Honkalan matkakomedia, episodi 8: Tanssiva karhu ja taas kaksi välikohtausta

 

Kävin joulupäivän iltana katsomassa joulutorin elämää ja valaistusta.

Välähdyksiä ja tunnelmia kuvina ja videoina. 

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Otsolla lanttilautanen, joten taitaa hänkin olla yksityisyrittäjä joulumurkkinoilla.

Valitettavasti kaikilla ei ole joulu Berliinissäkään. En viitsinyt katsoa tarkemmin, mutta elossa oli. 

Lähdimme tapaninpäivän illalla ajelulle. Halusimme nähdä vielä jouluvaloja. Menimme joulutorin ohi ja sitten päätimme suunnata Brandenburgin torille. 

Seisoimme valoissa Kudammilla. Aivan automme eteen tuli ehkä nelikymppinen nainen, joka räyhäsi meille hirvittävästi jostakin. Emme saaneet selvää. Ajattelin kuvata häntä, mutta Saara varoitti. Saattaisi siitä vain yltyä. 

Seisoimme siinä jonkun aikaa. Takana odottavat autot pysyivät myös rauhallisina. Sitten hän siirtyi sivuun ja pääsimme jatkamaan matkaa. 

Nainen oli pukeutunut aivan asiallisesti. Voi olla, että hän oli nauttinut jotakin epäsuotavaa. 

Brandenburgin torille emme päässeet lähellekään autolla. Lähdimme ajamaan itäänpäin. Pysähdyin valoihin. Pimeydessä on vaikea erottaa kaistoja tiellä. Olin ehkä ajanut hieman liian pitkälle, enkä nähnyt valoja. Ajattelin, että tie on varmaan vapaa ja lähdin. 

Takanamme alkoi leiskua siniset valot. Ajoin tien reunaan. Poliisi tuli huomauttamaan, että ajoin punaisia päin. Juttelin siinä hetken. Kerroin olevani Suomesta. Oli pimeää, enkä nähnyt. Hän pyysi ajokortin ja autopaperit. Kehotti minua istumaan autoon ja palasi poliisiautoon. Sanoi tulevansa kohta. 

Hän oli varmaan huomannut ajokortista, että ukko on seitsemänkymppinen ulkomaalainen ja ajaa vieraassa kaupungissa. Oli varmasti huomannut myös Saaran kyynärsauvat. 

Hän kehotti minua olemaan ajamatta punaisia päin. Jos ei näe, kannattaa pysähtyä. Aivan nätisti puhutteli eikä sakkoja antanut. 

Poliisi oli varmaan joulumielellä. 

Mutta minä olin taas joutunut poliisin kanssa tekemisiin. Poliisin tuttu alan olla. 

Brandenburgin torilla ei ilmeisesti ollut mitään nähtävää. Kuulimme myöhemmin, että siellä tehdään valmisteluja uudenvuoden pileisiin. Ilmeisesti siksi liikenne estetty. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi #joulu #joulu joulupäivä #joulutori #poliisi #video #kuvakertomus

 

Honkalan matkakomedia, episodi 7: Iloa ja surua joulutorilla

 Poikkesin joulutorille matkalla poliisiasemalta toiselle jouluaattona.

 

Liu'uta kuvaa alaspäin, niin tori tulee näkyviin.

 

Joulupuotikylä on Breitscheidplatzilla. Tämä on ikoninen paikka, koska sillä on merkillinen Keisari Wilhelmin muistokirkko. Alkuperäisen rakennutti isoisänsä muistoksi Saksan viimeinen keisari Wilhelm II (muuten kuningatar Victorian lapsenlapsi), joka joutui pakenemaan Hollantiin ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Kerrotaan, että hän oli siellä ollessaan erityisen viehättynyt halkojen hakkaamiseen. 

Breitscheidplatz on myös surullisen kuuluisa. Tästä lisää alempana. 

Kuvakaappaus Google Mapsista

Kirkko tuhoutui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Raunioitunut torni päätettiin jättää pystyyn ja viereen rakennettiin mutterin muotoinen kirkkosalirakennus ja vastakkaiselle puolelle niin ikään mutterin muotoinen, mutta kapea ja korkea, kellotorni. 

Nyt torikierrokselle: 

Näillä veistoksissa halutaan kenties tulkita jotenkin paikan historiaa?

Poikkesin kirkkosalissa. 

Täällä olen käynyt ennenkin. Paikka viehättää karulla kauneudellaan. Pimeän aikana, kun kirkko sisältä valaistu, ruudut näkyvät värillisinä ulospäin. 

Kirkon viereinen portaikko on pyhitetty vuonna 2016 paikalla tapahtuneen terrori-iskun muistolle. 

Tunisialainen mies ajoi rekalla ihmisjoukkoon illalla 19. joulukuuta vuonna 2016. 12 ihmistä kuoli ja 48 loukkaantui. Seitsemän saksalaista, yksi tšekki, ukrainalainen, italialainen, israelilainen ja puolalainen menettivät henkensä. 

Jatkoin matkaa. 

Nurmijärvellä asunut kohtasi seitsemän saksalaista karhuveljestä, jotka kenties kannattelevat koko maailmaa. 

Loppukevennys:

Erich-setä ottaa tulijat lämpimästi vastaan kädet levällään halaukseen.

Sitten Erich lähtee.

Ilmielävä Honecker se siinä mennä viipottaa. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi #historia #joulu #jouluaatto #joulutori #poliisi #poliisilaitos #hinaus #autonsiirto #wilhelm #kirkko #muistokirkko #veistos #patsas #video

Honkalan matkakomedia, episodi 6: Aattoaamun šokki – Volvomme oli kadonnut parkkiruudusta

 

Joulutorilla

Tästä tuli ikimuistoinen jouluaatto. Ainakin sain liikuntaa, kun kuljin pitkin kaupunkia asiaa selvittämässä. 

Paikallishengettäremme Raila kiiruhti auttamaan. 

Menin hänen kanssaan viereiselle poliisiasemalle. Ystävällinen poliisi tuli avaamaan, Kun menimme sisään, edessämme avautui tila jossa vastassa istui lasin takana yrmeä poliisi kuin Buddha, paitsi että jälkimmäinen on aika joviaalin näköinen eikä ole kalju. 

Raila asioi hänen kanssaan saksaksi. Mies vastaili hymyttömän asiallisesti. Osaakohan tuo hymyillä ollenkaan? Osasi hän. Keskustelun loppupuolella kuutamo muuttui auringonpaisteeksi. Karun kuoren alla sykkiikin lämmin sydän. 

Saimme ohjeen mennä Bismarckstrassen poliisiasemalle, jonne on pari kilometriä matkaa majapaikastamme itään. 

Seurasimme joulurauhan julistusta Turusta. 

Taksilla Bismarckille pääsisi varmaan kätevästi, mutta päätin kävellä. Matkalla poikkesin joulutorilla.

Ovi on lukossa. Miten tuonne pääsee sisään?

Kadun varressa oli sinivalkoinen mustamaija, jossa istui kaksi poliisia. He auttoivat minut sisälle. 










Odotustila oli niin asiallisen karu kuin sellaisen voi kuvitella saksalaisella poliisiasemalla olevan. 

Asiani delegoitiin henkilölle, joka tuli odotushuoneeseen juttelemaan kanssani. Kun kerroin murheeni, hän osoitti ovessa olevaa suurella kirjoitettua puhelinnumeroa ja kehotti soittamaan siihen. Voi ei!

Hän muutti kuitenkin mieltään ja palasi sisään. Kun aioin liittyä seuraan, hän viittasi odotustilaan. Tyydyin kohtalooni, mutta kohta hän palasi. Hän sanoi ovelta, että hänellä on hyviä ja huonoja uutisia. Kysyi, kummatko haluaisin kuulla ensin. Valitsin jälkimmäisen. Pitää maksaa, hän vastasi. Loppua ei tarvinnut edes mainita. 

Sitten siirryimme sisään ja hän kiersi luukun taakse veloittamaan minua. 





Maksoin poliisilaitokselle palvelusta 55 euroa ja hinausliikkeelle 255 euroa, arvaattekin mistä. 

Poliisin maksulaite ruttasi kuittipaperia joten hän kävi kopioimassa ne paperille. Leimasimen juhlallinen klonksahdus kruunasi kopion. 

Hän kysyi, onko kännykässäni Google. Avasin sen hänelle ja hän alkoi naputella. Hän laittoi minulle valmiiksi reitin Lutzowplats 13:en, joka on jonkun matkaa täkäläisestä päämajastamme länteen. 

Paluumatkalla kännykkäni mykistyi. Päätin poiketa majapaikassamme lataamassa kännykkääni. Sesam ei kuitenkaan auennut. Saara ei kai kuullut ovisummeria. 

Päätin jatkaa matkaa. 

Saamassani osoitteessa oli kuitenkin jonkin säätiön tummanpuhuva rakennus. Kävin sisäpihallakin ja katselin samalla, näkyisikö tuttua Volvoa. Ei näkynyt. 

Pyysin vastaantulevalta tädiltä apua. Hän vinkkasi, että nurkan takana on Lutzowstraße, Josko se?

