Outoja suomen kielen sanoja

Eräs Antibesin asuinkumppanimme toi minulle lukemista mukanaan. Luen nyt Kalle Päätalon välirauhan aikaa ja jatkosodan alkua kuvaavaa teosta "Ukkosen ääni". Kirja on mitä ilmeisemmin omaelämäkerrallinen. Päätalo puhuu itsestään omalla nimellään. Hän on varusmies, jolle on määrätty palvelusajan pidennys sodan uhan vuoksi.

Päätalo Koillismaan Taivalkoskelta kotoisin ja hän kirjoittaa kirjan repliikit kunkin puhujan murteella. Omat sanomiset ovat kotiseudun puhetta.

Yleensä ymmärrän kaiken, mitä suomen kielellä sanotaan tai kirjoitetaan. Päätalo käyttää kuitenkin sanoja, jotka ovat minulle outoja. Yleensä ymmärrän merkityksen asiayhteydestä ainakin suunnilleen. Joitakin joutuu pohtimaan enemmän.

Päätalo käyttää jatkuvasti sanaa "ehki". Sen luulisi merkitsevän samaa kuin "ehkä", mutta se tulkinta ei tee virkkeistä mielekkäitä. Parhaiten tuntuisi sopivan merkitys "edes", mutta ihan aina sekään ei tunnu toimivan. Osaisiko joku lukijoista kertoa merkityksen?

Atimoida-sanaa käyttävät serkkuni, jotka ovat Kuusamosta kotoisin. Se tarkoittaa ilmeisesti kyläilyä sukulaisten luona.

Mitä tarkoittaa "Taaron tässä on hyvää tulevaisuutta outtaa ..."? Tuskin-sana on luultavasti aika täsmällinen synonyymi.

Toplokas lienee jonkilainen uittopomo.

"Minulla ei ole montakaan sekuntia alkaa pelata entiijaa." Tässä tuntuu olevan kyse kovin lyhyestä ajasta valita parasta toimintavaihtoehtoa tiukassa paikassa.

Suivaisa työ on ilmeisesti vastenmielistä tai hankalaa tekemistä.

"- Niin kevyt kuorma taluu Mustanki perässä ..." Musta on uppiniskainen hevonen. Taluuminen on kai kulkemista, kulkeutumista tai jotakin sinne päin.

"Musta alkaa iukua entistä viiltävämmin ja samalla alkaa tulla myös virtsaa." Minkälaista ääntä hevonen voi päästää paitsi hirnumista? Vinkumista ehkä.

"Jälkitautia"?

Olen selvinnyt syövistäni toistaiseksi käsittämättömän hyvin ja olen kiitollinen siitä. Kokonaan entiselleni en ole kuitenkaan palannut.

En kestä intensiivistä elämää, esimerkiksi matkustamista paikasta toiseen. Lomailimme viime kesänä Pohjois-Suomessa. Ajoimme paikasta toiseen. Se oli mukavaa, mutta jouduin taas turvautumaan unilääkkeisiin. Vauhdikasta vaihetta voi seurata myös syvä väsymys. Ei kuitenkaan aina, täydellistä syy- ja seuraussuhdetta en pysty tunnistamaan.

Elämämme täällä Antibesissa on rauhallista arkea. Minun on silti vaikea saada unta. Oikeastaan nukahdan liiankin helposti, mutta väärään aikaan. Aamupäivin minua vaivaa uneliaisuus ja puolen yön aikoihin liiallinen vireys. Tokkuraisuus johtuu ilmeisesti unilääkkeistä, joita joudun käyttämään. Tarvittava annoskoko on kasvanut huolestuttavasti.

Kuuntelin Areenasta eilen ohjelman Kysy mitä vain unettomuudesta. Joillekin ihmisille on kuulemma tietty vireys ominaista. Olen enemmän ilta- kuin aamuvirkku. Kukkujilla on muita useammin uniongelmia. Olen iltaisin vireä, mutta en todellakaan aamupäivisin. En haluaisi lopettaa puuhiani illalla, kun olen päässyt vauhtiin.

