Uudet LanaVanguard-paperitkin olivat hukassa rymsteerauksen jälken. Meinasi tulla murhe, mutta vaimoni lähes pettämätön löytämiskyky pelasti taas.
Vaimo oli myös jättänyt esiin kasan vanhoja printtejä maalausaiheistani, joista osaa olen käyttänytkin. Sieltä löytyi yksi, jonka kompositio miellyttää. Taitaa olla näkymä Ambran kylästä Toscanan suunnilta. Sitä nyt aloittelen. Jo käytettyjäkin voisin käsitellä uudestaan.
torstai 16. heinäkuuta 2015
Pattitilanne
Haluaisin nyt maalata yhdistämällä varsinaista maalaamista roisketekniikkaan. On vain pattitilanne. Miten aloittaa? Olen etsinyt sopivaa kuvaa motiiviksi, mutta löytämäni eivät sytytä tarpeeksi. Jos aloitan roiskeilla, voi olla vaikea saada tunnistettavia elementtejä mukaan. Suo siellä vetelä täällä.
keskiviikko 15. heinäkuuta 2015
Ihailtavaa mutkattomuutta
Ystävämme Rouenista, ranskatar, kävi meillä suomalaisen ystävänsä kanssa. Oli kiva nähdä taas.
Ranskan ystävämme on mutkattomimpia ihmisiä keitä tunnen. Hän adoptoi meidät ystävikseen Rouenissa kadulla, kun olimme turisteina etsimässä aamiaispaikkaa. Hän oli ollut Suomessa useita vuosia töissä ja hän tunnisti, että puhuimme suomea. Hän kaappasi meidät seuraansa ja myöhemmin samana päivänä hän kulki jo oppaanamme kaupungilla.
Olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien. Hän on asunut kotonamme, kun olemme olleet matkoilla. Hän tulee varmaan tapaamaan meitä Nizzaan talvella, kun vaimoni asuu siellä pitempään ja minäkin käyn.
Ystävämme on todella todella tolerantti ihminen. Hän ei piittaa ihmisten erikoisuuksista kuten esimerkiksi siitä, että emme käytä alkoholia. Hän on aina kuin kala vedessä. Huumorilla selviää mistä vain.
Siinä on ihminen, josta kannattaa oppia.
Ranskan ystävämme on mutkattomimpia ihmisiä keitä tunnen. Hän adoptoi meidät ystävikseen Rouenissa kadulla, kun olimme turisteina etsimässä aamiaispaikkaa. Hän oli ollut Suomessa useita vuosia töissä ja hän tunnisti, että puhuimme suomea. Hän kaappasi meidät seuraansa ja myöhemmin samana päivänä hän kulki jo oppaanamme kaupungilla.
Olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien. Hän on asunut kotonamme, kun olemme olleet matkoilla. Hän tulee varmaan tapaamaan meitä Nizzaan talvella, kun vaimoni asuu siellä pitempään ja minäkin käyn.
Ystävämme on todella todella tolerantti ihminen. Hän ei piittaa ihmisten erikoisuuksista kuten esimerkiksi siitä, että emme käytä alkoholia. Hän on aina kuin kala vedessä. Huumorilla selviää mistä vain.
Siinä on ihminen, josta kannattaa oppia.
Taitekohta edessä
Soitin tänään Varmaan ja kuulin, että osa-aikaeläkeasiani on sitä vaille valmis, että vielä laskevat vielä eläkeosan. Siihen tarvitaan vielä tämän kuukauden tulot. Osaaikaeläke alkaa suunnitellusti elokuun alusta. Ensimmäinen eläke maksetaan myöhässä, ilmeisesti elokuun loppupuolella. Sitten se maksetaan aina kuukauden alussa, mikä on hyvä asia.
Voi olla siis, että en tee enää koskaan täyspäiväisesti ansiotyötä ellei taidemaalausta lasketa. Taitekohta elämässä tämäkin.
Tuntuu mukavalta ajatella syksyä, kun ei tule olemaan töitä kuin ehkä parina kolmena päivänä.
Kahden vuoden päästä minun on valittava alanko kokonaan eläkkeelle vai jatkanko täysipäiväisenä. Jatkamishaluistani silloin en osaa paljoakaan sanoa. Tuntuu siltä, että muu elämä kuljettaa kohti eläkepäiviä tai ehkäpä taiteilijaelämää, kuka tietää.
Voi olla siis, että en tee enää koskaan täyspäiväisesti ansiotyötä ellei taidemaalausta lasketa. Taitekohta elämässä tämäkin.
Tuntuu mukavalta ajatella syksyä, kun ei tule olemaan töitä kuin ehkä parina kolmena päivänä.
Kahden vuoden päästä minun on valittava alanko kokonaan eläkkeelle vai jatkanko täysipäiväisenä. Jatkamishaluistani silloin en osaa paljoakaan sanoa. Tuntuu siltä, että muu elämä kuljettaa kohti eläkepäiviä tai ehkäpä taiteilijaelämää, kuka tietää.
Kukkojen kohtalo
Kukkojen sukuseuran kokous pidetään tänä vuonna 8.8. luonnonkauniilla paikalla meren rannalla, Karjalaisten kesämajalla Helsingin Jollaksessa. Valitettavasti meillä on vasta viisi osallistujaa tiedossa. Osallistujamäärät vaihtelevat kovasti. On ymmärrettävää, että kun kokous pidetään Pyhäjärvi-juhlien yhteydessä, paikalla ei juuri ole kuin todelliset harrastajat ja sen lisäksi meitä hallituksen jäseniä. Nyt on tarjolla laaja alue viihtyisine sisätiloineen meren rannalla, mutta suosio näyttää huonolta. Ehkä tämä Helsinki on vähän syrjässä.
Kukkojen suvun kantakunta on Kannakselle jäänyt Vpl. Pyhäjärvi. Sukuseuran historia on hyvin ansiokas. Se on saanut aikaan kaksi perusteellista sukukirjaa. Suvun pitkän historian selvittäminen on vaatinut aikoinaan hurjasti työtä. Yhtenä seuran toiminnan pontimena on varmasti aikoinaan toiminut evakkous.
Sukupolvien vaihtuminen varmaankin vääjäämättä vaikuttaa seuran toimintaan. Hallituksessa ei ole enää yhtään Kannaksella syntynyttä jäsentä. Karjalaisen geeniperimän osuus surkastuu. Minun perimästäni on puolet karjalaista, lapsillani neljäsosa ja lastenlapsillani kahdeksasosa. Mielenkiinto asiaan auttamatta vähenee. Yleinen sukututkimusinnostus voisi kompensoida tätä, mutta valitettavasti niin ei näytä juuri käyneen sukumme kohdalla.
Seuran järjestämät matkat Vpl. Pyhäjärvelle ovat olleet varsin suosittuja. Se lienee seuran tärkein toiminto tällä hetkellä. Viimeisimmällä matkalla oli vielä mukana pari Kannaksella syntynyttä. Saa nähdä, vieläkö suosio jatkuu, kun heitä ei enää ole kertomassa sukupaikkojen elämästä.
Olohuoneateljee toimii
Olohuoneen uusi mööbleeraus toimii lupaavasti, nimittäin maalaamisen kannalta. Tarvikkeet ovat hyvin ulottuvilla päätyseinän kaapissa ja samalla ovien takana piilossa. Ison pöydän päällä on kätevä maalata. Minulla on siinä kerniliina suojana. On tilaa liikkua.
Nyt työt kuivuvat pöydällä, mutta pitäisi ratkaista vielä, missä ne voisivat olla, kun vieraita tulee. Ehkäpä siinä pöydän päällä. Tarjoilu voisi hoitua pyörälliseltä Aalto-pöydältä.
Olisi hyvä, jos valmiita tötä varten olisi säilytyspaikat. Matala, mutta iso vetolaatikosto olisi hyvä. Samoin ristikkomainen teline, jossa niitä voi lehteillä.
Olen saanut selville, että Vantaan työväenopisto järjestää syksyllä lyhyen kehystyskurssin. Täytyy olla skarppina, että muistan ilmoittautua ajoissa. Toivoisin voivani alkaa itse kehystää töitäni. Silloin ateljeesta tulisi vielä työhuonemaisempi. Ehkei siinä kovin järeitä työvälineitä tarvita, jokin työskentelytaso kuitenkin.
