Uusintajulkaisu päivältä 22.3.2014
Nestettä tuppaa - jatkuvalla syötöllä - suoraan suoneen. Keittiösuolavettä koko yön. Sen on päästävä ulos ja hikoilemalla se ei täällä tapahdu.
Olin jättänyt laiskuuttani sälekaihtimet auki ja niinpä aamuaurinko virtsaamistarpeen kera nosti minut sängystä viiden tienoissa. Olisi niin mukava herätä vasta siihen, kun aamulääkkeet jaetaan ja sitten aamiainen. Ihmisääniin siis.
Onneksi uni palasi ja sain herätä kuten toivoin.
Aamupunnitus osoitti painoni asettuneen mirrimieslukemissa eli yli sataan kiloon. Joskus entisessä elämässäni olen tuumaillut rankaisevani itseäni rusetin pidolla kunnes paino putoaa taas kaksinumeroiseksi. Onneksi sairaalassa ei pidetä kauluspaitaa.
Virtsaaminen on pieni projekti täällä. Olen verisuoniyhteydessä uuteen kumppaniini tippatorniin, joka elää sähköllä. Vessaan mennäkseni minun on irroitettava sähköjohto ja hänen elämänsä jatkuu akun varassa. Kumppanillanillani on viisi pyörätassua, jotka saattavat olla hieman öljyä vailla. Niinpä hän kompastelee helposti varsinkin näin tottumattoman kavaljeerin seurassa. Herkkä on tyttöni. Herne menee nenään heti. Hän alkaa piipittää ja lopettaa pumppauksen, kun kompastuu pienessäkin kynnyksessä.
Sairaalamorsiaimeni lohduttuu onneksi helposti. Start -näppäimen painaminen yleensä riittää ja elämä jatkuu. Herne voi tosin löytää sieraimeen aika tiheään.
Olemme morsiaimeni kanssa niin sympioottisessa vaiheessa, että hän tulee mukaani vessaankin. Hieman ahdasta siellä on, mutta pärjäämme. Minun mittausastiani odottaa pytyn kannella, jotta muistan mitata. Lorotukseni jälkeen siirryn astioineni ja morsiaimenineni huoneeseen mitatakseni lukeman tasaisella pinnalla. Merkitsen luvun listaan.
Sitten morsiaimen kanssa takaisin eriöön tyhjentämään ja huuhtelemaan potta. Olen yrittänyt pestä käsiäni uskollisesti ja täydentää operaatiota käsidesillä. Siitä päästä on alkanut ote lipsua, kun näitä vessavierailuja riittää.
Olen saanut uudenkin luottotehtävän. Mittaan virtsani ph-arvon neljästi päivässä tikulla, jonka väreihin virtsa vaikuttaa ja joita verrataan purkin kyljen väreihin oikean lukeman määrittämiseksi. Hoitoja varten ph-arvon pitäisi nousta ja on hieman niin tehnytkin.
Paluumatkalla on syytä muistaa mitä tarvitsee ikkunalaudalta sänkyyn, ettei ehdi kiinnittää morsiaimen sähköjohtoa seinään. Jos ehdit, irroitat taas, voidaksesi tehdä symbiottiisen noutokeikan.
Start -lohtu ei aina riitä. Akussa on voi olla liian vähän virtaa. Onneksi lyhyehköistä katkoista ei ole haittaa. Piipitys voi olla myös merkki nesteen loppumisesta tai sen vaahtoontumisesta. Näissä tilanteissa tarvitaan hoitajaa.
Onneksi morsiaimen kanssa voi liikkua aika vapaasti talossa. Kanttiiniinkin sen voi viedä näytille. Monella muulla näyttää olevan sama maku. Jos ottaa virtajohdon mukaan, voi oleskella pitkäänkin pois huoneestaan.
Yksi potilas harrastaa tanssia ja hänelle oli virinnyt mieleen ajatuksia tämän uuden morsiaimen ja harrastuksensa suhteen.
Perjantai-iltana oli osastolla autio tunnelma, kun suuri osa potilaista oli kotiutettu viikonlopuksi. Tunsin oloni yksinäiseksi vaikka minussa erakkoustaipumustakin on. Ehkä siksikin ajatuksen vähän tummuivat.
Täällä tosin kaivataan kuulevia korvia. Ennen iltapalaa kuulin pitkään erään rekkamiehen elämäntarinaa. Jatkuvaa menoa tuntuu olleen. Täällä on aikaa etsiä kuuleva korva ja kertoa. Vastusta on ollut monenlaista, mutta hyvin on pärjännyt ja nytkin katsoo valoisana tulevaisuuteen. Opettavaistakin.
Saaravaimoni on varustanut minulle erittäin ärmäkän valkosipuliannoksen mukaan terveyttäni ylläpitämään. Tunnustan, että on jäänyt käyttämättä. Tuoksu on kirvoittanut kommentteja.
Eilen oli nuoremman tyttäreni seurue vierailulla. Kuusivuotias neiti oli huolissaan, että saa papasta pöpöjä, mutta ymmärsi kai selitettäessä, että riskit kulkevatkin toisin päin. Valkosipulin tuoksu aiheutti nyt purkin joutumisen sairaalahansikkaaseen käärittynä huoneeni pieneen jääkaappiin.
Valkosipuli tuoksui kaapistakin. Se sai arvovaltaisen lopun tänään, kun hoitaja totesi, ettei seuraava potilas ehkä voi piintyvän tuoksun vuoksi asua huoneessa, ja vei purkin mennessään.
Olin jättänyt laiskuuttani sälekaihtimet auki ja niinpä aamuaurinko virtsaamistarpeen kera nosti minut sängystä viiden tienoissa. Olisi niin mukava herätä vasta siihen, kun aamulääkkeet jaetaan ja sitten aamiainen. Ihmisääniin siis.
Onneksi uni palasi ja sain herätä kuten toivoin.
Aamupunnitus osoitti painoni asettuneen mirrimieslukemissa eli yli sataan kiloon. Joskus entisessä elämässäni olen tuumaillut rankaisevani itseäni rusetin pidolla kunnes paino putoaa taas kaksinumeroiseksi. Onneksi sairaalassa ei pidetä kauluspaitaa.
Virtsaaminen on pieni projekti täällä. Olen verisuoniyhteydessä uuteen kumppaniini tippatorniin, joka elää sähköllä. Vessaan mennäkseni minun on irroitettava sähköjohto ja hänen elämänsä jatkuu akun varassa. Kumppanillanillani on viisi pyörätassua, jotka saattavat olla hieman öljyä vailla. Niinpä hän kompastelee helposti varsinkin näin tottumattoman kavaljeerin seurassa. Herkkä on tyttöni. Herne menee nenään heti. Hän alkaa piipittää ja lopettaa pumppauksen, kun kompastuu pienessäkin kynnyksessä.
Sairaalamorsiaimeni lohduttuu onneksi helposti. Start -näppäimen painaminen yleensä riittää ja elämä jatkuu. Herne voi tosin löytää sieraimeen aika tiheään.
Olemme morsiaimeni kanssa niin sympioottisessa vaiheessa, että hän tulee mukaani vessaankin. Hieman ahdasta siellä on, mutta pärjäämme. Minun mittausastiani odottaa pytyn kannella, jotta muistan mitata. Lorotukseni jälkeen siirryn astioineni ja morsiaimenineni huoneeseen mitatakseni lukeman tasaisella pinnalla. Merkitsen luvun listaan.
Sitten morsiaimen kanssa takaisin eriöön tyhjentämään ja huuhtelemaan potta. Olen yrittänyt pestä käsiäni uskollisesti ja täydentää operaatiota käsidesillä. Siitä päästä on alkanut ote lipsua, kun näitä vessavierailuja riittää.
Olen saanut uudenkin luottotehtävän. Mittaan virtsani ph-arvon neljästi päivässä tikulla, jonka väreihin virtsa vaikuttaa ja joita verrataan purkin kyljen väreihin oikean lukeman määrittämiseksi. Hoitoja varten ph-arvon pitäisi nousta ja on hieman niin tehnytkin.
Paluumatkalla on syytä muistaa mitä tarvitsee ikkunalaudalta sänkyyn, ettei ehdi kiinnittää morsiaimen sähköjohtoa seinään. Jos ehdit, irroitat taas, voidaksesi tehdä symbiottiisen noutokeikan.
Start -lohtu ei aina riitä. Akussa on voi olla liian vähän virtaa. Onneksi lyhyehköistä katkoista ei ole haittaa. Piipitys voi olla myös merkki nesteen loppumisesta tai sen vaahtoontumisesta. Näissä tilanteissa tarvitaan hoitajaa.
Onneksi morsiaimen kanssa voi liikkua aika vapaasti talossa. Kanttiiniinkin sen voi viedä näytille. Monella muulla näyttää olevan sama maku. Jos ottaa virtajohdon mukaan, voi oleskella pitkäänkin pois huoneestaan.
Yksi potilas harrastaa tanssia ja hänelle oli virinnyt mieleen ajatuksia tämän uuden morsiaimen ja harrastuksensa suhteen.
Perjantai-iltana oli osastolla autio tunnelma, kun suuri osa potilaista oli kotiutettu viikonlopuksi. Tunsin oloni yksinäiseksi vaikka minussa erakkoustaipumustakin on. Ehkä siksikin ajatuksen vähän tummuivat.
Täällä tosin kaivataan kuulevia korvia. Ennen iltapalaa kuulin pitkään erään rekkamiehen elämäntarinaa. Jatkuvaa menoa tuntuu olleen. Täällä on aikaa etsiä kuuleva korva ja kertoa. Vastusta on ollut monenlaista, mutta hyvin on pärjännyt ja nytkin katsoo valoisana tulevaisuuteen. Opettavaistakin.
Saaravaimoni on varustanut minulle erittäin ärmäkän valkosipuliannoksen mukaan terveyttäni ylläpitämään. Tunnustan, että on jäänyt käyttämättä. Tuoksu on kirvoittanut kommentteja.
Eilen oli nuoremman tyttäreni seurue vierailulla. Kuusivuotias neiti oli huolissaan, että saa papasta pöpöjä, mutta ymmärsi kai selitettäessä, että riskit kulkevatkin toisin päin. Valkosipulin tuoksu aiheutti nyt purkin joutumisen sairaalahansikkaaseen käärittynä huoneeni pieneen jääkaappiin.
Valkosipuli tuoksui kaapistakin. Se sai arvovaltaisen lopun tänään, kun hoitaja totesi, ettei seuraava potilas ehkä voi piintyvän tuoksun vuoksi asua huoneessa, ja vei purkin mennessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti