni suojateippaukset eivät täysin suojanneet pohjaa. Sain kuitenkin siten hauskoja kehrämäisiä muotoja neliön ympärille. Piirsin tussikynällä erilliselle neliölle osan kyseisen ruudun näkymästä ja liimasin mustan neliön päälle. Näin sain mielestäni kivan efektin, kun tussivalumat reunustavat neliötä. 

Saa nähdä, syntyykö tästä mitään säilyttämisen arvoista. Työskentely etenee ongelmasta toiseen. Välillä koen ahdistusta, mutta yritän motivoida itseäni nopeaan ratkaisuun päästäkseni eteenpäin. Välillä taas tunnen tyydytystä, kun saan jonkin idean työn jatkamiseksi. 

Kävin välillä sauvakävelyllä, ja sain uusia ideoita. Voisin kokeilla voisiko shakkilauta-tyylinen ruutu tai useampi toimia. Voi tosin tuoda liikaa vilinää silmiin. Jonkun noista jo näkyvistä väreistä tai niiden sekoituksesta voi laittaa mukaan koko ruutuna rauhoittamaan kokonaisuutta. 

Oikeastaan vain muutama ruutu ovat tärkeitä omilla paikoillaan, koska ne kuljettavat kertomusta. Aon tehdä nyt irrallisia ruutuja ja ratkoa niiden avulla tätä haastetta kuin ristisanatehtävää. 

Myyntisivusto tauluilleni?

Olen pohdiskellut pitkään sellaisen sivun perustamista, jonka avulla mahdolliset kiinnostuneet voisivat tutustua maalauksiini. Se olisi suomeksi sanottuna myyntisivusto. Laittaisin kuvia vapaana olevista maalauksistani ja piirustuksistani. Hinnat olisivat tietysti näkyvissä. Varsinaista verkkomyymälää tuskin kannattaisi perustaa. Toimitukset ja maksut sovittaisiin tapauskohtaisesti. 

Täytyy miettiä, mikä olisi hyvä alusta. Olisiko sinulla vinkkejä minulle?

Negatiivinen tulos

Olin ilmeisesti vilustunut. Aivastelin, nenä vuoti yms. Järjestelmä toimi taas hyvin. Sain eilisaamuksi ajan koronatestiin. Kävin antamassa näytteen ja tänä aamuna on Omakantaan tullut tieto negatiivisesta eli positiivisesta tuloksesta. 

Minun ei tarvitse enää pitää karanteenia. Vilustuminen ei taida olla tarttuvaa. 

Aivastelut ja niiskutukset alkavat olla ohi, mutta vatsa on sekaisin. Kyllä tämä tästä. 

Hessun dieetti: "pussillinen karkkeja"

Yritän huijata itseäni saadakseni painoni putoamaan. Olen onnistunutkin, mutta tulosta pitää varjella. 

Eikö tuntuisi ihanalta popsia pussillinen karkkia! Noin iso annos jo puistattaa, ainakin minua. Eipä silti, ei moinen ahmiminen haittaa, jos sellaista tapahtuu harvakseen. 

Olen keksinyt tavan imitoida karkkipussillisen syömistä. Lohkotaan pienehkö omena (150 g)  pieniksi palasiksi, jotka laitetaan teelautaselle. Aikamoinen pino, vai mitä? Otetaan lautaselle myös teelusikallinen (noin 5 g) hunajaa. 

Nautitaan omenan paloja rauhallisesti jokaista huolellisesti pureskellen. Joihinkin paloihin sipaistaan vähän hunajaa. Kohta saattaa jo kyllästyttää. Näitä karkkeja on niin paljon! 

Omenassa on noin 60 kilokaloria ja viidessä grammassa hunajaa noin 17 kilokaloria. 

Jos lounas on tavallisesti puolilta päivin ja päivällinen kuuden tienoissa, voisi niiden välissä syödä kolme tuollaista "omenahunajakarkkiannosta" ja oltaisiin vasta suunnilleeen yhden tavanomaisen välipalan lukemissa. 

Älä ota näitä vinkkejäni kovin tosissasi. En ole ravintoterapeutti. 