Sain sunnuntain kyläilyreissulla vinkin, että yläkroppaa voi treenata punnertamalla. Isäntä kertoi, että ahkeroi kymmenen punnerrusta päivässä. Hyvin näytti sujuvan. Aluksi oli ollut hankalaa, mutta aika nopeasti voimat olivat lisääntyneet. Yritin tänään, enkä saanut yhtä ainutta aikaiseksi. Vaimo tiesi helpomman version eli yläruumiin nostamisen. Silläkin voi harjoitella ainakin kunnes saa yhden oikean aikaiseksi.
Nyt työt kuivuvat pöydällä, mutta pitäisi ratkaista vielä, missä ne voisivat olla, kun vieraita tulee. Ehkäpä siinä pöydän päällä. Tarjoilu voisi hoitua pyörälliseltä Aalto-pöydältä.
Olisi hyvä, jos valmiita tötä varten olisi säilytyspaikat. Matala, mutta iso vetolaatikosto olisi hyvä. Samoin ristikkomainen teline, jossa niitä voi lehteillä.
Olen saanut selville, että Vantaan työväenopisto järjestää syksyllä lyhyen kehystyskurssin. Täytyy olla skarppina, että muistan ilmoittautua ajoissa. Toivoisin voivani alkaa itse kehystää töitäni. Silloin ateljeesta tulisi vielä työhuonemaisempi. Ehkei siinä kovin järeitä työvälineitä tarvita, jokin työskentelytaso kuitenkin.
Sain sunnuntain kyläilyreissulla vinkin, että yläkroppaa voi treenata punnertamalla. Isäntä kertoi, että ahkeroi kymmenen punnerrusta päivässä. Hyvin näytti sujuvan. Aluksi oli ollut hankalaa, mutta aika nopeasti voimat olivat lisääntyneet. Yritin tänään, enkä saanut yhtä ainutta aikaiseksi. Vaimo tiesi helpomman version eli yläruumiin nostamisen. Silläkin voi harjoitella ainakin kunnes saa yhden oikean aikaiseksi.
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Grexit - pata kattilaa soimaa
Minusta tuntuisi intuitiivisesti luontevalta, että Kreikan annettaisiin olla viisi vuotta omassa valuutassa. Sinä aikana se voisi rakentaa järjestelmänsä kuntoon ja kauden lopussa osoittaa - tällä kertaa ilman metkuja - EU:lle, että se on EU-kelpoinen. Drakma devalvoituisi arvoon, jolla Kreikka saisi ulkomaankauppansa vauhtiin. Ulkomaiset tavarat olisivat valitettavasti kreikkalaisille kalliita, mutta jotenkin toimivan ja uskottavan talouden rakentaminen pitäisi aloiuostttaa.
Kreikka varmasti tarvitsisi massiivisesti humanitaarista apua ja sitä sille suotakoon. Silloin varat menisivät omalla nimellään eivätkä vinouttaisi Kreikan järjestelmiä.
EU on sallinut jäsenvaltioilleen omat verojärjestelmät. Osittain siitä seuraa, että jäsenvaltiot käyttävät veroparatiiseja vero-optimointiin, mikä tarkoittaa suomeksi veronkiertoa. Siirtohinnoittelu on vanha ongelma kansainvälisessä kaupassa. Se tarkoittaa tuotteiden hinnoittelua konsernin eri yksiköiden välisessä kaupassa. Ongelma siitä tulee, kun yritykset säätävät hinnat siten, että voitot siirtyvät matalasti verotettuihin maihin eli veroparatiiseihin.
Mitä järkeä on siinä, että Hollannin veroviranomainen on voinut tehdä oman sopimuksen verotuksesta Starbucksin kanssa siten, että esimerkiksi Ison Britannian viranomaisilla ei ole oikeutta tietää sopimuksen sisältöä?
EU ilmeisesti antaa tämän tapahtua, jotta kilpailutilanne ei vääristyisi EU:n ulkopuolisten maiden yritysten voidessa kierrättää bisneksensä peroparatiisien kautta.
EU menettää veroparatiisien vuoksi tuhat miljardia euroa verotuloja. Jos Kreikan seuraava paketti maksaa 80 miljardia, tuosta lähteestä varat voisi hankkia. Vaikka Kreikka kieroilee, ei EU:kaan kovin puhtoiselta näytä tässä valossa.
