Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Keppi-identiteetti

Uskaltauduin tänäiltaisena kävelylläni läheiselle puutarhamökkialueelle.

Tänään tuli sellainen olo, että kyllä tämä alkaa kulkea. Tuntui, että jaksan kyllä, ei ole kiirettä kääntyä takaisin.

Käytän kävelykeppiä. Oma olemus tuntuu niin raskaalta, että kolmas jalka jakamassa painoa tuntuu hyvältä. Kävelysauvat ovat varmaan vielä hyödyllisemmät, mutta kävelykepin kanssa tunnelma on leppoisampi. Tunnen olevani seniorikansalainen. Mihinpä tässä enää kiirettä? Tällaista olemusta sopii kantaa nyt, kun jalka ei juuri ruovi hiekassa.

Kävelykeppimiehellä on tunne, että menkääs nyt nuoret, minä köpöttelen perässä. Minä tässä ehtoopuolta elelen ja enimmät työt on tehdy. Kävelykeppi on myös eräänlainen suoja enkä nyt tarkoita huitomista.

Kävelykeppi kertoo ohikulkijalle, että siinä menee seniori tai jalkavaivainen. Terveyshuollon kävelykepit ovat muuten hirveän näköisiä. Kyllä varmasti tuntee olevansa potilas tai marginaalissa, kun sellaisen kanssa kulkee. Kävelykeppi voi olla tyylikäskin.

Nyt kun jalka alkaa kantaa pidemmälle, mieleeni tuli, että voisin maleksia pidempäänkin kerrallaan ja istuskella milloin missäkin. Piirustusvehkeetkin voisin ottaa mukaan. Kun en kotona pöydän ääressä saa piirretyksi, jospa ulkona sujuisi paremmin. Kun kotona yritän, tulee tunne, että en vain jaksa.

Voi olla, että kuntoni nousisi nopeammin, jos jättäisin kepin kotiin ja liikkuisin tavoitteellisemmin. Keppi-identiteetti tuntuu kuitenkin kotoisalta. "Siinä köpöttelee Honkalan setä." Minulla on nyt täysi syy ottaa leppeästi. Identiteettiä korostaa kaljuni sekä käyttämäni harmahtava poplarin tapainen.  Asentokin taitaa olla hieman kumara.

Ovatko keppi-ihmiset kuolemassa sukupuuttoon? Ainakin ulkomailla kuvittelen nähneeni varttuneita herrasmiehiä keppeineen istumassa kahviloissa tai istumassa puistoissa. Voihan olla, että innokas petanque-ukkokin muistaa ottaa keppinsä ja vaihtaa identiteettiä, kun lähtee kotiin.

Rauhallinen jäähdyttely ei ole ehkä ensimmäinen olemisen moodi, joka eläkkeelle jäävällä on mielessä. Ideaaliajatus lienee vireä toiminta eläkkeelläkin. Mikäpäs siinä. Hyvä niin.

En tiedä olisinko itse rauhallisen jäähdyttelyn mahdollisuutta huomannutkaan ellen olisi kävelykeppiä kokeillut.

Jos tästä oikein vetreydyn, saattaa identiteetin päivittäminen tulla ajankohtaiseksi.






2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Heikki Honkala kirjoitti...

Anteeksi! Tämä ei ollut tarkoitus. Tunaroin.