Alessia ja Giovanni – saivatko he toisensa?

 

Tämän betonilla tuetun plataanin kohdalla he tapasivat kuten olivat sopineet. 

Giovanni vei lopuksi autollaan Alessian kotiin. Tämä lupasi miettiä ja palata, jos on aihetta.

Päiviä kului eikä vastausta kuulunut. Giovannin oli vaikea keskittyä. Hän kävi usein läheisillä vuorilla kävelemässä. 

Hän unelmoi, että kerran hänet vihittäisiin Alessian kanssa ikuiseen liittoon tässä kylän ikivanhassa kirkossa . 

Aika kului. Giovanni alkoi suorastaan palvoa Alessian muistoa.

Paikka, jossa he olivat keskustelleet, alkoi tuntua pyhältä. Eräänä iltana Giovanni kävi vihkimässä paikan punaisella sydämellä. 

Image by Tim Hill from Pixabay

Giovanni ei tohtinut ottaa yhteyttä Alessiaan, koska toisin oli sovittu. Hän ajatteli, että hänen on unohdettava koko ihastus.

Rakastunut ei kykene unohtamaan. Hän vietti pitkiä aikoja murheen laaksossa.

Hän kävi usein läheisillä kukkuloilla lepuuttamassa ikäväänsä.

Hän kävi toisinaan rakkauden plataanin luona kuten surevat 

käyvät läheistensä haudoilla. 

Alessia ei ollut kuollut.

Hän oli sairastunut hyvin vakavasti ja sai raskaita hoitoja. 

Image by Couleur from Pixabay

Alessia ei tiennyt jääkö hän henkiin ja jos jää, onko hän loppuelämänsä vaivainen. 

Hän ei tohtinut ottaa yhteyttä Giovanniin, koska ei halunnut saattaa häntä kokemaan velvollisuutta alkaa seurustella hänenlaisensa kanssa. 

Image by Silvia from Pixabay

Hänkin teki surutyötä tahollaan. 

Kuukaudet kuluivat.

Alessian vointi meni vuoristorataa. Mielessään hän valmistautua kuolemaan. Hän oli usein sairaalassa ja välillä kotona. 

Hän halusi vielä kerran tavata Giovannin ja sanoa tälle hyvästit. 

Hän toteutti kutsun hienovaraisesti siten, että antoi heidän yhteisen ystävänsä viedä sanan Giovannille, että hänellä on viesti tietyssä paikassa. Hän toteaa ymmärtänsä hyvin, että Giovanni ei halua käydä hakemassa viestiä. 

Giovanni kävi hakemassa viestin, jossa Alessia ehdotti tapaamista tiettynä aikana saman plataanin luona kuin edellisellä kerralla. 

Iiris - toivon kukka 

Giovanni vastasi ystävän välityksellä myöntävästi. Samalla hän kertoi, että hänellä on viesti Alessialle valmiina maalattuna plataanin tukeen. 

Sen pitunen se. 

#rakkaus #sairaus #kohtaaminen #treffit #toivo #iiris #rakkaustarina 

KAJ — kolme serkkuani

 

Wikimedia Commons

Olemme kaikki yhtä suurta perhettä. 

Mieleeni juolahti katsoa Genin avulla, olisivatko nämä Vöyrin veijarit minulle sukua. 

Olivathan he, kaikki kolme. Eivät tietenkään täysiä serkkuja, mutta jonkinlaisia kaukosellaisia. 

Miten tämä on selitettävissä? Kolme ruotsinkielistä Vöyristä ja minä, umpi suomenkielinen ja juuret siellä sun täällä. Äitini oli porilainen ja isäni Kannaksen evakko. 

Tämä kertoo siitä, että kielimuurin yli on avioiduttu. 

Jakob Norrgård

Yhteiset esivanhempamme ovat Esaias Savo ja vaimonsa Sofia, os.Praka. Esaias on syntynyt Noormarkussa 1697ja Sofia, os. Praka,  Söörmarkussa 1701. Esaias on päässyt vävynä Prakan torppaan. 

Pariskunnan lapsista Kaisa naitiin Merikarvialle ja hänestä tuli rouva Norr-Rogel. Toinen tytär  Maria löysi puolisokseen Vanhatalon ja asettui Siikaisiin, joka on Merikarvian naapurikunta 

Minun äidinäitini syntyi Merikarvialla. Olen Kaisan jälkeläinen.

Marian pojan tytär Anna jäi leskeksi merikarvialaisesta miehestään ja hänen toinen miehensä oli ilmeisesti Oravaisista, jonne heidän on täytynyt asettua, koska heidän kaksi tytärtään, Greta ja Maria, syntyivät siellä. Jakob on Gretan jälkeläinen.

