Laupias taksimies ja muita enkeleitä

 

Image by Rasor from Pixabay

Vietämme hidasta toipilaselämää ja odottelemme voimiemme palaamista. Tietääkseni koronasta on jäänyt joillekin pysyviä oireita. Ei voi välttyä ajatukselta, että olemmeko mekin saaneet jonkun tuomiopäivän tartunnan, joka jättää meidät tällaisiksi. 

Jaksamme jonkin aikaa reipastella ja sitten on levättävä. 

Minä olen ollut aina tiedonhaluinen, mutta nyt huomaan kaihtavani pitkiä artikkeleita. Tunnen, etten jaksa. 

Muistoja syöpäajoiltani. 

Olin toipunut lymfoomasta ja palannut töihin. Aloin tuntea väsymystä. Muistin ajalta ennen lymfooman toteamista, että olin ollut kovin väsynyt. Kokemuksesta viisastuneena turvauduin työterveyteen. Lääkäri lähetti minut laajaan verikokeeseen. Kun sitten hänen kanssaan keskusteltiin tuloksista, hän tunnusti, ettei osaa tulkita niitä ja kirjoitti lähetteen Meikkuun. 

En muista mitä tutkimuksia tehtiin, mutta olin jonakin päivänä monta tuntia sairaalassa. Minulla oli taidekurssi illalla ja suunnittelin meneväni sinne. Samoin ajattelin pitäväni tuntini Pasilassa seuraavana päivänä. 

Kävi niin, että minulle kerrottiin sairastavani leukemiaa ja jääväni sairaalaan. 

Myöhemmin kuulin, että ilman hoitoa minulla olisi ollut ehkä kuukausi tai pari elinaikaa jäljellä.

Soitin Saaralle ja kerroin asiasta. Sen jälkeen hän oli huutanut tuskaansa kotonamme Herttoniemessä niin, että naapuri tuli kysymään, mitä on tapahtunut. Yhdessä sitten purkivat tilannetta. 

Talossa oli erityisen hyvä henki. Sana kiiri ja talon enkelit kukin vuorollaan kävi kaupassa, toi ostokset ja kuitin. 

Kerran sairaalassa ollessani tunsin lievää vaikeutta saada hengitetyksi. Mietin, onko tämä jotakin vai eikö ole. 

Sain pian viikset. Sitten taju katosi. Seuraavista tapahtumista en muista mitään. Olin saanut kuonokopan ja myöhemmin isomman. Olin kuulemma välillä käynyt tajuissani. Kerran olin sanonut Saaralle, että "olet rakas". Häntä kehotettiin maadoittamaan minua pitämällä jaloistani kiinni. 

Teho-osastolta tuli kaksi lääkäriä, nuorempi ja vanhempi. Olin tullut hetkeksi tajuihini ja sanonut nuoremmalle, että "konsultoi vanhempaa". 

Minut vietiin teho-osastolle. Mitä siellä tapahtui? En muista. 

Saaraa kehotettu lähtemään kotiin. Kun hän oli tullut pääovesta, hän oli rojahtanut asfaltille itkemään ja parkumaan. Joku taksimies oli tullut kysymään, mikä hätänä. Saara pyysi häntä viemään hänet kotiin. 

Autossa Saara oli kertonut tapahtuneesta. Kuski oli kysynyt, onko kotona ketään.  Kun kuuli, ettei ole, sanoi, ettei vie Saaraa sinne ja kysynyt olisiko jotakin ystävää, jonka luokse hän voisi viedä.  Taximies soitti sitten Lissulle, joka asui Kalasatamassa. Lissu tuli alas vastaan, taksimies halasi Saaraa, ei ottanut maksua ja toivotti Jumalan siunausta. 

Minut oli palautettu osastolle seuraavana iltana. En ollut ilmeisesti silloin vielä herännyt. Minulla oli iso aukko muistissani. Vasta muiden puheista minulle alkoi vähitellen selvitä, mitä oli tapahtunut. 

#syöpä #leukemia #lymfooma #sairaala #läääkäri #taksi #suru #väsymys #auto #automatka #auttaminen #italia #rooma #trevignano