Näin Italiassa

 

Image by Daniel Naor from Pixabay

Jos tilaat Italiassa pizzan, arveletko saavasi tällaisen?

Minulla on ollut sellainen käsitys, että pizza on syntynyt Italiassa köyhien ruuaksi. Joku on keksinyt, että tehdään leipämäinen alusta ja raavitaan kaapista siihen päälle, mitä sattuu löytymään. Sitten uuniin. 

Voi olla, että pizza onkin hyvin vanha ruokalaji. Muinaisuudesta säilyneissä kuvissa on nähty sellaista, minkä on ajateltu esittävän pizzaa. Varmuutta asiasta ei ilmeisesti ole saatu. 

Olemme Suomessa ja muualla maailmassa tottuneet siihen, että pizzat ovat alustaltaan muhkeita (tosin ohutpohjaisiakin on) ja päällykseltään runsaita. 

Image by mario lovera from Pixabay

Kun Italiassa tilaa pizzan, saattaa saada jotakin tällaista. Pohja on ohut ja päälliset ovat aika niukat. Päällä voi olla myös aineksia, joihin ei ole tottunut: keitettyä munaa, jotakin voimakkaasti maustettua kalaa ja mitä kaikkea. 

Pizza on usein myynnissä vähän kuin metritavarana. Isosta pizzasta leikataan sen verran kuin asiakas haluaa. 

Jotenkin vaikuttaa, että pizza on kotimaassaan aika arkinen ruoka. Maku ei välttämättä ole kovin kummoinen. Tämä ehkä todistaa sen alkuperää köyhien ruokana. 

Muualla maailmassa pizzat ovat kehittyneet sellaisiksi, mistä ihmiset pitävät. Luultavasti pizzalle meneminen koetaan pikemmin arjesta poikkeamisena. "Hei! Nyt lähdetään pizzalle!"

Italiassa on tietysti opittu, mistä turistit pitävät, ja varmaan täältä saa "suomalaisiakin" pizzoja, mutta ehkä harvemmista paikoista. 

Sanotaan, että matkoilla kannattaa käydä syömässä siellä, missä paikalliset syövät. En ole vakuuttunut, että se on toimiva ohje, mutta Italiassa saanee useissa paikoissa italialaista pizzaa, joka saattaa todella poiketa odotetusta. 

Minä en ole kovin kummoinen kulinaristi. Ostaisin mielelläni täälläkin "suomalaista" pizzaa. Kai minussakin on jokin prosentti junttiutta, vaikka kuinka yritän esiintyä tavallista fiksumpana. 

Ehkä minä olen ikääntyessäni muuttumassa oikeaksi itsekseni. 

Täytyy vielä etsiä härmäläistä pizzaa kauppojen pakastealtaista. 

Meidän taloyhtiössämme Turussa roskat lajitellaan pihalla oleviin moolokeihin, jotka tyhjennetään sopivin välein. Kaikenlaisia roskia saa viedä milloin vain.

Täällä lajitellaan - kuten Suomessa - perusteellisesti, mutta käytäntö on aivan toisenlainen. Roskat viedään portille ja ne haetaan pois öisin.  Kunakin päivänä saa jättää vain määrättyjä jätelajeja. 

Se, mitä minäkin päivänä kierrätetään, selviää koko vuoden kattavasta eco-kalenterista. Lajit ilmaistaan symboleilla. 

Symbolit ovat: 

oranssi pallo: orgaaninen jäte

vihreä kuusikulmio: lasi

musta kolmio: puuvilla, keramiikka, tekstiilit ...

valkoinen neliö: paperi, pahvi

keltainen tähti: muovi

punainen purkki: metallit

Eri viikkojen lukujärjestyksissä on vaihtelua. 

Tämä järjestelmä ei sopisi minulle. Nautin siitä, että minulla on mahdollisimman vähän muistettavaa ja huolehdittavaa. Tässä minun pitäisi joka päivä olla perillä siitä, mitä juuri nyt viedään, ja muistaa viedä. Mitätönkin hoidettava asia rassaa mieltä, kunnes saa sen toimitetuksi. 

Minä joutuisin lisäksi joka päivä tarkistamaan päivän jätelajin ekokalenterista, jota en mahdollisesti löydä, jollei Saara ole paikalla. 

Kotona tällainen laiskanpulskea eläkeläinen voi viedä mitä tahansa milloin vain murehtimatta lukujärjestyksestä. 

Rannassa on tällaisia jätepisteitä. Vein sinne kerran muovikassillisen pahvia. Noissa pöntäissä on vain ämpärit sisällä. Selvästi tarkoitettu vain rantojen miesten ja naisten roskille. 

Notaari

Tohtori Luigi Fasani 

Ei nimi miestä pahenna, mutta suomalaisen on vaikea olla huvittumatta. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #läppäri #blogi #jätehuolto #lajittelu #roskat #jäte #pizza #pizzeria #ruoka

Aina vain vastustaa

 

Image by PublicDomainPictures from Pixabay

Tästä blogista taitaa olla tulossa loputon jeremiadi. Aina vain jokin kiikastaa. Toisaalta ehkä elämä vain on tällaista. Vähänkö meillä itse kullakin on järjesteltäviä asioita arjessamme. Tällainen itkuvirsiteksti vain nostaa murheita tikunnokkaan. 

Tämä alati jatkuva tauti on kummallinen. En tiedä olenko koskaan ollut näin voimaton, paitsi syöpieni kyydissä. 

Voi olla, että tämä jaksamaton olo tuottaa kommelluksia.

Nyt kenkkuilee sähköposti. joka on niin täysi, ettei ota vastaan viestejä eikä taida lähettääkään. Tietysti tiedostoja pitää hävittää. Mutta kun teen tuota tylsää työtä, ei vain tunnu tulevan tilaa. Kummallista ettei tuo iCloudin sähköposti anna lajitella saapuneita viestäjä aakkosjärjestykseen lähettäjien mukaan kuten se on  ennen tehnyt. Olisi kätevää poistaa koko rämspsy samasta osotteesta tulleita samalla kerralla, kun tietää mistä tulleilla on merkitystä ja mistä ei.

iCloudissa on sähköposteille tilaa viisi gigatavua ja sen koko tietokannalla on jokin isompi maksimitila. Ovatko viestit niin pieniä, että niiden poistaminen ei juuri tunnu, kun koko iCloud taitaa pullistella. 

Kyllä kyllä. Tilaa voi ostaa lisää. Tarvittaisiin kuitenkin se Macbookin perussalasana, jota tarvitaan hyvin harvoin. Sen olen unohtanut. 

Jostakin syystä Macbookin salasanaluettelossa on jokin vanha salasana, joka ei toimi. Kun yritän muuttaa salasanan, järjestelmä haluaa lähettää muutoksen mahdollistavan linkin juuri siihen sähköpostiin, joka on täynnä. Kun tarjosin vaihtoehtona gmail-osoitetta, se ei kelvannut. 

Olen voimaton ja aivotoimintojeni liekki lepattaa, joten en tahdo jaksaa ajatella näitä läpi. Kokonaiskapasiteettini ei ole käytössä. Käyttöohjeisiinkaan en jaksa juuri paneutua. 

Eilen jaksoin kävellä pari kolme kilometriä. Se oli ehkä liikaa, koska tänään olen erityisen väsynyt. Kävin asioilla ja huomasin, että nyt ei enempään kävelemiseen riittäisi virtaa. 

Kuvio tuntuu menevän niin, että jos vipinää kuten käynnillämme Roomassa, seuraavana päivänä haluan nukkua ja nukkua. 

Onneksi meillä ei ole juuri kiireitä. Sähköposti olisi kuitenkin mukava saada kuntoon. 

Nyt on levon aika.

Poimintoja:

Mölkkyä Trevignanon rannalla

Kätevää. Passikuva-automaatti melkein pihapiirissä. 