Oravainen on ruotsinkielinen kunta eikä kovin kaukana Vöyristä. Tässä kohtaa lienee kieli vaihtunut ruotsiksi. 

Jakob on lapsieni kahdeksas serkku. 

Kevin Holmström

Yhteiset esivanhempamme ovat talollinen Klemetti Kankkonen ja hänen vaimonsa, jonka nimeä Geni ei tiedä. Klemetti oli syntynyt Pedersören Kerttuassa ennen vuotta 1570. Hänen isänsä Paavo oli muuttanut paikkakunnalle Savosta. 

Minulla ei ole juurikaan sukujuuria Savossa. Tassä on nyt kuitenkin yksi. 

Pedersöre on hyvin ruotsinkielinen entinen kunta, Miksi savolainen oletettavasti suomenkielinen Paavo on muuttanut Pedersöreen? Kerttua kuulostaa suomenkieliseltä, mutta monet muutkin tuon seudun paikannimet juontuvat suomenkielisistä sanoista. Oliko hänen tuntematon vaimonsa paikallisia?

Klemetin ja hänen vaimonsa poika Paavo toimi uudistilallisena Kerttualla. Hänen vaimonsa oli Margeta.

Heidän poikansa Tuomas asettui Merikarvialle, josta hänen vaimonsa Saara oli mahdollisesti kotoisin. Tuomas käytti sukunimeään muodossa Kankku, mikä onkin tunnettu sukunimi pitäjässä. Hän oli mitä ilmeisimmin varakas mies, koska hän omisti laivan, jolla purjehti mm. Saksaan. Valitettavasti hän ilmeisesti hukkui laivansa mukana. 

Äidinäitini isoisä oli Jaakko Norrbacka (Norr-Rogel), jonka kautta minulla on sukuyhteys sekä  Jakobiin että Keviniin. 

Kevinin esivanhemmista on aika hatarasti tietoa. Hän polveutuu Paavon siskosta, josta ei ole nimeä tiedossa. Sisko meni naimisiin Maunu Karfin kanssa, joka oli syntyisin Kerttualta.  Nimi Karf oli muodostettu Karvosesta. 

Karfin sukukunta näyttää asettuneen Munsalaan, joka kuuluu nykyään Uusikaarlepyyhyn. Viimeistään tässä vaiheessa lienevät alkaneen ruotsinkielistyä.  Muutaman sukupolven jälkeen Karfeista polveutuva Christian Kuckus löysi vaimon Vöyristä, jonne pariskunta näyttää asettuneen. Sukujuonne jatkuu Vöyrissä monen sukupolven ajan. Kevinin syntymäpaikaksi on kuitenkin merkitty Oravainen. Kaksi edellistä sukupolvea on yksityisyyden suojassa, joten en osaa sanoa onko tullut mutka sukujuonteeseen. 

Kevin on lastemme kolmastoista serkku. 

Axel Åhman

Yhteiset esivanhempamme ovat kauhajokinen isäntä Hannu Ikkelä (s. 1594) ja hänen vaimonsa, jonka nimi jää mysteeriksi. Jossakin elämänvaiheessa Hannu oli ilmeisesti ainakin osittain sokeutunut. 

Hannun pojan Yrjänän sukunimeksi on merkitty Turja, mikä on ilmeisesti perua hänen viljelemänsä autiotila Turialasta. Puoliso Valpuri oli myös syntyisin Kauhajoelta. 

Yrjänän sisko oli myös Valpuri. Hänen toinen puolisonsa isäntä Lauri Luopajärvi oli kotoisin Jalasjärveltä, joka kuuluu nykyään Kurikkaan. 

Yrjänän tyttären poika Juho Marttila muutti Ahlaisiin, joka kuuluu nykyään Poriin. Liekö syynä, että hänen vaimonsa Dordi oli syntyisin naapurikunta Pomarkusta. Erikoinen etunimi Dordi. Kuulostaa hienolta, mutta tavallisia maalaisia luulen hänen lapsuuden kotiväkensä olleen. Dordi saattaa olla muovautunut nimestä Dorotea. 

Äitini isä oli kotoisin Ahlaisista, joten alkaa polttaa. 

Seuraavan sukupolven pariskunta muutti naapurikunta Merikarvialle. Sieltä sukujuonne kiertyy takaisin Ahlaisiin kalastajaperheeseen, jonka poika isoisäni oli. 

Axelin suku juonne jatkuu Jalasjärvellä, tekee mutkan Ilmajoelle kunnes Antti Rahnasto -niminen jälkeläinen pääsi ilmeisesti kotivävyksi sitten isännäksi Flygarin tilalle Mustasaareen eli Korsholmiin. Viimeistään seuraava sukupolvi alkoi käyttää sukunimeä Flygar. 

Varmasti näissä vaiheissa kotikieleksi vakiintui ruotsi. 

Sittemmin eräs jälkeläisistä avioitu Koivulahteen (Kevlax), joka nimestään huolimatta oli vielä 1960 lähes täysin ruotsinkielinen. Se kuuluu nykyään Mustasaareen. Elämä jatkui monta sukupolvea Koivulahdessa  Axelin isoäitiin saakka. Äidin tiedot ovat yksityisyyden suojassa, mutta Axel on syntynyt Vöyrissä. 

Axel on lapsieni kahdestoista serkku. 

Kaikki kuusi yhteistä kantaesivanhempaa ovat mitä ilmeisimmin suomenkielisiä. Tosin kahden nimet eivät ole tiedossa. Minulle ei tässä tutkinnassa paljastunut yhtään ruotsinkielistä esivanhempaa. 

Kaikissa tapauksissa on menty naimisiin kielimuurin yli. Kaikilla kolmella ruotsinkielisellä on sukupuussaan joku suomenkielinen ja sitä kautta taaksepäin enemmänkin. Kun vilkaisin heidän sukupuitaan, oli niissä joitakin suomenkielisiä nimiä. Jotkut näyttivät suomenkielestä sorvatuilta, kuten Storkarhu ja Honga. Kevinillä oli aika vähän sukutietoja Genissä. 

Näiden tapausten valossa näyttää siltä, että suomen- ja ruotsinkieliset pysyttelevät omissa piireissään. Jos joku siirtyy kielirajan yli, suku ja elämä jatkuu siinä uudessa piirissä. 

Tämä oli aika työläs matka. Genin parissa työskentely on aika hidasta. 

Mukava oli kuitenkin tehdä tällainen sukujuurien syväluotaus. Jotenkin tunnen vahvistuneeni. 

#kai #barabadabastu #euroviisut #suomenruotsalaisuus #vöyri #suku #sukulaisuus

 

 

 

Rakkaat naiset, en ymmärrä teitä ...

 

Image by Bernd Saße from Pixabay

... mutta se johtuu vain aivokurkiaiseni puutteellisuudesta. 

Siihen, miten joskus toimitte tai mistä keskustelette, ei patriarkaatin asentoon luutuneiden  aivosolujeni vääntövoima riitä. 

Ajattelumme erossa on jotakin mystisen tavoittamatonta. Tiedän. Jos pystyisin toimimaan kuten te, saisin lisää vuosia elämääni. Se ei kuitenkaan onnistuisi mitenkään, koska, no, minulta puuttuu aivoistani ne feminiinisyyden aarteet, joilla elämää venytetään. 

Koska elämä on elämän tavoite, pidempi elämä on parempi kuin lyhyt. 

Naiseus on normi, miehisyys on poikkeus. 

Kummallista! Joka toinen meistä on epätavallinen. 

Image by Gabriela Piwowarska from Pixabay

Olen kerännyt teille tämän päivän juhlistamiseksi kuvia kukista ja kukkakimpuista, jotka ovat minusta kauniita tai erikoisia tai sekä että.

Yllä oleva kukkanen on kaunis, mutta pelottavan salaperäinen. Uhkaavakin, kuin Mata Hari. Ei voi tietää, mitä tuolla pimeydessä piilee. 

Image by Deborah Hudson from Pixabay

Tämä leidi on niin ihana, että ainakin joka toinen mies menettää järkensä, kun tapaa. Hän hymyilee ja on heti tavattaessa kuin olisi vanha ystävä. Kun kohtaat hänet, on kuin aurinko tulisi esiin pilven takaa. Hän ei suutu koskaan, eikä edes korota ääntään. Kun elämä murjoo, voit pyytää päästä tämän Leelian lepotuoliin saamaan lohdutusta. Jos haet särmikästä seuraa, jatka etsintää. 

Image by Anja from Pixabay



Tämä kimppu on naapurintyttö, jonka kanssa olet riidellyt leluista hiekkalaatikolla. Aikaa on kulunut, mutta hän on Facebook-kaverisi, jonka kanssa on mukava viestitellä menneestä. Hän on aina täysin ennalta arvattava ja hän ei petä sinua koskaan. Mieleesi ei koskaan tulisi lähettää hänelle kukkia. 