Olen vain huomannut, että voin pettää itseäni syömään vähemmän. Tosin iltapala on minulle yhä haaste. Silloin syöminen meinaa lähteä lapasesta. Tulee helposti mieleen, että pitää syödä runsaasti ettei tule nälkä ennen nukahtamista. Sorrun helposti. Saatan retkahtaa syömään kourakaupalla mysliä, eikä siinä ole kaikki. 

Minun on keksittävä jokin erityinen itsepetosjuoni iltoja varten. 

Karanteenissa

Kävin aamulla antamassa näytteen. Istuin autossa.kuljettajan puoleinen ikkuna auki ja hyvin suojautunut näytteenottaja työnsi tikkumaisen esineen vasemmasta sieraimestani sisään. Ei se mukavalta tuntunut, mutta toimenpide oli hetkessä ohi. 

Tulos tulee Omakantaan 2-3 päivässä. Jos positiivinen, lääkäri ottaa minuun yhteyden. 

Kulutan aikaani kotona. En saa lähteä minnekään. 

Tein äskettäin nopein vedoin värikkään maalauksen. Nyt teen toista pipertämällä. Saa nähdä, riittääkö sinnikkyys. 

Jokin tauti on iskenyt

Lämpöni ei ole noussut - päinvastoin. Viimeinen mittaus oli tasan 35 astetta. Aivastelen. Nenäni vuotaa.

Paikallinen terveydenhuolto on ruuhkautunut. Numerossa tarjottiin mahdollisuus soittopyynnön jättämiseen. Jätin. Saapa nähdä (vai saapa kuulla?), milloin tulee vuoroni. 

Tämä voi aivan hyvin olla jokin syysflunssa. 

Taideakatemian käytännön mukaan en voi palata kurssille ennen kuin minulla on negatiivinen covid 19 -testi. 

Terveydenhuoltojärjestelmämme toimii kuitenkin taas hyvin. Iltapäivällä sain soiton ja minulle luvattiin lähete koronatestiin huomisaamuksi klo 7.45:ksi. Näyte annetaan Tyksin parkkihallissa. Olen karanteenissa tuloksen saamiseen asti. 

Grafiikkakurssille osallistumiseni taitaa jäädä tämän viikon osalta (ti-to). 

Klassismia myöhäisbarokin maustein

Prometeus tuo valon ihmiskunnalle
Wikimedia Commons

Heinrich Friedrich Füger (1751-1818) oli merkittävä henkilö Itävallan taidekentässä, vaikka tosin oli syntyjään saksalainen. 

Hänen tuotannossaan yhdistyi myöhäisbarokintekniikka klassismin aihemaailmaan. Leimallista oli myös kultivoitunut värien käyttö.  

Hänen taidokkaissa henkilökuvissaan näkyi myöhäisbarokin ohella myös englantilaisen muotokuvamaalaustradition vaikutus.

Tämä artikkelin on julkaistu 30.12.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa. 

Joskus tärppää

Laitoin pohjaksi pari kukkupäistä ruokalusikallista mustikoita, joita olin poiminut kesällä lentokentän ja Kurjenrahkan kansallispuiston tienoilta. Lisäsin lorauksen Solevitan Bio ginger shotia, joka sisältää mm. omena-, sitruuna- ja inkivääritäysmehua. Parisen  pikkulusikallista Hirvelän uunitalkkunaa ja maun mukaan intiaanisokeria vie elämyksen uusiin ulottuvuuksiin. 

Minun piti tehdä itselleni uusi annos tätä namia. 

Tämän herkun nauttimiskokemukseen tarvitsen ainakin alitajunnassa muistot siitä, kun olin viime kesänä pitkälläni isänmaan helmassa Kurjenrahkan maisemissa ja kurkottelin marjoja poimuriini. Olin rauhassa kaukana kaikesta melkein jo maaksi muuttumassa. Jos nimittäin olisin jäänyt paikalleni, olisi ennen pitkää käynyt näin. No ei sentään, auto olisi löytynyt ja sen myötä mieskin.

Talkkunan on oltava hirvelää, koska nimenomaan se talkkuna tuli minulle nuorena aviomiehenä appivanhempieni perheen kautta. Heidän mökillään Päijänteen Kukkarosalossa syötiin paikallisen tuottajan - Hirvelän - talkkunaa. En ollut ennen kuullut mustikkapöperöstä mitään. Kauan sitten edesmennyt Eino-appeni oli syntyisin tuosta samasta saaresta. 

