Papan ja lastenlasten videohetki

Sunnuntaina oli lastenlapsia vanhempineen vierailulla. Vanhin lapsista sai hiukan liikaa vauhtia. Sain idean, jota kokeilin heti. Lapset olivat riidelleet kahdesta "kiinalaispallosta", tiedättehän, sellaisista helisevistä. Otin pallot ja kehoitin vanhinta pelaamaan paloilla matolla.

Kuvio oli yksinkertainen. Rajattiin matolta pitkänomainen alue. Kumpikin aloitti vuorollaan omasta päästään lähettämällä pallon kohti toisen päätyä. Sitten tavoitteena oli pompauttaa omaa palloa käyttäen naapurin pallo tämän päätyrajan taakse.

Peli toimi yllättävän hyvin ja kumppanini viihtyi sen parissa. Hankalia tilanteita olivat sellaiset, joissa oma pallo oli väärällä puolella naapurin palloa. Sellaisiakin pitää tietysti olla. Olisi kätevää, jos pelialueella olisi reunat kuten biljardissa. Köyhän miehen ratkaisu on se, että reunalinjan ylittänyt pallo palautetaan ylityskohdalle.

Tällaista peliä voisi kutsua mattobiljardiksi. Pallojen liikutteluun voisi käyttää biljardikeppejä tai pienempiä sen tapaisia.

Myöhemmin sain lapset viihtymään seurassani helpolla konstilla. Katsoimme videoita netistä. Kysyntää olisi ollut kaikenlaisille tulipaloille, hurjille onnettomuuksille ja sen sellaisille. Yritin pysytellä rauhallisemmilla linjoilla.

Kaivoin Youtubesta esiin virtahepovideoita. Ne alkoivat pian kyllästyttää. Suurta hupia aiheutti sattumalta löytynyt virtahevon jättiläismäinen pieru. Ympäristöön ei ruiskunut pelkkää ilmaa. Ilmeisesti hippo merkitsee näin omaa reviiriään. Tässä se on, jos pystyt katsomaan ja huvittaa.

Joku on keksinyt tehdä koosteen pierevistä kissoista ja koirista. Tämäkin aihe huvitti kovasti lapsia. Eläinten reaktiot omiin pieruihinsa olivat yllättäviä. Jotkut tuntuivat säikähtävä. Jokin eläin vaikutti nololta. Muutama alkoi vimmaisesti pyöriä yrittäen tavoittaa peräpäätään.

Ajauduimme katsomaan videota, johon joku oli koonnut pätkiä pienten lasten kaatumisista ja sen sellaisista. Tämäkin kiinnosti. Muistaakseni lopetin sen kesken. Että tuollaisiakin joku viitsii koota.

Nuorimmainen toivoi kovasti junavideoita, joita olemme hänen kanssaan katsoneet. Emme juuttuneet sellaisiin, vaikka ne mukavia ovatkin.

Löysimme lisää mukavaa katseltavaa, esimerkiksi akropaattitemppuja. Tässä yksi:

Taikatemppujakin katsoimme. Hakusanalla "illusionist" löytyy temppuja, joiden selitystä on vaikea keksiä. Lopuksi jumituimme katsomaan synkronisoituja uimaesityksiä. En ollut tiennytkään, että tällainen laji on olemassa:

Näin kului pitkä tovi rakkaiden lastenlasten seurassa.

Kutsu kuului

Vaimoni lähti aamulla Wieniin toipumaan rinnalla kulkemisesta. Hän on järjestänyt niin, että ystävämme ja lapsemme käyvät katsomassa perääni. Luulisin selviäväni muutoinkin, mutta näin hänellä on varmaan vapaampi olo lomailla. Vanhin poikamme on ollut seuranani tänään ja illalla tulee eräs ystävä.

Kävi kuten arvelinkin eli tuli kutsu trombosyyttitankkaukseen. Viitearvo on 150-360 ja oma arvoni on peräti vain viisi. Poikani käytti minua iltapäivällä osastolla ja sain kaksi pussillista tromboja suoneeni. Tavara oli kylmää, joten tuntui hetken rinnassa. Aika kehnosti varmaan veri hyytyy tuolla arvolla. Nyt asia on paremmalla mallilla.

Neutrofiiliarvo on 0.31. Alan olla tarttumisvaarassa. Seuraava verikoe on keskiviikkona. Silloin arvo on luultavasti alle 0.2 ja siirryn kotisairaanhoidon statukselle.

Veriarvot tänään:

Hb 100 (104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 0.7 (1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. 0.31 (0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 5 (52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP <3 (9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Epävarma kuski

Huh huh! Selvisin. Luulen toimineeni väärin tänä aamuna, koska kävin autolla Tornisairaalan labrassa. Olen luultavasti jo matalasoluvaiheessa. Lisäksi nukahdin viime yönä vasta kolmen jälkeen. Minun olisi pitänyt mennä taksilla, mutta en jaksanut muuttaa suunnitelmaani. Tunsin itseni väsyneeksi ja epävarmaksi. Yritin keskittyä ajamiseen.

Kela-taksin käyttöäni hidastaa se, että olen epävarma sen rajoituksista. En tahdo muistaa sääntöjä. Haluaisin kuitenkin toimia niiden mukaan. Toisekseen yksi käynti maksaa viitisen kymppiä. Tuntuu katto antavan odottaa itseään.

En löytänyt Syöpiksen edestä vapaata paikkaa joten ajoin kakkosparkkihalliin, josta tullaan hissillä Matti Äyräpään aukiolle, joka on Biomedicumin sisäänkäynnin edessä. Äyräpää kuulostaa joltakin maineikkaalta lääketieteilijältä.

Ajattelin tullessani sairaalaan, että tämä on hyvä paikka. Toiminta on korkeatasoista. Voin suomalaisena olla ylpeä meikäläisestä erikoissairaanhoidosta. Toivottavasti sote-peli ei sotke sitä.

Kävelin kohti labraa. Aulassa istui ryhmänä seitsemän valkotakkista. Mietin ovatko he lääkäreitä vai kandeja. Kai kanditkin saavat käyttää valkoista takkia. Jokin ryhmä he olivat. Kukin tuntui kiinnostuneen ensisijaisesti kännykästään.

Labran odotustilassa oli vain kaksi henkilöä. En viitsinyt kaivaa matkalukemistani esiin. Ruudulla pyöri jokin Poirot. Pian pääsin toimenpiteeseen. Suoni löytyi heti ja verinäyte saatiin nopeasti. Tällä kertaa laboratorionhoitaja ei kysynyt haluanko siteen vai teippiä kyynärtaipeeseeni. Laittoi siteen. Kävelin autolle saakka käsi taitettuna ylhäälle kuin minulla olisi näkymätön sateenvarjo. Ei alkanut vuotaa.

Saanen tulokset puhelimitse iltapäivällä. Veikkaan, että minut kutsutaan saamaan trombosyyttejä.  

Miten saan kotona itseni ylös sängystä?

Edellisen postaukseni teemaa voisi jatkaa ja ihmetellä, että miksi olen kotona niin paljon sängyssä. Joudun tunnustamaan, että kirjoitan näitä blogijuttuja selälläni sängyssä ja läppäri sylissäni. Kaikki muutkin tietokoneasiat sujuvat sängyssä. Tämä Macbook on niin kevyt, että sitä on helppo käyttää näin.

Mitä muuta? Yllätys, yllätys, lukeminen sujuu mukavasti sängyssä, tietenkin myös loikoilu, torkkuminen ja nokosten ottaminen.

Maalaaminen on hankalaa sängyssä. On ongelma, että en saa itseäni innostumaan maalaamisesta. Tämä kirjoittaminen tuntuu vieneen voiton. Olisi syytä maalata enemmän terveydellisistä syistä.

Pitäisi saada useammin vieraita käymään. Silloin istun ainakin osan vierailuajasta. Vieraat ovat tosin hyvin ymmärtäväisiä, jos siirryn pitkälleni kesken vierailun. On mukava, kun saamme vieraita. Lisäksi se on hyväksi fysiikalleni. Tervetuloa siis!

Tästä voin tehdä sellaisen johtopäätöksen, että sairaalan väelle olisi haastetta saada minut irti sängystä, vaikka sellaista kaavailinkin edellisessä jutussani.

Kukaan muu kuin minä ei saa minua ylös sängystä. Siinäpä probleema.

Miksi potilaat ovat sängyissä?

Hematologian osastolla potilaan peruspaikka on sänky. Kolmiosairaala ei ole kovin vanha, mutta senkin suunnittelussa on päädytty sänkyperustaiseen hoitoon. Huoneissa on toisin pienehköjä pöytiä, irrallisia tuoleja ja joissakin jopa nojatuoli. Kuitenkin potilas ohjautuu luontaisesti pötköttämään sängyssä suurimman osan olostaan sairaalassa.

Käytävässä on liikuntalaitteita, jotka tuntuvat olevan vähällä käytöllä. Yhden käytävän päässä on jalkapallopeli, jota en ole koskaan nähnyt kenenkään käyttävän.

Sängyssä oleminen surkastuttaa jalkojen lihaksia hämmästyttävän nopeasti. Minä en ensimmäisen sytöstaattihoidon jälkeen tahtonut millään päästä jaloilleni. Minua kannustettiin kovasti istumaan pöydän ääressä, mikä oli hyvä asia. Minua myös treenattiin seisomaan. Lihasten heikkenemistä oli tuossa vaiheessa hankala välttää, koska olin niin huonossa kunnossa.

Meitä kannustetaan osastolla kävelemään käytävässä, mikä on oikein toimiva konsti, koska niin jalkalihakset pysyvät kunnossa.

Sängyssä makaaminen on puuduttavaa silloin, kun potilas on vähintään kohtalaisessa kunnossa ja useinmiten hän on. Kun osastolle tullaan saamaan sytostaatteja, on edellisistä jo toivuttu ja veriarvot ovat kohtuulliset. Uusien sytostaattien vaikutus tulee viiveellä.

Sänkyhuoneiden ulkopuolella 7A:lla on potilaille vain päivähuone ja käytävät. Päivähuoneessa on isohko ja pienempi pöytä, sohva, nojatuoli ja muita tuoleja. Siellä istuu aika harvoin potilaita. Jos istuu, he ovat yleensä käymässä vaikkapa katetrin huuhtelua varten tai lukemassa Hesaria. Jostakin syystä erityisesti naispotilaat viihtyvät sänkyhuoneissa.

Mietin voisiko osaston suunnitella toisenlaisista lähtökohdista. Voisiko pohjapiirroksen ja kalustuksen suunnitella niin, että ne ohjaisivat potilaita muualle kuin sänkyihin. Monet hoitotoimenpiteet ovat sellaisia etteivät ne edellytä loikoilemista. Esimerkiksi verikokeen voi otta missä vain, missä on tuoli potilaalle.

Useinmiten hoitotoimenpiteet tehdään, kun potilas on sängyssä. Siksi sänkyjen ympärillä pitää olla tilaa. Jos sänkyjen pitää olla aina makuuvalmiina, rakennusneliöiden hinta luultavasti tulee ongelmaksi, jos pyritään suunnittelemaan uudenlaisia potilastiloja. Entäpä, jos sängyt voitaisiin nostaa pystyyn seinille? Näin saataisiin tilaa, mutta jouduttaisiin toki siirtelemään huonekaluja jotta tila saataisiin viihtyisämmäksi. Voi olla, että tästä tulisi kynnys.

Sänkykeskeisyys perustuu olettamaan potilaan passiivisuudesta. Hän ottaa vastaan hoitotoimenpiteitä ja muulloin yrittää saada aikansa kulumaan. Koska potilaat ovat yleensä aika toimintakykyisiä, voisiko sairaalakonseptia mullistaa niin, että potilaat voisivat tehdä osan hommista. Esimerkiksi siivoaminen olisi varmasti todella hyvää liikkuvuustreenausta. Minä en erityisesti välitä siivoamisesta, mutta yhteistoiminnallinen ympäristö voisi hyvinkin innostaa siihen.

Ruokaa saavat jakaa varmaan vain henkilöt, joilla on hygieniapassit sun muut sellaiset hallussaan. Suurin osa potilaista ei soveltuisi näihin hommiin, mutta joillakin saattaisi olla tämäkin puoli kunnossa.

Puhtaiden vaatteiden ja tekstiilien järjestäminen kaappeihin voisi olla sopivaa hommaa potilaille. Laitosapulaiset tekevät nykyään paljon tärkeää työtä, jota ilman sairaala ei toimisi. Heidän roolinsa voisi muuttua ohjaukseksi. He voisivat pitää itsensä ajan tasalla eri potilaiden kunnosta ja käyttää heitä resurssinaan. Yhteisissä puuhissa potilaat tutustuisivat toisiinsa ja he voisivat viihtyä paremmin yhteisissä tiloissa.

En tiedä voisiko potilaiden integroimisella toimintoihin saada aikaan säästöjä lyhyellä tähtäyksellä. Ehkä ei. Potilaiden liikkuvuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta sillä voisi olla merkitystä.

Varmaankin hommailujen pitää perustua vapaaehtoisuuteen ja lähtökohtana olla potilaiden etu. Huonokuntoisille ja rauhaa kaipaaville pitää myös olla omat järjestelyt tarjolla.

Nykyään on saatu hyviä kokemuksia senioreiden asumisesta heille suunnitelluissa kerrostaloyhteisöissä (esimerkiksi Loppukiri Helsingin Arabianrannassa). Ehkä jotkin käytännöt voisivat sopia sairaaloihinkin.

Vain 65 sanaa

Ajatella, että eri kielistä löytyy 60-70 toisiaan vastaavaa sanaa, joilla muut sanat voidaan selittää. Jos osaa nuo sanat, voi varmaan kommunikoida aika hyvin niin monella kielellä, joilla ne osaa. Taivutusmuotoja on varmaan syytä opetella, jotta juttu kulkee sujuvammin. Olen joskus yrittänyt tankata ranskaa, mutta huonosti se tarttuu teflon-päähäni. Jospa opettelisinkin vain nuo 65 sanaa ja kokeilisin, miten pärjään. Aiheesta enemmän täällä.

Kun nyt laskeudun matalasoluvaiheeseen, väsyttää. Kävimme tänään kirjastossa ja käytin vaimoa apteekissa ja parissa kaupassa. Noista askareista sentään selvisin.

Kirjoittaminen sujuu, jos on luontaista kirjoitettavaa, mutta jos lähteitä pitää käyttää ja/tai ajatella kovin, ei oikein maistu.

Kirjapiiri kokoontui

Olimme eilen kirjapiirin kokoontumisessa. Jaksoin aika hyvin, mutta loppuillasta väsytti. Onneksi matka oli lyhyt, sillä illan emäntä asuu naapuritalossa.

Tällä kertaa oli aika vähän porukkaa paikalla, mutta ilta oli mukava. Aiheenamme oli Abbas Khiderin teos Kirje Munakoisotasavaltaan. Kirjailija on irakilainen, joka on saanut turvapaikan Saksasta. Teos on fiktiota ja kertoo Libyaan päätyneen irakilaisen miehen rakastetulleen lähettämän kirjeen välittäjistä sekä tietysti miehestä itsestään. Kirje kulkee salaiseksi luultua reittiä. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1999.

Kirjan sanoma on monien arabimaiden poliittisen terrorin kauheus. Diktaattorit hallitsevat eikä oikein kehenkään voisi aidosti luottaa. Jos joku joutuu epäillyksi vaikka luvattomien kirjojen lukemisesta, seuraa pidätys, kidutusta ja niin edelleen. Viranomaiset käyttävät säälittä valtaansa hyväkseen. Vaikka myöhemmin on alkanut arabikevät, ei meno taida olla mennyttä säällisempää.

Tuntuu, että Suomessakin saatetaan aika kevyesti todeta jotkut alueet, joilta pakolaisia tulee, kohtuullisen turvallisiksi. Natsi-Saksan aikoihin juutalaiset pyrkivät pakenemaa muihin maihin, mutta monet valtiot olivat haluttomia ottamaan heitä vastaan. Nytkin monien maiden olosuhteita voidaan verrata Natsi-Saksan vastaaviin. Meno ei ole juuri kummempaa.

Kirjan nimen Munakoisotasavalta tarkoittaa Irakia, jossa oli aikoinaan pulaa monesta, mutta munakoisoja ylituotettiin. Eilisen illan emäntämme tarjosi meille herkullista munakoisopataa.

Mitkä ihmeen erytrosyytit?

Olet saattanut ihmetellä, mitä verikokeessa muiden mukana mitattavat erytrosyytit ovat. Ne ovat punasoluja. Mutta eikös hemoglobiini tarkoita punasoluja? Polttaa polttaa, mutta ei aivan. Hemoglobiini on punasolun osa. Lisäksi siinä on solukalvo ja entsyymejä.

Punasolujen tehtävänä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin ja paluupostina hiilidioksidia. Keuhkoissa happi sitoutuu hemoglobiiniin. Hemoglobiini eli verenpuna on rautapitoinen proteiini. Hemoglobiini mitataan grammoina litraa kohden. Naisille ja miehille on eri viitearvot. Miehillä testosteroni nostaa hemoglobiiniarvoa. Jos arvo on alle viitealueen, on kysymys anemiasta. Viitealueen ylittävä arvo voi olla yksilölle luonnollista, mutta sen voi aiheuttaa myös harvinainen luuytimen tauti polysytemia vera.

Erytrosyyttiarvo tarkoittaa punasolujen keskimääräistä tilavuutta. Viitearvoa suurempi keskitilavuus voi johtua esimerkiksi suuresta alkoholin käytöstä. Punasolujen pieni koko johtuu yleensä raudanpuutteesta.

Luuytimessä muodostuu myelooisia ja lymfaattisia kantasoluja. Valmiit solut muodostuvat näistä usean vaiheen kautta. Punasolut kehittyvät myelooisista kantasoluista. Punasoluaihiot kypsyvät luuytimeässä retikulosyyteiksi ja siirtyvät verenkierron kautta pernaan. Siellä niistä tulee erytrosyytteja ja siirtyvät verenkiertoon.



Lähteet:
Erytrosyytit eli punasolut (Solunetti)
Hemoglobiini (Wikipedia)
Polysytemia (Wikipedia)
Punasolujen koko (Hyvä terveys)
Tietoa verestä (SPR)
Täydellisen verenkuvan säilyvyystutkimus (Tampereen ammattikorkeakoulu)

Miten saisin ajan kulumaan?

Olisi kiva, jos kantasolusiirto voisi toteutua aikaisemmin kuin toukokuussa. On niin pitkä odotusaika.  Osasto 7B:llä, jossa siirtoja tehdään, on rajallinen kapasiteetti. Siellä on vain toistakymmentä huonetta. Aikataulu voisi nopeutua osaltani varmaan vain, jos jonkun siirto peruuntuu, eikä semmoista pidä toivoa. 

Ensi viikolla saattaa vielä tulla sairaalakäyntejä, jos veriarvot kovin notkahtavat ja pitää antaa veritäydennystä. Silloin olen osaston hoivissa. Varmaan myös soittelevat päivittäin ensi viikolla.

Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en tiedä. Veriarvot paranevat, mutta niitä tuskin tarvitsee mitata kovin usein. Ilmeisesti enimmäkseen odottelen kotona. 

Minun pitäisi keksiä jotakin koukuttavaa hommaa, jottei ajatukset pyöri siirrossa. Jaksamisesta sen ei pitäisi olla kiinni, sillä veriarvot varmaan paranevat. Toivottavasti voin tavata mahdollisimman paljon  läheisiäni, ystäviä, tuttavia ja vaikkapa tuntemattomiakin. Tulkaapa käymään, jos ehditte ja jaksatte. 

Onneksi neutrofiilien noustessa voin taas käydä vaikkapa taidenäyttelyissä. 

Jossain vaiheessa hammaskalusto pitää panna kuntoon. Suussakaan ei saa olla mitään, mistä voisi aiheutua infektioita. Voi olla, että saan ohjeet asiasta, kun veriarvot taas kukoistavat. 

Tänään tulee eräs ystävämme käymään ja illalla menemme kirjapiiriin. 

Kaikki hyvin Pohjolan perukoilla?

Venäjältä ei tule enää pakolaisia Putinin mahtikäskyn vuoksi. Ruotsin kautta heitä tulee aiempaa huomattavasti vähemmän, koska eräät EU-maat ovat alkaneet kysellä papereita rajoillaan.

Odinin soturit ja muut vastaavat voivat rauhoittua. Nimbyt voivat huokaista. Onko nyt kaikki hyvin?

Minun mielestäni ei ole. Vai onko joku kuullut suunniteltavan huomattavia satsauksia hädänalaisten auttamiseksi heidän kotisijoillaan?

Välimerellä hukkuu edelleen lapsia ja aikuisia. Suuri määrä pakolaisia on jumittunut huonoihin olosuhteisiin. Monin paikoin pakolaisten kotiseuduilla elämä on edelleen hyvin vaarallista. Syyrian rauhanprosessi köhii ja yskii. Shiiat ja sunnit ovat edelleen vihoissa Irakissa. Isis häärää siellä ja määllä, myös Afganistanissa.

Kaikki halukkaat eivät pääse millään EU-maihin, koska nämä puolustavat saavutettuja etujaan. Valtava määrä ihmisiä on hädässä.

On vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä. On surullista, jos miljoonat ihmiset juuttuvat vuosikausiksi roikkumaan jonnekin. Tiedämme millaista katkeruutta Gazan kaistaleella asuminen on synnyttänyt. Onko meillä pian lisää kaistaleita, joilla kasvaa lapsiterroristeja?

Pääsen

Ajelin aamulla Meikkuun. Kello oli varttia vaille yhdeksän, mutta Syöpäklinikan edessä olevalla parkkialueella oli jo tungosta. Onneksi yksi pienenläntä paikka oli jäljellä, sopiva Mersun poikaselle. Moni ei ehkä huomaa sitä paikaksi.

Jätin ulkovaatteeni Kolmiosairaalan aulan lokeroon ja menin Päiväklinikalle. Laitoin Kela-korttini automaattiin, mutta se käski ottaa yhteyttä henkilökuntaan. Pitikin mennä suoraan klinikalle ja siellä pääsin saman tien hoidettavaksi.

Katetrin letkut huuhdeltiin, putken juuri putsattiin ja päälle pantiin uusi lappu. Sitten labraan. Tällä kertaa siellä olikin väkeä jonottamassa. Joku valitteli puoli tuntia odottaneensa. Minä pääsin sisään noin vartin päästä. Tällä kertaa suoni löytyi helposti. Sitten kotiin.

Olimme sopineet, että eräs ystävämme tulee meille päivällä, mutta olikin tapahtunut jokin aikataulusekaannus. Hän tuleekin huomenna.

Iltapäivälle osastolta soitettiin ja kerrottiin veriarvot. Neutrofiiliarvo on 0.67 joten voin osallistua huomenna kirjapiiriin. Leukkarit ovat pudonneet ja varsinkin trombosyytit. Jälkimmäisen arvo on vain 52. Nyt pitää haavoja välttää. Hemoglobiini on jopa pikkuisen noussut. On vaikea ymmärtää, millä logiikalla sen arvo vaihtelee.

Seuraava verikoe on maanantaina. Silloin luultavasti joudun taas erityistarkkailuun. Tuntuu siltä, että voin saada trombosyyttejä ensi viikolla.


Veriarvot tänään:

Hb 104 (102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 1.1 (1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. 0.67 (1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 52 (196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP 9 (40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Syöpäläisen puolison velvollisuus

Vein vaimoni Liisankadulle Syöpäyhdistykselle saamaan tukea. Vein auton Pitkäsillanrantaan parkkiin ja lähdin kävelylle Kaisaniemenpuistoon. Reitti oli sopivan tasaista paitsi puiston länsireunassa, jossa innostuin nousemaan kukkulan yli menevää reittiä. Piti ottaa rauhallisesti ja nousta hitaasti. Kuvasin kukkulan reunalla olevan hirvipatsaan.

Kun laskeuduin alas, törmäsin tuttuun mieheen. Hän oli entinen työkaverini. Hän on nykyään töissä Nottinghamissa joten oli hyvä sattuma, että tapasimme. Hän oli kävelyllä erään maanmiehensä kanssa. Juttelimme aika pitkään, muun muassa islamista. Luulen että he molemmat ovat lähtöisin muslimikodista.

Sain vahvistuksen käsitykselleni, että muslimit pitävät kaikkia syntyviä lapsia muslimeina. Näin jos esimerkiksi kristitty kääntyy islamiin, muslimit katsovat hänen palaavan alkuperäiseen uskoonsa.

Kysyin miten eriuskoisen tulee toimia, jos hän haluaa kääntyä muslimiksi. Hänen tulee tutustua uskonnon teksteihin. Sitten hän menee tapaamaan imaamia, jollainen löytyy Helsingistäkin. Kun on keskusteltu, kandidaatin pitää sanoa pitävänsä Allahia ainoana jumalana ja Muhammadia hänen sanansaattajanaan. Tällä hetkellä hänestä katsotaan tulevan muslimin.

Meillä oli mukava juttuhetki. Kehoitin ystäväni maanmiestäkin tulemaan käymään meillä, kun ystävänikin tulee vaimoineen.

Lähdin kävelemään takaisin Pitkäsillanrannalle. Parkkiaikani oli loppumassa joten samalla näppäilin lisäaikaa kännykällä. Kätevää, paitsi että autossa lopettaessani parkkeerausta järjestelmä ei tunnistanutkaan sitä. Hieno systeemi, mutta joskus häikkäilee.

Ajelin kotiin ja lähdin sittemmin hakemaan vaimoani, joka oli siirtynyt Syöpäyhdistykseltä naapuriin Valkonauhaliittoon. Hän oli saanut hyviä neuvoja syöpäläisen rinnalla kulkemiseen. Hänen on pidettä huolta itsestään. Ensi viikon matka Wieniin ei riitä vaan hänen pitää järjestää itselleen joka kuukaudella jonkin loman. Lisäksi pitää hommata jokin siivousfirma pitämään paikkoja kunnossa. Nämä ovat tärkeitä toimenpiteitä, koska jos syöpäläisen puoliso uhrautuu, hän katkeroituu. Siitä seuraa riitoja ja jopa avioero, sanottiin.

Musta neliö ja maksaa paljon - mitä järkeä?

Kazimir Malevitšin teos Musta neliö on oikeastikin musta neliö vaaliden reunojen sisällä. Tällainen teos tuntui saavan jotkut oppilaani melkein hermostumaan. Ajatus siitä, että joku maalaa mustan neliön, joka on äärettömän tunnettu ja varmasti arvokaskin, tuntuu järjenvastaiselta. Malevitš maalasi niitä ainakin neljä kappaletta. Yhden niistä olen nähnytkin. Se oli aikoinaan esillä Espoon Emmassa. 

Jotta kyseisen teoksen suuri merkitys avautuu, tarvitaan taidehistoriaa. Yksi tulkinta on se, että lähes koko taidehistoria oli herra Kazimiriin saakka ollut näkyvän luonnon kopioimista tai realistiselta näyttävän tilanteen kuvaamista. Valokuvaus oli keksitty. Kamera voi kopioida luontoa jopa paremmin kuin kuvataiteilija. 

Miksi siis jatkaa samalla tiellä? Venäläinen Malevitš olikin yksi abstraktin taiteen pioneereista. Ei ole varmuutta, kuka maalasi ensimmäisen abstraktin teoksen. Yksi ehdokas on Wassily Kandinsky, venäläinen hänkin. Hänestä kerrotaan, että hän kerran maalasi esittävää teosta ja jätti sen väärinpäin kuivumaan. Kun hän palatessaan näki teoksen väärinpäin, hänelle valkeni, että se voisi toimia niinkin, abstraktina teoksena. 

Voisi luulla, että taidehistoriaan riittäisi yksi musta neliö. Niin ei ole tilanne. Sellaisia maalasi myös Ad Reinhardt. Hänestä myöhemmin. 

Voi kun saisi raapia

Mitä tehdä kun katetrin päällisen lapun alla olevaa ihoa kutittaa? Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat, sanotaan. Ei se noin mene. Kärsimys ei tulevaa autuutta lisää. Nyt on kuitenkin vain kärsittävä. Raapia ei saa, vaikka kuinka tekisi mieli. Sairaanhoitaja osastolla varoitti kovasti raapimisesta, koska kynsien alla on hirmuisesti mikrobeja. Siksikin nyt vain pitää pidättäytyä raapimisen nautinnosta, että neutrofiiliarvoni matkustaa kohti nollaa. Tarttumisalttius lisääntyy. Perjantai-iltana on kirjakerhomme kokoontuminen. Täytyy päättää torstaisten verikokeiden perusteella, voinko osallistua.

Onneksi nyt ei ole juuri muita vaivoja. Pahoinvointia ei ole ollut viimeisimpinä päivinä. Seisaalleen nousemisen jälkeen huimaa, mutta se menee pian ohi. Usein käy niin, että vanhasta tottumuksesta ponnahdan pediltä pystyyn ja sitten pitää äkkiä istuutua tai nojata johonkin. Tällaista minulle tosin on tapahtunut terveenäkin, mutta nyt taipumus tuntuu voimakkaammalta. Tietysti ilmiön useuteen vaikuttaa sekin, että nyt olen enemmän pitkälläni ja noita ylösnousujakin tapahtuu useammin.

Väsymys kuuluu asiaan. Nukun aika pitkiä öitä. Silti vielä aamupäivätkin tahtovat mennä torkkumiseen. Kiva, että jaksan iltapäivisin vielä puuhailla. Illoiksi on taas syytä rauhoittua.

Iltaväsymystä

Varmaan johtuu sytostaateista ja kohti matalasoluvaihetta matkaamisesta, että iltaisin niin väsyttää. Vuorokauden merkittävimmät tohinat tehdään päiväsydännä. Hain vaimon illansuussa ja sitten olen ottanut rennosti.

Minulla on torstaina seuraava verikoe. Sitten käy ilmi, tarvitaanko tankkauksia. Samalla reissulla huuhdellaan katetrin Luumenet.

Minulle on luvattu kertoa milloin minun pitäisi panna hampaani kuntoon. Sellainen operaatio pitäisi toteuttaa ennen kantasolusiirtoa. Toivottavasti eivät unohda. Täytynee kysellä perään, jos ei ala kuulua.

Fiktio on fiktiota

Pietolan kirjan loppuosa Sallasta Viipurinlahdelle oli pettymys. Hän ei selvästikään ole ollut Viipurinlahdella talvisodan lopussa eikä hän ole paneutunut perusteellisesti sikäläisiin tapahtumiin. Kirjailijan vapautta tietenkin. JR 40 siirrettiin pohjoisesta Säkkijärvelle. Niin Pietolakin antoi tapahtua, mutta hän pani kyseisen rykmentin pataljoonat siirtymään hiihtäen Virolahden puolelle, mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa.

Lisäksi Pietola antaa seudun tapahtumista sellaisen kuvan, että siellä vallitsi hyvä järjestys ja sotahommat sujuivat kohtalaisesti. Olen lukenut tuon rintaman tapahtumista luotettavammista lähteistä. Niiden mukaan taistelut olivat hyvin sotkuiset. Ryhmien väliset yhteydet toimivat huonosti. Alistussuhteita muutettiin jatkuvasti eivätkä tiedot uusista suhteista aina menneet perille. Esimiehille saattoi vasta jälkikäteen selvitä, keitä milloinkin heillä oli alaisuudessaan.

Fiktio on fiktiota. Siltä ei pidä odottaa enempää. Jos hän olisi todellisuudessa ollut mukana noissa taisteluissa, olisin voinut lukea, miltä sotilaasta on noissa tapahtumissa todellisuudessa tuntunut.

Eräs Vilajoella taistellut olisi ollut valmis kertomaan noista tapahtumista isoisäni perheelle, mutta asia oli heille liian raskas. Perheenjäsenet eivät tuolloin pystyneet kuuntelemaan. Se on sääli seuraavan sukupolven kannalta, mutta ymmärrettävää.

Sotapäiväkirjassa sanottiin jotenkin, että JR 40:n kolmannen pataljoonan konekiväärikomppaniasta jäi niin vähän henkiin ja nekin huonokuntoisiksi, että kunnon taistelukuvausta ei ole voitu kirjoittaa.

Arkisia askareita

Vein vaimon keskustaan. Mietin mennäkö Jätkäsaareen kuvaamaan, mutta tuntui liian rankalta kohteelta. Sitten ajattelin Kivelän sairaalan aluetta Töölössä. Siellä on paljon vanhaa rakennuskantaa. Luultavasti alueelle voisi mennä muina miehinä kuvaamaan. Tuntui kuitenkin, että sää on liian aurinkoinen tällaisiin kuvaushommiin. Redin työmaakin Kalasatamassa nousee ja alkaa näyttää majesteettiselta. Korkeita nostureita on jo yhdeksän ja lisäksi pienempiä. Päätin jättää kuvaukset toiseen kertaan. Sekin vaikutti, että radiosta tuli tavattoman kiinnostavaa ohjelmaa 30-luvun politiikasta Suomessa.

Tuli sitten mieleeni, että nyt olisi hyvä sauma käyttää autoa pesuautomaatissa. Ajoin Hertsikan Shellille ja ostin ohjelman. Sitten jonoon. Edelläni taisi olla viisi autoa ja yksi sisällä. Nyt kuuluisi sanoa "tietenkin", ikäänkuin jokin maaginen voima toisi juuri minun eteeni autoja jonoon.

Pesukierroksella meni lähes tunti, mutta onneksi Puheen puolella alkoi Perttu Häkkinen.  Pesun jälkeen mietin, että auton sisätilan voisi imuroida saman tien. Shellillä ei näyttänyt olevan siihen mahdollisuutta. Öljytkin olisi hyvä tarkistaa. Se homma on taas jäänyt tekemättä ties kuinka pitkään.

Päätin kuitenkin lähteä kävelylle, kun sääkin oli hyvä. Ajelin Tammisaloon ja kävelin puolisen tuntia rannoilla sekä saaren että mantereen puolella. Maasto oli tasaista ja siten ihanteellista syöpäläiselle. Sitten ajoin Mäkkärin drive-in:in ja ostin Bigmacin ilman vihanneksia. Vähän puiseva versio, mutta minkäs syöpäpotilaana teet.