Image by DEZALB from Pixabay

Tässä on syöjätär, joka on pahempi kuin Mata Hara, joka välittää sinulta saadut tiedot vihahenkilöllesi.  Syöjätär vie hengen. Hän on hyvin kaunis ja rakastettava. Tuo kukka on risiini, jonka myrkky on tappavaa. 

Vuonna 1978 bulgarialainen toisinajattelija Georgi Markov murhattiin pistämällä sateenvarjolla hänen reiteensä tätä myrkkyä.

Olenpas nyt eksynyt kauaksi naistenpäivän tunnelmista. Olenko huomaamattani sairastunut piilevään misogyniaan?

Image by Ria from Pixabay
 

Tässä on neiti Seinäruusu. Hän on niin vaatimaton, ettet jälkeenpäin edes muista tavanneesi häntä. Hän puhuu vain kysyttäessä, jos silloinkaan. Jos häneltä pyytää syntymäpäivälahjatoiveita, hän sanoo, että kaikki käy. Hän alkaa suunnitella omia hautajaisiaan jo varhaisessa keski-iässä. Kaikki kukat ovat tietenkin valkoisia. Hänen hautakumpunsa hohtaa hautajaisten jälkeen kuin kasa lunta keskellä kesää. 

Image by Jan Temmel from Pixabay

Tässä on sinulle reipas ystävätär, jos vain saat hänet kiinni. Hän on aina menossa, melomassa, vaeltamassa Lapissa tai jollakin survival-leirillä. Nuorena hän on partiolainen, sittemmin kokoomusnuori kunnes lähtee vapaaehtoisena armeijaan. Hän on aina timmissä kunnossa ja juoksee Cooperin vähintään kolmeen kilometriin. Hänellä on jämerät mielipiteet, joista hän ei anna periksi. Hän rakastaa luontoa ja viihtyy suomalaisen puupellon katveessa. 

Image by NoName_13 from Pixabay

Tässä on työteliäs ihminen, vähän kuin evakkomummoni, emäntä aamusta iltaan. Aina hän on joko aloittamassa, tekemässä tai päättämässä jotakin leipomusta. Muistan vielä kuinka vikkelät olivat mummoni sormet, kun hän teki karjalanpiirakoita. Jos ylimääräistä aikaa jää, hän on varmasti jonkun neulomuksen parissa. Hän on joviaali kepulainen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta pitää jämptisti kiinni arvoistaan. 

Riemullista naistenpäivää rakkaat neidot, daamit ja rouvat!

Älkää hukatko maagista erilaisuuttanne. Muutoin meille miehille käy aika pitkäksi. 

#naistenpäivä #tasaarvo #roolit #naiseus #parisuhde 

Kuvaus Donald Trumpin tiestä tästä eteenpäin

 

Image by John Hain from Pixabay

 

Kun en jaksa kirjoittaa keskeneräistä tekstiä valmiiksi, rustaan kieli poskella postauksen miehestä, joka on saanut koko maailman pidättämään hengitystä. 

Saara veikkaa, ettei tämä juttu kiinnosta juuri ketään. Saattaa käydä niinnii tai saattaa käydä näinnii. 

Hämmästyttäviä käänteitä tapahtuu päivittäin. Mitä seuraavaksi?

Trump ilmoittaa myyvänsä tehokkainta aseistusta Venäjälle?

Hän asettaa Euroopan Nato-maille raskaita pakotteita taivuttaakseen näitä olemaan antamatta aseita Ukrainalle?

Hän ilmoittaa Euroopan Nato-maille lakkaavansa myymästä aseita niille?

Hän lopettaa Muskin satelliittipalvelun Ukrainalle ja antaa sen Venäjän käyttöön?

Hän tekee vapaakauppasopimuksen Venäjän kanssa?

Hän liittoutuu Venäjän kanssa Eurooppaa vastaan? 

Hän pakottaa Ukrainan luovuttamaan Zelenskyen Putinin vangiksi?

Hän romuttaa Naton ja jättää Euroopan Putinin armoille?

Hän lähettää amerikkalaisia sotalaivoja Itämerelle suojelemaan Venäjän varjolaivaliikennettä?

Hän uhkaa saartaa Norjan, jollei sen suurkäräjät vaihda Nobel-komitean jäsenistöä sellaiseksi, joka myöntää välittömästi Nobelin rauhanpalkinnon hänelle?

Hän pakottaa Yhdysvaltojen kongressin järjestämään valevaalit, joilla hänet valitaan elinaikaiseksi presidentiksi rajattomin valtuuksin?