Intiaanisokeri on vaimoni mielestä miltei terveysravintoa. Siksi sitä. 

Näiden ainesten ja konnotaatioiden muodostaman sinfonian vallassa voin taas vakuuttua, että elämä on muutakin kuin atomikimppuja kuten yksittäiset mustikat. 

Talkkunapaketin kyljessä kerrotaan, että sata grammaa ainetta sisältää;

    - energiaa  1660 kJ/396 kcal

    - proteiinia 9,7 g

    - rasvaa 5,8 g

    - hiilihydr. 75,7 g (josta rav.kuitua 26,3 g)

    - rautaa 3,8 mg.

Ihminen, jolla on pinnallisesti tieteeseen perustuva maailmankuva, voisi yrittää analysoida kokemustani lähtemällä kunkin tarveosan sisällön selosteesta. 

Mikä se tämä on?

Olin tulossa Taideakatemialta keskustaan päin. Näin naapurini juttelevan jonkun - luultavasti työkaverin - kanssa. Sitten näin Aurajoessa jotakin erikoista. Pari miestä oli hommailemassa jotakin tällaisen - miksi tätä nyt sanoisi - laitteen parissa. 

Kyljessä lukee Arctic Hut, joka on valmistaja. Terassimainen taso on kuulemme irroitettava. Sama yhtiö ilmeisesti tekee revontulten katsomismajoja. Tätä vesillä liikkuvaa mökkiä kuuluu vuokraavan Archipelago live Oy.  

Menin katsomaan lähempää ja näin, että purkissa on vuode. Se on siis samanlainen kuin revontulimajat pohjoisessa, mutta tämä kulki vesillä. Siinä oli pieni sähköllä toimiva sivulaitamoottori. 

Kuulin ettei tällä mökillä pitäisi purjehtia Aurajokea kauemmaksi. 

Onkohan pikkulautassa jokin keittiönurkkaus? Olisi kiva käydä kokeilemassa, mutta varaaminen ei tunnu vielä onnistuvat. Mitähän mahtaa maksaa? 

Olen yrittänyt rajoittaa blogini linkittämisen FB-tiliini kertaan päivässä, mutta taidan alkaa antaa periksi. 

Sigynillä tapahtuu

Sigyn on maannut telakoituna Aurajoen varteen. Hiljaiselta on näyttänyt, mutta eilen huomasin, että nyt tapahtuu. Parkki Sigyn on laskettu vesille vuonna 1887. Parin kolmen hengen porukka entistää laivaa. En tiedä, milloin - tietääkö kukaan? - laivan entistäminen valmistuu. Riippunee rahoituksesta. Nyt ilmeisesti aiotaan nostaa mastot paikoilleen. Laiva on vajaan 60 metriä pitkä ja sen purjepinta-ala on peräti 1000 neliötä. 

Voisin antaa jonkun roposen Sigyn-projektiin. Tietääkö kukaan, miten se onnistuisi?

Minun lienee kohdattava menneen kauhut

Olen varmaan kertonut monta kertaa, että olen kokenut selvinneeni syöpäjaksoistani henkisesti vähällä. Olen ollut optimisti, enkä ole murehtinut tulevaa. Olen keskittynyt saamaan hoitoja. Näin tehden olen luultavasti onnistunut ripustautumaan toivoon, jolla lienee merkitystä paranemisessa. 

Olen purjehtinut katamaraanillani hyvässä vauhdissa tyrskystä toiseen kiinnittämättä huomiota pinnan alla vaaniviin haihin ja kareihin. Läheltä piti -tilanteista olen jatkanu purjeet pullollaan kohti tulevaa. 

