Olen organismi, joka makaan tässä sängyssä. Input - reaktiot - output.
Olen jo tutkimusprojektin mukaisesti saanut metotreksaattia, jonka tarkoituksena on suojata hermostoani syövältä. Eilen minulta otettiin verikokeet ja tulokset saatiin pikana. Luulin, että sillä mitataan jo aineen tehoamista. Mittauksen tarkoitetuksena oli kuitenkin varmistaa, että kyseinen aine oli täysin poistunut fysiikastani ja niin oli käynyt. Tällä varmistettiin, että mahdolliset jäämät eivät aiheuta minulle pahoinvointia yms. ikävää. Olen kiitollinen tästäkin hoivasta.
Vatsani oli eilen kuin Impivaara. Osaan verrata, koska entisenä nurmijärveläisenä olen käynyt paikalla. Paraatikallioksi nykyään kutsutaan tuota pontevan korkeaa pyöreäselkäistä kalliota. Poikasena olen käynyt. Joku sanoi Impivaaran esikuvaksi. Mene tiedä.
Painoni sinnitteli yli sadassa ja olo oli pöhöttynyt. Munuaiseni ei tainnut pysyä tässä leikissä mukana. Ruoka ei maistunut. Lounasta jäi syömättä. Ajattelin, että näinkö laihtuminenkin alkoi. Illalla ruokahalu alkoi palautua
Verikokeilla oli seurattu kai ph-arvoni kehitystäkin.
Prosessin yksi perusjuonne tuntuu olevan, että minulle annetaan sairauttani hoitavia aineita ja samalla fysiikkani reaktioita seurataan tiiviisti ja saan jatkuvasti myös erilaisia varsinaisten hoitojen tuomia haittoja lievittäviä ja poistavia aineita.
Sain juuri pillerin, joka suojaa suuni limakalvoja metotreksaatilta. Limakalvot voivat mennä niin huonoon kuntoon, että syöminen vaikeutuu.
Sain myös annoksen, joka edistää ruuansulatusta.
Yksi hoitaja oli eilen pahoillaan, kun oli unohtanut tuoda ajoissa minulle kortisoniannokseni, koska sehän oli jo kerran haitannut yöuniani. Lohduttelin, että pyhä on tulossa ja minulla on aikaa lepäillä. Huono yö tuli, mutta menihän se siinä. Ehkä sen seurauksena tyhjensin rakkoni useammin ja aamulla paino oli alle sadan ja turvotus laskenut. Olo oli hyvä sen puoleen.
Yöheräyksiin liittyy jännä mielleyhtymä. Koen sänkyni olevan pitkä ja lasinen. Nukkuessani etenen sillä. Herätessäni katson huoneen seinäkelloa sillaltani ja jatkan unta.
Labran verikokeenottaja ilmestyi äsken pikakutsuttuna ottamaan verta. Sama, joka valitteli tutkimuksen tuomia hankaluuksia tiistaina. Oli hyvällä tuulella ja ystävällinen. Parempi päivä tänään.
Kanyylini on alkanut vuotaa. Hoitaja alkoi vaihtaa sitä. Huomasi sitten, että voisinkin käydä suihkussa tässä välissä ennen ruokailua. Hän kiepaisi sidoksen käteeni ja päästi minut suihkuun. Sidoksen saisin heittää sitten pois. Päätin harjoitella sidoksen suojaamista muovihansikkaalla. Hoitajien laittamat ovat toimineet, omani eivät. En onnistunut nytkään. Vesi lillui muovihanskan sormissa.
Kanyylille etsittiin uusi paikka. Hakusissa oli mutta onnistui. Kuulin, että kreatiniinitasoni on liian korkea eli 113. Johtuu metotreksaatista. Sana ei viittaa luovuuteen vaan munuaisen toimintaan. Minulle on lupailtu, että pääsisin morsiaimestani tilapäisesti irti tänä iltana, jos kaikki menee hyvin. Nyt ei mene. Saan nesteytystä illalla, yöllä ja kai huomennakin. Tason pitäisi laskea 90:en, jotta minulle voidaan antaa maanantaiksi suunnitellut kolme erilaista sytostaattiannosta. Lähtötasoni on kuulemma kuitenkin ollut hyvä eli 70. Kotiutumista on suunniteltu maanantaiksi tai tiistaiksi. Jää nähtäväksi.
Osaston lauantai oli hiljaiseloa, kun suuri osa potilaista oli kotiutettu ja henkilökuntaakin on vähemmän. Vanhin poikani vieraili kahden lapsen kanssa. Sattui kahvitunti ja oli kivaa, kun vieraillenikin tarjoiltiin. Kuusivuotias pojannassikka hymyili mukavasti, kun kuuli, että pääsisi yöksi isän ja kavereiden kanssa Nuuksioon telttaretkelle. Pikkuneiti on siinä iässä, että on sosiaalinen vain tahtoessaan.
.
Maalailin. Otin kännykkäkameraan kuvia töistäni, mutta jostakin syystä en onnistunut enää kierrättämään niitä Outlookin kautta koneelleni ja siitä blogini somisteeksi. Koneeni on koululta lainassa eikä minulla ole siihen hallinnointioikeuksia.
Eiliset neitokaiset ovat Hertsikassa äitinsä ja vaimoni kanssa. Nuorempi soitti ja kyseli kynänterottimen perään. Myöhemmin soitti ja kertoi tyytyväisenä pupukirjasta, jonka isosisko oli löytänyt hänelle kirjastosta. Isosiskokin soitti. Juttelimme hänen lainaamastaan lohikäärmekirjasta ja mietimme miten lohikäärme pesee hampaat, kun on niitä lieskoja. Ehkä sen ei tarvitse. Mietimme myös, mistä järvet saavat vetensä.
Illalla tein luonnoksen minulle hyvin synkästä aiheesta, joka ei liity sairauteeni. Vähän pelotti, mutta onneksi sain alulle. Minun on tärkeää työstää sitäkin teemaa oman itseni vuoksi, mutta se edetköön verhojen takana.
Illalla katselin Areenasta yhden syöpäaiheisen Inhimillisen tekijän ja lähetin toimittajille palauteviestin kiitokseksi siitä sekä parista muustakin. Anne Flinkkilä vastasikin jo illalla.
Luin jokin aika sitten sen "Mistään kotosin". Oli se ihan hyvä. Kävin myös katsomassa Mustalais-näyttelyn. En tiennyt että semmoinen kirjakin on. Näyttely oli tosi hieno. Siellä oli jopa jukeboxi josta sai ilmaiseksi valita mustalaismusiikkia! =)
VastaaKiitos, että pätkä proosarunoani on löytänyt tiensä päivän lainaukseesi :). Alitajunnassa minulla on epäilys siitä, että en ole sitä itse ehkä keksinyt, mutta en tiedä, onko siinä mitään perää. Jostain olen saattanut saada siihen ainakin jonkin ideanpoikasen.
VastaaSattuneesta syystä (kun jostain innostun, innostun täysiä...) yöpöydälläni makaa neljä kirjaa juoksemisesta:
* Chi Running - A Revolutionary Approach To Effortless, Injury-Free running
* Juoksemisen filosofia, Tapio Koski
* Born to Run - A Hidden Tribe, Superathletes, and the Greates Race the World Has Never Seen, Christopher McDougall
* Maratonkirja
Yksi suunnistuskirja ja kirja Onnen taidot (Elämä pelissä -ohjelman kirja). Kirjaston poistomyynnistä nappasin 0,20€/kpl kirjat "Mietiskellen mielenrauhaan" ja "Ihmeiden aikaan. Oivallus- ja opaskirja onneen".
Romanikulttuuri minua on kiinnostanut aina, kuten muutkin alkuperäiskulttuurit ja -kansat.
Hei Ofelia ja Pellonpiennar. Minäkin kävin siellä Hakasalon huvilan näyttelyssä. Olen niin paljon ennakkoluulojeni varassa tässä asiassa, että on varmasti hyvä tietää enemmän.
VastaaProosarunolainaus toi mieleeni, kun olimme muutamia vuosia sitten isäni isoisän haudalla, jolla en ollut aikaisemmin käynyt. Varmaan siinä aika hymyssä suin keskustelimme ja sitten jotenkin tuntui, että pitäisi olla hissuksiin. Rauhallista hautausmaalla varmaan on syytäkin olla, mutta tulin sanoneeksi, että minun haudallani sitten saa nauraa. Varmaan pitäisi täsmentää, että noin kyllä, mutta muita ei saa häiritä.
Oi, kuulostaa paljolta! Saan kohta luetuksi "Maailmanloppu on peruttu" -kirjan. Ehkä Ilmastonmuutos sen jälkeen... voisi tehdä vertailua.
VastaaHollannissa on paljon sähköpyöriä ja ne tuntuvat tavattoman käteviltä. Ostaisin itselleni heti, jos olisi halvempi!