Miksi kävit rautakaupassa?

Minun piti koota strutsinmuna, vastasin. Sisareni tiesi, että minulla ei yleensä ole asiaa rautakauppaan. Siksi hänen uteliaisuutensa heräsi.

Tarkoituksena oli tehdä maalaus, jota ei ole tehty perinteiselle suorakaiteen muotoiselle pohjalle. Päätin uhrata strutsinmunan, jonka olin ostanut joskus vieraillessani strutsifarmilla.

Hollantilainen taiteilija Piet Mondrian on kuuluisa teoksistaan, joissa ona suorakaiteen muotoisia punaisia, sinisiä, keltaisia, valkoisia ja mustia kenttiä.

Piet Mondrian 1921
Wikimedia Commons

Päätin soveltaa Mondrianin tyyliä pohjalle, joka ei todellakaan ole tasainen. Ajatus tuntui helpolta toteuttaa, mutta oli kaukana siitä.

Suorat linjat on tapana maalata maalarinteipin avulla. Onnistuu helposti tasolle, mutta yritäpä tehdä kaarevalle pinnalle. Kaikki tuntui olevan oletettua vaikeampaa. Jatkoin härkäpäisesti työtä.

Keksin alustaksi hylätyn lampunkuupan.

Ensin putosi lattialle kuuppa ja hajosi. Sitten kävi munalle samoin. Kohtalo tarttui tähän taiteelliseen prosessiin. Tälle teokselle alkoi syntyä tarina. Kaiken kukkuraksi tulin tallanneeksi munan sirpaleita vielä pienemmiksi.

Lähdin rautakauppaan ostamaan liimaa. Ostin samalla ratkaisumassaa alustan painoksi. En ymmärtänyt, että tarvitsen ratkaisumassan levittämiseen työkalun. Se minun piti käydä erikseen ostamassta.

Ajattelin munan tarvitsevan jonkin tuen, jotta se pysyy pystyssä alustan varassa. Päätin uhrata vanhan pensselin.

Joku sanoi, että Japanissa särkynyt esine koristellaan kullalla (tai ainakin kullanvärisellä). Ajatusta on kuulemma sovellettu Mauno Koiviston hautapaadessa.

Yritin sekoittaa öljyväreillä kullanväristä, mutta tuntui hankalalta. Kävin kolmessa Turun keskustassa olevassa taidetarvikkeita myyvässä liikkeessä, mutta ilman onnea. Soitin neljänteen. Sielläkään ei ollut, mutta luvattiin tilata.

Alustan liimaaminen kokoon sujui helposti. Munan ei.

Maalasin alustan kultaiseksi.

Annoin kohtalon osoittaa uuden suunnan. Päätin pitäytyä Mondrianin väreissä, mutta maalata alueet koottujen sirpaleiden mukaisesti.

Olin ottanut sirpaleet tarkoin talteen, mutta ne loppuivat kesken. Hämmästyttävää, että puuttuvat osat ovat läheltä toisiaan.

Sirpaleiden rajoja on paikoin vaikea erottaa. Otin kuvia ja suurensin niitä nähdäkseni tarkemmin.

Strutsinmunalla on luonnon muovaama täydellinen muoto. Ihminen tuntee itsensä avuttomaksi yrittäessään korjata sitä, kun se on rikkoutunut. Kahdella palasella on yksi ainoa liitosasento. Vaikka yritin olla huolellinen, viimeinen kehältä puuttuva palanen ei välttämättä aina sopinutkaan paikalleen.

Mondrian on hionut suorakaidemaalaustensa sommittelut lähes täydellisiksi.

Hän taitaa nauraa minulle haudassaan.