Aloitin työn, jossa käytän öljypastelleja. Katsotaan miten käy.
Tiedot ovat peräisin dokumentista "Laillista veronkiertoa", joka on juuri poistumassa Ylen Areenasta.
Kreikka varmasti tarvitsisi massiivisesti humanitaarista apua ja sitä sille suotakoon. Silloin varat menisivät omalla nimellään eivätkä vinouttaisi Kreikan järjestelmiä.
EU on sallinut jäsenvaltioilleen omat verojärjestelmät. Osittain siitä seuraa, että jäsenvaltiot käyttävät veroparatiiseja vero-optimointiin, mikä tarkoittaa suomeksi veronkiertoa. Siirtohinnoittelu on vanha ongelma kansainvälisessä kaupassa. Se tarkoittaa tuotteiden hinnoittelua konsernin eri yksiköiden välisessä kaupassa. Ongelma siitä tulee, kun yritykset säätävät hinnat siten, että voitot siirtyvät matalasti verotettuihin maihin eli veroparatiiseihin.
Mitä järkeä on siinä, että Hollannin veroviranomainen on voinut tehdä oman sopimuksen verotuksesta Starbucksin kanssa siten, että esimerkiksi Ison Britannian viranomaisilla ei ole oikeutta tietää sopimuksen sisältöä?
EU ilmeisesti antaa tämän tapahtua, jotta kilpailutilanne ei vääristyisi EU:n ulkopuolisten maiden yritysten voidessa kierrättää bisneksensä peroparatiisien kautta.
EU menettää veroparatiisien vuoksi tuhat miljardia euroa verotuloja. Jos Kreikan seuraava paketti maksaa 80 miljardia, tuosta lähteestä varat voisi hankkia. Vaikka Kreikka kieroilee, ei EU:kaan kovin puhtoiselta näytä tässä valossa.
Aloitin työn, jossa käytän öljypastelleja. Katsotaan miten käy.
Tiedot ovat peräisin dokumentista "Laillista veronkiertoa", joka on juuri poistumassa Ylen Areenasta.
Kiitollinen mieli
Olen onnellinen siitä, että maalauskeli ja loma sattuvat yksiin. Tarkoitan psyykkistä keliä. Kerran olin sairaslomalla suuren osan kesälomaa. Ei siinä maalattu. Onneksi selvisin moisesta aivomyrskystä.
En tiedä syntyykö nyt mitään kestävää, mutta on ainakin kiva maalata. Voihan niinkin olla, että nämä ovat siltateoksia, jotka vievät johonkin muuhun.
Olen kiitollinen siitä, että alkukesän kauhea masennus on irrottanut otteensa ja voin tehdä työtä, mitä rakastan, en tosin aina.
Pelkäsin, että maalaaminen on minussa kuollut. Onneksi itseluottamus on palannut niin, että rohkenen toimia.
Kiitoksia teille kaikille kannustamisesta ja erityisesti Maijalle! Ihanaa, että voin olla kaltaisenani ihmisenä ihmisten vuorovaikutuksessa.
En tiedä syntyykö nyt mitään kestävää, mutta on ainakin kiva maalata. Voihan niinkin olla, että nämä ovat siltateoksia, jotka vievät johonkin muuhun.
Olen kiitollinen siitä, että alkukesän kauhea masennus on irrottanut otteensa ja voin tehdä työtä, mitä rakastan, en tosin aina.
Pelkäsin, että maalaaminen on minussa kuollut. Onneksi itseluottamus on palannut niin, että rohkenen toimia.
Kiitoksia teille kaikille kannustamisesta ja erityisesti Maijalle! Ihanaa, että voin olla kaltaisenani ihmisenä ihmisten vuorovaikutuksessa.
Onko kuvataide bluffia?
Kuvataide on niin esoteerinen ala, että moni varmaan tuntee itsensä epävarmaksi taidenäyttelyissä. Saattaa herätä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Onko kyse täydestä bluffista, jota harva uskaltaa kyseenalaistaa itsensä nolaamisen riskin vuoksi?
