Honkalan matkakomedia, episodi 14: Huonoja uutisia

 Täälläkö tämän Volvon renkaat pyörähtävät viimeiset kierroksensa? Jääkö tuttavuutemme näin lyhyeksi?

Kävelin tänään parin kilometrin matkan pajalle selvittämään automme kohtaloa. Matkalla juolahti mieleeni, että toivottavasti paikassa ei noudateta siestaa, joka vaikuttaa täällä olevan tapana. 

Hoksasin matkan varrella autoliikkeen. Mitenkähän tuo vapauden patsas liittyy autobisnekseen. Ehkä auto vapauttaa ihmisen apostolin kyydin rajoituksista. Menin kysymään autoa vuokralle. 

Eivät vuokraa. Myyvät vain. Vapauden patsas petti. Tuskinpa kannattaa sinne Amerikkaankaan haaveilla. Tuskinpa saisimme green cardia, kun patsaskin on jo noin Trumpin linjoilla. Ei tosin ole hinkuakaan.

Jatkoin matkaa autopajan portille, joka oli kiinni. 

No niinpä tietenkin.

Kello oli kuitenkin noin kaksi. 

Painoin kelloa. Ei vastausta.

Saapui auto, joka ajoi portista sisään.

Stalkkasin. 

Hiljaiselta näytti, mutta näin pihan perällä pari miestä menossa ovesta sisään. Puhuttelin ja minut osoitettiin toimistoon. 

Kerroin siellä asiani paikalla olevalle miehelle. Sana "Volvo" tuli melkein kuin vihellys futistuomarin pillistä. 

Hän puhui italiaa ja saksaa. Turvauduimme Kuukkeliin, mikä oli kömpelöä, mutta selvittiin. 

Olivat tutkineet auton. Tuomio oli: moottori hajalla. Jakoketju, venttiilit, liekö muutakin. Korjaus maksaisi viisi tonnia. Romuttaminen 300 euroa. 

Päivitin vakuutuksemme ennen matkaa mielestäni asianmukaiseksi, mutta en ottanut kolarivakuutusta. Fenniassa kuuluvat tulkitsevan, että tällainen korokehaaveri on kolari, vaikka ei ole muuta osapuolta. Selvittävät. 

Miten nyt eteenpäin?

Mahdollisesti jätämme Volvon romutettavaksi,jatkamme vuokra-autolla määränpäähän Trevignanoon ja mietimme siellä jatkoa. Sikäläinen suomalainen vuokraemäntämme on hyvin auttavainen järjestelyissä.

Voi suunnitelma vielä muuttuakin.

Meitä on kohdannut melkoinen vastoinkäymisten keskittymä. Tonneja menee, mutta onneksi taloutemme ei tähän kaadu. Kun muistetaan, että olemme olleet luokkaa kaksikymmentä vuotta ilman omaa autoa ja ajaneet viimeiset kymmenen vuotta noin kolmen ja puolen tonnin ajoneuvolla, olemme autokuluissa tämänkin jälkeen "voiton" puolella. 

Koti ei ole palanut, emme ole vammautuneet kolarissa saati kuolleet ja varsinkaan perhekuntamme muille jäsenille ei ole sattunut mitään. 

"Hyvinkin voi käydä."

Loppukevennys

Kävin tänään pohjalla. Minulla on pika- eli hätäkahvia mukana. Otin tänään vessan hanasta kuumaa vettä ja laitoin sekaan pikakahvia. Sekoitin ja join. Ei ollut erityisen kuumaa, mutta hätäkahvi vie kahvinhalun. Tästäkin selvittiin. Ehkä otan toistekin. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #turismi #video #kuvakertomus #kuvat #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #salorno #korjaamo #vuokraauto

Honkalan matkakomedia, episodi 13: Katastrofin anatomia

Tähän Volvomme uuvahti, yksikaistaiselle väylälle. 

Ennen katastrofia olimme ajaneet pitkään alamäkeä talvesta säähän, joka vaikutti melkein keväiseltä. 

Olin arvellut ajaneemme noin kaksisataa kilometriä, mutta se olikin vain puolisentoista sataa.

Nautimme lounaan Hermes-nimisessä paikassa ja nukuimme sitten autossa. 

 Tuommoinen ateria ja vesipullo maksoi maksoi lähes 40 euroa. Tämä oli ryöstö!