Nyt on osa päivä kärkihommista tehty. Myöhemmin haen vielä vaimon stadista. Muutoin täytyy ottaa iisisti eli hommailla sellaista, mitä voi tehdä selällään sängyssä.

Vaimoni lähtee ensi viikoksi Wieniin Kultiksen kanssa. Hän on saanut aika hyvin buukatuksi väkeä käymään luonani sinä aikana. Luulisin pärjääväni aika hyvinyksinkin, vaikka taidan olla matalasoluvaiheessa. Vaimon on turvallisempi olla reisussa, kun tietää, että perääni täällä katsotaan. Mukavaa tietenkin saada seuraa.


Kirjoittelin taannoin kuinka aioin tehdä hienon kassavirtasysteemin syöpäajan talouden hallintaan. En kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi. Ei vain huvittanut. Hoidettiin homma siten, että tehtiin lainasopimus ehkä turhankin isolle summalle. Rahaa nostetaan kuitenkin varovasti. Tässä järjestelyssä on hyvä selkänoja, kun lähitulevaisuuden asiat ovat aika auki.

Mööbleeraus epäonnistui

Sain aamulla pienen haavan etusormeeni. Vaimoni putsasi sen ja laittoi laastarin. Kun tulimme reissusta, otin laastarin pois. Haava ei ollutkaan kunnolla umpeutunut, mikä johtuu varmaan alentuneista trombosyyteistä. Aamuinen toimenpide toistettiin. Ymmärrän, että tuollaisten suhteen syöpäpotilaan pitää olla hyvin varovainen.


Päätimme aikoinaan, että teemme olohuoneestamme ateljeen. Taidetarvikkeitani on kaapissa olohuoneessa. Pidennettävä ruokapöytämme toimii taiteilijapöytänäni. Pidän sen päällä vakstuukia, jotta pöydän pinta säilyisi.

Ei toimi. Pöytä pitää tyhjentää, kun käy vieraita. Mukavaa, että vieraita käy, mutta tavarat tahtovat huonosti löytää tiensä takaisin pöydälle. Hommat jumittuvat. Huone on sitäpaitsi edelleen siisti olohuone, jossa ei voi oikein ronskisti luoda. Nyt meillä on makuu- ja olohuoneen lisäksi välikköhuone, joka toimii vain vierashuoneena. Tulipahan kokeiltua.

Väsyttää edelleen sen verran, että en jaksa vielä kirjoittaa Ad Reinhardtista. Kirjoitan kun jaksan.

Tunsin nyt illalla itseni hieman huonovointiseksi. Otin Primperanin.

Liikkeellä

Ajelimme Lauttasaaren teollisuusalueen Nordeaan tänään. Ryhdyimme 80-luvulla kyseisellä alueella Veneentekijäntiellä olevan SYP:n asiakkaiksi. Emme ole vaihtaneet pankkia, mutta pankki on vaihtanut nimeään ensin Meritaksi, kun SYP ja KOP yhdistyivät, sitten Merita-Nordbankeniksi - taas fuusion seurauksena ja lopulta nykyiseksi. Matkan varrella toimipiste oli siirtynyt Melkonkadun päähän, joka paikka on myös Lauttasaaren teollisuusalueella. Pankki aikoo muuttaa ensi vuoden alussa pois alueelta Lauttasaaren entisen ostarin paikalle tulevaan kauppakeskukseen.

Olimme sopineet pankkiyhdyshenkilön kanssa puskurilainasta sairauden ja sen jälkeisen ajan tueksi. Kokonaislainasumma on yläkantissa, mutta nostimme siitä vain kymmenesosan, jotta emme tulisi tuhlanneeksi. Tarvitessamme voimme nostaa lisää.

Pankkitoiminta on kovasti muuttunut 80-luvulta. Silloin piti pankissa käydä aika usein hakemassa tyhjiä sekkejä. Nyt ei salissa juuri muita asiakkaita näkynyt. Mitähän ne kaikki toimihenkilöt tekevät?
Jos 80-luvulla tarvittiin lainaa, sovittiin tapaaminen pankinjohtajan kanssa. Hän sitten antoi tai oli antamatta lainaa. Nyt asiat hoidetaan yhdyshenkilön kanssa, jos sattuu olemaan avainasiakas. Jos ei, vastapuoli lienee kuka tahansa vapaa toimihenkilö, joka ei ole erikoistunut avainasiakkaisiin.

Homma hoidettiin, nimet pantiin papereihin. Aikaa meni lähes puoli tuntia, kun vaimoni luottokorttiongelma pantiin kuntoon.

Ajelimme sitten Jätkäsaaressa etsimässä ruokapaikkaa, jonka vaimoni tiesi olevan hyvän. Hän ei ollut käynyt siinä, ei muistanut nimeä eikä osoitetta. Eipä löytynyt. Jätkäsaaresta on tulossa ainutlaatuinen asuinpaikka. Lähes kaikki talot tulevat olemaan uusia. Siksi olemassa olevat rakennukset eivät rajaa sitä, mitä naapuriin voidaan tehdä. Syntymässä on virkistävää arkkitehtuuria. Paikka on nytkin vaikuttava, kun valmiit ja keskeneräiset talot sekä kaikenlainen rakentamisfasiliteetti ovat ovat sulassa sekasotkussa keskenään. Olisi ollut kiva kuvata, kun oli siihen sopiva pilvinen sää. En jaksanut tällä kertaa.

Jotaki Jätkäsaaseen kuitenkin jää - bunkkeri. Joskus, kun harjoitimme maahantuontia, mekin haimme tavaraa bunkkerista. Se oli tuolloin tullivarasto. Nyt se taitaa olla Verkkokaupan hallussa. Jotakin erityistä siihen on tulossa, en vain muista varmaksi, mitä. Olikohan uimahalli?

Vaimo kävi etsimässä kenkiä Fredalta. Ei löytynyt. Ajattelimme sitten käydä syömässä Hertsikassa lähellämme olevassa uudessa paikassa. Päädyimme kuitenkin Herttoniemenrannassa olevaan kebab-paikkaan. Syöpäpotilaan on hiukan ikävä käydä ulkona syömässä. Tuoreet vihannekset pitää jättää annoksesta pois.

Käytin vaimoani vielä kirjastossa. Hän toi minulle Teemu Keskisarjan teoksen Tolvajärven jälkeen. Olin jostakin syystä käsittänyt, että siinäkin kerrottaisiin Viipurinlahden tapahtumista talvisodan lopussa. Kirjan koko nimi onkin Tolvajärven jälkeen Suurtaistelun ihmisten historia. Tuo teema ei minua erityisemmin kiinnosta, mutta ehkä ainakin makustelen, miten Keskisarja kirjoittaa.

Vielä jaksoin

Päivä näytti aurinkoiselta, takana hyvin nukuttu yö eikä neutrofiiliarvokaan voinut vielä olla kovin huono. Jotakin piti tehdä, kun vielä voi. Lähdimme Emmaan, jossa minua kiinnosti erityisesti Ad Reinhardtin näyttely.

Meinasin pakittaa taloyhtiömme A-talon seinään. Tuli mieleen, että ajaminen ei ole hyvä juttu, kun veriarvot huononevat. Onneksi vaimoni suostui rattiin ja hyvin pärjäsikin, vaikka jännitti.

Emman pihalla parkkeeraaminen oli tietenkin maksullista, vaikka on sunnuntai. Easyparkissa ilmoitettiin loppumisajaksi sama mikä oli alkuaika. Se kummastutti. Maksoin varmuuden vuoksi kolikoilla. Kun lopetin Easyparkin parkeerauksen, järjestelmä lopetti sen kuin parkkeeraus olisi ollut päällä. Ota tästä nyt selvää.

Otimme iisisti ja menimme ensin kahvilaan, vaikka tiesimmekin, että meille jäisi vain tunti aikaa.

Näyttely oli kiinnostava. En jaksa kertoa siitä nyt tarkemmin. Kerron huomenna.

Emmassa sai tehdä omaakin taidetta:

Olimme ajatelleet kyläilyä näyttelyvierailun jälkeen, mutta kun ensimmäinen vavanheitto ei tuottanut tulosta, emme ruvenneet kalastelemaan enempää näyttelyn jälkeen vaan ajoimme kotiin.

Väsyttikin. Kiva kuitenkin, että jaksoin katsoa näyttelyn.

Talvisodan viimeiset päivät Viipurinlahdella ja raskas henkilökohtainen menetys

Tänään tulee talvisodan päättymisestä 76 vuotta. Sodan lopulla Suomen kohtalo oli aivan katon harjalla. Jos sota ei olisi päättynyt juuri tuolloin, Suomi olisi todennäköiseti vallattu ja siitä olisi tullut Neuvostovaltio kuten Virosta ja muista Baltian maista.

Miksi Stalin taipui rauhaan, vaikka Suomi oli jo melkein hänen käsissään? Syynä oli se, että liittoutuneet kokosivat jo joukkoja Suomen avuksi. Stalin ei halunnut käynnistää sotaa liittoutuneita vastaan - ainakaan tässä vaiheessa. Myöhemmin Venäjä olikin yksi valtio liittoutuneiden joukossa. Voidaan vain spekuloida, olisivatko liittoutuneet olleet Suomessa riittävän ajoissa vaikuttaakseen lopputulokseen.

Liittoutuneet aikoivat tulla Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen. Norja oli jo luvan myöntänyt. Samalla reissulla ne olisivat epäilemättä ottaneet Pohjois-Ruotsin malmivarat hallintaansa. Nehän tulivat olemaan yksi Saksan sotaponnistelujen perusresurssi. Ruotsi tuli myöhemmin taipumaan saksalaissotilaiden kauttakulkuun ja malmin myyntiin Saksalle.

Minusta voidaan uskoa, että liittoutuneet olisivat todella ryhtyneet operaatioonsa, koska huhtikuussa talvisodan päättymisen jälkeen, kun Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan, liittoutuneet todella yrittivät puolustaa Norjaa, tosin siinä onnistumatta. Luulen, että siinäkin projektissa Ruotsin malmilla oli oma motivoiva roolinsa. Saksa sai kuitenkin Norjan kokonaan haltuunsa ja Ruotsin malmi alkoi matkata Narvikin kautta Saksaan.

Saksan kerrotaan kannustaneen suomalaisia rauhaan ja luvanneen, että Suomi saa menetetyt alueensa myöhemmin takaisin.

Sodan polttopiste oli Viipurinlahdella. Suomalaiset eivät olleet uskoneet venäläisten panssareiden pääsevän jäätä pitkin lahden luoteispuolelle, mutta nehän pääsivät. Venäjälle muutama uponnut panssari ei merkinnyt mitään.

Olettamuksensa perusteella suomalaiset olivat jättäneet Viipurinlahden luoteispuolen aika heikon miehityksen varaan ja venäläiset olivat saaneet jo sillanpääaseman. Iltasanomien artikkeli 816 suomalaista kaatui yhdessä päivässä - kartta: täällä koettiin talvisodan verisimmät tunnit kertoo tuosta vaiheesta tuolla seudulla.

Sillanpääasema oli Säkkijärven Vilajoella. Sitä kautta venäläisille voisi avautua reitti suomalaisten selustaan Viipurin länsipuolelle sekä Haminan kautta Suomen pääkaupunkiin. Venäläisiä joukkoja torjumaan tarvittiin lisää joukkoja. Pohjois-Suomen rintamalla tilanne oli aika rauhallinen joten sieltä siirrettiin väkeä Viipurinlahdelle ja  rintamavastuun pohjoisessa ottivat ruotsalaiset vapaaehtoiset. Näin myös Jääkärirykmentti 40 ja sen mukana isoisäni Yrjö Jylhäsaari siirtyi Säkkijärvelle.

