Kultahäät perhekunnan kesäleirillä

 

Kultahääpari

Honkalan dynastian kesäkokoontuminen onnistui hyvin, vaikka fasiliteetin suhteen oli haasteita. 

Villa Furu on huvin kaunis ja rauhallinen. Pihapiiri kauniisti laitettu ja hoidettu. Oli nautinnollista istua illalla saunamökin kuistilla ja kuunnella hiljaisuutta. Mistään ei kuulunut mitään, ei yhtään mitään. 

Meitä oli enimmillään ehkä 28. Kaikki eivät mahtuneet sisätiloihin yöpymään. Tämä oli toki tiedossa. Käytössä oli yksi asuntovaunu ja kaksi telttaa, toinen iso. 

Aika kului lautapelien, pienen musisoinnin, seurustelun, saunomisen, uimisen, lukemisen ja tietenkin netin parissa. Tapana on ollut, että lapset järjestävät aikuisille "aarteen etsinnän", johon sisältyy useita rasteja. Kullakin rastilla on paperilappu, jossa annettiin vihje seuraavan rastin sijainnista. Ainakin joissakin tapauksissa järjestäjät ovat palkinneet onnistuneen suorituksen jollakin suussa sulavalla. Tällä kertaa tämä ohjelmanumero ehkä unohtui. 

Lapsen suusta: Kaksivuotias katseli vaimoani ja minua merkitsevästi. Missä teidän lapset ovat, hän kysyi. No aloitin hänen isästään ja kerroin hänen olevan poikamme. Kaksivuotiaan aivot imevät kaiken. Eräs tärkeä asia alkoi hahmottua. 

Kai se jonkinlaista karaokea oli. Laulajat tosin eivät vaihtuneet vaan poika, tytär ja tyttärentytär lauloivat. Säestys tuli jostakin ämyristä. 

Ruokailimme yhdessä. Aikuispariskunnilla oli ruuanlaittovuorot. Saara ja minä kuittasimme kaksi vuoroamme valmispitsoilla ja -hampurilaisilla. 

Yksi uusi ohjelmanumero kuitenkin oli. Jälkipolvi järjesti meille kahdelle dinosaurukselle kultahääjuhlan. Meidät tuomittiin avioliittoon Oulun tuomiokirkossa toukokuun lopussa vuonna 1975. Meidät vihki rippipappini Jorma Kiviranta, joka oli aikoinaan vihitty vaimoni lankomieheksi. Uruissa oli Jaakko Linjama. Häätilaisuudessa lausui omia rakkausrunojaan Niilo Rauhala. 

Meidät ohjattiin kesäkeittiökatokseen istumaan kaksistaan kuin morsiuspari konsanaan. Saimme päähämme kukkaseppeleet. Minun oli numeroa liian iso ja niinpä se päätyi kaularenkaaksi. 

Söimme lounasta ja nautimme kakkukahvit päälle.

Meille esitettiin Edith Piafin "hymne à l'amour" ranskaksi ja muita rakkauslauluja. 

Toivelaulutkin saimme kuulla. Kun minulta kysyttiin ennen esityksiä, vastasin jostakin syystä Säkkijärven polkka. 

Kerroin, että isoisäni haavoittui kuolettavasti Säkkijärven Vilajoella 11.3.1940 eli talvisodan viimeisinä päivinä. Eräällä sukuretkellä Kannakselle pyysin kuljettajaa poikkeamaan Säkkijärvellä niemeen, jossa isoisäni todennäköisesti tapasi kohtalonsa. 

Säkkijärven polkka liittyy myös erääseen erikoiseen sotatapahtumaan. Suomalaiset olivat jatkosodan alussa Viipurissa, jonne venäläiset olivat piilottaneet radioaalloilla laukaistavia miinoja. Yksi laukeamaton löytyi, sen laukaisin lähetettiin tutkittavaksi ja seurauksena Viipuriin saatiin Yleisradion lähetysauto varaamaan kyseisen radiotaajuuden soittamalla Säkkijärven polkkaa Viljo Vesterisen esittämänä uudestaan ja uudestaan. 

Luulen, että kyseinen kappale pulpahti sotaorvon ja evakon pojan mieleen alitajunnasta. 

Saimme yhden lapsenlapsen tekemän onnittelukortin, joihin oli koottu lastenlapsiemme ajatuksia meistä kahdesta ja mukavaa palautetta myös lapsiltamme kumppaneineen. 

Tämä lomakonsepti on verraton. Hinta ei ole ongelma, koska on monta maksajaa. Voimme vain nauttia olostamme, eikä kenenkään tarvitse kantaa paikasta omistajan murheita ympäri vuoden. Saamme olla kolmen sukupolven voimin yhdellä koolla. Serkusten keskinäiset suhteet lujittuvat. 

Ja me kaksi dinosaurusta saimme taas olla rakkaimpiemme seurassa.  

Viimeisenä päivänä oli niin lämmintä, että koirasdinosauruskin tunsi vetoa meriveteen. Ehkä sekunnin vedessä viiddyin. 

#loma #matkailu #parainen #perhe #suku #lapset #lastenlapset #isovanhemmat #kesämökki #kesäloma #sukukokous #kultahäät #juhla