Olin sanonut kassahenkilölle "piccolo" tarkoittaen vaimon annostoivetta. Hän vastasi italiaksi ja ymmärsin hänen tarkoittavan, ettei tästä kassasta tule pieniä hintoja. No eipä tullut. 

Tällainen koroke kävi kohtaloksemme.

Peruutin Volvoa parkkiruudusta ja käänsin niin, että pyörä nousi korokkeelle. Se oli liikaa autollemme. Auto jotenkin jumittui, mutta irtosi kuitenkin.  Lähellä ollut naapuri huomautti, että nyt kuuluu paha ääni. 

Autosta kuului ropiseva ääni. Se kuului, vaikka auto oli paikallaan, mutta moottori käynnissä. Ajattelin, että eiköhän tällä ajaa voi. Lähdimme liikkeelle Kuukkelia kuunnellen. 

Automaattivaihteisto alkoi jotenkin oikutella. Tuntui, että auto ei ollut täysin hallinnassa. Ajoimme alas toisen tien alta menevään yksikaistaiseen ramppiin ja siihen auto pysähtyi. Moottori sammui. Starttasi, mutta ei enää käynnistynyt. Taaksepäin oli sen verran alamäkeä, että sain auton peruutetuksi tien reunaan. 

Aivan pian eteemme pysäköi auto, jolla oli liikkeellä nuori pariskunta. 

Mies alkoi tutkia autoa. Oletti vian kytkeytyvän jotenkin akkuun. Hän ilmoitti sitten, että oli soittanut poliisille ja että sieltä oltiin tulossa auttamaan. 

Ahdasta oli.

Poliisia ei kuitenkaan näkynyt, mutta saapui kaksi tiepalveluautoa. 

Tiepalvelumiehet alkoivat ohjata liikennettä. 

Poliisit olisivat tietysti voineet käydä antamassa minulle kannustavan sakon väärin pysäköinnistä. Läppä läppä. Ainakin Suomessa olen saanut poliiseilta apua, kun olen joutunut pulaan liikenteessä. 

Olenko käynnistänyt jonkun epidemian, kun samassa paikassa todettiin toinenkin tapaus? 

Sinne vain, jonon jatkoksi. 

Jossakin vaiheessa huomasin sen kadonneen.

En tiedä, olivatko punaisen auton auttajat vai tiepalvelumiehet kutsuneet hinaajan.

Ensimmäiset auttajat lähtivät, kun olivat varmistuneet, että selviämme. Todella lämminsydämisiä ihmisiä. Sain luvan julkaista tämän kuvan netissä. 

Tiepalvelumiehet saattoivat meidät tiemaksualueelle. 

Tässä vaiheessa minä pääsin kuljettajan osastolle ja Saara jäi nauttimaan loppumatkasta autoon rekan lavalle. 

Ajoimme yhdelle maksupömpelille. Hinausmies pulitti tiemaksun omasta rekastaan ja minä Volvostamme. Maksuista ei luikerrella, vaikka auto olisi hajonnut. 

Hinausmies oli oikein lupsakka ja toimelias mies. Puhuu ehkä vain italiaa, mutta kommunikoi silti varsin tehokkaasti. 

Lähdimme sitten köröttelemään kohti autoverstasta Salornoon eli parisenkymmentä kilometriä takaisin pohjoiseen. 

Saaran näkökulma. 

Luultavasti "once in a lifetime" -elämys. 

Saavuimme murheellisten autojen välivarastoalueelle. 

Täällä luultavasti valikoiva sormi osoittaa osan verstaalle hoivattavaksi ja loput romuttamolle paalutuskoneeseen.

Hinausmies kertoi, että kohta taksi tulee ja vie meidät hotelliin. Hänen kanssaan tehtiin paperit ja sovittiin, että tulen uudenvuodenpäivän jälkeen maksamaan ja kuulemaan, miten homma jatkuu. 

Kun auto saapui, arvelin, että tuota kyytiä ei voi maksaa kortilla. Kuljettaja siirteli kyydissä olevia tuoleja, jotta kamppeemme saatiin mukaan. Hän oli hyvin auttavainen. 

Hotelli oli kivenheiton päässä. 

Kun mainitsin maksusta, kuljettaja sanoi olevansa hotellista. 

Hän ahkeroi kanssani bakaasejamme sisään ja siirtyi sitten receptionin pöydän taakse kirjaamaan meidät sisään. 

Tässä on parvekenäkymämme. 

Italia on Rooman imperiumin jälkeläinen. Kyllä täällä asiat hoituvat.

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #turismi #video #kuvakertomus  #kuvat #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #uudenvuodenaatto #salorno

 

Honkalan matkakomedia, episodi 12: Automme hajosi, täällä pienessä Salornossa olemme emmekä muuta voi

 

 

Nimesin tämän sarjan Honkalan matkakomediaksi. Nyt pitäisi ehkä matkafarssiksi. Ei tämä tragedia vielä ole, kun olemme molemmat hengissä. 

Kerran automme on kadonnut, nyt se on hajonnut.ja mitä kaikkea. 

Tällaisista maisemista lähdimme aamulla. 

Tämä oli reipashenkinen majapaikka. Tämä aamulaiska pariskuntakin selvisi tien päälle meidän mittojen mukaan kukonlaulun aikaan, koska huone piti luovuttaa yhdeksältä ja aamiainen piti olla nautittu. 

Ulko-ovella yksi tämän majapaikan tyyliin paremmin istuva ryhmä oli lähdössä reippailemaan lumikengät mukanaan. 

Ajoimme mutkittelevaa tietä alas Matrei am Brennerin kylään. 

Kuukkeli tuntui haluavan ajattaa meitä pitkin maalaisteitä Brennerin solaa pitkin. Vaihtoehtona oli nopea moottoritie. Kävin kysymässä eräältä huoltoasemalta, mitä kannattaisi tehdä. Asiakaspalvelijan mukaan moottoritiellä on niin paljon tietöitä, että kannattaa valita  mutkikas tie. 

Tuolla sillalla nopea baana on. 

Onneksi emme totelleet huoltoaseman neidin neuvoa. Lähdimme baanaa pitkin, eikä siellä mitään häiritseviä tietöitä ollut. Ehkä hän halusi edistää Brennersolan kylien taloutta. 

Jouduimme maksamaan tielle pääsystä. Ehkä se oli se silta maksu. 

Menoksi

Täällä on kuljettu kauan. Roomalaisten tie Brennersolan läpi valmistui vuonna 215. Muutama vuosikymmen myöhemmin alemannit hyökkäsivät sodan kautta Italiaan (oikeammin varmaan Roomaan). 

Varhaiskeskiajan puolella germaaneja muutti solan kautta Etelä-Tirolin laaksoihin. 

Geenejä on siis kulkenut paikasta toiseen tätä kautta. 

Kuten olette ehkä huomanneet, alamäkemme on alkanut ja jatkuu ja jatkuu. Mihin tässä vielä joudutaan, 

Aika somaa. 

Ajoimme noin kaksisataa kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Miten tämä on mahdollista? Brennersola ei edes ole erityisen korkealla. Suunnilleen kuin alamäkeä Helsingistä Tampereelle. Ja palatessa melkein koko matka ylämäkeä. 

Matka oli jylhän vaikuttava. Valokuvien ja videoiden avulla ei oikein kokemus välity. 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Siitä kerron tarkemmin myöhemmin. 

Oikein hyvää ja sisällöltään rikasta uutta vuotta kaikille!

Tässä pikkukylässä tuskin raketit häiritsevät yön lepoa. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #saksa #turismi #video #kuvakertomus #moottoritie  #kuvat #innsbruck #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #uudenvuodenaatto

Honkalan matkakomedia, episodi 11: Ajoimme pilveen, mutta selvisimme

 

Olemme ajaneet päiväkausia etelään, mutta tällaiset ovat näkymät. 

Sää oli hyvä, kun lähdimme Weimarista kohti Augsburgia, mutta sitten ajoimme eeppiseen sumuun. 

Näyttää suomalaisen kotoiselta. 

Välillä "kesäisempää".

No nyt!

Onneksi tällaista oli vain, kun sumu oli pahimmillaan. 

Tänään lähdimme ajamaan Augsburgista Münchenin kiertäen Rosenheimiin, jossa tapasimme kaupungissa asuvan lastemme serkun vaimoni puolelta, ja jatkoimme sitten Innsbruckin eteläpuolella olevaan majapaikkaamme. 

Lienevät Baijerin Alppeja.

Rosenheimin tienoilla on näin litteää. 

Täkäläisten roomalaiskatolisten kirkkojen tornien sipulikatot ovat itäistä vaikutusta. 

Naapurin ovessa oli tällaisia kirjaimia ja numeroita. Tämä roomalaiskatolinen tapa, johon olemme tutustuneet Puolassa, jossa meillä on pitkäaikaisia ystäviä.

Kyse on "kyrillisestä siunauksesta, joka liittyy keskieurooppalaiseen pääsiäisen ja uuden vuoden perinteeseen. Merkintä viittaa uskoon ja suojaan. 

C+M+B tarkoittaa tekstiä "Christus Mansionem Benedictat", joka on suomeksi "Kristus siunatkoon tätä kotia".

Kirjainten ajatellaan viittaavan myös kolmeen itämaan tietäjään. Heidän sanotaan olleen  Kaspar, Melkior ja Baltasar. 

Numerot voivat merkitä esimerkiksi kuluvaa vuotta. Tässä tapauksessa on saattanut päivitys unohtua. 

Emännän kissa Mili näytti sfinksimäisen vihaiselta. 

Yritin tehdä tuttavuutta. Ei syttynyt helposti. 

Mutta kun silittelin sitä, meistä tuli kaverit, ja se alkoi jo pyöriä jaloissani kuin lisää kerjäten. 

Minä olenkin erittäin kokenut silittelijä. Saara rakastaa silittelyä. 

Parvekenäkymiä

Sitten kohti Innsbruckia.

Nyt olemme majapaikassamme Innsbruckin eteläpuolella Itävallassa. Turussa on lämpötila -1 ja täällä 0. 

Olimme kuulleet, että Itävaltaan mennessämme tarvitsemme jonkin vinjetin ja meidän on maksetta jokin siltamaksu ennen Itävallan rajaa jostakin matkamiehen pysähdyspaikasta. 

Sveitsissä vastaava kävi aikoinaan kätevästi. Kun ajoimme rajalle, asiakaspalvelija tuli myymään meille tarvittavan vinjetin ja liimasi sen myös tuulilasiin. 

Yritimme olla tarkkaavaisia, että huomaamme nyt ostopaikan. 

Yksi näytti rastipaikalta, mutta osoittautui kylmäasemaksi. Vessa oli ja automaatista sai kahvia. 

Kysyin neuvoa kahvia ostaneelta nuorelta mieheltä.  Hän osoitti minulle automaatin, jolla ostokset voi tehdä. 

Kyselin lisää, mutta häneltä alkoi englannin kielen taito loppua. Hän otti kännykän ja laittoi kääntäjän päälle. Nyt alkoi sujua. Luulin hänen puhuvan kännykälleen saksaa jollakin murteella, mutta se olikin unkaria. 

Tarjolla oli kahdenlaista vinjettiä. Unkarilaisen mielestä ne tarkoittivat samaa, mutta ei se niin tainnut olla. 

Yhden päivän vinjetti maksoi 9.30 euroa, mutta olisi voimassa vain tämän päivän loppuun. Päättelin, että minun on ostettava kaksi ja niin tein. Toinen vinjetti oikeutti ajamaan kerran läpi Brennerin solan moottoritietä. Toki sekin tarvittiin. 

Siltamaksusta ei puhuttu mitään, mutta ehkä tuo läpiajomaksu sisältää senkin. 

Ei olisi tarvinnut vonkata tienvartta. Vastaan tuli rivi pömpeleitä, joissa voi pulittaa keisarille sen mikä keisarille kuuluu. Pömpeleiden päässä oli vapaa reitti maksunsa jo suorittaneille. 

Jälkeenpäin mieleeni, että olisiko pömpeleistä voinut kysyä siltamaksuista. Toisaalta ei olisi mitään järkeä jättää sellaista pois kylmäaseman tarjonnasta. Suuri silta matkalla oli. 

Nyt olemme Itävallassa ja huomenna Italian puolella. 

Ei ne mitään oikeita vinjettejä olleet. Kassakuitteja vain. Syytä pitää tallessa. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #saksa #turismi #video #kuvakertomus #moottoritie  #kuvat #augsburg #baijeri #rosenheim #innsbruck #sumu #vinjetti #maksu #brenner #itävalta