Puuhani eivät ole kummoisia, opiskelen ranskaa, käyn lenkillä, luen ja kirjoitan blogiani pari kertaa viikossa. Oikea käteni tarvitsee yhä lepoa, joten pidän lomaa piirtämisestä.

Saatan kuitenkin olla liian tavoitteellinen toimissani. Ahnehdin Coffee Break Frenchin mainioita oppituokioita. Käyn kolme kertaa viikossa lenkillä. En juokse koko matkaa, mutta olen nostanut hölkkäämisen yhteismäärän 45 minuuttiin. Olen ollut mielisttäni, kun olen huomannut selviäväni urakasta kohtuullisen vaivattomasti. Lenkit tuntuvat kuitenkin saattavan minut liialliseen vireyteen. Luulisi, että ulkoilu pikemmin edistää nukkumista.

Olen rajoittanut nukkumistani siten, että herään kahdeksan tienoilla. Se ei ole auttanut. Olen myös välttänyt läppärin käyttöä illalla. Lukeminenkaan ei tunnu rauhoittavan riittävästi. Juon kofeiinitonta kahvia.

Tuntuu vaikealta vähentää liikkumista, kun olen päässyt pitkään harjoittelemalla eteenpäin. Olen jo aikaistanut ulkoiluani, jotta palautumisaikaa on riittävästi. Ranskan kielen ahmimista voin yrittää hillitä.

Selvisin aika tyynenä taannoisista syöpäjaksoistani. Mieleeni on tullut, että pääsinkö siinä suhteessa liian helpolla. Onko alitajunnassani jotakin kuoleman läheisyyden aiheuttamaa kuormaa?
Mainitsemassani radio-ohjelmassa mainittiin, että painajaisunet saattavat olla merkki jostakin, joka ei ole kunnossa. Näen hyvin harvoin painajaisunia, enkä muista niiden koskaan liittyneen sairastamiseen. Menneen ajan työpaineet palautuvat joskus uniini.

Voi olla, että sytostaatit ovat sotkeneet käyttöjärjestelmäni. Tai sitten kyse on vanhenemisesta. Unilääkkeistä olisi hyvä päästä eroon. Ongelmasta on vaikea saada otetta.

Nykyhetkestä menneisyyteen

Täkäläiset suomalaiset kokoontuvat kaksi kertaa viikossa pelaamaan petankkia sataman lähelle. Lähdimme vaimoni kanssa eilen vartavasten paikalle. Olin lukaissut netistä pelin säännöt kaiken varalta.

Satama on laaja alue. Lukemattomat jahdit ja purjeveneet talvehtivat vedessä odottamassa kesäkelejä. Täällä meri ei jäädy eikä veneitä tarvitse nostaa talveksi maalle. Satama-alueen äärellä on puistomaisia alueita vanhan kaupungin kohdalta runsaan puolen kilometrin matkalla linnoituksen suuntaan. "Puistossa sataman lähellä" oli aika väljä osoite.

Kävelimme rautatieaseman läheltä kaartaen puistovyöhykkeen keskiosaan ja minä kipitin tiedustelemassa kummassakin suunnassa, näkyisikö pientä ryhmää metallipalloja heittelemässä. Ei näkynyt. Soitin eräälle Rivieran Suomi-seuran johtokunnan jäsenelle ja löysimme perille.

Lähellä pitkän aallonmurtajan tyveä olevaa kolmiomaista hiekkakenttää voi ehkä kutsua puistoksi, koska siellä kasvaa puita. Petankin peluuseen se sopii erinomaisesti. Minun mielikuvissani puistoihin liittyy vihreää nurmikkoa.

Paikalla ei ollut yhtä pientä ryhmää vaan useita, kaikkiaan kolmisenkymmentä suomalaista ja joukossa kuulemma mukana yksi ruotsalainen. Pelit olivat jo loppupuolella. Seurasimme jonkin aikaa. Väki alkoi harveta ja mekin lähdimme Nordic Temtationsiin, jossa oli tänään laskiaispullia tarjolla. Paikka on erään suomalaispariskunnan pitämä taidekahvila, josta saa ostaa pohjoismaisia ruokatarvikkeita. Hesarin verkkosivuilla on heistä tuore juttu.

Tapasimme yllättäen Nordicissa pariskunnan, johon olemme tutustuneet Nizzassa. Olivat tulleet piipahtamaan Antibesissa. Oli mukava nähdä. Sovimme alustavasti seuraavasta tapaamisesta. Söimme vaimon kanssa lounaaksi mustilla torvisienillä ryyditetyt pienet quichet. Laskiaispulla maistui jälkiruoaksi.

Biot

Lähdin myöhemmin iltapäivällä lenkille. Ahnehdin hieman tavanomaista pidemmän matkan. Kävin Biotissa, jonka kukkulalla oleva keskusta on hyvin tunnelmallinen kapeine kujineen. Olemme käyneet siellä turisteina joskus aikaisemmin. Kukkulan juurella on lasitehdas ja etäänpänä meren suunnassa on Fernand Légerin museo.

Paluumatkalta

Kun Antibesin aseman seudun modernista kaupunkimiljööstä etenee kohti Biotia, tuntuu kuin vuosisadat katoaisivat ja siirtyisi kauas menneisyyteen.



Hajamielisyys vaivaa. Joskus jää levy päälle. Välillä pitää kokeilla onko hammasharja kostea, kun en muista, pesinkö jo vai enkö. Unohdin, että perjantai on blogipäivä. Lauantaina muistin, mutta unohdin taas. Tässä siis perjantain postaus. 

Varttuneiden kaupunki

Antibesin kaduilla ja kaupoissa ei voi olla kiinnittämättä huomiota varttuneiden ihmisten suureen määrään. Äkkiseltään asia havahduttaa. Näinkö Antibesilaiset vanhenevat ja kuolevat pois? Eikö tulevaisuutta ole?

Tilanne ei ole noin surullinen. Antibesiin varttuu uusia eläkeläisiä, mutta toistaiseksi he vaikuttavat muualla Ranskassa ja ulkomailla. Kaupungin leppeä ilmasto houkuttelee oloneuvoksista viettämään ainakin osan vuoden kylmimmistä kuukausista täällä. Moni seniori omistaa täällä asunnon, mutta käypäläisiäkin on, kuten vaimoni ja minä. Varttuneen muukalaiskerrostuman läsnäolo on toivottavasti eduksi myös alkuperäisasukkaiden hyvinvoinnille.

Tapasimme eilen illalla kolme amerikkalaista, kun olimme syömässä päivällistä. He olivat tulleet toissapäivänä kuukaudeksi vuokraamaansa asuntoon. Edustavat siten samaa segmenttiä kuin me. Tosin he eivät olleet kaikki vielä eläkeiässä.

Kaupungin edustalla seisoo meressä miljoonia. Antibesin satama on sovelias tavallista isommillekin jahdeille. Niinpä vedessä talvehtii toinen toistaa upeampia veneitä odottamassa kesäisiä kelejä. Monet niistä on rekisteröity Valettaan. Malta lienee verotuksellisesti edullinen osoite. Kaupungin staman puoleisessa osassa on runsaasti veneiden ylläpitoon, varusteluun ja hallintoon liittyviä palveluja tarjoavia yrityksiä.

Joidenkin katukuvassa näkyvistä toppatakkisista pariskunnista täytyy olla huomattavan varakkaita.

Täkäläisten asuntojen hinnat ovat karkeasti noin Helsingin tasoa. Onneksi tältä rannikolta voi löytää tavistenkin kukkarolle sopivia vuokra-asuntoja.

Elämän rujous näkyy täälläkin. Kaduilla näkee myös ihmisiä, joilla on koko omaisuus mukanaan.

Miksi konservatiivit ja liberaalit puhuvat toistensa ohi?

Intuitio johdattelee mieltämme, kun otamme kantaa asioihin. Sillä on valta ja voima. Järki tulee perässä. Se auttaa löytämään jo valittua kantaa tukevia argumentteja.

Suunnilleen näin asian esittelee amerikkalainen psykologian professori Jonathan Haidt kirjassaa The Righteous Mind. Why Good People are Devided by Politics and Religion.

Haidt käsittelee asiaa Yhdysvaltain republikaanien ja demokraattien näkökulmasta, mutta teos antaa ajateltavaa myös suomalaiselle kotimaan politiikkaa jonkin verran seuraavalle ja kaltaiselleni väittelyyn alttiille ihmiselle.

Haidt määrittelee moraalisen ajattelun perustaksi kuusi osa-aluetta:

• huolenpito/haitta (care/harm)
• vapaus/alistaminen (liberty/oppression)
• oikeudenmukaisuus/vedätys (fairness/cheating)
• lojaalius/petollisuus (loyalty/betrayal)
• auktoriteetti/kumouksellisuus (authority/subversion)
• pyhyys/rappio (sanctity/degradation).

Liberaaleilla moraali painottuu voimakkaasti kolmeen ensimmäiseen ja niistä erityisesti huolenpitoon ja vapauteen. Konservatiiveilla painotus jakaantuu tasaisesti kaikkiin kuuteen tekijään. 

Haidt on itse liberaali ja ateisti, mutta tunnustaa konservatiivisen ajattelun merkityksen. Hän tukee ajatusta moraalin muodostumisesta sekä synnynnäisten että opittujen asioiden pohjalta. Hän katsoo moraalin olevan kulttuurisidonnaista. Hän ajattelee ihmisen toimivan sekä itsekkäästi että ryhmän etujen hyväksi. 

Konservatiivit toimivat selvemmin ryhmien näkökulmista ja liberaalit yksilöllisistä vaikuttimista. Liberaalit kuitenkin näkevät huolenpidon tarpeen konservatiiveja laveammin. Luovat ihmiset ovat usein liberaaleja. Konservatiivit sietävät huonommin vapaamatkustajia.

Haidt ei väitä teoriansa olevan kumoamaton. Minusta se on ainakin omiaan lisäämään ymmärrystä siitä, miten vakaumukset vaikuttavat. 

En tiedä olenko oikeassa, mutta tulkitsen liberaalien mahdollisesti perustavan ajattelunsa utilitarismiin, jonka voinee kiteyttää pyrkimykseen nautinnon lisäämiseen ja kärsimyksen vähentämiseen. Reunaehtona on pidättäytyminen haitan aiheuttamisesta muille. 

Suomessa liberaalius voitaneen summittaisesti yhdistää vihervasemmistoon ja konservatiivisuus muihin puolueisiin. Tämä on tietenkin raju yleistys. Oikeistopuolueissakin on liberaaleja virtauksia ja vasemmistossakin voitaneen havaita takertumista vanhoihin rakenteisiin. 

Minusta tuntuu houkuttelevalta selittää suhtautumista ilmastonmuutokseen suhtautumista ryhmien näkökulmien korostamisella ja toisaalta globaalin näkökulman painottamisena. Tässäkään kannat eivät toki noudata yksiselitteisesti jakoa vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa saattaa kuitenkin korostua Suomen edun näkökulma muihin valtioihin verrattuna. Haidtin ajattelussa tämä ilmeisesti liittyy ryhmäsidonnaisuuteen. 

Jos näkemykset syntyvät intuitiosta ja niiden tueksi haetaan vain suotuisia argumentteja, onko ihme, jos osa keskustelijoista tuntuu olevan Marsista ja se toinen osa Venuksesta. 

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? 

Herttainen museo

Vierailimme jonkin aikaa sitten pienessä koulumuseossa, joka on venesataman lähellä täällä Antibesissa.

Esillä oli valtavasti tavaraa, hyvin samantapaista kuin vastaavissa suomalaisissakin museoissa on. Leikkaus koululaitoksen ja maan historiaan.

Museossa oli paikalla vanha setä ja täti. Setä esitteli hyväntuulisesti minulle esineitä ranskan kielellä. Minä pysyin joten kuten kärryillä, kun ymmärsin sanan sieltä toisen täältä. Esitellyt tavarat tietenkin auttoivat.

Luulen, että museo on pariskunnan (oletetun) oma harrastus. Sisäänpääsymaksua ei ollut. Tuollainen antaumuksellisuus saa hyvälle tuulelle.

Kuvat kertovat ...

Näimme isännän itse ottaman kuvan, jossa museorakennus näkyy vuonna 1964. Se on vasemmella olevan taloista oikeanpuoleinen. Näkymä on täysin muuttunut. Kaupunki on vyörynyt maiseman yli. Merenlahti on lähes täynnä veneitä.

Yksikätisenä

Olin leukemiaa sairastaessani eräässä vaiheessa jalaton, kun en kyennyt kävelemään. Nyt olen kädetön. Tosin vain toinen käsi puuttuu. Minulla ei ole hiiri- vaan paneelikäsi. Oikean käden ranne on kipeytynyt läppärin ohjauspaneelin käytöstä. Se ei kai parane kuin yksikätisenä elämisellä.

Kirjoitan tätä juttua käyttämällä oikeasta kädestä nimetöntä ja pikkusormea. Sekin tuntuu hieman, joten minun on yritettävä pitää vasenta kättä täysin toimettomana.

Minun on määrättävä itselleni sairauslomaa puuhista, joihin tarvitsen oikeaa kättä. Kipu on kehotus olla käyttämättä kipeää jäsentä. Varovainen käyttäminenkin aiheuttaa välillä kipua. Tunne ei ole sietämätön, mutta täydellinen lepuuttaminen tietänee nopeampaa paranemista.

Tämä on pientä. Onneksi vasen käsi toimii siten kuin vasen käsi toimii. On siitä jotakin apua.

Olen kirjoittanut käsin ranskankielisiä opetustekstejä Coffee Break French -ohjelmistosta auttaakseni asioiden tarttumista mieleeni myös motoriikan avulla. Sitä on nyt vältettävä. Läppärin käytössä on tyydyttävä enimmäkseen kuunteluun ja katseluun.

Hankimme äsken kirjastokortit läheisestä Albert Camus Mediathequesta. Siellä on jonkin verran englanninkielistä kirjallisuutta. Rankankielisiin lukemistoihin ei taitoni vielä yllä.

Jonkinlaista retriittiä tämäkin.

Syöpäläinen treenaa

Sytostaatit ovat varmaan jättäneet pysyvät jäljet minuun siten, että en voi palata täysin entiselleni. Erittäin hyvin kuitenkin voin siihen nähden, mitä minulla on takanani.

Olen käynyt lenkillä ahkerasti. Olen soveltanut pitkään intervallimenettelyä siten, että juoksen ja kävelen vuorotellen. Juoksin pitkään 180 askeleen matkoja ja kävelin väleissä. Hengitys tuntui kohoavan tuossa ajassa aivan riittävästi. Juokseminen on minun tapauksessani lönköttelyä, mutta hyvä niinkin.

Nostin äskettäin askelmäärät 180:stä ensin 240:en ja sitten kolmeen sataan. Annosten lisäys sujui hyvin.

Eilen innostuin kokeilemaan, pystyisinkö juoksemaan 12 minuutin matkoja. Ajattelin Cooperin testiä. Hyvin jaksoin tuon ajan hölkätä ja vielä kahteen kertaan. Hapenottokykyni on ilmeisesti parantunut, koska keuhkoni jaksoivat ihan hyvin.

Täällä on hyvä urheilukenttä ja hyvät kelit. Voisin käydä kokeilemassa, mihin lukemaan nyt ehtisin. Viimeksi en viitsinyt juosta loppuun saakka, kun niin hengästyin. Tulokseni ylti suunnilleen yli viisikymppisten miesten keskitason alarajaan (1600 m). Tuohonkin tulokseen syöpäläisen on syytä olla tyytyväinen, varsinkia kun vuosia on 15 yli ikätason alarajan.