Nyt on tullut maksun aika. Saara kertoi, kuinka hänelle oli annettu leukemiakierroksen alussa kovin vähän toivoa minun suhteeni. Ennen tätä olin ollut kovin väsynyt. Olin tiedostanut, että jokin oli vialla. Onneksi työterveyslääkäri laittoi asian heti eteenpäin. Vaimoni oli kannustanut häntä siihen sähköpostitse. Asia siirtyi nopeasti erikoissairaanhoidon piiriin. Diagnoosiksi määrittyi 11.11.2015 akuutti myelooinen leukemia. Olin sairaalassa, kun tämä selvisi. Olin kuvitellut vielä meneväni samana iltana TaiK:in sarjakuvapiirtokurssille ja seuraavalle päivälle oli oppituntejakin pidettäväksi. Jäin sairaalaan ja sytostaattihoidot alkoivat 12.11. eli seuraavana päivänä.. 

Hyvä niin. Ilman hoitoa AML olisi vienyt minulta hengen neljässä viikossa. Virheelliset solut kehossani olisivat monistamalla itseään tukkineet kehoni. Näin asian ymmärrän. 

Muistini mukaan en juurikaan ajatellut juoksevani kilpaa kelloa vastaan. Oli mielenkiintoista kokea, millaisia hoitoja saan. 

Koen että tietoisuuteni ja alitajuntani välillä on mustan avaruuden tapainen alue. En näe sen läpi. Eilinen yllämainitun vaaratilanteen muisteleminen vaimoni kanssa ja hänen aiheesta kirjoittamansa FB-artikkeli yhdistivät hetkeksi alitajuntani ja tietoisuuteni. Alitajunnastani tuli kuin henkäys, joka laukaisi itkun. Olen ollut noin lähellä kuolemaa.

Nyt on aika ottaa menneet kauhut tietoiseen käsittelyyn. Tarvitsen siihen varmaan apua. Koen että alitajunnassani on useita kosmiselta tuntuvia prosesseja käynnissä. Tulkitsen, että näiden yhteisvaikutus saattoi minut äskettäin käsittämättömään tuulimylly/ballerina-tilaan, jossa kroppaani vietiin enkä ymmärtänyt mikä vei. Olin kuitenkin tietoinen koko tapahtuman ajan. 

Asiaan tartuttaneen ensi viikon torstaisessa hoitokokouksessa. 

Tänä päivänä viisi vuotta sitten

Vielä tylympi diagnoosi

Suunnitelma meni siten, että hematologi tulee puoli neljältä, kertoo alustavat tulokset, sitten pääsen kotiin ja palaan puolilta päivin huomenna takaisin. Ilmoitin jo pomolleni, että voin tulla pitämään kymmeneltä alkavaa tuntia varsin pitkälle. Loppuajaksi hommia opiskelijoille. Tänä iltana kuvittelin meneväni sarjakuvakurssille.

Toisin kävi. Hematologi tutki ja tutki. Vihdoin hän saapui ja kertoi perusteellisesti tilanteen. Diagnoosi on akuutti myelooinen leukemia. Tämä on ärhäkkää sorttia, joka tappaa muutamassa viikossa, jos sitä ei hoideta. Tämä leukemia uusiutuu helposti ja sen vuoksi tehdään sytostaattihoidon lisäksi kantasolusiirto, jos tapaus näyttäisi tarvitsevan.

Herkän uusiutumisalttiuden vuoksi viiden vuoden päästä elossa on 40-50 prosentin haarukassa oleva määrä potilaita.

Tämän leukemian on saattanut aiheuttaa lymfoomahoitojen sytostaatti etoposidi. Siksi monosyyttiarvo oli niin korkea verikokeessa.

Minä jäin tänne. Olen saanut jo kanyylin ja saan vettä munuaisen suojelemiseksi. Samaan tarkoitukseen sain kihtipillerin. Kihdikivut aiheutuvat siitä, että virtsaa kerääntyy rakeina varpaan tyviniveleen. Sytostaattihoito voi voi synnyttää rakeita munuaiseen.

Huomenna käyn hammaskuvauksessa ja sydämen kaikumittauksessa. Sen jälkeen alan saada sytarabiini-nimistä sytostaattia, jota annetaan jatkuvalla syötöllä noin viikon verran. Vain puolen tunnin katkoja pidetään päivittäin, jotta pääsen suihkuun.

Tämä ensimmäinen sairaalakeikka voi kestää jopa neljä viikkoa, koska näissä hoidoissa erityisesti altistutaan pöpöille. Sairaslomalla olen kai toukokuuhun saakka.

Yllä oleva on artikkelini, jonka kirjoitin ja julkaisin viisi vuotta sitten. Ajatella, että olen tässä ja syöpäni ovat yhä remissiossa. On paljon aihetta kiitollisuuteen. 

Tässä linkki alkuperäiseen tekstiin.

On se niin kivaa ...

Olen saanut aika paljon kuvan tekemiseen liittyvää koulutusta. Minulla on kuitenkin selvä aukko  sivistyksessäni. Tämä puute on selvästi nimettävissä. En tiedä grafiikan tekemisestä juuri mitään. 

Sain vuosi sitten puhutuksi itseni ja erään toisen henkilön Taideakatemian Taidegrafiikan menetelmät I ja II -kursseille avoimen kautta. Kurssien piti olla kevätkaudella, mutta korona muutti kaiken kuin Niemi konsanaan. Olimme vaimoni kanssa suunnitelleet paluumatkamme Ranskasta siten, että pääsisin mukaan alusta alkaen. Meille tuli kuitenkin melkein äkkilähtö, kun rajoja alettiin sulkea. Kurssit peruttiin, koska niitä oli vaikea järjestää etänä tai nettiyhteyksien varassa. 

Taideakatemia ei ole ottanut koronan vuoksi tänä syksynä avoimen opiskelijoita kursseilleen. Minä ja "kollegani" kuitenkin poikkeuksellisesti pääsimme, koska meidät oli hyväksytty kevään perutuille kursseille. 

Olen kirjoittanut asian luonteeseen nähden ehkä vähän turhan varhain äskettäisestä vulkaanisesta kokemuksestani. Rubikon on ylitetty. Tulen joskus kirjoittamaan enemmän, mutta nyt totean vain, että Taidegrafiikan menetelmät I -juna meni, mutta kakkosjunaan astuin tänään. 

Aiheena on syväpainomenetelmät. Aamuluento toteutettiin Zoomin avulla. Kurssin vetäjä kertoi aiheeseen liittyvästä historiasta. Yhdeltä iltapäivällä kokoonnuimme koulun grafiikkatilaan. Ensimmäiseen demopeltiin raaputtelimme vuorotellen niitä näitä. Ohjaaja toteutti tähän ensimmäiseen laattan liittyvät painotoimenpiteet. Sitten alettiin omiin hommiin. Kaivoin kännykästäni referenssikuvaksi äskettäisen tuomiokirkkolaukaukseni Aurajoen varrelta. 

Aihe on kulunut, etten sanoisi.

Piirtelin näkymän rennoin vedoin leikkaamaani laattaan. Aiheen kuluneisuutta loiventanee se, että painokuvassa maisema tulee olemaan nurin päin. 

Raaputtelin myös toisen laatan. Toivottavasti huomenna minulla on jo painokuvat. 

Ryhmämme on pieni. Keski-ikäinen opettaja, kuusi nuorta naista ja yksi eläkeläismies. Yksi opiskelijoista on vaihto-opiskelija, toinen opiskelee kuvataiteilijaksi. Muista en tiedä. Ehkä viimeksi mainitun kollegoita ainakin osa. 

Olo on helpottunut

Suomen presidentin vaalit eivät taida maailman mittakaavassa olla kovinkaan merkittävä tapahtuma. Toisin on tilanne USA:n vaalien suhteen. 

Nyt tuntuu kuin olisi oltu vesillä ja samalla merikartta-alueilla olisi ollut humalainen törttöilijä, joka isoine muskeliveneineen olisi ollut usein vaaraksi muille. Tiedän, vertaus on ronski, mutta kyse on tunteistani. Nyt olo on rauhallinen, kun tiedän, Yhdysvaltojen komentosillalla on mies, joka osaa navigoida ja jonka toiminta on ennustettavaa. Tiedän, etten tiedä  paljoakaan Bidenistä, mutta tiedän, että hän on ollut Obaman varamies kaksi kautta. Se on painava referenssi. 

Kummastelin Trumpin suhdetta Putiniin. Minulla ei ole faktoja, mutta jotenkin vaistomaisesti syntyi kuva presidentistä, jota Putin onnistui ohjailemaan hienovaraisin pelisiirroin. 