Itse olen tyytyväinen siihen, että joistakin näyttelyistä jää jonkinlainen lievä euforian tunne ja halu tehdä itsekin jotakin. Se kertoo minulle, että jotakin merkityksellistä tässä täytyy olla. Se miksi jokin taide puhuttelee ja toinen ei, on kovin vaikeasti selitettävissä. Ollaan intuition maailmassa.
Joku taiteilija saattaa osata ottaa kantaa niin raikkaalla tavalla, että se koskettaa. Muistan, että eräässä ARS-näyttelyssä oli fillari, johon oli ripustettu valtava määrä muoviastioita. Joku eteläamenrikkalainen tienasi leipänsä tai ainakin osan siitä siten, että keräsi tällaisia astioita ja myi niitä sairaaloihin. Hieno teos, mutta ei sovellu tavallisen ihmisen sohvan yläpuolelle.
Ehkä vuosi pari sitten Kiasman vitoskerroksessa oli vaikuttava ääniteos. Tilassa oli hyvin runsaasti kaiuttimia ja niillä saatiin aikaan voimakas vaikutelma lintuparven lentämisestä. Pidin teoksesta kovasti. En muista tekijää.
Teoksen ansiot saattavat olla myös siinä, että se kommentoi taidehistoriaa ja tuo siihen jotakin uutta. Tämän sisäistäminen onnistuu vain, jos tuntee taidehistoriaa, ehkä ei sittenkään. Jotkut teokset tuntuvat tarvitsevat käyttöohjeen. Minusta on ihan paikallaan tarjota sellainen, jos se auttaa saamaan paremman elämyksen.
Väriteorian tunteminen antaa myös yhden tavan lähestyä teoksia.
Minusta teoksen äärelle voi myös mennä ymmärtämättä siitä yhtään mitään, mutta antamalla sille mahdollisuuden vaikuttaa. Olen nähnyt Emmassa Ahti Lavosen teoksia ja pitänyt niistä, vaikka en tiedäkään, mitä niillä halutaan ilmaista.
Tärkeintä minusta on, että ei sulje teosta etukäteen pois omasta maailmastaan olettamalla, että siinä ei nyt vain olen mitään substanssia. Kannustan menemään teoksen äärelle avoimin mielin. Sen seurassa voi tulla hyvä mieli, vaikka ei ymmärtäisikään miksi.
Olen joskus hämmästynyt sitä, että joku tuntemani henkilö, joka käsitykseni mukaan ei harrasta erityisemmin taidetta, on analysoinyt omaa teostani hyvin syvällisesti. Olen myös halunnut olla nöyrä siten, että jos joku pitää teoksestani, jota itse en pidä onnistuneena, haluan kunnioittaa hänen mielipidettään. Miksi minun mielipiteeni olisi hänen kantaansa tärkeämpi. Hän voi nähdä teoksessa jotakin, mitä minä en näe.
Minä vastustan jakoa sohvanpäällistaiteeseen ja "oikeaan" taiteeseen. Ei ole yhtä oikeata tapaa suhtautua taiteeseen. Taide on vuorovaikutusta.
Kuvataide ei ole bluffia, mutta sen joukossa voi sitä olla.
Itse olen tyytyväinen siihen, että joistakin näyttelyistä jää jonkinlainen lievä euforian tunne ja halu tehdä itsekin jotakin. Se kertoo minulle, että jotakin merkityksellistä tässä täytyy olla. Se miksi jokin taide puhuttelee ja toinen ei, on kovin vaikeasti selitettävissä. Ollaan intuition maailmassa.
Joku taiteilija saattaa osata ottaa kantaa niin raikkaalla tavalla, että se koskettaa. Muistan, että eräässä ARS-näyttelyssä oli fillari, johon oli ripustettu valtava määrä muoviastioita. Joku eteläamenrikkalainen tienasi leipänsä tai ainakin osan siitä siten, että keräsi tällaisia astioita ja myi niitä sairaaloihin. Hieno teos, mutta ei sovellu tavallisen ihmisen sohvan yläpuolelle.
Ehkä vuosi pari sitten Kiasman vitoskerroksessa oli vaikuttava ääniteos. Tilassa oli hyvin runsaasti kaiuttimia ja niillä saatiin aikaan voimakas vaikutelma lintuparven lentämisestä. Pidin teoksesta kovasti. En muista tekijää.