Hän pakottaa Amerikan muuttamaan nimensä Donaldiaksi, Trumpicaksi tai Trumpeted States of Americaksi. 

Hän muuttaa tehtävänsä nimitykseksi "maailman keisarin".

Kun Elon Musk on saanut perustetuksi siirtokunnan Marsiin, hän nimityttää itsensä "aurinkokunnan keisariksi". 

Hän panee koko maapallon verolle siten, että hän saa itselleen 10 prosenttia kaikista tuloista?

Näillä rahoilla hän antaa alkaa rakennuttaa itselleen ja Melanialle hautapaikaksi kaksi kertaa Kheopsin pyramidin kokoista pyramidia Etelä-Dakotaan Mount Rushmoren (jolla on neljä suurta Amerikan presidentin muotokuvaa) läheisyyteen.

#trump #donaldtrump #amerikka #yhdysvallat #eurooppa #nato

Kaksi paljasjalkaista paikallista tuli minua tervehtimään

 

Fabio ja Giovanni

"Tuo tyyppi ei ole täkäläisiä. Otetaanpa selvää."

Hanhet olivat kovin tuttavallisia, suorastaan tunkeilevia. Oikean jalan lenkkarini jostakin syystä kiinnosti.

"Mä vähän pörhistelen niin tietää, että täältä pesee!"

"Nyt on reitti ummessa. Sen on pakko perääntyä."

#matkailu #trevignanoromana #rooma #lintu #hanhi #italia

Miten isovanhempieni koettelemukset näkyvät käyttäytymisessäni

 

Yllätys, yllätys! Kysymys onkin geeneistä.

Olen kuvitellut, että taakkasiirtymät eli ylisukupolvisten traumojen periytyminen toteutuu käyttäytymisketjujen kautta. Asia onkin niin, että tietty tapahtuma aktivoi jonkun geenin ja se periytyy. 

Sodat ovat kohdelleet ankarasti vanhempiani ja isovanhempiani. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista minun sukupolvessani. 

Voisinko johtaa jonkin itseäni häiritsevän reagointitapani tms. syyn edellisten sukupolvien kokemuksista?

Mahdollisesti. 

Seurasin tänään virtuaalisesti Viljami Lehtosen ansiokasta luentoa aiheesta. Se on nyt tallenteena, johon pääset yllä olevasta linkistä. 

Nyt on ilta ja väsyttää. Palaan tähän aiheeseen. 

#psykologia #trauma #periytyminen #sukupolvet #ylisukupolvinen #sota #vanhemmat #isovanhemmat #käyttäytyminen 

Vastakohdat täydentävät toisiaan? – Case Honkalat

 

Image by Julius H. from Pixabay

Saara ja minä?

Täydentävätkö nämä toisensa suloiseksi harmoniaksi??

Sopii miettiä.

(Taitavat kuvassa olla molemmat miehiä,  mutta mielikuvitellaan.)

Miltä näyttää? 

Suloinen Saara ja yrmeä Heikki? Tuo väärin päin oleva suuni lienee jonkinlainen hymy. Saara osaa lehauttaa lämpimän luontevan hymyn kuvausta varten. Minulta ei irtoa, ellei joku kerro hyvää vitsiä. 

Tässä olemme vastakohtia, mutta tällä ei liene merkitystä parisuhteen sujuvuudelle. 

Ylemmän kuvan liekehtivä ja jäätävä eivät kuvaa nykyistä tilannettamme, sillä olemme oppineet tuollaisessa tilanteessa toiminaan toisin kuin ennen. 

Ennen Saara saattoi syttyä liekkeihin, kun kuppi meni nurin. Minä vaikenin ja vetäydyin. Sen seurauksena Saaran lieskat muuttuivat revontulien kokoisiksi ja ääni tärisytti huonekaluja. 

Siinä olimme todella vastakohtia, mutta suosittelen muillekin uimista ulos moisesta parisuhdeongelmasta. 

Image by Mote Oo Education from Pixabay


Olemme molemmat introvertteja, mutta minä olen pahempi tapaus. Nysväilemme päivät pitkät  hiljaisina läppäreillämme ja näinhän sopu säilyy. Saara tosin on perheemme ulkoministeri ja viihtyy usein puhelimessa puhumassa asioista, joissa minun mielestäni ei ole mitään puhumista. Siinä täytyy kuitenkin olla jotakin salattua, koska naiset elävät pidempään. 