Isoisäni lähetti matkalla pohjoisesta etelään kirjeen kotiin. Hän ei tiennyt, mihin heitä siirrettiin. Toivoi pääsevänsä lomalle. Ei ollut kertaakaan ollut.

Yrjö kuului sotamiehenä konekivääriryhmään. Hän päätyi Säkkijärven Vilajoelle. Siellä hän haavoittui maaliskuun yhdentenätoista päivänä. Hänet siirrettiin Haminaan sotasairaalaan, jossa hän kuoli samana päivänä. Kolmantenatoista päivänä tuli aselepo.

Mahtoiko isoisäni tietää millaisessa historiallisessa polttopisteessä hän isänmaataan ja perhettään puolusti viimeiset päivänsä?

Aseet sammuivat. Miehiä odotettiin kotiin. Kului pari viikkoa, kun äitini - alle yhdeksänvuotias viisilapsisen parven esikoinen - oli käymässä kaupassa ja näki siellä postinkantajan. Hän kysyi, onko heille mitään. Postinkantaja sanoi, että on, mutta hän tuo itse. Äitini kipaisi kotiin ja siellä arvattiin millaista postia oli tulossa, tieto isän kaatumisesta.

En ole nähnyt koskaan äitini isää. Tunnen, että siinä kohtaa menneisyydessäni on aukko, jota tämäkin postaus kai pyrkii täyttämään.



 

Joskus kantasoluluovuttajaa ei vain löydy

Tänään tunnen itseni väsyneeksi. Syynä voi olla myöhäinen sytostaattihoito illalla, mutta liukuminen kohti matalasoluvaihetta saattaa vaikuttaa myös. Saapa nähdä, lähteekö päähän kasvanut vauvanukka menemään.

Kiertävä laboratorionhoitaja ei saanut verta kummastakaan kyynärtaipeesta ja joutui kutsumaan kollegan  hoitamaan homman. Tämä sai näytteen kädenkäänteessä oikeasta kyynärtaipeesta.

Piti odottaa verikokeen tulos ennen kuin pääsin kotiin. Mitattiin vain CRP ja se oli 19. Sillä pääsi lähtemään. Hoitaja tosin oli jo lupaillut ettei jää lukemasta kiinni.

Meitä on viihdyttämässä yksi tähtisilmätyttärentytär Itä-Uudeltamaalta ja sukuhaaramme nuorinkin on täällä isänsä kanssa.

Nyt on neljäs sytostaattikierros takana. Seuraa kantasolusiirto, jos kaikki sujuu hyvin. Kuulin hoitajalta, että miesluovuttajat antavat soluja sekä naisille että miehille. Naiset luovuttavat harvemmin miehille. Jokin biologinen syy siihen täytyy olla, mutta jäi epäselväksi.

Hoitaja kertoi myös, että joskus ei vain löydy sopivaa luovuttajaa. Syy voi olla se, että potilaan vanhemmat ovat etniseltä taustaltaa erilaiset. Tällöin kudostyyppi voi olla hyvin harvinainen. On todella surullista, jos joku potilas menettää henkensä vain siksi, että ei löydy sopivaa luovuttajaa.

Kantasolurekisteriin toivotaankin erityisesti nuoria miehiä. Nuorehkotkin käyvät hyvin. Naisetkin ovat tietenkin tervetulleita. Jos voisit harkita asiaa, voit tehdä aiheeseen liittyvän testin sivulla Sovinko Luovuttajaksi.

Jos olet jo liittynyt kantasolurekisteriin tai jo perästi luovuttanut solujasi, haluan kiittää sinua lämpimästi arvokkaasta teostasi.

Kohti matalasoluvaihetta

Pitkästä aikaan otettiin verikokeet tänään. Alamäkeen tietysti mennään, kun solunsalpaajia saadaan. CRP eli tulohdusarvo on eniten pielessä, muut ovat vielä siedettävät. CRP:n arvo saattaa johtua sytostaateista, sanoi hoitaja. Niin tilanne lienee.

Tarkoitukseni oli mennä kotiin jo tänä yönä, kun sytostaatit on saatu, mutta enpä mene. Haluavat nimittäin ottaa minulta vielä aamulla verikokeen ja virtsanäytteen. Kun ottavat huomisen verikokeen, minun ei tarvitse tulla niin nopeasti uudestaan. 



Veriarvot tänään:

Hb 102 (113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 1.6 (2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. 1.01 (0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 196 (313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP 40 (5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Mitkä ihmeen Auerin sauvat?

Kuten kerroin, kuulin tänään, että minullakin on ollut Auerin sauvoja soluissani. Ei ole enää, mikä on hyvä asia, koska niitä on viallisissa soluissa.

Sauva viittaa kohteen ulkoiseen muotoon. Auerin sauvat ovat rakeisesta aineksesta muodostuneina pitkänomaisia, sauvamaisia "tikkuja". Niitä esiintyy useinmiten myeloplasteissa, jotka ovat niitä alkeissoluja, joista tulee valkosoluja. Soluja syntyy luuytimissä. Tarkemmin ilmaisten Auerin sauvoja on niissä myeloplasteissa, joista tulee neutrofiilejä eli tulehduksia torjuvia valkosoluja. Voi niitä olla valmiissakin neutrofiileissä.

Kun näytteestä löydetään Auerin sauvoja, tiedetään, että tutkittavat solut ovat sairaita ja että niiden sairaus liittyy neutrofiileihin. Näiden lisäksi tiedetään, että kyseessä oleva potilas sairastaa todennäköisesti akuuttia myelooista leukemiaa.

Nimi Auer viittaa amerikkalaiseen fysiologiin, mutta kanadalainen lääkäri McCrae kuvasi sauvan jo vuotta ennen häntä.


Kävelin tänään taas pari kilometriä käytävässä. Olin hyvilläni, kun huomasin keuhkojeni toimivan jo varsin hyvin. Keuhkoembolia taitaa olla jo parantunut.


Lähteet:
Auer rod
myeloplast
Where do you see Auer rods?

Luento sänkyni vierellä

Olin yön kotona. En tosin saanut nukutuksi niin hyvin  kuin kuvittelin vaikka omassa sängyssä olinkin. Olin kai hörveillyt liikaa eilen aamupäivällä edellisen yön pätkäunia kompensoidakseni. Kun uni ei tullut, menin olohuoneeseen lukemaan aloittamaani, kiinnostavaa kirjaa, joka on Eino Pietolan Sallasta Viipurinlahdelle. Teos on tullut vanhempieni huushollista jaettujen kirjojen mukana. Se kuvaa talvisodan taisteluja kyseisillä paikoilla. Kirja on fiktiota, mutta koska kirjailija on sodankäynyt mies, uskon hänen luoneen aika autenttisen kuvan elämästä noihin aikoihin. Sitä en tiedä, onko hän taistellut itsekin noilla rintamilla.

Teos kiinnostaa minua, koska äitini isä taisteli samoilla suunnilla. Hän oli Jääkärirykmentti 40:ssä, kun kirja taas sijoittaa tapahtumat Erillispataljoona 17:n toimintaan. Kun venäläiset olivat pääsemässä talvisodan lopussa Viipurinlahden yli, pohjoisesta siirrettiin lisäjoukkoja torjumaan heitä ja ruotsalaiset vapaaehtoiset ottivat rintamavastuun pohjoisessa.

Kirjan merkinnöistä päätellen äitiäni on kirja kiinnostanut ja hän on ostanut sen lahjaksi isälleni.

Otin eilen gramman paracetamolin ja tuntuu laakista hävittäneen kummalliset vihlomisoireet jaloistani.

Ajelin aamulla sairaalaan ja näin traktoreita liikkeellä. Vieläköhän maanviljelijät osoittavat mieltään Senaatintorilla. Itäväylällä oli yksi Zetorikin tulossa mukaan.

Jostakin syystä minut siirrettiin toiseen huoneeseen. Vieruspunkkaan oli tullut potilas ja tulin huoneeseen, jossa olen taas yksin. Mietin onko syynä se, että myöhemmin eräs lääkiksen opettaja tuli juttelemaan kanssa ja kysymään voisiko hän tulla opiskelijoiden kanssa tapaamaan minua. Sopihan se. Hän oli paneutunut potilastietoihini. Hän tuli sitten uudestaan kahdeksan opiskelijan kanssa ja sain osallistua noin tunnin luentoon. Hän katsoi minun olevan epätavallinen tapaus. Ilmeisesti hän tarkoitti komplikaatioita, joita minulla on ollut.

Hänkin toi esiin näkemyksen siitä, että leukemiani johtuu lymfoomaan saamistani sytostaateista. Tuli myös esiin, että minustakin on löytynyt Auerin sauvoja. Olen törmännyt käsitteeseen jossakin. Siitä täytyy ottaa selvää.

Kävi ilmi, että hygienian korostaminen on parantanut hoitoja, koska pystytään antamaan vahvempia annoksia sytostaatteja. Mennään riskirajoille saakka.

Oli oikein mukavaa osallistua näin lääkiksen opetukseen.

Käsittämätöntä pahuutta

Otin jonkin aikaa sitten osaston kirjahyllystä dekkarin ja ajattelin lukea välillä jotakin mukaansatempaavaa. Teos oli Patricia Cornwellin Pedon leima. Olen joskus lukenut Cornwellin Scarpetta-teoksia, mutta varmaankin kyllästyin niihin. Turhan kovapintaisia olivat.

Tämä teos on järkyttävä. Se on uskomatonta väkivallalla mässäilyä. Lukemiseen käytetyn ajan olisi todella voinut käyttää paremmin. Cornwell osaa kuitenkin kirjoittaa niin, että tekee mieli jatkaa.

Teos kuuluu Cornwellin kokeiluihin, joissa väkivalta on erityisen julmaa. Cornwell itsekin arvelee menneensä liian pitkälle. Pahuus on kuitenkin hänen lähes kaikkien teostensa kantava teema. Kirjailija sanoo kokeneensa itse kovia lapsena. Kirjoittaminen kumpuaa siitä, että tekijä on itse joutunut alistetuksi lapsena.

Jotakin tämä kertoo maailmasta. Cornwellin julmia teoksia on myyty miljoonittain. Minäkin maitonaama tällaista sitten luen. Taito sekin, että osaa muuttaa traumansa miljooniksi dollareiksi. Lukemani teos on läpeensä kyyninen. Siinä ei ole vähääkään toivoa. Kaikki on rumaa ja pahaa. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän katalia.

Miksi tällaiset kirjat menestyvät? Miksi minä luin tämän kirjan?

Lähden menemään

Toinen lääkäreistä kävi jututtamassa minua. Sanoi, että voin lähteä kotiin, jos haluan. Hän aikoi jutella toisen lääkärin kanssa, josko tämä keksisi jotakin jalkojen vihlomisesta.

Ei ole tapahtunut mitään. Aion nyt lähteä täältä. Tämä seisova sairaalahuoneen tunnelma kuluttaa. Vaimoni on lähtenyt Kultiksen luo. Minäkin menen sinne. Olisin toivonut jotakin tietoa jaloista, mutta josko sitten huomenna.

Viime yö oli outo. Nukuin ensin ehkä puolentoista tunnin siivuja, sitten puolen tunnin ja lopulta vielä lyhyempiä. Kummallista. En osaa sanoa, johtuiko jalkojen vihlomisesta. Yökkö oli käynyt muutaman kerran katsomassa minua ja olin nukkunut. Minulla ei ole mitään havaintoa hänen käynneistään. Hän tosin osaa liikkua hyvin hiljaa, joten ehkä en ole kuullut. Voi myös olla, että hän on sattunut paikalle juuri nukkumisteni aikoina.

Ensi yön nukun omassa sängyssä. Luulisin, että sujuu paremmin.

Yhä sairaalassa

Hoitaja kehoitti jäämään yöksi, koska katetriletkun juuren punotusta on levinnyt ylemmäksi. Läikkiä siellä täällä. Saattaa olla aikaisempien tikkien kohdilla. Piti hyvänä näyttää lääkärille.

Nyt on kello jo 12 eikä lääkäri ole käynyt. Hoitajan mukaan luuli, että olen kotilomalla.

Tänä aamuna oli hieman lämmönnousua, 37,6. On tosin jo laskenut, mutta voi olla ettei kannata lähteä. Jos nousee kotona 38:an pitää lähteä takaisin.

Sääret ja reidet vihlovat. Seistessä tuntuu aika voimakkaasti. Voisikohan tämä olla jokin sairaalavirus? Neuropatiaa se ei toivottavasti ole. Sitä esiintyy käsissä ja alajaloissa.

Kätevä apu potilaalle

En ole tähänastisen potilasurani aikana tullut tutustuneeksi Omakantaan, joka on kaikkien 18 vuotta täyttäneiden potilastiedosto. No nyt tutustuin.

Kätevä tuntuu olevan. Pääsin pankkitunnuksilla sisään. Näen siellä muun muassa reseptini. Järjestelmä kertoo paljonko kustakin reseptistä on ottamatta, mikä todella hyödyllinen ominaisuus. Voin myös lähettää uusimispyynnön.

Voin tarkastella tietokannassa terveystietojani ja tutkimustuloksiani. Huomasin Peijaksen lääkärin kirjoittaneen tiedonantoonsa, joka liittyi alkuvaiheen diagnosointiin ja asiasta minulle ilmoittamiseen, että potilas suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti. Mietin mihin tuota tietoa tarvitaan. Ehkä se on vinkkinä muille, että kyseessä on helppo potilas.

Voin kirjata järjestelmään hoitotahtoni ja elinluovutustahtoni. Tästä voi olla myös yhteiskunnallista hyötyä siten, että tietokannan käyttäjät tulevat ehkä tutustuneeksi elinluovutustahtoon ja mahdollisesti ryhtyvät luovuttajiksi. Ainakin minä aion tutustua. Saan nähdä kelpaavatko tämän ikäisen elimet.

Järjestelmässä voi myös valvoa, kenelle tietoja on luovutettu.

Mainio digitalisaation mahdollistama sovellut tämäkin.

Pitkä valkoinen takki tarkoittaa ...

Joskus puhutaan uniformuammateista. Ilmauksella tarkoitetaan ainakin ammattisotilaita ja poliiseja. Ehkä näihin voidaan lukea myös palomiehet ja vartijat, kenties tullivirkailijatkin. Sotatilassa uniformu kertoo, kuka on ystävä, kuka vihollinen. Tämä on ikivanha käytäntö. Krimin pienet vihreät miehet taisivat sotkea tämän tradition. Hybridisota on kieroakin kierompaa.

Joissakin tilanteissa on elintärkeää tietää, kuka on auktoriteetti ja kenellä on mikäkin rooli. Onnettomuuspaikalla on kaikki kunnossa, kun punapukuiset hoitavat loukkaantuneita, poliisit pitävät järjestystä ja tutkivat sekä palomiehet sammuttavat palavaa autoa.

Kun nuori poliisikonstaapeli kirjoittaa sakkolappua autoilijalle, ei ole epäselvyyttä auktoritettiasetelmasta vaikka ylinopeutta ajanut olisi kenraali. Sen pitäisi olla sama, vaikka syyllinen olisi poliisikomisario.

Pukeutuminen on viestintää. Jos henkilöllä on musta kaapu ja liperit, on selvää kenen kanssa keskustellaan kasteesta tai vihkimisestä.

Joihinkin virka-asuihin liittyy myös hierakista viestintää. Armeijalla on laaja skaala eri arvoja, joiden tunnukset ovat kauluslaatoissa ja missä kaikkialla niitä nykyään onkaan. Pokkurointi- ja komentojärjestys on selvä kaikille, jotka toimivat samassa organisaatiossa. Alokkailla ei taida olla asiaa lomalle ennen kuin laattamerkit osataan.

Kirkon piirissä hierarkia ilmaistaan paidan värillä. Piispalla violetti, papilla musta ja niin edespäin.

Sairaalamaailmassa on ainakin yksi asia päivänselvä. Kun henkilö, joka voisi olla kuka tahansa, jättää Kolmiosairaalan ulkovaatekaappiin takkinsa ja muut tamineensa, laittaa jalkaansa työlipokkaat ja pukee päällensä pitkän valkean takin, hän julistaa ympäristöönsä olevansa lääkäri. Hänen auktoriteettinsa ja statuksensa on kaikille tiedossa.

Perus- ja sairaanhoitajien tehtävät tuntuvat menevät jonkin verran päällekkäin, mutta selvä jako niissäkin on. Kun minulta piti ottaa näytteet paikoista, joissa epäiltiin tulehdusta, lääkäri antoi tehtävän sairaanhoitajalle, mutta tämä delegoi sen perushoitajalle. Kun potilas pestään, homman hoitavat perushoitajat. Perushoitajat tekevät jonkin verran samoja tehtäviä kuin laitoshoitajat eli esimerkiksi järjestelevät puhtaita tekstiilejä kaappeihin.

Hoitovastuu potilaasta on aina nimetyllä sairaanhoitajalla. Hän jakaa lääkkeet, hoitaa tiputukset ja pitää itsensä selvillä siitä, että potilaalla asiat ovat hyvin. Lähtiessään huoneesta he hyvin usein kehottavat painamaan hälytystä, jos jokin tarve ilmenee.

En ole täysin varma, onko perus- ja sairaanhoitajien pukeutumisessa jokin selvä koodi, joka erottaa heidät. Saattaa olla, että sairaanhoitajat erottautuvat ammattikuntaa edustavalla merkillä, jota ainakin osa kantaa rinnassaan.

En tiedä, ovatko kaikki havaintoni oikeita. Korjatkaa, jos hoksaatte virheitä.

Ympyrän kävely huvittaa harvaa

Mistähän nyt tuulee? Jalkojani on vihlonut aamulla, ehkä yölläkin. En tiedä mihin se voisi liittyä.

Tänään on ollut vilkkaampaa kuin eilen. Fysioterapeutti kävi varmistamassa, että ymmärrän liikkumisen tarpeellisuuden. Hänelle tuntui riittävän se, kun kerroin kävelleeni toissapäivänä käytävässä pari kilometriä. Tämä fysioterapeutti on 7B- eli kantasiirto-osastolta. Hän saattaa olla toukokuussa pitämässä huolta liikkumisestani sellituomioni aikana, joskin voi olla siirtynyt jonnekin muuallekin. Siellä liikkuminen on kuntopyörän tai stepperin varassa. Ympyrää harva kuulemma viitsii kävellä.

Tämänpäiväinen hoitaja ei ole minua vielä hoitanut, vaikka on ollut täällä koko täällä oloni aikana. Työvuorot voivat mennä noinkin.

Nautin ylevästä kauneudesta, kun Risto Nordell oli valinnut niin sointuvaa vanhaa musiikkia päivän ohjelmaansa, joka kantaa nimeä Riston Valinta.

Olin miettinyt lähtisinkö tänään yöllä kotiin, kun olen saanut iltasytostaatit. Se olisi mahdollista. Olisin ehkä puolen yön jälkeen kotona. Toisaalta se olisi kivaa, mutta toisaalta on kovin myöhäistä. Meidän pappojen pitää varjella yöunia. Saisi aamulla kuitenkin herätä vaimon vieressä omassa sängyssä. Pienetkin päätökset voivat olla hankalia.

Juttelin pankkineuvojan kanssa. Sairauden rahoituskuvio etenee.

Neuropatia on ikävä oire

Huonovointisuuteni meni ohi, kun sain Primperan-pillerin. Olen kuitenkin ollut väsynyt ja nukahdellut pitkin päivää. Toivottavasti unta riittää yöksi. Päivä on tuntunut pitkältä.


Neuropatia on vaiva, joka voi liittyä sytostaattihoitoihin. Syitä voi olla muitakin kuten diabetes, maksan ja munuaisen vajaatoiminta sekä alkoholin liikakäyttö. Jos jokin solunsalpaaja aiheuttaa neuropatiaa, on sen käyttöä syytä vähentää tai lopettaa se kokonaan. Neuropatiaa aiheuttavat solunsalpaajaryhmät ovat vinka-alkaloidit, platinajohdokset, taksaanit ja bortetsomibi. Voisin selvittää myöhemmin, onko kantasolusiirtoni yhteydessä annettavassa sytostaatiblokissa näihin ryhmiin kuuluvia.

Neuropatiaoireet ovat yksilöllisiä, mutta sytostaattihoidon kestolla ja vahvuudella on merkitystä.

Neuropatia voi ilmetä siten, että tuntoaistimus ei vastaa sen aiheuttajaa. Pieni sipaisu voi tuntua kipuna. Oireet voivat olla esimerkiksi puutumista, kihelmöintiä, tunnottomuutta ja hermokipua. Oireet tuntuvat yleensä käsissä ja alaraajoissa.

Eräällä osastotuttavallani oli ollut neuropatiaoireita jaloissa siten, että hän oli kaatunut kolme kertaa. Onneksi ne olivat lieventyneet. Neuropatiaoireet voivat olla pysyviä tai ohimeneviä. Tasapaino-ongelmat voivat johtua vaurioista asentotuntoa välittävissä tai lihaksia hermottavissa hermosäikeissä.

Lähteet:
Neuropatia
Neuropatia - solunsalpaajahoitojen haitta

Jäin osastolle

Piti lähtemäni kotiin tänään, mutta eiliset sytostaatit aiheuttivat huonovointisuutta ja jäin osastolle. Eilen illalla eräs hoitaja kertoi, että sytostaatit eivät pitkään aiheuta oireita, mutta yhtäkkiä niitä tulee. Kuulostaa melkein ennustukselta, kun näin kävi. Olen saanut nauttia viimeisillä kierroksilla hyvästä olosta. Nytköhän se loppui.

Sosiaalineuvoja kävi kertomassa hyvän uutisen. Minä olin vuoden töissä sairauslomieni välissä. Siitä johtuen 300:n laskenta alkoi alusta marraskuussa ja voin saada sairauspäivärahaa vielä noin 170 päivää.

Eilisessä arvoituskuvassa oli istumavaaka.

Lämpimät onnittelut kaikille naisille!

Arvoitus

Kävelin tänään pari kilometria käytävässä. Huomasin tällaisen aparaatin. Arvatkaapa mikä se on. Vastaus huomisessa postauksessa.

Tänään on ollut aika hiljaisen tuntuista osastolla. Täällä on vain toistakymmentä potilasta, kun mahtuisi ehkä 24 tai jotain. Yksi hoitaja on sairausloman vuoksi pois eikä tuuraajaa ole otettu, kun on vähän potilaita. Tämä vapaa kapasiteetti johtuu hoitajan mukaan siitä, että potilaita pyritään pitämään mahdollisuuksien mukaan kotona.

Eräällä potilaalla oli kipuja, koska häneltä tullaan ottamaan omaa verta omaa kantasolusiirtoa varten. Hänelle oli annettu jotakin, joka ymmärtääkseni lisää solujen tuotantoa. Siitä kivut.

Maahanmuuttajat - uutta auringon alla?

Ylen Areenassa on katsottavissa kolmiosainen sarja Meren yli Amerikkaan, joka kertoo viime vuosisadan alun suuresta muutosta Euroopasta lätäkön toiselle puolelle. Katsoin ensimmäisen jakson nimeltään Lähtö.

Ihmiset muuttivat köyhyyden ja sorron vuoksi. Joukossa oli juutalaisia, joilla ei ollut Venäjällä samanlaisia oikeuksia kuin muilla. Oli jopa pogromeja. Länsi-Euroopassa monilla oli surkeat työolosuhteet tehtaissa eikä palkoissakaan ollut hurraamista. Perheen elättäminen oli vaikeaa.

Muuttaminen oli siinä joustavaa, että ei tarvittu viisumia eikä passia. Syntymätodistus taisi riittää.

Matkaan lähti tyypillisesti ensin perheen isä. Ajatuksena oli, että hän tienaa ja lähettää rahaa perheelleen matkakustannuksiin. Saattoi mennä vuosikausia ennen kuin perhe onnistui yhdistymään.

Rajanylitykset eivät aina menneet siten kuin oli säädetty. Kuljetuspalveluja, joista varmasti ainakin osa oli laittomia, oli tarjolla.

Kuulostaako tutulta? Minusta nykypoliitikkojen puheet perheiden yhdistämisen estämisestä kuulostavat kolkoilta.

Amerikassa oli tuohon aikaan ilmeisesti hyvin töitä tarjolla kielitaidottomillekin. Näin muuttajat pääsivat usein integroitumaan yhteiskuntaan. Tässä suhteessa tilanne lienee ollut parempi kuin Euroopassa nykyään.

Työkyvyttömyyseläkkeelle?

Lääkärikierroksella kävi ilmi, että mahdollisesti sittenkin tapaan urologin äskeisen virtsatietulehdukseni vuoksi.

Meillä on täällä sosiaalineuvojan palvelut tarjolla. Juttelin hänen kanssaan tänään. Hän ei osannut sanoa oikein juuta eikä jaata tilanteestani näin varhaisessa vaiheessa. Tuntui pitävän minua hyväkuntoisen oloisena.

Kävi ilmi, että Kela laskee sairauspäivät kahden vuoden ajalta. Päivärahoja maksetaan ilmeisesti enintään 300 päivältä. Minulla on tainnut tulla jo täyteen. Ilmanko viimeinen maksettu netto oli aiempaa pienempi. Luulin sen johtuvan veronpidätyksestä. Sosiaalineuvoja lupasi selvittää tilanteeni Kelasta.

Joku kommentoi, että Kelasta otetaan yhteyttä, kun sairauspäiväkatto on tulossa täyteen. Ei ole kuulunut.

Jatkovaihtoehto kuulosti olevan työkyvyttömyyseläke - ilmeisesti toistaiseksi. Kuinkahan nopeasti sellaisesta voi saada päätöksen. Jos se vastaa tavallista eläkettä, se olisi varmaan sairauspäivärahaa parempi.

Osastolle

Tervehdys täältä tutulta osastolta. Saavuin tänne aamulla tuhruisessa säässä. Onnistuin saamaan auton parkkiin Syöpiksen eteen. Siinä pysäköinti on edullista verrattuna maanalaisiin parkkihalleihin. Aamulla ennen kahdeksaa pitää muistaa soittaa Easy Parkista lisäaikaa.

Olen taas sonnustautunut potilaan kostyymiin ja rooliin. Vihreä asu, yhden koon sukat, vaalea aamutakki ja marttakengiltä näyttävät tossut. Tämä vihreä asu on minusta siedettävän näköinen. Suurempi versio on ruskea ja näyttää aika rumalta.

Olen punninnut painoni ja mitannut lämmön.

Olin täällä jo kahdeksan jälkeen. Systeemi käynnityy aika verkkaisesti. En ole saanut vielä aamusytostaatteja tippumaan. Kello on nyt noin 9.20. Olisin ehkä voinut nukkua kotona pidempään. Täytyypä varmistaa, moneltako viimeistään keskiviikkoaamuna pitäisi olla paikalla.

Olen saamassa vieraan tänään. Hän jatkaa täältä vaimoani tapaamaan Hertsikaan. Kiva kun saan seuraa. Viereisessä punkassa ei ole ketään. Jos pääset moikkaamaan keskiviikkona tai perjantaina, olet tervetullut.

Kerroin hoitajalle suru-uutisen. Sattui olemaan sama, joka hoisi minua ja edesmennyttä, kun tapasimme tämän kanssa täällä. Uutinen kosketti selvästi hoitajaakin.

Nyt saapui aamuannos sytarabiinia. Verenpaine mitattiin. Eikun se olikin vasta huuhteluvettä.

Vaimollani on hyvä suunnitelma

Huomenna on varhainen herätys. Menen kahdeksaksi osastolle. Saan aamulla ensimmäisen sytostaattiannoksen. Toinen annetaan illalla siten, että tiputus päättyy puolilta öin. Niin myöhään ei kannata tulla yöksi kotiin. Tulen sitten aamulla. Keskiviikkona menen taas varhain sairaalaan.

Saan sytarabiinia, joka ehkäisee solujen lisääntymistä.

Katetrin letkun juuri punottaa yhä. Se näytti välillä rauhallisemmalta. Nyt alue tuntuu laattamaiselta ja pinta on karhea. Muistuttaa psoriasista.

Vaimoni on viisas. Hän lähtee ystävän kanssa Wieniin pääsiäisen tienoissa. Antaa varmasti voimia, kun on matka, jota odottaa. Paikan päällä voi sitten rentoutua. Sitten hän jaksaa taas paremmin matkaa rinnallani kohti kantasolusiirtoa.

Silvennoisella kaikki jaetaan tasan (novelli)

Silvennoisen Pirkko ja Pekka ovat mainio pariskunta, sillä he tietävät miten elämä eletään. He soveltavat kaikessa perusoppia: kaikki jaetaan tasan. 

Pirkko ja Pekka tuunaavat muidenkin parisuhteita uuteen uskoon. Yhdessäkin istunnossa he kysyivat Matilta ja Maijalta, kuinka paljon nämä rakastavat toisiaan. Kun nämä ähkivät vastaustensa kanssa, Pirkko ja Pekka kehoittivat heitä ilmaisemaan asian oikein kouriintuntuvasti. Matti punnersi sitten vastaukseksi kolme kiloa. Maija pisti paremmaksi ja sanoi viisi kiloa.

Pirkko ja Pekka totesivat heille, että parisuhde toimii parhaiten, jos kaikki jaetaan tasan. Teidän tehtävänne seuraavaksi kerraksi on tasata nuo rakkauden määrät. Matti kehittää sitä kaksi kiloa lisää tai Maija antaa kilon Matille.

Pirkko ja Pekka elävät kuten opettavat. Jos satut poikkeamaan Silvennoisella, saatat nähdä Pirkon juuri kiipeävän ylös saostuskaivosta. Hän sanoi putsanneensa puolet kaivon pohjasta, kehoittaa sinua peremmälle odottamaan ja sanoo menevänsä pesemään vielä oman puoliskonsa autosta. Pekka tulee siivoamaan kaivon loppuun. 

Pirkko ja Pekka ovat keksineet mainion idean, miten pyykkäys jaetaan tasan. Heidän taloutensa kaikissa housuissa vetoketjut jatkuvat takapuolen kautta vyötäröön saakka ja paidoissa on napit selkäpuolellakin. Vaatteet puolitetaan ja jaetaan kylppärissä kahteen pyykkikoriin. Näin Pirkko ja Pekka jakavat pyykkäämisen tasan.

Imurointiin on löytynyt elegantti ratkaisu. Heille on hankittu imuri joka vaeltelee itsekseen huushollissa ja ahmii kitaansa kaiken lattioilta löytyvän. 

Kun Pirkko ja Pekka lähtevät kauppaan, mennessä toinen ajaa ratin takana ja toinen ajaa vänkärin paikalta. Tullessa vaihdetaan paikkoja. Kaupassa on kummallakin omat kärryt ja sama lista. Kaikkea ostetaan kaksi, neljä, kuusi tai niin edespäin. Näin kaikkea saadaan kummankin kärryyn yhtä paljon. Joskus asiakaspalvelijoita kummastuttaa, kun toinen kysyy jotakin, saa vastauksen ja toinen kysyy sitten saman kysymyksen uudestaan. Jakamisessa on kuitenkin se mukava puoli, että jäätelöäkin ostetaan aina vähintään kaksi pakettia. 

Silvennoisella on kotona tietenkin kaksi suurta jääkaappia, joiden sisällöt ovat identtiset. Ruokaa Pirkko ja Pekka tekevät aina kumpikin yhtä paljon samalle aterialle.

Kun Silvennoiset tapasivat Matin ja Maijan uudestaan, nämä kertoivat riemastuneena laittaneensa kaikki rakkaudet samaan kasaan, joka oli alkanut siitä itsekseen kasvaa. Nyt heillä oli kymmenen kiloa yhteistä rakkautta.

Kun ilta koittaa Pirkko ja Pekka pääsevät mielipuuhiinsa. He halaavat ja suutelevat pitkään. Näissä hommissa kumpikin tekee yhtä paljon eikä kummankaan tarvitse odottaa vuoroaan. 

Syöpä ja siunattu some

Uskon, että meidän syöpäläisten elämä on helpompaa kuin ennen vanhaan, koska meillä on some. Jos mennään 60-luvulle, jolloin mummoni sairasti syöpää, potilaat tapasivat sukulaisiaan ja ystäviään, kun nämä tulivat käymään sairaalassa. Arvelen, että mummollani ei juuri kotilomia ollut eikä kotisairaanhoidosta ollut puhettakaan. Kännyköitä ei ollut. En osaa sanoa, oliko potilailla lankapuhelinta huoneissaan. Luultavasti ei.

Nyt kun kännykät, tietokoneet ja nettiyhteydet ovat arkipäivää, tilanne on aivan toinen. Yhteyksiä voidaan pitää läheisten, ystävien, tuttavien ja tuntemattomienkin kanssa jatkuvasti. Minä olen saanut valvavasti kannustusta ja myötäelämistä tämän blogin kommenttien ja Facebookin kautta. Sähköpostiakin olen saanut. Lämpimät kiitokset teille kaikille.

Facebookin ansiosta yhteydet sellaisiin ystäviin ja tuttaviin, joita tapaa harvoin, esimerkiksi pitkien etäisyyksien vuoksi, voivat olla tiiviitä. Näin myös me syöpäläiset saamme nauttia aktiivisista suhteista.

Olen saanut myös ystäviä, joita en ole tavannut koskaan. Jotkut blogini lukijat pitävät useasti yhteyttä ja heihin muodostuu syvempi suhde kuin kertakommentoijiin. Yksittäisiäkin kommentteja on mukava saada. Kun somessa ollaan, voi olla, että ystävästään ei tiedä kuin nimimerkin. Kun tällaisia suhteita on, joku voi saada tukea ahdistukseensa jopa yöllä.

Oma lukunsa ovat syntyneet suhteet muihin syöpäläisiin. Niitä on syntynyt mainittujen yhteyksien kautta. Olen mukana suljetuissa Fb-ryhmissä Allogeeninen kantasolujensiirto -verkosto, Lymfooma-verkosto ja Lymfooma ja leukemia Suomi. Nämä ovat todellisia vertaistukiryhmiä. Niiden kautta saa paljon kokemusperäistä tietoa, kun syöpäpotilaat kertovat tautinsa ja hoitojensa historiasta. Niissä voi myös kuvata omaa tilannettaan ja pyytää muiden kommentteja. Ryhmissä iloitaan yhdessä, kun jollakin on hyviä hoitotuloksia, ja tuetaan, kun on murheita.

Syövän sairastaminen voi olla hyvin yhteisöllistä nykyään, jos niin haluaa. Pakko sen ei sellaista ole olla. Jotkut sairastavat mieluummin yksikseen tai pienen piirin tukemana. Kukin potee tavallaan, mutta vaihtoehtoja on useita.  


Eilen tuli blogini tähän asti korkein päivän sivunlatauslukema 2.576.

Kuin aseveli

Olen ollut jotenkin saamaton tänään. Ehkä toisen syöpään sairastuneen kuolema vaikuttaa samantapaisesti aseveljen poismeno. Olemme heimolaisia. Kukin taistelee mystistä vihollista vastaan. Sairaus ottaa yhden, jättää toisen ja tekee kolmannesta haperon.

Tapahtunut tulee myös itseä lähelle. Tuo voi olla minunkin kohtaloni. Tämä totuus ei ole jatkuvasti mielessäni, mutta nyt se on.

Kuuntelin Tsaikovskin kuudennen sinfonian, jota pateettiseksi kutsutaan. Ehkä sopi päivän tunnelmaan. Kyseinen teos on säveltäjän viimeinen. Hän kuoli aika pian sen säveltämisen jälkeen. Siinä voi Volkovin (Pietari Eurooppalainen kulttuurikaupunki) mukaan kuulla jonkinlaista luovuttamisen tunnelmaa, mikäli oikein muistan.

Tsaikovski vaikutti Pietarissa. Hän luki ensin lakia ja toimi virkamiehenä. Sitten hän alkoi opiskella musiikkia ja loppu on historiaa.

Kuuntelemani tulkinnan esitti sopivasti pietarilaisen Mariinski-teatterin orkesteri, joka on perustettu jo Katariina Suuren aikana. Kommunistivallan aikaan se nimettiin uudestaan Leningradin ja Luoteis-Venäjän puoluejohtaja Kirovin mukaan.Puoluejohtajilla oli tapana ottaa itselleen uusi kommunistinimi (Lenin, Stalin, Molotov) ja niin teki Kirovkin. Alkuperäinen nimi oli Kostrikov. Kirov murhattiin ja Stalinilla saattoi olla sormensa pelissä. Kirovista oli tullut liian suosittu. Tätä kaunisteltiin siten, että orkesterikin sai uuden nimen. Alkuperäinen palautettiin, kun Neuvostoliitto hajosi. Muistaakseni jokin sotalaivakin nimettiin Kirovin mukaan.

Esityksen johtaa Valeri Gergiev. Hän ei käytä tahtipuikkoa eikä tarvitse partituuria. Hän johtaa shamaanimaisesti kuin soittaen isoa instrumenttia käsillään ja sormillaan.

Hän on poissa

Kohtalotoverini nukkui pois viime yönä.

Tutustuin häneen, kun hän saapui viereiselle pedille sairaalassa ja minä olin lähdössä. Ehdimme kuitenkin jutella. Pidin hänestä heti. Hän näytti hyvinvoivalta, mutta totuus oli toinen. Hän kertoi avoimesti tilanteestaan.

Hän kutsui minut sitten Fb-kaverikseen ja olen voinut seurata tilanteen kehittymistä somen kautta, laittaa viestin joskus. Hänellä laaja ystäväpiirinsä on kannustanut häntä matkalla. Oli koskettavaa nähdä, kuinka ystävät hyvästelivät häntä Facebookissa.

Mieli on surullinen. Tämä oli Luojan tahto. Siihen meidän on tyytyminen.

Eräs matka on päättymässä

Erään kohtalotoverini matka on päättymässä. Hän on nähnyt lapsiaan äskettäin ja eilen hänet aiottiin saattaa lääketieteelliseen uneen.

Hänellä on sama leukemia kuin minulle, mutta hoidot eivät tehonneet. Lääkärit joutuivat nostamaan kädet pystyyn. Hän on nyt saattohoidossa.

Hänen elämänsä päättyy kovin varhain. Ihmeitä ei voi enää odottaa.

Haluan olla ajatuksissani hänen luonaan. Toivon voimia hänen perheelleen.

Maanantaina sytarabiinia

Osastolta soitettiin. Unohdin eilen kysyä lääkäriltä, jatkanko vielä antibioottikuuria, vaikka katetriputken juuressa ei ole ongelmia. Nyt kerrottiin, että se lopetetaan tänään. Otan illalla vielä yhden tabletin ja sitten se on siinä.

Sain eiliset veriarvot, jotka ovat aika hyvät. Ilahduttavaa on, että hemoglobiini on noussut 113:en. Leukosyytit ovat pudonneet viitearvon alapuolelle, mikä johtunee siitä, että neutrofiilit ovat laskeneet 0.98:an. Kaipa tuolla arvolla uskaltaa lähteä 50-vuotisjuhliin tänä iltana. Trombosyytit ovat jopa nousseet ja ovat komeasti viitealueella. Pitäisi veren hyytyä, jos haavoja tulee. Tulehdusarvo on siellä missä pitääkin eli katetrin juuressa ei ole mitään huolestuttavaa.

Sain tällä kertaa myös maksa-arvoja. ALAT on 56 (viitealue <50) ja AFOS 111 (viitealue 35-105). Kohonnut ALAT voi viitata maksatulehdukseen ja AFOS joko sappitauteihin tai maksan kasvaimiin. Omat arvoni ovat koholla, mutta niin vähän ettei ole syytä huoleen.

Tilanne on riittävän hyvä, jotta voin alkaa saada sytarabiinia maanantaiaamuna. Tämä sytostaatti estää solujen aineenvaihduntaa. Sillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, mutta onneksi en ole niitä toistaiseksi saanut. Seuraava vaihe onkin kantasolusiirto. Tämän sytarabiinihoidon toivotaan estävän virheellisten solujen villiintymisen odotusaikana.

Saan toisen annoksen myöhään maanantai-iltana joten jään yöksi sairaalaan. Palaan kotiin tiistaiaamuna ja keskiviikkoaamuna alkaa osastolla sama uudelleen.

Veriarvot eilen:

Hb 113 (102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 2.4 (4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. 0.98 (1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 313 (280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP 5 (7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Vähän kuin eläkkeellä

Tämä sairauslomalla oleminen on kuin olisi eläkkeellä. Aika lupsakkaa olemista. Saan nyt nauttia tästä, kun en tiedä, elänkö eläkkeelle saakka. Jos nyt maksan yhteiskunnalle, en maksa silloin, jos minua ei enää ole.

Siinä tämä oleminen eroaa eläkeläisen päivistä, että on vaikea suunnitella mitään. Ei voi tehdä sitovia aikataulukiinnityksiä, koska hoitoihin mennään silloin kun käsketään. Myös kulkeminen on rajattua. Ulkomaille en pääse pitkään aikaan. Matalasoluvaiheessa on pysyteltävä tunnin matkan päässä Meikun Hematologian osastosta.

Hyvin tuo aika tuntuu kuluvan, paitsi välillä sairaalassa. Jos vielä hemoglobiiniarvoa saisi hinatuksi ylöspäin, olisin ehkä energisempi.

Sairastaminen maksaa

Karvattomuusilmiö oli erilainen lymfoomaa potiessani kuin nyt. Edellisellä kierroksella katosivat suunnilleen kaikki karvat paitsi ehkä osa kulmakarvoista. Nyt tukka ei ensin kasvanut sen jälkeen kun  hoitajat olivat sen leikanneet. Nyt on päähän ilmaantunut vauvanukkaa. Partani katosi, mutta myöhemmin tilalle kasvoi ohuempi ja vaaleampi. En tiedä ennustaako se jotakin tulevasta tukan kasvusta. Säärissäni ja käsivarsissani on myös hentoista kasvua. Vahvaa se ei ole ollut ennenkään.


Pitkään sairastaminen on paitsi terveydellinen myös taloudellinen haaste. Sairauspäiväraha on huomattavasti vähemmän kuin nettopalkka. Lisäksi on maksettava sairaalamaksut. Niissä omavastuuosuus on 691 euroa. Kun veriarvot ovat huonot, on syytä käyttää taksia. Kela-taksin oma vastuu on 300 euroa. Kun tuo summa tulee täyteen, saa kortin, jota voi käyttää maksuihin. Myös lääkkeisiin menee jonkin verran rahaa.

Normaalielämän menoilla on taipumus asettua tulojen tasolle. Sairastumistapauksessa ei useimpia menoja voi noin vain poistaa tai vähentää. Jos taloudellinen asema on heikko, voi potilas joutua myymään asuntonsa. Onneksi meillä ei ole tilanne niin huono. Järjestelyjä joudumme kuitenkin tekemään sairastelun rahoittamiseksi.

Yhä erittyy

Kävin osastolla ja katetrin Lumen-päädyt huuhdeltiin. Toimenpide tapahtuu siten, että punainen ja keltainen Lumen poistetaan vuorotellen ja uudet pannaan tilalle. Niissä olevista rei'istä ruiskutetaan huuhtelunestettä isoilta rokotuspiikeiltä näyttävillä instrumenteilla.

Lapun läpi näkyi ruskeata eritettä. Hoitaja halusi pyytää lääkärin katsomaan ja hän tulikin. Hänestä punotus näytti nyt rauhallisemmalta. Reaktio johtuu ilmeisesti aiemmasta lapusta, jossa oli letkun sisäänmenon päällä geelityyny. Sen pitäisi ehkäistä tulehdusta. Ilmeisesti olen allerginen kyseiselle geelille.

Katetrin juuresta otettiin taas näyte. Sain pari geelitöntä lappua mukaani. Minulla oli ennestään yksi kotona. Nyt voin käydä suihkussa huomisesta sunnuntaihin, ruiskutella letkun sisäänmenon ympäristön ja tuulettaa sen myös.

Lääkäri kävi tutkimassa kantasolunäytteen tulokset. Minulla aiemmin todetusta kromosomi yhdestätoista johtuen minulla olisi voinut näkyä MLL-geeni, joka olisi edellyttänyt vahvempia sytostaatteja ensi maanantaina alkavalle kierrokselle. Sellaista ei ollut joten kierros on samanlainen kuin viimeksi. Saan sytostaatteja maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Välipäivät voin olla kotona.


Nyt pitää muistaa erästä kohtalotoveria, joka kai sairastaa samaan tautia kanssani. Hän on saanut kaksi kantasolusiirtoa, mutta kumpikaan ei auttanut. Toivottavasti löytyy jotakin toimivaa ettei joudu ennen pitkää saattohoitoon.

Pappojen hommia

Hessupappa on saanut tehdä pappojen hommia tänään. Pappa sai leikkiä tähtisilmän kanssa nukkekodin tavaroilla. Kun pappa aikoi päiväunille, tähtisilmä kysyi, miksi sinä olet noin. Papalla makasi kyljellään yösnorkkeli naamallaan ja toinen tyyny ääniesteenä ylemmän korvan päällä.

Tähtisilmä (vajaa 3-vuotias tyttönen) oli tervehtinyt paiväkotikaveriaan näin: "Terve Onni, mitä mies?"

Illalla käytiin onnittelemassa jälkikäteen kolme vuotta täyttänyttä pikkuherraa. Sisaruksilla oli vauhti päällä. Pappa sai hurjaa miekkailuvideota.