Vastakohdat täydentävät toisiaan? – Case Honkalat

 

Image by Julius H. from Pixabay

Saara ja minä?

Täydentävätkö nämä toisensa suloiseksi harmoniaksi??

Sopii miettiä.

(Taitavat kuvassa olla molemmat miehiä,  mutta mielikuvitellaan.)

Miltä näyttää? 

Suloinen Saara ja yrmeä Heikki? Tuo väärin päin oleva suuni lienee jonkinlainen hymy. Saara osaa lehauttaa lämpimän luontevan hymyn kuvausta varten. Minulta ei irtoa, ellei joku kerro hyvää vitsiä. 

Tässä olemme vastakohtia, mutta tällä ei liene merkitystä parisuhteen sujuvuudelle. 

Ylemmän kuvan liekehtivä ja jäätävä eivät kuvaa nykyistä tilannettamme, sillä olemme oppineet tuollaisessa tilanteessa toiminaan toisin kuin ennen. 

Ennen Saara saattoi syttyä liekkeihin, kun kuppi meni nurin. Minä vaikenin ja vetäydyin. Sen seurauksena Saaran lieskat muuttuivat revontulien kokoisiksi ja ääni tärisytti huonekaluja. 

Siinä olimme todella vastakohtia, mutta suosittelen muillekin uimista ulos moisesta parisuhdeongelmasta. 

Image by Mote Oo Education from Pixabay


Olemme molemmat introvertteja, mutta minä olen pahempi tapaus. Nysväilemme päivät pitkät  hiljaisina läppäreillämme ja näinhän sopu säilyy. Saara tosin on perheemme ulkoministeri ja viihtyy usein puhelimessa puhumassa asioista, joissa minun mielestäni ei ole mitään puhumista. Siinä täytyy kuitenkin olla jotakin salattua, koska naiset elävät pidempään. 

Jostakin syystä Saaralla tulee useammin asiaa minulle kuin päinvastoin. Jos minulla on jokin ajatus, se täyttää koko pääni, eikä Saaran ääni mahdu korvistani sisään. Tai sen verran tihkuu, että totean jonkun häiriön olevan läsnä, mutta mitään ymmärrettävää ei juuri pääse tajuntaani tai no, ehkä mekaanisesti. 

"Sä et ikinä kuuntele!"

Kun on asiaa jollekin, joka ei ole läsnä, turvaudumme kännykkään ja se saa aikaan hälytysäänen siellä, missä tavoittelemamme henkilö toivottavasti on. Linja aukeaa ja kumpikin kuulee, mitä toinen sanoo. 

Kun Saara tulee luokseni kertomaan asiaansa, ei tule mitään hälytystä, koska hän alkaa suoraan esittää asiaansa ja minun päähäni ei mahdu mitään. 

Ei hätää. Saara kyllä pitää huolen siitä, että päähäni tulee tilaa. 

Minusta olisi kuitenkin kätevää, jos hän vaikka kilistelisi jotakin kelloa tullessaan tai soittai kännykällään ja kysyisi, onko päässäni tilaa ja ovatko korvani auki. 

Tämä ero on niin vähäpätöinen, että sen kanssa voimme elää. 


Minä olen sotkupytty, Saara ei. Tunnustan, että en pidä rutiineista ja olen altis kiusaukselle tehdä jotakin siivousta ja järjestämistä mukavampaa. Kerroin toissapostauksessani, että minä hukkaan ja Saara löytää. Tämä liittyy myös sotkuisuuteen, koska jos tavarat ovat esillä, jopa minä saatan joskus löytää jotakin etsimääni.

Jos minä olisin sinkku, kotonani saattaisi olla lattia täynnä tavaraa, mutta yhdessä kerroksessa, koska muutoin ne eivät näy ja olisivat siis hukassa. Tavaroiden keskellä kulkee polkuja, jotta pääsen kulkemaan jääkaapin, tiskipöydän, makuuhuoneen ja vessan väliä. Muualla tuskin tarvitsee kulkeakaan. Jos sellainen tarve tulee, siivouslastalla on kätevä tehdä tilapäisiä uria. 

Jos Saara pakkaa ostoksia jääkaappiin, tavarat tulevat siistiin järjestykseen ja pysyvät paikoillaan. Minulle riittää, että saan tavarat sullottua miten kuten kaappiin ja olen tyytyväinen
, jos ovi tukee ruokia niin ettei se aukea. 

Minä olen myös niitä aviomiehiä, jotka eivät löydä jääkaapista etsimäänsä, jos se on vaikkapa maitopurkkien takana. 

Tähän yltiöjärjestyksen ja sotkuisuuden väliseen ristiriitaan olemme sopeutuneet. Saara pitää järjestyksen kaikkialla muualla ja sietää sen, että sängyn vieressä minun puolellani kaaosteoria toteutuu. 

Nyt jollakin saattaa tulla mieleen, että Saaran pitäisi emansipoitua ja kasvattaa minut sisäsiistiksi.

Ei tarvitse, koska tämä sujuu näin aivan hyvin. Kysykää vaikka Saaralta. Hän on syntynyt pullollaan järjestysgeenejä. Järjestys on hänelle luontainen tarve. Hän voi paremmin järjestäytyneessä maailmassa ja hänellä on motiivi asetella tavaroita paikoilleen.

No myönnetään, että voisi hän hiukan kouluttaa minua. Kysyttäessä hän antaisi minulle korkeintaan 5, 5 arvosanaksi, jos sitäkään. Kouluttaminen ei kuitenkaan olisi motivoivaa koululaisen lahjattomuuden ja uppiniskaisuuden vuoksi.  


Odottakaahan, kun pääsen retostelemaan Saaran puutteita (onko niitä?). 




#parisuhde #vuorovaikutus #työnjako #järjestys

Image by Alexandra_Koch from Pixabay