Hyvään tasoon (2000-2400) on vielä matkaa. Jos pystyn pitämään nykyisen kolmen lenkin tahtia viikossa, saatan tuohonkin joskus yltää. Kiirettä ei ole. Jo nykyisen kunnon säilyminen olisi hyvä asia.

Kun olin sairastaessani heikoimmillani, en pystynyt kävelemään ollenkaan. Olen hyvin kiitollinen siitä, mitä olen saanut.

Luultavasti en pysty pidättelemään itseäni poissa Antibesin tartanilta kovin pitkään.

Mielikuvituksellinen reittiehdotus

Joskus täällä Etelä-Ranskassa voi kokea olevansa Timbuktusta tai Siperiasta kotoisin. Kävimme Antibesin rautatieaseman infossa pyytämässä apua reittisuunnitelmiin paluumatkalle Suomeen. Vaikutti siltä, että asiakaspalvelijan piti selvittää itselleen missä Suomi on. Hän kysyi meiltä huvittuneena, aiommeko uida osa matkaa. Ilmeisesti hänelle selvisi, että Suomi on Ranskasta katsoen meren takana. Hän kehotti meitä palaamaan, kun varsinainen lippumyymälä on auki.

Palasimme toisena päivänä ja asioimme lippumyymälässä. Valitettavasti meitä palveli henkilö, jonka englannin kielen taito oli heikko. Emme päässeet puusta pitkään.

Ajauduin hiljattain netissä Eur Railin sivuille ja löysin sieltä chat-palvelun. Aloitin toiveikkaana keskustelun. Kerroin Sammylle murheeni - pitäisi päästä Turkuun. Hän pyysi aikaa selvittelyyn ja ehdotti sitten, että menisimme junalla Nizzaan ja ostaisimme sieltä jatkoliput.

Kun en hellittänyt, hän kehotti meitä matkustamaan lentämällä, koska se olisi taloudellisesti edullisempaa. Tämä ei ollut pöhkömpi neuvo, mutta aiomme matkustaa tällä kerralla junalla. Seuraavaksi hän ilmoitti, ettei heillä ole junaa Turkuun ja kehotti taas matkustamaan ensin Nizzaan.

Sanoin, että on hankala matkustaa, jos ei tiedä reittiä etukäteen. Seuraavaksi hän kehotti meitä matkustamaan junalla Antibesista Moskovaan Valko-Venäjälle (?) ja sieltä Konsomolskajaan.

Sanoin, että tarvitsisimme viisumit, ja pyysin häneltä reittiä Tukholmaan. Sammy vakuutti tarjonneensa parasta reittiä. Kerroin, että Tukholman ja Turun välillä on hyvä lauttayhteys. Lisäsin, että matkustaisimme mieluummin länsimaiden kautta.

Sammy pyysi taas selvittelyaikaa. Hänen seuraava ehdotuksensa oli, että ajaisimme vuokra-autolla Lorrachiin, josta voisimme jatkaa junalla Hampurin Altonaan. Kyseisestä paikasta voisimme jatkaa vuokra-autolla Kieliin ja sieltä lautalla Klaipedaan, josta voisimme jatkaa taas vuokra-autolla Turkuun. Lorrach on Saksassa lähellä Sveitsin rajaa. Klaipeda on Liettuassa.

Sammy alkoi ilmeisesti kyllästyä tapaukseemme ja kysyi, oliko tiedoista apua. Vastasin, että Klaipeda on Liettuassa ja aiheuttaisi melkoisen mutkan. Lisäsin, että tästä ei valitettavasti ollut meille apua. Sammyn mielestä hänen ehdottamansa on ainoa mahdollinen reitti meille. Kiistin hänen sanomansa ja esitin Hampurista eteenpäin Tanskaa ja Ruotsia. Kysyin, mistä voisimme saada apua.

Sammy kertoi, ettei hän ole tietoinen ehdottamastani. Kehotti kääntymään jonkun lähellä olevan matkatoimiston puoleen.

Kiitin Sammya ja toivotin hyvää päivänjatkoa.

"You are welcome! Thank you for contacting Rail Europe. You've a wonderful day ahead!"