Olen jostakin syystä tullut herkemmäksi liikuttumaan kuin menneiden ruuhkavuosien aikana. En osaa sanoa, ovatko vakavat sairauteni vaikuttaneet asiaan. On kuin tärkeisiin arvoihin- kuten klassiset hyvyys, kauneus ja totuus - liittyvät asiat saisivat mieleni liikuttumaan.
Koen toisinaan kuin mieleeni herkistävät asiat olisivat jossakin kosmoksen pimeän välitilan toisella puolella. Liikuttumisen hetkellä tunnen kuin jokin raajoistani ulottuisi kuin mustan aukon kautta siihen ulottuvuuteen, jossa noiden asioiden koen olevan. Ei se "pyhän kosketus" aina tunnu juuri tältä. Saatan vain vaipua vavahduttavaan itkuun, kun kuulen jotakin koskettavan kaunista.
Ovatko kuoleman kosketukset saaneet minut kokemaan noin? En tiedä. Ehkä se on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti