Siispä matkaan kohti Digilindiä, joka sanoo myyvänsä, asentavansa ja huoltavansa kaikenlaista digitaalista. Minulla oli viime torstaisen toritähden tyyliin kolme pointtia: luurijumi, läppärin osittain mustunut näyttö ja kahden ulkoisen muistin sopimattomuus läppäriini.
Ramppasin Linnankatu kahdeksaa edestakaisin, mutta Digilindiä ei löytynyt. Ison TV-Saarni-liikkeen ovi oli kutsuvasti avoinna. Sinne kysymään.
Kysyin tietotekniikkafirmaa ja kuulin, että tässähän se.
Kännykkäni jumittumiseen hänellä oli ratkaisuna kehotus mennä kauppakeskus Hansassa olevaan DNA-liikkeeseen. Läppäriasiassa hän suositteli menemään Var-importiin, josta olin aparaattinini ostanutkin. Hansassa olevaa Apple-liikettä hän ei puoltanut, koska tyyliin "Eivät he siellä tiedä ...". Hänellä oli kuitenkin tarjota 120 euron käytetty näyttö rikkinäisen rinnalla käytettäväksi. Jätin asian harkintaan.
DNA ei tarkoita tässä tapauksessa deoksiribonukleiinihappoa eikä muuta geeneihin liittyvää vaan juuri sitä, mitä olin hakemassa. Paitsi että asiakaspalvelija aikansa luuriani pyöriteltyään, totesi ettei voi auttaa. Kehotti menemään Apple-liikkeeseen. Sinne sitten.
Vastoin TV-Saarnin suositusta Applen myyjä oli oikein pätevä nuori mies. Hänellä oli tarvittava temppu. Luurin ruutuun piti sokkona painaa tiettyihin kohtiin ja sesam aukeni – mutta vain osittain.
.
Seuraavaksi tarvittiin sim-kortin numeroa, jota en tietenkään löytänyt muistini kammioista. Myyjä lähetti minut takaisin DNA-liikkeeseen.
Matkalla äskeinen myyjä tavoitti minut ja antoi minulle unohtamani kirjakassin.
DNA-mies osasi vaihtaa sim-korin tunnukseni. Valitsin kirjastokortin tunnukseni. Luultavasti arvaatte miksi.
Nyt palkitsin itseni kahvilan antimilla.
Var-importissa tapasin tutun myyjän. Sinä se täällä vain ..., totesin. Pitää olla pois pahanteosta, kuului vastaus.
Nyt oli kuluneet small talkit vaihdettu ja päästiin asiaan. Kuulin, että läppärin ruudun vaihtaminen on kallista ja läppärini alkaa olla ehtoopuolella. Kerroin sen kuumenevan välillä. Kertoo kuulemma akun kulumisesta. Uskomatonta kyllä, hän sanoi sen turpoavan ennen pitkää – ihan fyysisesti.
Uuteen läppäriin tarvittaisiin pitkä rivi euroja – aivan liian pitkä. Häneltä löytyi kuitenkin ensiapu, hänen oma joutava näyttöruutunsa, joka oli paljon parempi ja uudempi kuin Tv-Saarnin tarjoama. Se jäi kainalooni. Ostin samalla konvertterin ruudun kytkemiseksi läppäriin.
Ulkoisten muistieni ongelmaan hän ehdotti ratkaisuksi niiden alustamista. Mieleeni tosin tuli sitten, että miten alustan, kun läppärini ei tunnista niitä.
Kotona kävi ilmi, että konvertterin toinen pää ei sovi läppärini usb-c-portteihin, vaikka on saman kokoinen. Ei se kuitenkaan ollut, vaikka pakkauksen tekstin mukaan piti olla.
Menin seuraavana päivänä valittamaan murheestani. Tuttu myyjä oli kummissaan. Kokeili ja totesi näin asian olevan. Hän antoi tilalle kalliimman konvertterin eikä jaksanut erotusta rahastaa.
Nyt pelaa.
Tällaista tämä maallinen kilvoittelu voi olla. Vaikeuksien kautta voittoon.
#tietotekniikka #tietokone #kännykkä #iphone #macbook #plugin #yhteensopivuus #puhelin #näyttö #kuvaruutu #hermot #ongelma #tuki #voiceover #käytettävyys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti