Onko näin parempi parta?
Tuo yrittää olla jonkinlainen hymy.
Pari harmitustakin taas, mutta niistä alempana.
Armolahjat ovat ymmärtääkseni sellaisia, että ne ovat syntymässä saatuja. Jos ei sellaista ole saatu, niin sitä ei sitten ole. Sanaa varmaan käytetään usein uskonnollisissa yhteyksissä.
Soveltuva valokuvissa käytettävä hymy on loiva U-kirjain. Minä en pysty sellaista tuottamaan luontaisesti, en millään. Jos minä onnistun luontaisesti hymyilemään kameralle, U-kirjaimeni on väärin päin. Kumma kyllä, ihan hymyltä se yleensä näyttää. Mutta selfieen on todella hankala hymyillä luontaisesti eikä ryhmäkuvissa poseeraaminen ole minun heiniäni. Jos yritän saada suupieleni ylöspäin, se ei taatusti näytä luontaiselta. Väkinäinen virnistys. Ei kiitos.
Minulta siis puuttuu valokuvassa hymyilemisen armolahja.
Ei nyt paljasteta muita puutteita. Saara voi kertoa niistä.
Mutta asiasta kukkavaasiin.
Tässä on kuvakaappaus tämän alustana käyttämäni Bloggerin tilastosta.
Numerot ovat vain numeroita, mutta silti meitä pyöreät tasaluvut kiinnostavat.
Blogin sivunlatausmäärä on hiljattain sivuuttanut kahden miljoonan tolpan.
Aloin kirjoittaa tätä vuonna 2014, kun olin sairastunut lymfoomaan. Blogin nimi viittaa tuohon tilanteeseen ironisella tavalla.
Kaksi miljoonaa sivulatausta 11 vuodessa ei ole mitään verrattuna tähtiblogistien lukemiin, mutta minulle se kertoo, että minulla on lukijoita. Lämmin kiitos teille kaikille! Se, että blogia luetaan, kannustaa jatkamaan.
Postauksia on peräti 3 846 kappaletta. Olisi aika urakka lukea ne läpi. En taida viitsiä ihan pian ruveta sellaiseen.
Kirjoitan pääasiassa minua kiinnostavista asioista sekä Saaran ja minun elämästä. Lukijamäärä heijastelee näistä asioista kiinnostuneiden määrää.
Tätä Trevignano-saagaa luonnehtivat jatkuvat kompuroinnit ja hankaluudet, isommat ja pienemmät.
Tähän artikkeliin tarjoan yhden pienen ja toisen paljon enemmän harmittavan. Sain Fenniasta linkin, jonka kautta minun pitäisi vahvistaa matkavakuutuksemme pidennys koko reissumme mittaiseksi. Luulin, että asia hoituisi digitaalisesti, mutta siellä olikin lomake allekirjoitettavaksi. Meillä ei ole printteriä tietenkään mukana.
Soitan huomenna vakuuttajalle ja kysyn voisiko nimen piipertää digitaalisesti lomakkeeseen ja lähettää netin kautta heille.
Saattaisi sopiakin.
Huomasin äskettäin, että läppärini ruutuun oli ilmestynyt oikeaan reunaan pystysuuntaisuja viiruja niin tiheään, että haittaa käyttämistä. Temppuillen selviää, mutta ei ole kivaan.
Läppäri on ehkä ottanut nekkuunsa, kun olen kömpelyyttäni kolhinut sitä tai pudottanut.
Voikohan korjata? Jos voi, luultavasti maksaa niin paljon, että pitää harkita uuden ostamista. On ollut käytössäni jonkun vuoden eli vakuutus luultavasti korvaa harmittavan niukasti uuden vastaavan hintaan verrattuna.
Eikö tällä matkalla nyt ole jo tullut riittävästi ennakoimattomia menoja?
Täytyy psyykata luontoani sillä, että kyse on vain rahasta. Juurihan minä vienosti kehuin resilienssiäni. Ylpeys käy ... No, eipäs olla taikauskoisia.
#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto #auto #vastoinkäyminen #läppäri #blogi #seuraajat #macbook
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti