Juttelin eilen kadulla SOS-lapsikylän feissaajan kanssa. Hän oli hankkimassa tukijoita kyseisen organisaation toiminnalle.
En luvannut ruveta sponsoriksi, mutta kerroin voivani kirjoittaa blogiini SOS-lapsikylästä. Hän tuntui ilahtuvan asiasta.
Jostakin syystä olen ollut tietoinen siitä, että Espoossa on SOS-lapsikylä. Olen varmaan nähnyt jonkun tienviitan. Se on varmaan Otaniemessä tai sen lähettyvillä, ehkä Tapiolan pohjoisosassa.
SOS-lapsikylä -organisaation toimintaa johdattelee neljä periaatetta: vanhempi, sisarukset, koti ja kylä. Tehtävänä on auttaa lapsia, jotka ovat menettäneet ja ovat vaarassa menettää vanhempansa. Kyse on lasten oikeuksista. Toimintaa on 133 maassa ja kyliä on yli 500.
Ideana on, että lapset saavat elää suunnilleen kuin tavalliset perheet. Kussakin kylässä on 10-15 taloa, joissa jokaisessa asuu yksi lapsikylävanhempi ja 7-10 lasta. Näin lapset saavat kasvaa turvallisessa kiintymyssuhteesssa ja tavallaan sisarusten joukossa. Yhdessä talot muodostavat kuin pienen kylän.
Minusta järjestön toimintaidea kuulostaa tosi hyvältä. Jos haluat tutustua paremmin, tästä pääset heidän kotisivulleen. Jos haluat tukea heitä, voit tehdä sen täältä.
Järjestön varainhankinta vaikuttaa voimalliselta. Kun olin palannut kotiin ja aloin tovin jälkeen tutustumaan netin järjestöä koskevaan antiin. On hämmentävää, että sain kaksi messenger-viestiä:
"Terve! Olen Tarja, SOS-lapsikylän chat-botti ja tehtäväni on auttaa sinua hymiö
Jos sinua jää mietityttämään jokin asia, voit jättää yhteydenottopyynnön."
Varmaan tuon laukaisi heidän verkkosivullaan käyntini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti