![]() |
Image by ReligionsInTheRaw.blogspot.com from Pixabay (AI) Tässä tekoälyn tuottamassa kuvassa on tilanne, jollaiseksi varmaan hengellinen väkivalta usein ajetellaan. Kohta lyödään Raamatulla päähän. Tyttöä pidetään tiukasti kurissa. Voidaan myös ajatella, että tyttö on tehnyt jotakin pahaa ja se on vaivannut häntä. Hän on katuvaisena uskaltautunut puhumaan asiasta isoisälleen, joka lempeästi auttaa häntä Raamatun avulla kuiville. Muistan kuinka kävin 70-luvulla ripittäytymyssä eräälle helsinkiläiselle - nyt jo edesmenneelle - puhujaveljelle. Voisin kuvata hänen lähestymistapaansa sanoilla lempeys, ymmärtäväisyys ja totuus. Sain häneltä synninpäästön ja ohjeita, miten voin korjata virheeni sillä taholla, jota vastaan olin rikkonut. Tekoälyn mukaan käsitteen "hengellinen väkivalta"käyttö on laajentunut luterilaisen kirkon piirissä 2000-luvulla. Epäilemättä tällaiselle käsitteelle on ollut ilmeinen tarve. Uskontoa voidaan käyttää kuin vasaraa, sekä hyvään että pahaan. Hengellinen väkivalta on mielestäni kuitenkin ristiriitainen käsite, koska sitä käytetään tuomitsemaan perinteinen luterilainen käsitys Raamatusta. Luterilaisen kirkon sivusto (evl.fi, tästä eteenpäin EVL) määrittelee käsitteen näin: "Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon ulottuu uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide." Tuo kuulostaa suorastaan aivopesulta tai manipuloinnilta, mutta katsotaanpa lähemmin. Otteita EVL:n artikkelista "Kadotus": "Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkaudenyhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien. "Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa." "Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä." Otteita EVL:n artikkelista "Saatana": "Kirkko on opettanut, että Saatanan lisäksi on olemassa myös muita langenneita enkeleitä. Niitä kaikkia kutsutaan pimeyden valloiksi." "Kristillisessä teologiassa puhe Saatanasta korostaa, että pahuus ja synti ovat ihmistä suurempia asioita. Pahuutta ja jumalanvastaisuutta on näkyvän maailman ohella myös Jumalan luomassa näkymättömässä maailmassa." "Saatanan olemassaolo ei vähennä millään tavalla ihmisen moraalista vastuuta elämästään." "Kristillisen uskon mukaan Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta häneen uskovat ovat vapautettuja synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta. Kristuksen työn ansiosta Saatana on sidottu. Raamatun mukaan Saatanalle annettu tuomio pitää edelleen huolen siitä, että taivaassa ihmistä ei enää houkutella lankeemukseen." EVL:n artikkeli "Parannus": "Parannuksella voidaan tarkoittaa joko kääntymystä kristityksi tai kristityn jokapäiväiseen kilvoitteluun liittyvää kääntymistä Jumalan puoleen." "Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että synti opitaan tuntemaan, sitä kadutaan ja siitä luovutaan. Katumus ja synnin tunteminen ovat lain vaikutuksia. Jotta lain aikaansaama katumus ei johda epätoivoon, tarvitaan uskoa armolliseen Kristukseen. Parannukseen kuuluu siis myös usko siihen, että Kristus on täyttänyt lain kaikkien ihmisten puolesta." Näiden otteiden mukaan ihminen voi päästä Taivaaseen, mutta joutua myös sinne ikävälle puolelle. Saatana toimii sekä näkyvässä että näkymättömässä maailmassa. Ihminen on syntinen ja lankeavainen. Parannus tarkoittaa sekä kristityksi kääntymistä että syntien korjaamista. Meillä on mahdollisuus pelastua Kristuksen työn kautta. Kristuksen kirkkolaki (Matt. 18:15-18): Minusta EVL:n hengellisen väkivallan määrittelyssä ja näissä lainauksissa on ristiriitaa. Kadotus ja Saatana ovat olemassa. Voiko näistä saarnata ilman, että joutuu syytetyksi pelottelusta, käännyttämisestä tai syyllistämisestä, eli hengellisestä väkivallasta? Eikö Kristuksen kirkkolain soveltaminen ole toisen kontrolloimista, toisen elämäntapaan tai mielipiteeseen puuttumista? On kuitenkin muistettava rakkaus. Jos kokee velvollisuutta neuvoa uskonveljeä tai sisarta, on muistettava lähestyä rakkaudella ja alta päin. Jos uskaltautuu puhumaan parannuksesta, jonka kautta pääsee lopulta Taivaaseen, on parempi vain hienovaraisesti tiedustella ja lopettaa heti, jos naapuri ei ole kiinnostunut. Uskoa ei voi toiselle pakottaa, mutta jos Jumala on antanut hänelle etsikkoajan, voimme olla avuksi. Tyrkyttäminen ei ole kivaa tarjoajalle eikä tarjotulle, mutta kun on isosta asiasta kysymys, voimme kokea velvollisuutta toimia. Olen kuulunut luterilaiseen kirkkoon koko elämäni ajan. Se on osa minua, vaikka olenkin vanhoillislestadiolainen. Koen että viime aikoina kirkkooni on tullut jotakin vierasta. Esimerkiksi piispa on syyttänyt meitä hengellisestä väkivallasta, vaikka vain haluamme pitäytyä 2000 vuotta vanhaan kristilliseen käsitykseen seksuaalietiikasta. Olin kuitenkin ilahtunut, kun tutustuessani EVL:n sivuihin sain todeta, että siellä on paljon aivan raitista ja perinteistä luterilaista oppia. Minua ei ole pyydetty kirjoittamaan aiheesta, Haluan vain kertoa, miten uskon, koska mediassa ja muualla on paljon epäselvyyttä. #suviseurat #vanhoillislestadiolaisuus #luterilaisuus #evl #evankelisluterilainenkirkko #tarratoimikunta #uskonto #seksuaalietiikka #avioliitto #avioliittokäsitys #aktivisti #matteus #saatana #kadotus #parannus #aktivismi #turvallisuus #raamattu #oppi #homous #hengellinenväkivalta |
Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
lauantai 19. heinäkuuta 2025
Mitä on hengellinen väkivalta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti