Vallauriksen museokeskittymän huumorikeramiikkaosasto

 

Leikki leikkinä. Le Musée Magnelli, Musée de la Céramique kokoelmissa on kuitenkin joukossa töitä, joissa on jotakin hauskaa. 

Alberto Magnelli (1888-1971) oli italialainen kuvataiteilija, joka on lahjoittanut keramiikkakokoelmansa ja lahjoituksia on saatu sitten muiltakin. 

Biennale internationale de Vallauris – Création contemporaine et céramique on toistuva  tapahtuma, jonka satona museo on saanut runsaasti teoksia kokoelmiinsa. 

 

Tässä on terhevä sukulainen.

Heijastuman vuoksi näyttää kuin kala olisi käsissäni. Otin alkuperäisen kuvan vinossa.

Ja seuraavaksi "asialinjaa".

Vallauriksen keramiikkahistoria näkyy kaupungillakin: 

Sen pituinen se.

Au revoir

Picasson ryhmyistä kädenjälkeä keramiikassa

 

Tässä! Aikamoista irrottelua, vai mitä?

Vanhoja tuttuja aiheita. Härkiä ...

Museorakennus näyttää linnalta ja lienee se sellainen ollutkin. 

Antibesin piispa Aldebert veljineen antoivat linnoituksensa Lérinsin luostarille, joka on Cannesin edustalla olevassa Saint-Honoratin saaressa. Luostarin munkit rakensivat 1100-luvun jälkipuoliskolla linnan ja sen kappelin lääninherran edustajalle. 

Sittemmin linna on ollut raunioinakin, mutta myöhemmät omistajat ovat ehostaneet sitä tarmokkaasti. 

Kappeli on toiminut jopa öljynpuristamona. 

Linnanpiha

Kaunis

Aika rujo

Kaunis tämäkin

Picasso asui tässä potintekijöiden Vallauriksessa 1948-1955. 

Au revoir

Pablo Picasson "rauhankappelissa"

Kävimme Kansallisessa Pablo Picasso -museossa (Le Musée national Pablo Picasso) Vallauriksessa tänään. Samassa linnassa on nähtävissä Picasson suuri teos "Sota ja Rauha" (La Guerre et la Paix), saman tekijän keramiikkaa ja muiden taiteilijoiden keramiikkaa. 

Vallauris Golfe-Juanin kunta on Antibeksen ja Cannesin välissä. 

Tila on ilmeisesti ollut linnan kappeli. Picasso on maalannut teoksensa levyille, jotka on sitten asennettu tänne. 

Tähän saavutaan.

Ja tuonne jatketaan.

On helppo tunnustaa, että sama mies on tehnyt Guernican.

Picasso näyttää maalanneen tämän teoksen varsin rennolla otteella.

Au revoir

Safranierin vapaakunta Antibesin vanhassa kaupungissa

 

Mikä ihme tällainen on? 

La commune Libre du Safranier eli Safranierin vapaakunta on pieni alue Antibesin vanhassa osassa, Kävimme eilen Timo Hakolan kanssa tutustumassa. 

Google Maps

Täällä se on. 

Kun kävelee vanhassa Antibesissa kaupungintalon suunnasta Rue de la Tourraqueta, saattaa huomata kadun kulmassa yllä olevan kyltin. Tiedät nyt saapuvasi Safranierin vapaakuntaan. 

Safranier muutoin tarkoittaa sahramin viljelijää. Sen alkuperää tässä yhteydessä en onnistunut selvittämään. 

Vapaakunnan presidenttinä toimii Paul Rougeron ja pormestarina Noël Degliesposti.

Vapaakunnan kadut ovat kapeita kuten Ranskan vanhoissa asukaskeskittymissä tapaa olla. 

 La Commune libre du Safranieria saatetaan kuulemma pitää oikeana vapaakuntana. 

Oikeasti se on yhdistys, joka järjestää juhlia, kuorolaulua ja pyrkii lvahvistamaan asukkaiden välisiä siteitäi. Sillä ei liene muuta virallista asemaa.

Ajatus kommuunista syntyi muutaman antibeslaisen keskuudessa 60-luvun alussa ja "vapaakunta" perustettiin vuonna 1966. 

Tässä parin minuutin video Kastanjafestivaaleista Safranierin vapaakunnassa. 

Että tämmöinen kepponen tällä kertaa. 

Au revoir