Maitolaituri?

Paikka jouluseimelle, oletan?

Tähän et pysäköi! Mutta jos väsyttää, tervetuloa istumaan. 

Kaverilta on otettu senkka nenästä. 

"Talviorvokkeja"

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #vastoinkäyminen #läppäri #blogi #macbook #icloud #sähköposti #tietotekniikka 

Yksi armolahja minulta puuttuu – mutta vastoinkäymisiä taidan kestää ihan kohtuullisesti

 

Onko näin parempi parta?

Tuo yrittää olla jonkinlainen hymy.

Pari harmitustakin taas, mutta niistä alempana. 

Armolahjat ovat ymmärtääkseni sellaisia, että ne ovat syntymässä saatuja. Jos ei sellaista ole saatu, niin sitä ei sitten ole. Sanaa varmaan käytetään usein uskonnollisissa yhteyksissä. 

Soveltuva valokuvissa käytettävä hymy on loiva U-kirjain. Minä en pysty sellaista tuottamaan luontaisesti, en millään. Jos minä onnistun luontaisesti hymyilemään kameralle, U-kirjaimeni on väärin päin. Kumma kyllä, ihan hymyltä se yleensä näyttää. Mutta selfieen on todella hankala hymyillä luontaisesti eikä ryhmäkuvissa poseeraaminen ole minun heiniäni. Jos yritän saada suupieleni ylöspäin, se ei taatusti näytä luontaiselta. Väkinäinen virnistys. Ei kiitos. 

Minulta siis puuttuu valokuvassa hymyilemisen armolahja. 

Ei nyt paljasteta muita puutteita. Saara voi kertoa niistä. 

Mutta asiasta kukkavaasiin. 

Tässä on kuvakaappaus tämän alustana käyttämäni Bloggerin tilastosta.

Numerot ovat vain numeroita, mutta silti meitä pyöreät tasaluvut kiinnostavat.

Blogin sivunlatausmäärä on hiljattain sivuuttanut kahden miljoonan tolpan. 

Aloin kirjoittaa tätä vuonna 2014, kun olin sairastunut lymfoomaan. Blogin nimi viittaa tuohon tilanteeseen ironisella tavalla. 

Kaksi miljoonaa sivulatausta 11 vuodessa ei ole mitään verrattuna tähtiblogistien lukemiin, mutta minulle se kertoo, että minulla on lukijoita. Lämmin kiitos teille kaikille! Se, että blogia luetaan, kannustaa jatkamaan. 

Postauksia on peräti 3 846 kappaletta. Olisi aika urakka lukea ne läpi. En taida viitsiä ihan pian ruveta sellaiseen.

Kirjoitan pääasiassa minua kiinnostavista asioista sekä Saaran ja minun elämästä. Lukijamäärä  heijastelee näistä asioista kiinnostuneiden määrää.

Tätä Trevignano-saagaa luonnehtivat jatkuvat kompuroinnit ja hankaluudet, isommat ja pienemmät. 

Tähän artikkeliin tarjoan yhden pienen ja toisen paljon enemmän harmittavan. Sain Fenniasta linkin, jonka kautta minun pitäisi vahvistaa matkavakuutuksemme pidennys koko reissumme mittaiseksi. Luulin, että asia hoituisi digitaalisesti, mutta siellä olikin lomake allekirjoitettavaksi. Meillä ei ole printteriä tietenkään mukana. 

Soitan huomenna vakuuttajalle ja kysyn voisiko nimen piipertää digitaalisesti lomakkeeseen ja  lähettää netin kautta heille. 

Saattaisi sopiakin. 

Huomasin äskettäin, että läppärini ruutuun oli ilmestynyt oikeaan reunaan pystysuuntaisuja viiruja niin tiheään, että haittaa käyttämistä. Temppuillen selviää, mutta ei ole kivaan. 

Läppäri on ehkä ottanut nekkuunsa, kun olen kömpelyyttäni kolhinut sitä tai pudottanut. 

Voikohan korjata? Jos voi, luultavasti maksaa niin paljon, että pitää harkita uuden ostamista. On ollut käytössäni jonkun vuoden eli vakuutus luultavasti korvaa harmittavan niukasti uuden vastaavan hintaan verrattuna. 

Eikö tällä matkalla nyt ole jo tullut riittävästi ennakoimattomia menoja? 

Täytyy psyykata luontoani sillä, että kyse on vain rahasta. Juurihan minä vienosti kehuin resilienssiäni. Ylpeys käy ...  No, eipäs olla taikauskoisia. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #vastoinkäyminen #läppäri #blogi #seuraajat #macbook

Tämäkin vielä

 

Kuten muistatte, Volvomme hajosi Etelä-Tirolissa. Autoa ei kannattanut korjata, joten se jäi sinne odottamaan romutusta. 

Lukuisat kimpsumme ja kampsumme oli pakattu taksiinTrevignano Romanon matkaa varten taksiin. Sain korjaamosta nipun papereita. Joukossa oli todistus auton jättämisestä romutettavaksi. 

Nyt meillä on ongelma. Jotta saisimme Volvomme pois kirjoista ja kansista, meidän pitäisi lähettää kyseinen todistus Trafiin. 

Olimme väsyneitä ja sairaita tuon ruljanssin aikoihin, ja nyt kysymys kuuluu, missä ne paperit ovat. Olin luullut, että ne ovat Saaran hallussa. 

Ei kai ne jääneet taksiin?

Täällä Italiassa asuu pohjoisempana eräs suomalainen, jota emme tunne, mutta joka on luvannut auttaa meitä, jos tulee ongelmia. 

Juttelin tänään tämän enkelin kanssa. Hän soitti oitis paikkaan, johon automme jäi. Siellä ei ollut enää konttoriväki paikalla, joten asia siirtyi ensi maanantaiksi. 

Eiköhän tämäkin asia jotenkin järjesty. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #taksi

Kolme lääkäriä Saaran kimpussa

 

Niin, vain verikokeet? Sanottiin myös, että jos muuta tarvitaan, meidän on tultava uudestaan toisena päivänä. 

Emmekö olleet välittäneet paikallisen "omalääkärimme" lähetettä?

Niin tai näin, Saara oli yhteydessä Reissuapuun ja alkoi tapahtua. Saimme luvan X-potretteihin ja siitä oli ilmoitettu "Diakonissalaitokseemme. Jäimme verikokeiden jälkeen taloon.

Kävimme kuvattavana. 

Aikaa myöten selvisi, että myös Ekg-tutkimus Saaralle maksetaan. 

Varttunut lääkärisetä kommentoi minulle italiaksi saamaamme lähetettä ja pohdiskeli, tarkoittaako se perus-EKG:tä vai enempää. Hän löysi lähetteestä sanan "tutti" ja tulkitsi sen tarkoittavan kaikkea mahdollista. 

En ole tiennyt, että EKG-tutkimusten kirjo on niin valtava. Opin sen takapuoleni kautta. Odottavan aika on pitkä. Kolme kardiologia tutki Saaraa kaikilla mahdollisilla aparaateilla ehkä siitä riemusta, että harvoin käytetyilläkin instrumenteilla päästään nyt huristelemaan. Lääkärisetä haki viereisestäkin huoneesta jonkin vempeleen tositoimiin. 

Minä yritin tappaa aikaani käytävässä. Kännykän virta ehtyi punaiselle. Mitä minä nyt teen? Myöhemmin rohkaistuin hakemaan operaatiohuoneessa olevasta Saaran repusta läppärini, josta sain virtaa. 

Piedron ja Romelon taksituttu oli tullut odottamaan meitä, mutta tutkimukset vain jatkuivat ja jatkuivat. Sain yhdeltä kardiologilta arvion, että vielä menisi puoli tuntia. Ilmoitin asian taksimiehelle. 

Se puolituntinen tarkoitti vain tutkimuksia. Sen jälkeen alkoi loputtomalta tuntuva keskustelu potilaan kanssa ja paperityöt. 

Lopulta menin taksiin istumaan kuskin kanssa. Yritin soittaa Saaralle ja viestilläkin häntä patistelin. 

No se Saaran kännykkä ei ollutkaan hänellä vaan jossakin muussa nyyssäkässä, joten vastauksia en saanut.

Lähdin viimein selvitysmatkalle ja äkkäsin Saaran neuvonnassa. Hän oli ihmetellyt, että missä minä ja taksimies olemme. Sairaalan pihassa ei voinut seistä autossa pitkään, koska tilaa oli vähän. Auto oli kulman takana kadun varressa. 

Lähdimme paluumatkalle. 

Juttelin kuskin kanssa hinnasta. Piedrolle olimme maksaneet 105 euroa. Kuski valitteli, että oli joutunut odottamaan niin kauan ja tunnusteli, voisiko saada enemmän. Aivan perusteltu pyyntö. Mietin, voiko vakuutusyhtiöltä veloittaa paluusta paljon enemmän kuin tulomatkasta. Ajattelin, että maksan kortilla 105 euroa ja käteisellä lisää 50 euroa, josta olimme Saaran kanssa sopineet. 

Kun pääsimme Trevignanoon, hän kirjoitti kortille 160 euroa. Se oli aivan okei. Vakuutusyhtiölle voimme selvittää tilanteen, jotta voivat päättää, paljonko hyväksyvät. Saattavat hyvinkin maksaa koko summan. 

Tänään Reissuavusta soitettiin ja ilmoitettiin, että "omalääkärimme" tulee tapaamaan meitä klo 2-3. Tämä täsmensi myöhemmin, että tulee varttia vaille neljältä. 

Lääkäri oli tyytyväinen X-kuviimme. Hän kuunteli keuhkojamme. Piti tilannettamme hyvänä. Minä ihmettelin, että poteminen kestää näin kauan. Hän vakuutti sen olevan normaalia. 

Lääkäri kehotti Saaraa käymään kuukauden päästä kuvauttamassa keuhkonsa. 

En voi kuin hämmästellä kuinka perusteellisesti meitä hoidetaan. Vakuutusyhtiö tuntuu kovin höveliltä ja täällä tehdään perusteellista työtä. 

Ei valittamista. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #terveydenhuolto #lääkäri #omalääkäri #sairaala #katolinenkirkko #nunna #taksi #ekg

Kesti kauan päästä aika lähelle

Selvisimme jalkeille joskus kukkojen laulettua. Kiire tuli kuitenkin. Taksimatkan maksun piti tapahtua ennen lähtöä. Taksi-Piedron poika Romelo (muistankohan oikein) oli lähettänyt minulle linkin, jolla pääsisin johonkin maksujärjestelmään. 

Ei mennyt tuosta noin vain. Kaikenlaista luottokortin numeroa yms. piti näpytellä ja valita vaihtoehdoista vähiten kaukaisilta tuntuvia. Oli pakko pukeutua ja lähteä tienvarteen. 

 Ajattelin ehdottaa Piedrolle, että lähdetään kohti Roomaa ja minä hoidan autossa pennoset hänelle.  

Hän empi, mikä saattoi johtua epävarmuudesta englannin kielen suhteen, joten ehdotin poikkeamista pankkiautomaatilla. Se sopi ja sellainen olikin lähellä, mutta paikka osoittautua pimeäksi ja kaltereitakin näkyi. 

Jatkettiin matkaa. Minä ahkeroin kännykälläni maksua Piedrolle. Aikaa meni ja kännykkä jumitti. "Maksu epäonnistui." Ongelma saattoi johtua siitäkin, että Putinin kätyrit roikkuivat linjoilla. 

Jatkoimme matkaa. Aloimme lähestyä paikkaa, jonne kaikki tiet vievät – eivät tosin kovin sujuvasti, kun ruuhkat ja teiden kapeus haittaavat menoa. Kun Mapsia kurkkasin, totesin matkaa vielä olevan ydin-Roomaan. Kaupunki on vanha ja iso. 

Ennen pitkää Piedro pysähtyi ja minä pääsin repimään seinästä euroja. Palatessani näytin setelitukkua ja hyräilin "Mani, mani, manii", sävelmää, joka ei löydy virsikirjasta. 

Kohta olimmekin perillä. 

Maksoin matkan ja tiedustelin mahdollisuutta paluumatkaan. Ongelmana oli, että oli vaikea arvioida, milloin meistä olisi veret imetty ja ehkä muitakin temppuja tehty. 

Sovimme, että soitan aikanaan Romelolle. 

Kello alkoi olla kahdeksan. Tarvittiin melkein puolitoista tuntia, että pääsimme Trevignanosta muutaman kymmenen kilometrin päähän Roomaan. 

Laitoksella täytyy olla jokin - vähintään aatteellinen - yhteys roomalaiskatoliseen kirkkoon. Ehkä jotakin entisen Diakonissalaitoksen tapaista. 

Käytävissä kulki nunnia ja lääkäreitä. 

Menimme ilmoittautumaan. Kävi ilmi, että meiltä otettaisiin vain verikoe. Vain sitäkö varten me paikalle vaivauduimme?

Aloimme setviä, mitä teemme. 

Mitä tapahtui, siitä kerron lähiaikoina lisää. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #terveydenhuolto #lääkäri #omalääkäri #sairaala #katolinenkirkko #nunna #taksi

 

Tilannekatsaus – huomenna Roomaan

 

Image by Usman Yousaf from Pixabay

Fennian Reissuavussa ollaan ystävällisiä, mutta kovin hitaasti asioita tapahtuu. Luvanneet etsiä meille Roomaa lähempää paikan, jossa voimme otattaa tarvittavat testit. Kun sitten sinne soittaa, vastaaja on ulkona kuvioista, mutta lupaa selvittää. Sitten taas ei kuulu mitään. 

Tänään Saara soitti taas Reissuapuun (sos@sos.eu). Meitä oli jo aikaisemmin osoiteltu Roomaan testeihin, mutta sinne meidän on hankala päästä. 

Tämänpäiväisen tuloksena olemme lähdössä aamulla Roomaan. Meidän aamukuhnurien on selvittävä puoli seitsemältä tien varteen. Reissuapu lupasi, että taksikulut maksetaan. Hyvä hyvä. Olikohan sen lähemmän paikan löytäminen hankalaa ja asia tuppasi jäämään vaiheeseen. Nyt kuitenkin hyvältä näyttää. 

Meitä katsomassa käynyt paikallinen lääkäri on patistellut meitä saamaan testit otatettua. Sain tänään häneltä ääniviestin, mutta hänen englantinsa on - sanoisinko -persoonallista. En tahtonut päästä kyytiin. Kommunikoin hänen kanssaan WhatsAppilla ja siten homma sujui. 

Hän olisi tulossa ilmeisesti tulkitsemaan meille testituloksia, mikä onkin tarpeen. 

Paikallislääkärin ensimmäinen käynti ei maksanut mitään. Ymmärsin hänen puheestaan, että meidän pitäisi varmistaa vakuutusyhtiöltä, maksaako viulut.

Ihan hyvät täkäläiset terveyspalvelut ovat, mutta mutta sen toiminnan logiikan suhteen en ole vielä valaistunut. Hyvältä kuitenkin tuntuu, kun lääkäri tulee kotiin. Toimisipa Suomessakin näin. 

Soitin paikalliselle taksimiehelle tänään. Hän puhui auttavasti englantia. Asia saatiin sovituksi. Hän oli ilmeisesti epävarma, koska sain kohta puhelun hänen pojaltaan, jonka lontoo oli sujuvampaa. Kävimme yksityiskohdat läpi.

Lähetin myös isälle WhatsApp-viestin yksityiskohdista. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #terveydenhuolto #lääkäri #omalääkäri