Jostakin syystä Saaralla tulee useammin asiaa minulle kuin päinvastoin. Jos minulla on jokin ajatus, se täyttää koko pääni, eikä Saaran ääni mahdu korvistani sisään. Tai sen verran tihkuu, että totean jonkun häiriön olevan läsnä, mutta mitään ymmärrettävää ei juuri pääse tajuntaani tai no, ehkä mekaanisesti. 

"Sä et ikinä kuuntele!"

Kun on asiaa jollekin, joka ei ole läsnä, turvaudumme kännykkään ja se saa aikaan hälytysäänen siellä, missä tavoittelemamme henkilö toivottavasti on. Linja aukeaa ja kumpikin kuulee, mitä toinen sanoo. 

Kun Saara tulee luokseni kertomaan asiaansa, ei tule mitään hälytystä, koska hän alkaa suoraan esittää asiaansa ja minun päähäni ei mahdu mitään. 

Ei hätää. Saara kyllä pitää huolen siitä, että päähäni tulee tilaa. 

Minusta olisi kuitenkin kätevää, jos hän vaikka kilistelisi jotakin kelloa tullessaan tai soittai kännykällään ja kysyisi, onko päässäni tilaa ja ovatko korvani auki. 

Tämä ero on niin vähäpätöinen, että sen kanssa voimme elää. 


Minä olen sotkupytty, Saara ei. Tunnustan, että en pidä rutiineista ja olen altis kiusaukselle tehdä jotakin siivousta ja järjestämistä mukavampaa. Kerroin toissapostauksessani, että minä hukkaan ja Saara löytää. Tämä liittyy myös sotkuisuuteen, koska jos tavarat ovat esillä, jopa minä saatan joskus löytää jotakin etsimääni.

Jos minä olisin sinkku, kotonani saattaisi olla lattia täynnä tavaraa, mutta yhdessä kerroksessa, koska muutoin ne eivät näy ja olisivat siis hukassa. Tavaroiden keskellä kulkee polkuja, jotta pääsen kulkemaan jääkaapin, tiskipöydän, makuuhuoneen ja vessan väliä. Muualla tuskin tarvitsee kulkeakaan. Jos sellainen tarve tulee, siivouslastalla on kätevä tehdä tilapäisiä uria. 

Jos Saara pakkaa ostoksia jääkaappiin, tavarat tulevat siistiin järjestykseen ja pysyvät paikoillaan. Minulle riittää, että saan tavarat sullottua miten kuten kaappiin ja olen tyytyväinen
, jos ovi tukee ruokia niin ettei se aukea. 

Minä olen myös niitä aviomiehiä, jotka eivät löydä jääkaapista etsimäänsä, jos se on vaikkapa maitopurkkien takana. 

Tähän yltiöjärjestyksen ja sotkuisuuden väliseen ristiriitaan olemme sopeutuneet. Saara pitää järjestyksen kaikkialla muualla ja sietää sen, että sängyn vieressä minun puolellani kaaosteoria toteutuu. 

Nyt jollakin saattaa tulla mieleen, että Saaran pitäisi emansipoitua ja kasvattaa minut sisäsiistiksi.

Ei tarvitse, koska tämä sujuu näin aivan hyvin. Kysykää vaikka Saaralta. Hän on syntynyt pullollaan järjestysgeenejä. Järjestys on hänelle luontainen tarve. Hän voi paremmin järjestäytyneessä maailmassa ja hänellä on motiivi asetella tavaroita paikoilleen.

No myönnetään, että voisi hän hiukan kouluttaa minua. Kysyttäessä hän antaisi minulle korkeintaan 5, 5 arvosanaksi, jos sitäkään. Kouluttaminen ei kuitenkaan olisi motivoivaa koululaisen lahjattomuuden ja uppiniskaisuuden vuoksi.  


Odottakaahan, kun pääsen retostelemaan Saaran puutteita (onko niitä?). 




#parisuhde #vuorovaikutus #työnjako #järjestys

Image by Alexandra_Koch from Pixabay

En jaksa kirjoittaa

 

Outoa, jaksan vähemmän kuin aikaisemmin tämän taudin aikana. Jaksoin välillä tehdä kohtuullisia kävelylenkkejä, mutta en enää. 

Tänään olen nukkunut monta kertaa, vaikka viime yö oli ihan kohtuullinen. 

Kävimme tänään apteekissa ja kaupassa. Olemme molemmat aivan uupuneita. 

Minulla kesken uusi postaus, josta tulee luultavasti kiinnostava ja samalla hauska. 

Päivitän blogiani voimieni mukaan.

Hän muistaa kaiken ja minä en mitään

 

Hajamieli saa Volvo-saagan päätökseen – toivottavasti.

