Koskettavan onnellinen hetki tänä iltana

Image by Heidrun Stocker from Pixabay

 

Minä liikutun harvoin. Jos kyyneleet ovat tullakseen, tulkoon vain, mutta ei krokotiilin sellaisia (nuo matelijatko kyynelehtivät?).  

Olimme tänään viikkomessussa Martin kirkossa täällä Turussa. Kyseinen pyhäkkö on hieno funktionalistinen rakennus vuodelta 1933. Se on jotenkin ajattoman näköinen. Minulla tuli tämä rakennus mieleen Italian Sutrissa näkemästäni kirkosta, joka on Marttia paljon paljon vanhempi. 

Urut soivat jyhkeästi murahdellen upeassa tilassa. Välillä saimme nauttia myös sellon ja urkujen yhteissoitosta. Kesken messun vaimoni tuli ajatelleeksi, että nyt on liian paljon ihmisiä liian lähellä. Hänellä on alkavalla viikolla operaatio, jossa häneltä poistetaan pieni syöpäkasvain. Infektioita ei saa nyt tulla. 

Hän siirtyi salin takaseinustalla olevaan penkkiin. Minä jäin paikalleni. 

Kun messu eteni ehtoollisvaiheeseen, siirryin vaimoni luo. Kysyin, menemmekö ehtoolliselle. Vaimoni ei tohtinut, kun hän kulkee kyynärsauvojen varassa. Ajattelin, että ehtoollinen jää minultakin taas saamatta. 

Uskoni ymmärtää, että ehtoollinen on tärkeä asia, koska niin opetetaan, mutta järkeni ei. Tästä johtuen, ehtoolinen ei mene yleensä minulle tunteisiin.  Toivon, että näinkin kylmä usko riittää. Toki tiedän, ettei usko edellytä tunteellisuutta. 

Nyt minä koin selvää tarvetta päästä ehtoolliselle. Toivoin myös, että vaimonikin pääsisi. Mieleeni juolahti pyytää hänelle ehtoollista omalle paikalleen. Menin yksin ehtoollisjonoon. Kun olin kaiteella, kysyin ehtoollisleipiä jakavalta papilta hänen tullessaan kohdalleni, että voisiko vaimoni saada lopussa ehtoollisen kirkon takaosaan, koska hän on liikuntarajoitteinen. Pappi lupasi tulla antamaan. 

Odottelimme kirkon takaosassa liturgipapin tuloa. Papit jakoivat viimeksi tämän sakramentin toisilleen. Ajattelin, että nyt. Menin oven luokse seisomaan merkiksi papille. 

Liturgi alkoi edetä messun loppuvaiheisiin. Ehkä hän tulee aivan lopuksi. Tavaroita koottiin ja papit siirtyivät istumaan etupenkkiin. Unohdus varmaan. Menin etuosaan muistuttamaan asiasta. Pappi liikahti nolona. Sitten molemmat papit menivät eteen hakemaan ehtoollisvälineitä ja marssivat sitten alboissaan keskikäytävää luoksemme. 

Vaimoni sai ehtoollisen ja vähän liturgiaakin. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi, liikutuin ja vaimonikin silmissä oli kyyneleitä. 

Tämä oli meille erityisen pyhä hetki. 

#kirkko #messu #ehtoollinen #evankelisluterlainen #jumalanpalvelus #pappi #liturgia #viini #ehtoollisleipä #usko #kilvoitus

.