12 kuvaa matkoiltamme

 

Etruskihauta
Tarquinia, Italia

 

Puttgarden

Weil am Rhein

Rousset, Ranska

Strasbourg

Kassari, Viro

Vrigstad, Ruotsi

Ravenna, Italia

Mulhousse, Ranska

Saara äänestää Nizzassa 

Lyon









#matkailu #ranska #italia #ruotsi #viro #ravenna #etruskit #lyon #mulhouse #strasbourg #nizza #nähtävyydet

Onko Kaikkivaltias Jumala voinut antaa meille viallisen Raamatun?

 

Image by Dimitris Vetsikas from Pixabay

Varoitus! Sisältää uskontoa. 

Evankelisluterilaisessa kirkossa käytössä oleva apostolinen uskontunnustus alkaa sanoilla "Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan ..." (evl.fi).

Kaikkivaltius tarkoittaa rajoittamatonta valtaa ja kykyä tehdä mitä vain, jopa luoda taivaan ja maan. 

Nykyään moni ajattelee, että Raamattu on kokoelma eri ihmisten kirjoittamia tekstejä, joita vaivaa jälkeenjääneisyys ja puuttuva tietoisuus yhteiskunnan kehityksestä. Raamattua pitäisi kenties päivittää vastaamaan tätä aikaa. 

”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani” (Joh. 14:23).

Elävässä kristillisyydessä on totuttu pitämään Raamattua Jumalan sanana. 

Olen pohtinut Raamatun tulkintaa Jumalan kaikkivaltiuden kannalta. Kun Jumala on kaikkivaltias ja tahtoo meille hyvää, miksi hän olisi antanut meille oppaaksemme viallisen Raamatun? 

Jos Raamatun opetukset eivät enää päde, miten on käynyt niille, jotka ovat niihin uskoneet?

Jos Jumala olisi ajatellut, että hänen elämänohjeensa pätevät vain siihen saakka, kun ihminen toteaa ne vanhentuneiksi, varmaan hän olisi antanut profeettojen siitäkin kirjoittaa. 

Jumala kaikkivaltiaana tietää kaiken, mitä tulee tapahtumaan. Hänen luomansa ihminen on yhä samanlainen kuin aikojen alussa. Tätä todistaa jo tämänhetkinen maailmanpoliittinen tilanne. 

Näin yksinkertaisesti haluan uskoa. 

#raamattu #usko #vanhoillislestadiolaisuus #uskontunnustus #kaikkivaltias #luoja #synti #teologia 

Aha - olen elämäjulkaisija (25.8.2015)

 Uusinta tasan kymmenen vuoden takaa 

Elämäjulkaisu ja elämäjulkaisija - tällaisia käsitteitä käyttää Sari Östman, joka on tutkinut Facebookin käyttöä ja blogin kirjoittamista väitöskirjaansa "Millaisen päivityksen tästä sais? Elämäjulkaisijuuden kulttuurinen omaksuminen" varten. Aiheesta lähemmin Hesarin jutussa "Tutkija: Facebookin käyttäjä miettii tiedostamattaan, millaisen päivityksen tekisi". Satu Östmania on myös haastateltu Ylen aamu-tv:ssä otsikolla "Elämäjulkaiseminen muuttaa identiteettiä".

Elämäjulkaisemiseen on kaksi motiivia. Elämäjulkaisija haluaa jäsentää kirjoittamalla elämäänsä ja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Päiväkirjatkaan eivät ole vaikuneet unholaan, sillä niidenkin avulla tehdään ensimmäistä, mutta kirjoitetaan sellaisistakin asioista, mitä elämäjulkaisuihin ei laiteta. Kirjeet ja varmaan sähköpostitkin edustavat jälkimmäistä. Niissäkin voidaan olla avoimempia kuin sosiaalisessa mediassa.

Minä allekirjoitan sanotun. Jäsennän ajatuksiani ja elämääni sekä opin uutta kirjoittamalla. Teen samalla itseäni sosiaalisesti näkyväksi ja saan olla mukana vuorovaikutuksessa. Lisäksi olen oppinut pitämään kirjoittamisesta.

Elämäjulkaisijan identiteettiin rakentuu tapa alitajuisesti hakea sopivia aiheita päivityksiin. Elämäjulkaisijuus on osaidentiteetti, joka pysyy aktivoituneena - toisin kuin muut osaidentiteetit - sekä kotona että työssä.

Elämäjulkaisijan on annettava elämästään jaettavaa eikä hän voi tyytyä yleisiin pohdintoihin. Liian intiimiin hän ei kuitenkaan voi mennä, sillä sellainen karkoittaa lukijoita. Hän omaksuu hiljaiset säännöt. Näin minullekin on käynyt. Olen saanut palautetta silloin, kun olen mennyt alueelle, jolla osa lukijoista vaivaantuu. Tämä vaikuttaa yleiseltä säännönmukaisuudelta tutkimuksesta kerrotun mukaan, joten bloggaajan on syytä olla tietoinen rajoista, joiden sisällä voi toimia.

Tutkimukseen on haastateltu 30 henkilöä. Se on selvästi kvalitatiivinen joten yleistyksiin pitää suhtautua varovaisesti. Kolmenkymmenen henkilön näyte antaa kuitenkin pohjaa enemmän kuin esimerkiksi neljän hengen tentatiivinen tutkimus.

No mikä on elämäjulkaisijan pyrkimysenä? Se on "hillitty esiintyminen ja tahdikas, mutta intiimin salliva verkkoseurallisuus".

Elämäjulkaisijuus on arkipäiväistynyt ja selvästi tullut jäädäkseen. Tutkija ihmetteleekin sen aiheuttamaa kritiikkiä.


Minä olen mitä ilmeisemmin elämäjulkaisija.

Luulin vanhenevani vauhdilla

Image by John Bloor from Pixabay

Ihminen saattaa käydä huomaamattaan lähellä lopullista lähtöä. 

Sairastimme vaimoni kanssa alku vuodesta Italiassa yhtä aikaa sekä influenssan että keuhkokuumeen. Olimme hyvin väsyneitä, mutta en minä huomannut juuri kummempaa. Olen nyt vasta sisäistänyt, mikä oli tilanteemme. 

Pelkän keuhkokuumeen kuolleisuus on 60-74 -vuotiailla 6 ja yli 75-vuotiailla 17 prosenttia. Moni muistaa, että olen sairastanut lymfooman ja leukemian. Jälkimmäiseen sain kantasolusiirteen. Ennuste oli huono, mutta yhä saan nauttia elämisestä täällä ajassa. 

Kun minulla oli influenssa ja keuhkokuume yhtä aikaa, voi olla hyvä, etten kuullut ennustetta, joka ottaa huomioon syöpätaustani. 

Olen yhä kovin väsynyt. Kun olen käynyt muutaman kilometrin kävelyllä, päivän energiaa vaativat tehtävät on melkein hoidettu. 

Minun on levättävä usein. 

Vaimolleni oli kerrottu syöpäaikoinani sairaalassa, että noin seitsemänkymppisenä alkaa kantasolusiirteen saaneilla vointi huonontua, mitä se sitten tarkoittaakaan. Olen ajatellut väsymykseni todistavan minun olevan tässä vaiheessa. Olenhan 71-vuotias. 

Olen ihmetellyt, miksi toisinaan uidessani tai kävellessäni tunnen jonkinlaista pistoksen tapaista keuhkoissani. 

Vaimoni keuhkojen tila aiheutti ylimääräisiä haasteita hänen äskeisessä leikkauksessaan. 

Nyt ymmärrän, että pistokseni johtuvat varmaan samasta syystä. Minun täytyisi varmaan alkaa tehdä hengitysharjoituksia edistääkseni toipumista. 

Väsymykseni saattakin johtu ainakin osittain alkuvuoden tuplasairastelusta eikä vain "kantasolualamäestä". Ehkäpä vielä auringonvalo yltää tähänkin risukasaan. 

Kuvasin tilannettani tekoälylle ja kysyin toipumisesta. Yksilöllistä kuulemma, mutta voi viedä yli vuodenkin. 

Ei tämä mikään risukasa ole. Ihan mukavasti menee, kun en hötkyile. 

Olen yrittänyt tavailla Italian sairaalan papereita, mutta en ole oikein viisastunut. No on tietysti kiva kuulla olleensa valpas ja yhteistyökykyinen. 

Rajan takana on luvassa hyvää, mutta olisi mukava vielä jatkaa näissä tutuissa ympyröissä. 

#vanheneminen #influenssa #keuhkokuume #leukemia #lymfooma #kantasolusiirre #toipuminen #väsymys #sairaala #syöpä #keuhkot #leikkaus 

Kaikki on nyt hyvin

 

Tapasin illalla sairaalassa näin pirteän potilaan. 

Olimme liikkeellä aamupäivällä. Kun kello alkoi olla 16, huolestuin todella, kun mitään ei kuulunut. 

Soitin Tyksin vaihteeseen ja sieltä kytkettiin eteenpäin, mutta sain kuulla ehkä kolmeen kertaan, että soittoaika on kolmestatoista neljääntoista. Ihmettelin, voiko olla niin, että potilaan läheisellä ei ole väylää kuulla, mikä on tilanne. 

Lopulta joku vastasi ja kuulin, että potilas soittaa kohta. 

Sain Saaralta puheviestin, jossa hän hiljaa ja sammaltaen kertoi, että kaikki on hyvin. 

Italiassa sairastimme yhtä aikaa sekä influenssa että keuhkokuumeen. Saaran keuhkojen saturaatiotaso oli alhainen. Tämä piti ottaa jotenkin leikkauksessa huomioon. Keuhkoista johtui myös se, että hän oli pitkään heräämössä. Ei tahtonut tolkku palata. 

Lääkäri oli ihmetellyt, että tämän ikäisinä selvisimme moisesta tautikuormasta. Se, että emme vieläkään jaksa paljoakaan, johtuu kuulemma noiden sairastamisesta. Sanoi tällaisen voivan kestää vuoden. 

Leikkauksessa oli myös siivottu pois vartijaimusolmukkeita, jotka isotooppikuvat toivat näkyviin. 

Nyt pitää vain rukoilla, ettei taudilla ole menopaluulippua. 

#syöpä #rintasyöpä #leikkaus #sairaala #päiväkirurgia #tyks #narkoosi

Pelkään

 

Rakkaani on sairaalassa.

Tänään on leikkauspäivä. 

Eilen kävin kävelyllä iltapäivällä kuten vaimoni oli toivonut. Hän halusi, että illalla olisi jotakin ohjelmaa, joka pitäisi ajatukset pois lähellä olevasta operaatiosta. Tein tavanomaisen linnankiertolenkkini. Kävin sitten suihkussa ja päätin pukea samantien yöpuvun päälleni (yksi rutiini vähemmän, tai oikeastaan kaksi). 

Loikoilin sängyssä tukka märkänä läppäri mahallani, kun huomasin vaimoni laittautuvan ulkotamineisiin. Sanoi menevänsä jonnekin, ehkä ravintolaan.

Minä ja minun hatara pääni!

Väsytti eikä olisi huvittanut ryhtyä mihinkään erityiseen. Tietenkin nousin ja vedin vaatteet yöpukuni päälle. Aikamme taivasteltuamme olimme matkalla erään ystävämme luo. Hänen miehensä oli viety ambulanssilla sairaalaan. Olemme tunteneet nämä ystävämme 70-luvulta lähtien. 

Vietimme iltaa yhdessä. "Nojasimme" toisiimme. Jäimme vaimoni kanssa yöksi kuten emäntämme toivoi. 

Olemme nyt kaikki neljä tällaisessa elämänvaiheessa. 

Kaksi muuta ystäväpariskuntaa on vaiheessa, jossa esirukouksia todella tarvitaan. 

Vein Saaran TYKS:in A-sairaalaan, josta meidät käännytettiin kuitenkin U-sairaalaan. Siellä hän kävi ensin saamassa isotooppipiikin. 

U-sairaala on tutussa rakennuksessa, joka on vastapäätä muinaista opinahjoani Turun kauppakorkeakoulua. 

Odotin ja sitten odotimme yhdessä, että isotooppisäteet leviävät. Sitten meidät neuvottiin paikkaan, jossa vaimo isotooppijäljet kuvattiin. 

Kuvauksessa ei vaimoni nenäilmistointi kauaa suhissut.

Olen viettänyt sairaaloissa erinäisiä jaksoja, mutta tällaista kyytiä en ole ennen saanut. Ihan kuin trukilla vedettäisiin Buster-venettä. 

Perillä jätin rakkaani sairaalan hoiviin ja lähdin kotiin odottamaan kutsua takaisin. Hänen  pitäisi päästä tänään kotiin. 

Täällä minä odottelen ja kirjoittelen. Maailma myllertää. Ukrainan sota toivottavasti loppuu, kun nyt neuvottelut toivottavasti etenevät. 

Eduskuntatalossa on tapahtunut tragedia, jollaista siellä ei ole ehkä koskaan koettu.

Meidän mikromaailmassamme Saaran leikkaus  on nyt asia numero yksi. 

On kulunut 3-4 tuntia siitä, kun palasin kotiin. Soittoa ei ole kuulunut. 

Tämän operaation onnistumistodennäköisyys on luultavasti lähellä sataa. Järkeni sen ymmärtää, mutta syämeni vapisee. On kyse minun toisesta puoliskostani. Jos menetän hänet, ei ole edes puolikasta jäljellä, koska olemme hän, minä ja vuorovaikutus välillämme. Rakkaus on luja liima, mutta ero tulee vääjäämättä. Ei vielä, please 💔💔

Elämä on hyvää sellaisena kuin se on nyt ollut. Olemme oppineet olemaan ihmisiksi toisillemme ja vieläpä minäkin olen oppinut tunnustamaan rakkautta. Häneltä se on sujunut pitkään. 

En halua nukahtaa ja herätä yksin. Haluan pitää häntä kainalossa ja silittää hänen olkapäätänsä, jotta hän saa unen päästä kiinni. Haluan, että voimme yhä iltaisin sanoa toisillemme rakastavamme. 

Rintasyövällä on hyvä ennuste, mutta olemme kerran olleet nuorehkon ihmisen hautajaisissa. Hän oli jo kerran voittanut syövän, mutta se palasi ja vei mukanaan. 

Rukoilen ettei isotooppikuvissa näy etäpesäkkeitä. 

Tiedän, että nekin voidaan hoitaa. Minullakin oli pari lymfoomaan sairastuttuani. 

Luoja, anna minulle voimaa mukautua sinun tahtoosi mikä se onkaan. 

Odotan puhelua.

Plug in - pukkaa ineen ja hermot menee, osa 2

Siispä matkaan kohti Digilindiä, joka sanoo myyvänsä, asentavansa ja huoltavansa kaikenlaista digitaalista. Minulla oli viime torstaisen toritähden tyyliin kolme pointtia: luurijumi, läppärin osittain mustunut näyttö ja kahden ulkoisen muistin sopimattomuus läppäriini.

Ramppasin Linnankatu kahdeksaa edestakaisin, mutta Digilindiä ei löytynyt. Ison TV-Saarni-liikkeen ovi oli kutsuvasti avoinna. Sinne kysymään. 

Kysyin tietotekniikkafirmaa ja kuulin, että tässähän se. 

Kännykkäni jumittumiseen hänellä oli ratkaisuna kehotus mennä kauppakeskus Hansassa olevaan DNA-liikkeeseen. Läppäriasiassa hän suositteli menemään Var-importiin, josta olin aparaattinini ostanutkin. Hansassa olevaa Apple-liikettä hän ei puoltanut, koska tyyliin "Eivät he siellä tiedä ...".  Hänellä oli kuitenkin tarjota 120 euron käytetty näyttö rikkinäisen rinnalla käytettäväksi. Jätin asian harkintaan.  

DNA ei tarkoita tässä tapauksessa deoksiribonukleiinihappoa eikä muuta geeneihin liittyvää vaan juuri sitä, mitä olin hakemassa. Paitsi että asiakaspalvelija aikansa luuriani pyöriteltyään, totesi ettei voi auttaa. Kehotti menemään Apple-liikkeeseen. Sinne sitten. 

Vastoin TV-Saarnin suositusta Applen myyjä oli oikein pätevä nuori mies. Hänellä oli tarvittava temppu. Luurin ruutuun piti sokkona painaa tiettyihin kohtiin ja sesam aukeni – mutta vain osittain. 

. 

Seuraavaksi tarvittiin sim-kortin numeroa, jota en tietenkään löytänyt muistini kammioista. Myyjä lähetti minut takaisin DNA-liikkeeseen. 

Matkalla äskeinen myyjä tavoitti minut ja antoi minulle unohtamani kirjakassin. 

DNA-mies osasi vaihtaa sim-korin tunnukseni. Valitsin kirjastokortin tunnukseni. Luultavasti arvaatte miksi. 

Nyt palkitsin itseni kahvilan antimilla. 

Var-importissa tapasin tutun myyjän. Sinä se täällä vain ..., totesin. Pitää olla pois pahanteosta, kuului vastaus. 

Nyt oli kuluneet small talkit vaihdettu ja päästiin asiaan.  Kuulin, että läppärin ruudun vaihtaminen on kallista ja läppärini alkaa olla ehtoopuolella. Kerroin sen kuumenevan välillä. Kertoo kuulemma akun kulumisesta. Uskomatonta kyllä, hän sanoi sen turpoavan ennen pitkää – ihan fyysisesti. 

Uuteen läppäriin tarvittaisiin pitkä rivi euroja – aivan liian pitkä. Häneltä löytyi kuitenkin ensiapu, hänen oma joutava näyttöruutunsa, joka oli paljon parempi ja uudempi kuin Tv-Saarnin tarjoama. Se jäi kainalooni. Ostin samalla konvertterin ruudun kytkemiseksi läppäriin. 

Ulkoisten muistieni ongelmaan hän ehdotti ratkaisuksi niiden alustamista. Mieleeni tosin tuli sitten, että miten alustan, kun läppärini ei tunnista niitä. 

Kotona kävi ilmi, että konvertterin toinen pää ei sovi läppärini usb-c-portteihin, vaikka on saman kokoinen. Ei se kuitenkaan ollut, vaikka pakkauksen tekstin mukaan piti olla. 

Menin seuraavana päivänä valittamaan murheestani. Tuttu myyjä oli kummissaan. Kokeili ja totesi näin asian olevan. Hän antoi tilalle kalliimman konvertterin eikä jaksanut erotusta rahastaa. 

Nyt pelaa. 

Tällaista tämä maallinen kilvoittelu voi olla. Vaikeuksien kautta voittoon. 

#tietotekniikka #tietokone #kännykkä #iphone #macbook #plugin #yhteensopivuus #puhelin #näyttö #kuvaruutu #hermot #ongelma #tuki #voiceover #käytettävyys 

 

Koskettavan onnellinen hetki tänä iltana

Image by Heidrun Stocker from Pixabay

 

Minä liikutun harvoin. Jos kyyneleet ovat tullakseen, tulkoon vain, mutta ei krokotiilin sellaisia (nuo matelijatko kyynelehtivät?).  

Olimme tänään viikkomessussa Martin kirkossa täällä Turussa. Kyseinen pyhäkkö on hieno funktionalistinen rakennus vuodelta 1933. Se on jotenkin ajattoman näköinen. Minulla tuli tämä rakennus mieleen Italian Sutrissa näkemästäni kirkosta, joka on Marttia paljon paljon vanhempi. 

Urut soivat jyhkeästi murahdellen upeassa tilassa. Välillä saimme nauttia myös sellon ja urkujen yhteissoitosta. Kesken messun vaimoni tuli ajatelleeksi, että nyt on liian paljon ihmisiä liian lähellä. Hänellä on alkavalla viikolla operaatio, jossa häneltä poistetaan pieni syöpäkasvain. Infektioita ei saa nyt tulla. 

Hän siirtyi salin takaseinustalla olevaan penkkiin. Minä jäin paikalleni. 

Kun messu eteni ehtoollisvaiheeseen, siirryin vaimoni luo. Kysyin, menemmekö ehtoolliselle. Vaimoni ei tohtinut, kun hän kulkee kyynärsauvojen varassa. Ajattelin, että ehtoollinen jää minultakin taas saamatta. 

Uskoni ymmärtää, että ehtoollinen on tärkeä asia, koska niin opetetaan, mutta järkeni ei. Tästä johtuen, ehtoolinen ei mene yleensä minulle tunteisiin.  Toivon, että näinkin kylmä usko riittää. Toki tiedän, ettei usko edellytä tunteellisuutta. 

Nyt minä koin selvää tarvetta päästä ehtoolliselle. Toivoin myös, että vaimonikin pääsisi. Mieleeni juolahti pyytää hänelle ehtoollista omalle paikalleen. Menin yksin ehtoollisjonoon. Kun olin kaiteella, kysyin ehtoollisleipiä jakavalta papilta hänen tullessaan kohdalleni, että voisiko vaimoni saada lopussa ehtoollisen kirkon takaosaan, koska hän on liikuntarajoitteinen. Pappi lupasi tulla antamaan. 

Odottelimme kirkon takaosassa liturgipapin tuloa. Papit jakoivat viimeksi tämän sakramentin toisilleen. Ajattelin, että nyt. Menin oven luokse seisomaan merkiksi papille. 

Liturgi alkoi edetä messun loppuvaiheisiin. Ehkä hän tulee aivan lopuksi. Tavaroita koottiin ja papit siirtyivät istumaan etupenkkiin. Unohdus varmaan. Menin etuosaan muistuttamaan asiasta. Pappi liikahti nolona. Sitten molemmat papit menivät eteen hakemaan ehtoollisvälineitä ja marssivat sitten alboissaan keskikäytävää luoksemme. 

Vaimoni sai ehtoollisen ja vähän liturgiaakin. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi, liikutuin ja vaimonikin silmissä oli kyyneleitä. 

Tämä oli meille erityisen pyhä hetki. 

#kirkko #messu #ehtoollinen #evankelisluterlainen #jumalanpalvelus #pappi #liturgia #viini #ehtoollisleipä #usko #kilvoitus

.

 

Alex eilen Turun torilla

Presidentti meidän tavisten keskuudessa. 

Hän vieraili eilen täällä jossakin koulussa, sitten kauppatorilla haastateltavana ja jatkoi sitten jollekin yritysvierailulle. 

Ensin torilla oli jokin kaupungin edustajan puhe ja sitä seurasi presidentin haastattelu. Tämän jälkeen hän väläytti lukuisia kertoja valoisan hymynsä niiden seurassa, jotka jaksoivat jonottaa vuoroaan kuvattavaksi. 

Haastattelu alkaa

Suomen asemasta maailmassa

Suomen matkailualan näkymät

Mitäs täällä ...?

Miekkarisanoma

Aidon isällisen oloisesti presidenttimme ohjaa pikkupoikaa asettumaan kolmoispotrettiin

Jono kuvaukseen oli mahdottoman pitkä. Sinne Alex jäi potrettitoimiin, kun lähdimme. 

Alexilla on pelisilmää. Hän oli mennyt sitten jututtamaan mielenosoittajia. 

Sain erittäin myönteisen kuvan päämiehestämme. Hän ui kuin kala vedessä "alamaistensa" keskuudessa. Vaikka hän pitää jatkuvasti yhteyttä maailman mahtajiin äärettömän tärkeissä asioissa, hän keskittyy täysin tällaiseen kansalaistapaamiseen. Hän tuntuu hyvin helposti lähestyttävältä. Aivan kuin mitään kynnystä ei olisi. Tietysti hänen avustajansa pitävät huolta siitä, että hän pysyy aikataulussaan. On kuitenkin sellainen tunne, että siinäpä mukava mies, jonka kanssa voisin käydä juttelemassa. 

Hän vaikuttaa uskomattoman jaksavalta ja energiseltä.

Me tarvitsemme häntä. Toivokaamme hänelle terveyttä ja jaksamista vaativaan työhönsä. 

#presidentti #tasavallanpresidentti #alex #alexstubb #valta #demokratia #kansalaiset #pätevyys #sosiaalisettaidot #luottamus #diplomatia #presidentinkanslia #ulkopolitiikka 

Plug in - pukkaa ineen ja hermot menee

 

Image by Tomek from Pixabay

PLUG IN

Muistatteko? Saattoi olla IBM, joka ehkä 1980-luvulla alkoi mainostaa helppoutta tietotekniikan parissa. Kun hommaat uuden laitteen tietokoneesi, laitat vain pistokkeen kiinni ja kaikki toimii saman tien. 

Oletko nähnyt unta tällaisesta? 

Kun hankimme printterin kotiin jokin vuosi sitten, jouduimme huomaanaan, että laite toimii läppäriemme kanssa vain teoriassa. Siinä se seisoo, olohuoneessa. Myyjä on käynyt sitä katsomassakin, mutta mysteeriksi oon jäänyt. Onneksi tarvitsemme sitä hyvin harvoin. 

Meillä oli muinoin laser-printteri, joka toimi varmasti kuin ulkohuussi. Sitten sen elämä päättyi. Syynä saattoi olla suunniteltu vanhentaminen. Olisi tarvittu päivitettyjä ajureita tai ties mitä.  Tulostin oli teknisesti aivan kelvollinen, mutta kuskeja ei sitten enää saanut bittejä siirtelemään. 

VOICEOVER

Minulle selvisi äskettäin, että iPhonessani on VoiceOver-ominaisuus, jolla saa kännykän lukemaan ääneen halutun tekstin.  Sainkin sen toimimaan paitsi, että jouduin umpiperään. Kännykkä jutteli niitä näitä, mutta logiikkaa en löytänyt. Lopulta taisin sammuttaa tämän ikuisen kumppanini. Kun käynnistin uudestaan, luuri halusi minulta kuusinumeroisen koodini. Ongelma vain oli se, että kun näppäilin numeropainikkeita, luurini kertoi minulle, mitä pikkukirjaimia kunkin kuvakkeen alareunassa luki. Numeroita se ei kuitenkaan ottanut vastaan. 

En keksinyt konstia, jolla olisin päässyt eteenpäin. En sitten millään.  

Päätin lopulta lähteä kierrokselle mukanani kolme ongelmaa: luurijumi, läppärin osittain mustunut näyttö ja kahden ulkoisen muistin sopimattomuus läppäriini. Ehkä kirjaston lähellä oleva Digilind voisi auttaa. 

Minulla on tapana silloin tällöin kolhia läppäriäni ja kerran onnistuin kaatamaan lasin vettä sen näppäimistölle. Näillä keinoin saa bränikän koneen, mutta rahaa menee ellei vakuutus korvaa. Vesi tappoi koneeni kertalaakista, mutta suht uusi kone kun oli, vakuutus lievitti suruani oikein kohtuullisella rahatukulla. 

Nyt on iltayhdeksän ja taidan noudattaa Eläkeläisten työsuojeluviraston ohjeita ja lopettaa tältä päivältä. 

Siis jatkuu seuraavassa numerossa. 

#tietotekniikka #tietokone #kännykkä #iphone #macbook #plugin #yhteensopivuus #puhelin #tulostin #hernot #ongelma #tuki #voiceover #käytettävyys

Taivaalla on synkkä pilvi

 

Olin Saaran mukana tänään lääkäriä tapaamassa. Meille kerrottiin hänen rintasyöpänsä hoitosuunnitelmasta. 

Leikkaus tapahtuu tämän kuun 19. päivänä. Samalla poistetaan vartijaimusolmukkeita leikkauskohdan lähettyviltä. Niistä patologi voi todeta, onko syöpä levinnyt. 

Myöhemmin Saara saa sädehoitoa päivittäin parin kolmen viikon ajan. Jos tilanne vaatii, hän voi saada myöhemmin sytostaatteja. 

On todennäköistä, että kaikki menee hyvin, mutta tämä on silti pahalaatuinen syöpä. 

Olemme nyt samassa tilanteessa kahden ystäväpariskunnan kanssa, kolme vaimoa ovat vakavasti sairaina. Saaran tilanne näyttää hyvältä, mutta en voi olla olematta huolissani. 

En halua menettää tuota kuvassa olevaa ihanaa ihmistä, jonka kanssa vietimme äskettäin kultahäitä. 

Me kaikki kolme miestä joudumme pelkäämään eroa puolisosta ja sitä seuraavaa yksinäisyyttä. 

Voimme vain odottaa ja toivoa parasta, rukoilla toistemme puolesta. 

Päälle seitsemänkymppisenä tiedostan hyvin elämän rajallisuuden. Edessä on elämää paljon vähemmän kuin takana. Olen huomannut jo totuttautuvani historiaan siirtymiseen. Olen ollut vain lehden värähdys ja maailmankaikkeudessa en sitäkään. 

Lapset kumppaneineen ovat toimivia osia yhteiskunnan koneistossa. Vastuu on siirtynyt heille ja he kantavat sen paremmin kuin mihin minä kykenisin. Lastenlapset ovat myös kasvamassa samaan yhteiskuntaa ylläpitävään ja kehittävään joukkoon. 

Ihmettelen yhä, miksi sairastin omia syöpiäni niin huolettomasti. 

Valitsin tunnuslauseekseni "Hyvinkin voi käydä". 

Nyt se ei tunnu auttavan. 

#elämä #vanheneminen #kuolema #vanhuus #syöpä #sairaus #leikkaus #sairaala #pelko #huoli #lääkäri #toivo 

Aikamoinen yllätys!

 

Volter Kilpi, Museovirasto

Olette ehkä huomanneet, että saan välillä puuskan uppoutua sukuhistorian hetteikköön. Geni ja muut lähteet mahdollistaisivat koko loppuelämän viettämisen kuolleiden parissa. Minulla se  ei ole jäänyt päälle. 

Muistin, että joku sukujuuri vie Kustaviin, joka on saaristopitäjä täällä Varsinais-Suomessa. 

Kun aikani nuohosin, mieleeni tuli Kustavin suuri poika Volter Kilpi, mies,joka on kirjoittanut jonkun arvion mukaan parhaan suomalaisen romaanin Alastalon salissa. Jotkut ovat jopa jaksaneet lukea sen, minäkin joskus, snobbailleksani kai.  

Päähänpisto johdatti minut kokeilemaan, löytyisikö sukuyhteys. 

Kappas vain! 

Volter Kilpi on mummoni Helmi Jylhäsaaren viides serkku. Helmillä ei ollut varmasti hajuakaan asiasta. 

Varhaisimmat yhteiset esivanhempamme ovat Matti Simonpoika (1694 -1753) ja Valpuri Hannuntytär Pukkila (1697 - 1763). 

Matin ensimmäinen vaimo oli ollut Kristiina Pukkila, joka kuoli hyvin nuorena.

Matti ja Valpuri olivat molemmat syntyisin Kustavin pohjoisosassa olevasta Kaurissalosta. Kauris on tarkoittanut menneinä aikoina pukkia, Saaressa on kaiketi laidunnettu pukkeja.  

Kaurissaloon lounaispuolella olevassa Lypertössä oli Kilven pääteoksen esikuva Alastalo. 

#suku #sukulaisuus #juuret #sukupuu #kirjailija #volterkilpi #kustavi #kirjallisuus #alastalonsalissa #romaani #talonpoikaispurjehdus #meri #proosa

Saatat hyvinkin olla sululaiseni

 

Image by Patrisia Novianti from Pixabay

Olimme äskettäin kyläilemässä pääkaupunkiseudulla vanhojen ystäviemme luona. Innostuin tutkailemaan Genin avulla mahdollista sukuyhteyttäni talon rouvaan, joka on kotoisin Keski-Suomesta Jyväskylän liepeiltä. Kävi ilmi, että olemme kymmenennet serkukset. Talon isäntä on syntyjään savolainen. Häneen en löytänyt suoraa yhteyttä, mutta voi olla, että sellainen joskus löytyy.  

Paikalle tuli myöhemmin käymään yhteinen ystävämme, joka on kotoisin Keski-Suoomen pohjoisosasta. Löysin häneenkin yhteyden suunnilleen kymmenennen sukupolven kautta. 

Sain myös selville, että myös emäntä ja vieras ovat suunnilleen saman verran sukua keskenään. 

Kun nuuskin sukuyhteyksiäni Genissä, saan hyvin usein osumia. Näin on, vaikka varmasti eivät läheskään kaikki ole näpytelleet sukutaulujaan tuohon "koko maailman sukupuuhun". 

Osumien löytyminen onkin ymmärrettävää, koska olemme pieni kansa. 1600-luvun alussa meitä oli vähemmän kuin Espoossa on asukkaita nykyään. Vuonna 1150 Suomessa oli väkeä ehkä sen verran kuin Ylöjärvellä nykyään. 

Olemme yhtä suurta perhettä, 

Kirkonkirjat eivät ulotu kovin montaa sataa vuotta taaksepäin. Jos ne ulottuisivat vaikkapa vuoteen 1150, saattaisi ehkä suuri enemmistö suomalaisista löytää keskinäiset sukuyhteydet. 

Ole ystävällinen naapurillesi. Saatatte hyvinkin kantaa ainakin ripauksen samaa perimää. 

#suku #sukulaisuus #perhe #perimä #juuret #sukupuu #heimo #kansa #suomalaiset #geenit #sukurakkaus #sukuseura   

Nyt saat suusi hymyyn

 

Leroy Anderson: Typewriter for orchestra, Branderburger Symphoniker

Tällä kertaa olen laatinut teille sikermän musiikkia, joka on jotakin aivan muuta kuin "Für Elise". 

Kuuntelee vaikka sieltä täältä. Olen vakuuttunut, että tulet hyvälle tuulelle. 

Ensimmäisenä esiintyy konekirjoittaja sinfoniaorkesterin solistina. 

Amazing Grace, Amazing Octobass

Miksi noin iso viulu? Tietenkin octobass, jotta päästään todella alas. Soittajan toisin on kiivettävä ylös. 

Florence Jenkins massacres Mozart

Maailman huonoin sopraano Florence Jenkins pääsee Yön kuningattaren aariaa laulaessa välillä niin lähelle melodiaa, että alkaa melkein pelottaa. 

Mrs. Jenkins ei osannut laulaa, mutta mitä väliä, kun on perinyt rahaa. Sillä saa ovet auki. 

Mozart: Lacrimosa, Vivienne Sängerin

Hm. Laulajatar Vivienne Laulajatar. Sitähän sängerin taarkoittaa. Taiteilijanimi? En tiedä, ehkä. ChatGPT ei tiennyt. 

Vivienne laulaa kaikki neljä ääntä, sopraanon, tenorin, alton ja basson. 

Vivienne laulaa suoraan sydämeeni niin, että melkein rakastun.  Niin kaunista!

Johann Sebastian Bach: Toccata & Fugue in Dm, by Sinfonity

Sähkökitaraorkesteri on pantu soittamaan vakavaa klassista musiikkia ja he tekevät sen huolella konstailematta mitenkään. Makuasia, pitääkö vai ei. 

Craziest Animal Singing Compilation!! Vocal Coach Reacts to Animals Singing!!

Laulavia eläimiä. Ilmeisesti ohjelmaan on saanut lähettää demoja aiheesta. Ovatko aitoja? Toimittajakaan ei tunnu olevan kaikista vakuuttunut.  

Boston Typewriter Orchestra - Floating Holiday

Aina vain hullumpaa. Kirjoituskone orkesteri!

No! Onnistuinko saamaan sinut viihtymään?

#huumori #musiikki #laulu #kirjoituskone #orkesteri #yhtye #sähkökitara #bostontypewriterorchestra #lacrimosa #bach #mozart #yönkuningattarenaaria #klassinenmusiikki #octobass #amazinggrace