Vasta-argumentoija saattaa huomauttaa, että kantani muodostuu median toimien seurauksena. Tämä on varmasti mahdollista. Trumpissa on kuitenkin ainakin se hyvä puoli, että hän puhuu selvää englantia, jota on helppo ymmärtää. Ehkä media kompromettoi häntä poimimalla vain hälyttäviä puhepurkauksia. Ne olivat kuitenkin aitoa tavaraa. Jos ne olisi tehty nykyaikaisella tekniikalla luomalla Trumpin kaltainen hahmo puhumaan potaskaa, tapahtunut tuskin olisi jäänyt medialta huomaamatta. 

Nyt on levollinen olo. 

Seniori Looks

 

Samettitakki: create

Solmio: Kui? design

Paita: Camel Active (huono juttu, tupakan piilomainontaa)

Housut: H&M (tästäkään merkkivalinnasta en voi olla ylpeä), Skinny Fit (miten minulla tuollaiset?)

Sukat: Kallisarvoiset, koska kuviointi lastenlasten. Sukkien valmistaja ?

Kengät: create

Vyö: kuvaushetkellä hukassa

Sukkien väri pitäisi kai olla sama kuin kenkien tai housujen. Tässä väri viittaa kravattiin. Jos Lenita Airisto satut tällä sivulle, kuulisin mielelläni palautteen kommenteissa. 

Lisää kuvia kasvitieteen museosta

 

Taas kasvitieteellisessä Ruissalossa

 

Hessun dieetti, osa 3

Sinnittelen päivät kohtuullisin ruoka-annoksin, mutta iltaisin olen höyli. Joskus muinoin suositeltiin, ettei klo 18 jälkeen syödä mitään. Tuskin kannattaa noin kiusata itseään. 

Turkua tänä aamuna. Vasemmalla katolinen kirkko ja sen
 takana birgittalaisnunnien koti. 

Painon nousuun ja laskuun vaikuttaa muutkin kuin kalorit. Minä en tutkaile kaloreita enkä glykeemisiä indeksejä. Olen noista kuitenkin vähän hajulla. Aamuisin syön kaurapuuron mustikkakeiton ja ehkä puolukkahillon kanssa. Sillä selviän lounaaseen. Yritän pitää lounasannoksen kohtuullisena, esimerkiksi munakas käy, ehkä leivän kanssa. Vihanneksia ainakin. 

Klo 18.00 on päivällinen. Toteutetaan samoin periaattein kuin lounas. Jos iltapäivällä tulee kova nälkä, otan jotakin pientä välipalaksi. Ruokailujen ajoissa on heittelyä. 

Lounaan ja päivällisen jälkeisen kahvikupin rinnalla otan usein jonkin pienen makean. Näin myös, jos juon iltapäiväkahvin. 

Iltapala saa olla runsas. Otan esimerkiksi leivän tykötarpeineen, mysliä, jogurttia, puolukka - tai mustikkahilloa, mustikkakeittoa. Päälle puolikas hedelmää tai kokonainen. 

Tärkeää on selvitä uneen ilman nälän tunnetta. 

Näillä eväin paino tuntuu putoavan hitaasti mutta varmasti. 

Ketkä saisivat lentää?

Yleisesti tiedetään lentoliikenteen olevan vahingollista ympäristölle. Sen osuus kaikesta on kaksi prosenttia, mikä kuulostaa vähältä, mutta vaikutus on osuuttaan suurempi, koska päästöt nousevat nopeasti ylenpiin ilmakerrosiin. 

Jos lentoliikenteen määrä supistetaan esimerkiksi kymmeneen prosenttiin pahimmista vuosista, joudutaan määrittämään, ketkä lennoille pääsevät. 

On ilmeistä, että valtiolliset johtajat ja päättäjät kuuluvat ykkösryhmään. Heidän on  päästävä nopeasti neuvottelupöytiin ratkaisemaan eskaloituvia sotia ja muita kriisejä. Nostaisin ensimmäiseen luokkaan myös ne, joilla on hyvät terveydelliset perusteet nopeaan matkustamiseen. 

Entä turistit, liikehenkilöt jne. Pitäisikö myös verotuksella ohjata lentomatkustusta? Jatkan pohdintaa myöhemmin.

Hessun dieetti, osa 2

Olen tullut äitiini siinä, että syön mielelläni päivittäiset ateriani suht koht säännöllisesti: aamiainen kun olen herännyt, lounaan puolilta päivin, välipalan/päiväkahvin kolmelta, päivällisen kuuden tienoissa ja iltapalan aika myöhään, jotta ei ehtisi tulla nälkä ennen nukahtamista. 

Yritän syödä kullakin aterialla vain sen verran, että ehdin seuraavaan ilman selvää nälän tunnetta. Olen huomannut, että selviän myös ilman välipalaa.  

Painoni on pudonnut aika monta kiloa. Se, että mahani tuntuu aterioidessani täyttyvän aikaisempaa nopeammin, viitannee siihen, että pudotus on pysyvää. 

Painoindeksini on viimeisimmän punnituksen mukaan 28,2, mikä tarkoittaa lievää ylipainoa. Jos painoni laskee pikku hiljaa ihannealueelle, ihan hyvä, mutta pitäisikö isoisällä olla vähän pehmustetta vyötäröllä (tiedän, se on vaarallista), jotta lapsenlapset voivat olla sylissäni mukavammin. 

Yritän noudattaa omaa dieettiäni, mutta samalla koetan ottaa asian kohtuullisen rennosti.

Dieetissäni tuskin on mitään, mitä ei olisi jo keksitty. Dieettini on on muovautunut kokemuksieni, aiheesta lukemieni artikkeleiden sekä aikoinaan käyttämäni Kiloklubin oppien perustalta.   

Alla artikkelisarjan ensimmäinen osa, jonka olen julkaissut vain Facebookissa. 

Hessun dieetti, osa 1

Syö vähemmän

Vaikka sinulle väitettäisiin, että kalorien ja painon suhde on monimutkainen, syö silti vähemmän. Tämä tietysti edellyttäen, että sinulla on ylipainoa ja olet huolissasi sen seurauksista. Vähemmän syöminen merkitsee esimerkiksi sitä, että otat jälkiruuaksi yhden suklaapalan, jaat sen kahdeksaan osaan ja syöt palaset yksi kerrallaan nautiskellen kahvin tai teen kanssa.

Palaan asiaan.

Uusi laji?

Tämänpäiväinen sää on aikamoinen, ainakin täällä Turussa. Mieleeni on juolahtanut uusi konsepti, mutta pitäisi valita, onko kyse urheilusta, komediasta vai ties mistä.

Aloitan urheilusta. Tarvitaan joko tämän päivän kaltainen myrsky tai luodaan puhallinlaittein vastaavanlaiset olosuhteet. Paikka voisi olla pienehkö tori tai muu vastaava, jolla tuulella on väyliä tulla sisään ja myös esteitä kuten kivitaloja. 

Kullakin kilpailijalla on samanlainen sateenvarjo, jonka varjon läpimitta ja varren pituus on noin metri.  

Torin ympäri merkitään rata kilpailijoille. Tehtävänä on kiertää rata mahdollisimman monta kertaa, ilman että sateenvarjo vinksahtaa yli. Kyseessä on taitolaji. Nopeita liikkeitä ja hienoja pelastautumisia tullaan näkemään. Voittaja saa kilpailuvarjoonsa kultauksen, toinen hopeoinnin ja kolmas pronssisen pinnan. 

Komedia muoto voisi olla pantomiini, jonka esittäjä osaa imitoida vastaavia tapahtumia sisätiloissa. 

Tämä myrsky kuuluu aiheuttaneen pahoja vahinkoja. Toivottavasti tämän artikkelin kepeys ei aiheuta pahaa mieltä.

Edit. klo 20.20

Seniori Looks

 

Yöpusero: Harmony

Yöhousut: Ei saa enää selvää. Eri paria kuitenkin kuin pusero.

Sattui nyt tällainen yhdistelmä, joka on hieman ennakkoluuloton. Kuva ei kerro housujen kuosia, joka on kuvioitu. Kummallakin osalla on parinsa ehkä vaatekaapissa tai jossain. 

Kunto: Pihille miehelle. 

Valaistus: Ajanmukainen