Uusintajulkaisu päivältä 24.3.2014
 |
| 25.8.2012 |
Nyt olen ollut kunnon potilas. Olen odotellut toimenpiteitä ja nukahdellut. Mahtaakohan unta riittää yöksi asti.
Lääkärit olivat kierroksellaan, mutta eivät tulleet minua katsomaan. Sen tiedon sain, että annokseni tulen tänään saamaan ja huomenna kotiin.
Minulle oli kerrottu, että lääkärit tulevat antamaan minulle yhdeltä yhden sytostaatin piikillä suoraan selkäytimeen. Eivät tulleet. Bongasin heistä toisen käytävästä ja kuulin, mistä kiikastaa. Kyseista sytostaattia tehdään täällä jossakin olevassa apteekissa ja se on myöhässä.
Lääkärit tulivat kolmen paikkeilla lääke mukanaan. Kysyin samalla lähteekö vatsaonteloni takana oleva pesäke myös näillä hoidoilla. Ei leikata, näillä lähtee.
Minulle piikitettiin selän kautta liposomaalista sytarabiinia selkäytimeen. Tämä on metotreksaatin ohella hoidon tutkimusosuutta. Tätä ainetta käytetään aivokalvolle levinneen lymfooman hoitoon, mutta ei ole tietoa, toimiiko se ennaltaehkäisevästi keskushermostolle puhkeamista vastaan. Sitä nyt tutkitaan.
Operaatio tehtiin hitaasti ja varoen. Aikaa meni, mutta onnistui. Sikiöasennossa kyljellään. Oikea paikka löytyi. Sytabariini voitaisiin antaa toisinkin, mutta näin se saadaan nopeasti ja kuulemma pysyykin hyvin.
Aamulla sain rituksimabia, jota olen aikaisemminkin saanut. Se kannustaa omia terveitä solujani taistoon vinksahtaneita vihollisia vastaan.
Muut sytostaatit tulivat tipan kautta. Yksi oli punaista ja sellaiseksi värjäsi virtsankin.
Muutakin väriskaalamuutosta on saatu aikaan, kun ruskeat yöpuserot olivat loppuneet suihkuhuoneen kaapista. Valitsin sinisävyisen ruskeiden housujeni kumppaniksi. Tuntuu kokokin sopivan. Vaihtelu virkistää - yhdistelmäasu.
Yksi hoitajista on tuntunut kasvoista tutulta. Otin asian puheeksi. Uskokaa tai älkää, mutta kohta kuljimme yhdessä Karjalan Kannaksella. Hänen isänsä on isovanhempieni hyvin läheisen ystäväperheen poika Räisälästä Kannakselta. Isäni ja isovanhempieni koti oli naapuripitäjässä Vpl. Pyhäjärvellä. Joku hänen sedistään lienee isovanhempieni kummipoika. Yksi sedistä opiskeli isäni kanssa Lahdessa 50-luvun alussa. Nimi oli Reino ja sen vuoksi isäni olisi halunnut minustakin Reinon, mutta äitini nimiehdotus voitti.
Lääkärit olivat kierroksellaan, mutta eivät tulleet minua katsomaan. Sen tiedon sain, että annokseni tulen tänään saamaan ja huomenna kotiin.
Minulle oli kerrottu, että lääkärit tulevat antamaan minulle yhdeltä yhden sytostaatin piikillä suoraan selkäytimeen. Eivät tulleet. Bongasin heistä toisen käytävästä ja kuulin, mistä kiikastaa. Kyseista sytostaattia tehdään täällä jossakin olevassa apteekissa ja se on myöhässä.
Lääkärit tulivat kolmen paikkeilla lääke mukanaan. Kysyin samalla lähteekö vatsaonteloni takana oleva pesäke myös näillä hoidoilla. Ei leikata, näillä lähtee.
Minulle piikitettiin selän kautta liposomaalista sytarabiinia selkäytimeen. Tämä on metotreksaatin ohella hoidon tutkimusosuutta. Tätä ainetta käytetään aivokalvolle levinneen lymfooman hoitoon, mutta ei ole tietoa, toimiiko se ennaltaehkäisevästi keskushermostolle puhkeamista vastaan. Sitä nyt tutkitaan.
Operaatio tehtiin hitaasti ja varoen. Aikaa meni, mutta onnistui. Sikiöasennossa kyljellään. Oikea paikka löytyi. Sytabariini voitaisiin antaa toisinkin, mutta näin se saadaan nopeasti ja kuulemma pysyykin hyvin.
Aamulla sain rituksimabia, jota olen aikaisemminkin saanut. Se kannustaa omia terveitä solujani taistoon vinksahtaneita vihollisia vastaan.
Muut sytostaatit tulivat tipan kautta. Yksi oli punaista ja sellaiseksi värjäsi virtsankin.
Muutakin väriskaalamuutosta on saatu aikaan, kun ruskeat yöpuserot olivat loppuneet suihkuhuoneen kaapista. Valitsin sinisävyisen ruskeiden housujeni kumppaniksi. Tuntuu kokokin sopivan. Vaihtelu virkistää - yhdistelmäasu.
Yksi hoitajista on tuntunut kasvoista tutulta. Otin asian puheeksi. Uskokaa tai älkää, mutta kohta kuljimme yhdessä Karjalan Kannaksella. Hänen isänsä on isovanhempieni hyvin läheisen ystäväperheen poika Räisälästä Kannakselta. Isäni ja isovanhempieni koti oli naapuripitäjässä Vpl. Pyhäjärvellä. Joku hänen sedistään lienee isovanhempieni kummipoika. Yksi sedistä opiskeli isäni kanssa Lahdessa 50-luvun alussa. Nimi oli Reino ja sen vuoksi isäni olisi halunnut minustakin Reinon, mutta äitini nimiehdotus voitti.
1 – 2 / 2
Anonyymi sanoi...Toivottavasti hoidot ovat onnistuneet ja pääset kotiin. Blogiasi on mukava lukea ja se tuo niin mieleeni omat oleskeluni osastolla. Olin itse Hyksissä perjantaina lääkärissä ja tiputuksessa päiväsairaalassa ja kävit mielessäni. Iltapäivällä sairaala hiljeni ja mietin kuinka kurjaa siellä olisi viettää viikonloppu.
Heikki Honkala sanoi...Kiitos viestistäsi! Eivätköhän nuo tänään onnistuneet. Ainakin nyt väsyttää kovasti. Olit varmaan tuossa kerrosta alempana perjantaina tiputuksessa. Sairaala on todella hiljainen viikonloppuna. Onneksi läheiset ovat käyneet katsomassa. Kiva kun tykkäät lukea blogiani. Katsotaanpa miten jatko sujuu, jos väsymys käy suureksi. Mukavaa kevättä sinulle!
2 kommenttia
Sulje ikkunaSiirry kommenttilomakkeeseen