Illan valoja ja heijastumia

 

turku #aurajoki #kuvat #maisema #auringonlasku #ilta #värit 

Auringonlasku ja Aurajoki

 

Kun valo ja pimeys kohtaavat, syntyy värien sinfonia.

#turku #aurajoki #kuvat #maisema #auringonlasku #ilta #värit 

Silmiä hivelevän kaunis löytö

 

Tämän kaunokaisen löysin tänään Betaniankadulta. 

Nikkarijugendia. 

Niin harmooninen ja kaunis.

Vihreä väri yläkerran seinissä ja ikkunanpielissä soi kauniisti rapatun alakerran keltaisen kanssa. 

Punaiset suorakaiteet ikkunoiden yläpuolisissa kaarissa jännittävät raikkaasti seinien laajaa vihreyttä. 

Wikimedia Commons

Puurakennuksen vieressä on ollut Betanian kirkko, joka tuhoutui korjauskelvottomaksi talvisodan pommituksissa.

Martinseurakunta käytti kirkkoa kunnes sen oma kirkko valmistui. Betanian kirkko oli valmistunut vuonna 1908.

Wikimedia Commons

Talossa toimii nykyään ilmeisesti päiväkoti. Hiljaiselta kuitenkin näytti.

#turku #betaniankirkko #jugend #nikkarijugend #arkkitehtuuri #martinseurakunta #evankelisluterilainenkirkko #päiväkoti 

Valoa ja pimeää Aurajoella ja sen tuntumassa

 

Rakenteilla oleva uusikonserttitalo Fuuga

Päiväkävelyn satoa.

Kaupunginteatteri

Aboa Vetus ja taustalla Vartiovuoren tähtitorni

Vasemmalla kirjasto

Ravintola Pinella

Loppukevennys: Onko sinulla töpseli kiinni, kysyi vaimoni. On minulla töpseli kiinni, minähän puhun, vastasin. 

Keitin kahvia vieraillemme ja minulla oli kahvinkeitin päällä. Keittämisessä on kolme haastavaa kohtaa. On pantava töpseli seinään, keitin päälle ja kaadettava vesi kahviastiasta laitteen vesitilaan. Jos yksi puuttuu, kahvia ei tule. 

#turku #aurajoki #kuvat #maisema #turuntuomiokirkko

Pimeitä tunnelmia Aurajoella

 

Turkulainen ikiliikkuja

Bore, linna ja Suomen Joutsen

Suomen Joutsen

#turku #aurajoki #maisema #joki #maisema #suomenjoutsen #föri

Leukemiadiagnoosini täyttää tänään 10 vuotta

Martin kirkko, Turku. Artikkelin somistekuvat ovat
 tämäniltaiselta kävelyltäni. 

Olin tuona päivänä sairaalassa Meilahdessa. Odotin tutkimusten tulosta. Se kesti ja kesti. 

Lopulta asia selvisi. Diagnoosini oli akuutti myelooinen leukemia, joka on veri- ja luuydinsyöpä. 

Olin sairastanut edellisenä vuonna lymfooman eli imusolmukesyövän, joka hoidettiin leikkauksella ja sytostaateilla. Solunsalpaajat eivät varsinaisesti aiheuta syöpää, mutta voivat harvinaisissa tapauksissa lisätä riskiä muihin syöpiin. 

Lääkkeillä on sekä parantavia että haitallisia sivuvaikutuksia. 

Minun tapauksessani epätodennäköinen riski toteutui. 

 

Jäin samantien sairaalaan. Sain hyvin raskaita sytostaattihoitoja, joiden seurauksena menetin kykyni kävellä. Syynä oli varmaankin se, että olin pitkään makuulla. Pohjelihakseni surkastuivat varjoiksi entisistään. Onneksi pääsin sittemmin taas jaloilleni. 

Solunsalpaajat tehosivat ja pääsin remissioon, mikä tarkoittaa oireiden pysyvää tai väliaikaista katoamista tai lievenemistä. 

Remissio mahdollisti sen, että minulle voitiin tehdä kantasolusiirto. Jollakin tuntemattomalla oli minulle sopiva veri. Aina ei tällaista löydy, Joku jossakin kävi luovuttamassa verisolualkioita, ne tuotiin valvotusti paikalle ja annettiin minulle tiputuksessa sen jälkeen kun oma verentuotantoni oli tyrehdytetty. Alkioista kehittyi minulle vähitellen verisoluja eli verta.   

Lääkäri sanoi ennusteeni olevan huono, kun kysyin ennen siirteen saamista. Tällä kertaa riskit olivat ilmeisen suuret, mutta eivät toteutuneet, koska tässä tätä juttua naputtelen. 

Kävin vielä maistamassa työntekoa vuoden 2016 keväänä, mutta päätin jäädä oloneuvokseksi samana kesänä, kun saavutin eläkeiän. 

Tuntuu ehkä kliseiseltä mainita kiitollisuudesta, mutta minulla on varmasti siihen aihetta poikkeuksellisen paljon. 

Taivaan isä, kiitos elämästä!

#syöpä #leukemia #lymfooma #sairaala #sytostaatit #terveys #kantasolusiirto

 

Kohtaaminen uima-altaassa

Haapavesi, Google Maps

 

Usein keskustelussa jonkun oudon ihmisen kanssa tulee esiin jotakin yhteistä. Näin kävi taas tänään.

Samassa paikassa kävi kerran samalla tavoin. Olimme vaimoni kanssa altaassa ja reunalla istuksi varttunut mies, jonka kanssa puhuimme niitä näitä. Huomasimme erästä hänen sanomastaan, että meillä on yhteistä taustaa. Kävi ilmi, että hänen kummisetänsä oli vaimoni lankomiehen isä. Meillä oli kovastikin keskustelua ja niin on tehty myöhemminkin. 

Olimme tänään vaimoni kanssa uimassa kantapaikassamme toimintakeskus Meri-Karinassa, joka kuuluu paikalliselle syöpäyhdistykselle. 

Altaassa oli varttunut pariskunta. Nainen oli taitava uimari, mutta mies keskittyi vesijumppaan. Kehuin rouvan uimista ja totesin omani olevan räpiköimistä, mikä johtuu pienistä käsistäni. Hän sanoi käyneensä aikuisena uimakoulun. Pohdiskelimme käsien koon merkitystä. Löyhä johtopäätös oli, että merkitystä on. 

Hän mainitsi jostakin syystä sanan, joka soitti kelloja. Se oli Haapavesi. Voi olla, että hän mainitsi, ettei Haapavedellä ollut uimahallia, koska siellä on kahdeksan järveä. Ilmeisesti ei uimakouluakaan. 

Minä kävin uimakoulua lapsena Nurmijärven Sääksijärvellä. 

Kerroin, että aloitin kansakoulun Haapavedellä vuonna 1961. Kävi ilmi, että rouva on syntynyt mainitussa kunnassa ja käynyt siellä koulunsa. Nykyään asuu miehineen Turussa.

Aravatalo, Google Maps


Kerroin myös, että asuimme ensin niin sanotussa Aravatalossa, jonka hän tunnistikin. Näyttää kovin pieneltä kuvassa, mutta niinhän lapsuuskodeilla on tapana. Kerroin, että muutimme sitten uuden koulurakennuksen vieressä olevaan opettajien rivitaloon. Nämäkin hän tunnisti. Mainitsin parin tuolloisen kaverini nimet. Sukunimet kuulostivat tutuilta.

Kerroin myös, että yhden luokkatoverini nimi oli Anneli Bex. Luulin, että sukunimi Becks kirjoitetaan noin. Hänen isänsä on saksalainen Günther Becks, jolla on suomalainen vaimo. Rouva tiesi vaimon olevan Eila Becks ja toimineen lukion rehtorina. Günther toimi opettajana ja opetti rouvalle saksaa. 

Kuukkeloin kotona Haapavettä ja löysin kuvan, jossa oli mukana pariskunta Becks. 

Etsin myös tietoja kavereistani ja Annelista, mutta kovin kummoista ei jäänyt haaviin. 

Oli mukava muistella menneitä.



#nuoruus #menneisyys #kotiseutu #lapsuus #nostalgia 

 

 

Olin omissa hautajaisissani

 

Hiekkalapiolliset tömähtelevät arkun kanteen. Ne kertovat kuolinkelloja paremmin, mistä on kysymys. 

Kasvava hiekkakerros erottaa meidät edesmenneestä, jonka sielu on jo siellä, mihin mekin haluamme. 

En saa ystäväämme millään siirtymään arkkuun vaan hän elää yhä mielessäni täällä keskuudessamme. Ehkä se johtuu hänen voimakkaasta läsnäolostaan silloin, kun vielä tapasimme häntä täällä ajassa. Syynä voi olla myös se, että hän oli vielä puoli vuotta sitten hyvin epäkuollut. Sitten  jäytävä kuolema otti hänet käsittelyynsä ja nyt hän on poissa. 

Nyt ikääntyneenä olen alkanut kokea hautajaiset valmistautumisena omaan lähtöön. Oma kuolemani alkaa tuntua itsestään selvältä ja jotenkin arkiselta tapahtumalta. Osa tämän päiväisistä saattajista on kenties paikalla, kun minä makaan arkussa alttarin edessä. Toivon, että tunnelma ja koettu yhteys on silloin samanlainen kuin tänään. 

Kuolema kutsuu ja sitä alkaa vähitellen odottaa. 

Hautajaisten ohjelma oli tänään sellainen, että voin hyvin kuvitella omani samanlaiseksi. Sain elää tänään omat hautajaiseni.

Kun hautajaiset olivat loppumassa, koin, että näin on hyvä. 

Hänen elämänsä on tullut valmiiksi ja hän on nyt tallessa. Toivon, että omat saattajani tulevat kokemaan saman. 

Alan tulla sinuksi oman kuolemani kanssa, joten voin alkaa suunnitella, mitä toivon saattajieni kokevan omissa hautajaisissani. 

 

#kuolema #hautajaiset #muistojuhla #sairaus #elämä #taivas #seurakunta #usko