Olen kertonut aikaisemmin huonosta onnestamme Etelä-Tirolissa. Automme hajosi ajokelvottomaksi ja hinattiin korjaamoon. Kunnostaminen olisi maksanut liikaa auton hintaan nähden.  Sairastuimme. Paja oli kolme päivää kiinni vuodenvaihteen vuoksi. Tapoimme aikaa hotellimajoituksessa ja voimme huonosti. 

Jätimme automme romutettavaksi. Emme jaksaneet matkustaa eteenpäin junakyydillä, koska olimme kipeitä, matkatavaroita oli liikaa ja vaimoni käyttää kyynärsauvoja. 

Tulimme taksilla perille. Se oli hyvä ratkaisu, mutta maksoi kultamunia. Mitä muuta olisimme voineet tehdä? Joskus joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, jotta pääsee kiipelistä. Tämä oli pientä, kun paljon pahempaakin voi tapahtua. 

Sattui kuitenkin hankala juttu. Sain pajalta kasan papereita, joiden joukossa oli todistus automme tulevasta romuttamisesta. Sellainen tarvitaan Trafia varten. Olimme lähdössä taksilla korjaamolta. Tulin paperien kanssa korjaamon toimistosta ja panin ne jonnekin. Siis jonnekin, mutta minne?

Muistin antaneeni paperit vaimolleni, jolla pysyy tavarat tallessa. Väärin muistin. Kun tavarat irtoavat minun käsistäni, ne katoavat todellisuudestani. Kun Saara kulkee huushollissamme, hän rekisteröi kaiken, joka on jollakin tavoin ilmestynyt jonnekin. 

Minä havainnoin vain sen verran, etten kompastu mihinkään. Etsiessäni en yleensä löydä mitään. Kun kysyn Saaralta, hän usein kertoo oitis, missä tavara on. 

Hänellä on kuin automaattisesti päivittyvä kartta päässään. Myös liikenteessä hän muistaa maamerkkejä ja tietää intuitiivisesti mihin pitää kääntyä.

Ainakin tässä asiassa vastakohdat täydentävät toisiaan. 

Voin lohduttautua sillä, että Saara ja läppäri ovat aika hankala yhdistelmä. Kun tulee jokin pikku ongelma, hän hermostuu ja alkaa kenties huutaa. Minä en ole mikään nörtti, mutta pystyn usein auttamaan, kun rauhallisesti tutustun ongelmaan. 

Olen yrittänyt vuosikausia selittää hänelle, mitä tarkoittaa kansio tai pilvi. Kehnolla menestyksellä. 

Fabio Bertoldi on korjaamon pomon nimi. Nimessä on tuttu kaiku. Tuo mieleen säveltäjä Felix Mendelssohn-Bartholdyn. Tiedä vaikka Fabiokin soittaa vaikkapa huuliharppua tai haitaria. 

Fabio puhuu italiaa ja jonkin verran englantia, josta tosin luiskahtaa helposti äidinkieleensä. Saksaakin hän kenties osaa, koska Tirolissa puhutaan sitäkin. Minun saksan taitoni on lähempänä possusaksaa kuin hoch deutschia. Välillä turvauduimme Kuukkeliin. 

Nyt meidän piti saada Fabiolta kuva tai kopio romutustodistuksesta. Eräs pohjoisempana Italiassa asuva suomalainen enkeli on tarjonnut meille apua ja nyt sitä tarvittiin. Hän soitti Fabiolle ja kuuli, että meidän pitää itse pyytää todistusta. 

Hän kirjoitti meille valmiin tekstin italiaksi. Sain sen WhatsApp-tililleni. Viesti oli osoitettu signor Fabiolle. 

Yhtiön virallinen nimi on La Regionale S.n.c. di Bertoldi Guido & Figli. Löysin netistä puhelinnumeron, jonka arvelin liittyvän kännykkään. Lähetin viestin siihen WhatsAppin kautta. Hämmästyin, kun kännykkääni ilmestynyt kuva ei esittänyt Fabiota vaan jotakuta vanhempaa miestä. Ehkä hän on Guido tai Figli. Fabio lienee jommankumman poika. 

Ajattelin pyyntöni välittyvän kuitenkin käsiteltäväksi. 

Aivan äsken huomasin saaneeni paluupostia. Se oli pelkkä todistus ilman mitään saatetekstiä. No, mitäpä sitä vaivautumaan, kun en italiaa ymmärrä. Asia hoidettu. 

Certificato di rottamazione = rottakonetodistus?

Rottakone olisikin hauska nimi autoja paalaavalle koneelle. 

Aika hämärä tuo kuva on. 