Numero kolmetoista oli kuitenkin kadun toisessa päässä, jonne taivalsin toteamaan että osoitteiden 7 ja 15 ei ole mitään. Katujen numerointi tuntuu täällä olevan jotakin numerologiaa, josta tavan tallaaja ei saa tolkkua ilman alan velhon neuvoja.  

Lähdin paluumatkalle. Ajattelin, että taidamme saada automme vasta joulun jälkeen. Menin taas naapuripoliisia tapaamaan siinä toivossa, että heillä olisi tieto oikeasta osoitteesta. Olivat kuutamolla. Kysyin, onko se jokin poliisin paikka. Se myönnettiin. Kummallista ettei heillä ole sinne osoitetta. 

Sain heiltä kuitenkin puhelinnumeron Bismarckstraßen poliisiasemalle. 







Panin majapaikassa kännykän latautumaan. Soitin Bismarckille. Sielläkin tunnuttiin olevan kuutamolla. Selvittivät asiaa ja soittivat. Kehottivat minua menemään etsimään Lutzowplats, Lutzowstraße ja Lutzowufer kolmentoista kohdilta. 

Eikö kukaan oikeasti tiedä, missä automme on? Millainen järjestelmä täällä on?

Sydämeni alkoi lainata valoa aivoilleni ja mieleeni alkoi hiipiä totuus.

Volvomme ei olekaan minkään viranomaisen tai yrityksen huostassa vaan on vain pysäköity kadun varteen sinne, missä on vapaata tilaa. 

Kun joku pysäköi niin väärin, että auto päätetään siirtää muualle, kutsutaan hinausauto viemään jonnekin lähettyville, jonne omistaja ei vahingossa eksy autoaaan hoksaamaan. Tässä tapauksessa auto siirtyi muutaman korttelin päähän. Omistajan tehtäväksi jää selvittää, mistä on kysymys ja mistä sen saa selville. 

Jos olisin sattunut paikalle, olisin voinut hypätä rattiin ja tuoda auton kotiin. 

Olin varsin uupunut tähänastisesta, mutta päätin kuitenkin lähteä vielä kierrokselle. Auto oli pysäköity kadulle Lutzowplats 13:n toista kohdalle. Olin kävellyt sen ohi huomaamatta sitä. 

Tämä muistetaan!



Mistä tämä jouluaaton erikoisohjelma johtui?







Olimme pysäköineet tällaisen merkin turvin. Vaimollani on invakortti. Minulla on ollut mielessä, että pitäisi selvittää tuon tarkennuksen "mit Parkausweis Nr. 14756" merkitys. 

Tällä hetkellä ymmärrän, että tuon pysäköintiruudun kohdalla talossa asuu liikuntarajoitteinen tyttö ja tuo paikka on tarkoitettu vain hänen kuljetustarpeitaan varten. Tätä tietoa parvekkeen huutelijat meille varmasti yrittivät toimittaa. 

Mieleeni ei ollut tullut, että sakkojen sijaan seuraus voisi olla näin ankara. 

On ihan oikein, että tarvitsevalla on tuollainen ruutu omassa käytössään. Me teimme väärin. Olisi kuitenkin toivottavaa, että viranomaiset toisivat asian ymmärrettävämmin ilmi liikennemerkissä. 






Meillä on tällainen merkki tuulilasissa, jotta saamme ajaa tällä alueella. 






Monella on tällainen autossaan, mutta Saaralla on sellainen tieto, että invakortin haltijan ei tarvitsisi tätä hankkia. Toivottavasti ei tule ikäviä yllätyksiä.

Jos tämä meno jatkuu, minusta tulee poliisin tuttu. 

Komediamme kääntyy farssiksi. 







Pääsimme lopulta viettämään joulua yhdessä. Söimme paikalliseen jouluaaton tapaan makkaraa ja perunasalaattia. 






Kuuntelimme jouluevankeliumin Tapiolan kuoron äänitteeltä.






Oli meillä jokunen joulupakettikin mukana. Pukkina ei tarvinnut kummankaan ruveta poseeraamaan. 



Joulutorilla

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi #historia #joulu #jouluaatto #joulutori #poliisi #poliisilaitos #hinaus #autonsiirto 

Honkalan matkakomedia, episodi 5: Millä alalla toimii tohtori Pieni?

 

Lähdimme kierrokselle. 

Kurfürstenstraßella vastaamme tuli mummeli, jolla oli päässään pipo, päällään palsa ja sääriensä suojana marttasukkikset. Ei aivan Kudammin tyyliä, mutta tämä ei olekaan tyylitietoisten Kurfürstendamm vaan Kurfürstenstraße, jonka Wikipedia sanoo olevan huonomaineinen, vaikka KaDeWe näillä huudeilla onkin. 

Mummeli ei ollut huonomaineisen näköinen, pikemmin sellainen peräkylän kiltti mamma. Hän kyseli meiltä jotakin, johon välttävä saksan kielemme ei yltänyt. Hän ehdotti sitten ranskaa. Tässä vaiheessa joukkoomme liittyi pitkänhuiskea maahanmuuttaja, joka kysyi "can I help you". Katsoimme voivamme irrottautua tilanteesta ja he jäivät jatkamaan saksaksi. Danke, hyvästeli mummeli meidät. 

Jatkoimme Bauhausiin ostamaan ajankohtaista tingeltangelia joulutunnelmaamme edistämään. Seisoskelin kahden hyllyn välissä mummokärry vieressäni. Nuorehko nainen ei kehdannut pyytää tietä ja jäi seisomaan kuin koira ulko-ovelle, kun sen on aika päästä tarpeilleen. Alitajuntani päästi jostakin syystä suustani "pardon" ranskalaisittain. Annoin tietä ja  nainen lähti sanomatta mitään. 

Saara löysi pari sopivaa pikkukynttiläjohtoa. Lähdimme. 

Kadulla hän huokaisi, kuinka hän nauttii rautakaupassa käymisestä. Minä siihen tyyliin, että toki autonainen viihtyy rautakaupassakin. 

Karhu on Berliinin symboli. Se on kaupungin vaakunassakin. Tässä tosin taitaa houkutella viereiseen olutstubeen. 

Nimi Berliini saattaa viitata slaavilaiseen sanaan "berl", joka merkitsee suota tai mättäitä.  

Jatkoimme Edekaan, joka näyttää olevan jonkinlainen vielä köyhempien Lidl. Paljon tavaraa ja kaidat käytävät hyllyjen välissä. 

Keräsimme ruokia jouluksi. Jonkun tiedon mukaan Saksassa syödään jouluaattona makkaraa ja perunasalaattia. Näihin päädyimme. Joulupäivänä täällä syödään hanhea, mutta sitä emme ostaneet. 

Sinappia tietysti ostimme makkaran kylkeen. Opin kauan sitten sinapin olevan saksaksi senf. Kun mustardia ja senappia ei ymmärretty, järjestin pienen performanssin. Esitin sinapin puristamista tuubista makkaralle luultavasti äänieffektillä tehostettuna. "Senf" tuli kuin tykin suusta. 

Täällä teutonien maassa on käytössä sellainen asiakasepäystävällinen tapa, että kassaan lyödyille tavaroille on kovin niukasti tilaa ja sen seurauksena ne on laitettava uudestaan ostoskärryyn. Sieltä ne siirretään laukkuihin toisaalla. 

Lidl aloitti aikoinaan tällä Suomessa, mutta onneksi taipuivat meidän ugrien toiveisiin. 

Toinen kaavoihinsa kangistuneen papan vieroksuma käytäntö on itsepalvelukassat. Olen sen verran kokeillut, että tiedän tuosta itsensä palvelemisesta selviäväni, mutta niin kauan kuin kassahenkilö suostuu homman hoitamaan, bitte bitte!

Mahtaako omatoimikassojen tuoma työvoimakustannusten säästö alentaa hintoja? Etten vain itseäni orjuuttamalla laita kolehtia omistajan taskuun.   

   Paluumatkalla huomasimme kukkakaupan olevan auki ja juuri siinä missä pitikin. Se oli siis eilen kiinni, eikä edustalla ollut kukkia huomiotamme kiinnittämässä. Olimme nyt ostaneet kukkia jo Edekasta. 

Vaaleanpunaista, pinkkiä ja violettia tulvaputkea. Ihan somaa. 

Putket on vedetty maan päälle, mutta näyttää niitä katoavan myös alempiin kerroksiin. Maan pinnalla niitä on varmaan helpompi huoltaa. Putket matelevat maitse, mutta ohittavat risteykset yläilmoitse. 

Tälläisikin on täällä kaduilla. 

Juomakelvotonta!

ja turkin kielellä:

Tämän pumpun vesi on juomakelvotonta!

Onko turkki jo Saksan toinen virallinen kieli? Ehkä sille olisi perusteita. 

En keksi mitään järkevää käyttöä näille pumpuille. Auton pesuun? Tuskin. 

Vedettäisiinkö täällä ilman näitä vesiperä?

Onko näihin ja pinkkiputkiin syynä vesiperäinen maaperä?

Hauskaa! Tohtori Pieni tarjoutuu finanssiesi kumppaniksi. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #bauhaus #kadewe #tavaratalo #turismi #historia #tulva #joulu