Keraamikon ateljeessa (kuvakertomus)

Kävimme eilen Loviisan Isnäsin lähettyvillä toimivan keraamikko Elina Soraisen ateljeessa, joka on heidän kodissaan, entisessä koulussa.

Ei voi välttyä ajatukselta, että nyt vieraillaan onnellisen ihmisen luona. Hänellä on viihtyisä ateljee kotinsa yhteydessä ja hän saa tehdä luovaa työtä, johon hän on kouluttautunut. Hän saa elää puolisonsa kanssa maaseudun rauhassaVarmaan tässäkin elämänmuodossa on haasteensa, mutta näin puusta pudonneen silmissä näkymä on kuin unelma.

Hän on jopa rakentanut kaverinsa kanssa moniaukkoisen polttouunin pihaansa. Se on luomua eli lämmitetään puilla. Sisällä hänellä on tosin myös sähköllä toimiva uuni.

Elina on asunut jonkun vuoden kaukana idässä ja opiskellutkin ulkomailla joten hän syrjäkylällä asuva kosmopoliitti.

Eläköön maaseudun ja kaupungin ero!

Jos ei olisi kaupungin vilinää ja melua, voisiko maaseudun rauha tuntua näin paratiisimaiselta?

Kaarnarannassa on esillä lasten taidetta. Hurmaavia teoksia!

Näissä on mukana kahden lastenlapsemmekin luomaa. Minulla oli joitakin vuosia sitten oma näyttely tässä samassa tilassa.

Landelle

Nyt on niin vähän, "että hirvittää". Jotakin pientä jää vielä maanantaille, mutta sitten alkaa loma. Saamme kolme lastenlasta hoitoon ja kuvio on lutviutunut niin, että lähdemme heidän kanssaan Loviisan Pernajan Isnäsiin, jossa on lapsille kaksi serkkua kavereiksi. Tekee itsellekin hyvää lähteä tuulettumaan maaseudun rauhaan, vanhaan sahamiljööseen, jossa sahoja pyörittänyt hervottoman iso höyrykone kuulemma käynnistetään tänään. Käynnissä sitä en ole ennen nähnytkään. On kai jokin kylätapahtuma tänään.

Sananvapaudesta

Mukavaa, kun saa nukkua aamuisin vuoden väsymystä pois. Arviointihommia olen tänään vielä tehnyt ja bulkkiosasto eli päättyneet kurssit on ihan melkein valmis. Rimpsunrämpsyjä eli roikkuvia täydennyksia vielä pitäisi setviä. Näyttää siltä, että huomenna on hommat hoidettu ja kesä alkaa. Yhden jutun jätän suosisti syksyyn, kun sillä ei ole kiirettä.


Katsoin Areenasta Kioskin ohjelman, jossa puhuttiin trollauksesta. Sillä lienee monta merkitystä, mutta yksi on nettikeskustelujen häiritseminen. Eräässä maassa on jopa trollaustehdas, joissa trollataan kokopäivätyönä muissa maissa nettikeskusteluja. Nämä hyökkaykset voivat olla niin voimakkaita, että keskustelijat lopettavat osallistumisen yritettyään vaihtaa ajatuksia asiallisesti. Näin ulkovalta voi rajoittaa keskustelun vapautta. Tämä ei voi olla oikein.

Olen elänyt suomalaisen itsesensuurin ajan. Siitäkin hengissä selvittiin. On hyvin vaikea arvioida, missä määrin suppusuisuus oli viisautta, kun yksittäisten henkilöiden poliittiset tarkoitusperät tuntuivat sekoittuvan kansakunnan edun ajamiseen. Varmasti ainakin osa oli viisautta. Kaikenlaiset voimatasapainoerot vaikuttavat siihen, miten suurella volyymilla on järkevää puhua ja mistä. Ajatellaan vaikka pienten ja isojen yritysten keskinäisiä neuvotteluja.

Olen alkanut lukea Hans Falladan teosjärkälettä Yksin Berliinissä. Teos yhdistää faktaa ja fiktiota. Kirjailija on elänyt Saksassa sodan ajan joten uskon hänen kuvauksensa antavan autenttisen vaikutelman sananvapaudesta natsien ajan Saksassa. Aivan kaamealta vaikuttaa. Ihmiset vasikoivat toisistaan tavoitellessaan omaa etua. Teos on oikein luonikasta kerrontaa. Suosittelen jo tämän kokemuksen pohjalta.