Kenties joku virkailija joutuu tavailemaan tekstiä Kuukkelin avulla auki. 

Lykkyä hänelle. 

Toivottavasti eivät vaadi minulta käännöstä. 

Joutuisin näppylöimään pitkän tekstin Kuukkeliin ja toivomaan, että konekäännös kelpaa. 

Huh huh! Olipa seikkailu tämä Volvo-sekoilu. 

Arrivederci

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #romutus #autokorjaamo #trafi #volvo 

Laupias taksimies ja muita enkeleitä

 

Image by Rasor from Pixabay

Vietämme hidasta toipilaselämää ja odottelemme voimiemme palaamista. Tietääkseni koronasta on jäänyt joillekin pysyviä oireita. Ei voi välttyä ajatukselta, että olemmeko mekin saaneet jonkun tuomiopäivän tartunnan, joka jättää meidät tällaisiksi. 

Jaksamme jonkin aikaa reipastella ja sitten on levättävä. 

Minä olen ollut aina tiedonhaluinen, mutta nyt huomaan kaihtavani pitkiä artikkeleita. Tunnen, etten jaksa. 

Muistoja syöpäajoiltani. 

Olin toipunut lymfoomasta ja palannut töihin. Aloin tuntea väsymystä. Muistin ajalta ennen lymfooman toteamista, että olin ollut kovin väsynyt. Kokemuksesta viisastuneena turvauduin työterveyteen. Lääkäri lähetti minut laajaan verikokeeseen. Kun sitten hänen kanssaan keskusteltiin tuloksista, hän tunnusti, ettei osaa tulkita niitä ja kirjoitti lähetteen Meikkuun. 

En muista mitä tutkimuksia tehtiin, mutta olin jonakin päivänä monta tuntia sairaalassa. Minulla oli taidekurssi illalla ja suunnittelin meneväni sinne. Samoin ajattelin pitäväni tuntini Pasilassa seuraavana päivänä. 

Kävi niin, että minulle kerrottiin sairastavani leukemiaa ja jääväni sairaalaan. 

Myöhemmin kuulin, että ilman hoitoa minulla olisi ollut ehkä kuukausi tai pari elinaikaa jäljellä.

Soitin Saaralle ja kerroin asiasta. Sen jälkeen hän oli huutanut tuskaansa kotonamme Herttoniemessä niin, että naapuri tuli kysymään, mitä on tapahtunut. Yhdessä sitten purkivat tilannetta. 

Talossa oli erityisen hyvä henki. Sana kiiri ja talon enkelit kukin vuorollaan kävi kaupassa, toi ostokset ja kuitin. 

Kerran sairaalassa ollessani tunsin lievää vaikeutta saada hengitetyksi. Mietin, onko tämä jotakin vai eikö ole. 

Sain pian viikset. Sitten taju katosi. Seuraavista tapahtumista en muista mitään. Olin saanut kuonokopan ja myöhemmin isomman. Olin kuulemma välillä käynyt tajuissani. Kerran olin sanonut Saaralle, että "olet rakas". Häntä kehotettiin maadoittamaan minua pitämällä jaloistani kiinni. 

Teho-osastolta tuli kaksi lääkäriä, nuorempi ja vanhempi. Olin tullut hetkeksi tajuihini ja sanonut nuoremmalle, että "konsultoi vanhempaa". 

Minut vietiin teho-osastolle. Mitä siellä tapahtui? En muista. 

Saaraa kehotettu lähtemään kotiin. Kun hän oli tullut pääovesta, hän oli rojahtanut asfaltille itkemään ja parkumaan. Joku taksimies oli tullut kysymään, mikä hätänä. Saara pyysi häntä viemään hänet kotiin. 

Autossa Saara oli kertonut tapahtuneesta. Kuski oli kysynyt, onko kotona ketään.  Kun kuuli, ettei ole, sanoi, ettei vie Saaraa sinne ja kysynyt olisiko jotakin ystävää, jonka luokse hän voisi viedä.  Taximies soitti sitten Lissulle, joka asui Kalasatamassa. Lissu tuli alas vastaan, taksimies halasi Saaraa, ei ottanut maksua ja toivotti Jumalan siunausta. 

Minut oli palautettu osastolle seuraavana iltana. En ollut ilmeisesti silloin vielä herännyt. Minulla oli iso aukko muistissani. Vasta muiden puheista minulle alkoi vähitellen selvitä, mitä oli tapahtunut. 

#syöpä #leukemia #lymfooma #sairaala #läääkäri #taksi #suru #väsymys #auto #automatka #auttaminen #italia #rooma #trevignano