Teoksen ansiot saattavat olla myös siinä, että se kommentoi taidehistoriaa ja tuo siihen jotakin uutta. Tämän sisäistäminen onnistuu vain, jos tuntee taidehistoriaa, ehkä ei sittenkään. Jotkut teokset tuntuvat tarvitsevat käyttöohjeen. Minusta on ihan paikallaan tarjota sellainen, jos se auttaa saamaan paremman elämyksen.
Väriteorian tunteminen antaa myös yhden tavan lähestyä teoksia.
Minusta teoksen äärelle voi myös mennä ymmärtämättä siitä yhtään mitään, mutta antamalla sille mahdollisuuden vaikuttaa. Olen nähnyt Emmassa Ahti Lavosen teoksia ja pitänyt niistä, vaikka en tiedäkään, mitä niillä halutaan ilmaista.
Tärkeintä minusta on, että ei sulje teosta etukäteen pois omasta maailmastaan olettamalla, että siinä ei nyt vain olen mitään substanssia. Kannustan menemään teoksen äärelle avoimin mielin. Sen seurassa voi tulla hyvä mieli, vaikka ei ymmärtäisikään miksi.
Olen joskus hämmästynyt sitä, että joku tuntemani henkilö, joka käsitykseni mukaan ei harrasta erityisemmin taidetta, on analysoinyt omaa teostani hyvin syvällisesti. Olen myös halunnut olla nöyrä siten, että jos joku pitää teoksestani, jota itse en pidä onnistuneena, haluan kunnioittaa hänen mielipidettään. Miksi minun mielipiteeni olisi hänen kantaansa tärkeämpi. Hän voi nähdä teoksessa jotakin, mitä minä en näe.
Minä vastustan jakoa sohvanpäällistaiteeseen ja "oikeaan" taiteeseen. Ei ole yhtä oikeata tapaa suhtautua taiteeseen. Taide on vuorovaikutusta.
Kuvataide ei ole bluffia, mutta sen joukossa voi sitä olla.
Kiehtova koukutus
MyHeritage-sukututkimusjärjestelmä tuntuu toimivan koukuttavasti. Se etsii yhteyksiä eri harrastajien sukupuiden väleiltä ja ehdottaa yhdistelemisiä.
Selvisi, että siskonpoikani on kirjannut sukupuutaan vanhempiensa perheen ja isoisänsä osalta. Laitoin hänelle ehdotuksen puiden yhdistämisestä. Hänen puussaan tosin osa on salattua tietoa, mikä ilmeisesti jää minunkin puussani salatuksi ulkopuolisilta.
Yksi osuma koskee Hanskin sukua, johon kytkeydyn isäni äidin kautta. Ylläpitäjän nimi on tuttu, joten sieltäkin löytynee hyvä kytkentä.
Lisäksi on tarjolla kanadalaisen Mae Bailyn sukupuu, jonka yhdysreittiä en osaa arvata, sekä amerikkalaisen Kathleen Briggsin, joka yhteys saattaa liittyä Rogelin sukuun.
Tarjolla on myö yhteys Marjut Siermalan puuhun, jossa yhteys näyttää syntyvän äitini äidin kautta ja Pentti Hyvärinsen juuriin, jonka reitistä en osaa sanoa.
Jotta tämä olisi MyHeritagelle bisnes, ainakin osa tällaisista tarjolla olevista herkuista voi maksaa lisää. Sivulle ponnahtelee ehdotuksia Premium-sopimuksen tekemisestä. Olen jo ottanut jonkun maksullisen ohjelman käyttöön. Nyt en osaa sanoa, onko sen edut jääneet siirtymättä tiliini vai pitäisikö päivittää sopimus. Jälkimmäisessä tapauksessa sitten tietysti tarjoutuu taas herkkuja lisähinnalla käyttöön. Ei nämä hinnat tosin kuukausitasolla huikeita ole.
Selvisi, että siskonpoikani on kirjannut sukupuutaan vanhempiensa perheen ja isoisänsä osalta. Laitoin hänelle ehdotuksen puiden yhdistämisestä. Hänen puussaan tosin osa on salattua tietoa, mikä ilmeisesti jää minunkin puussani salatuksi ulkopuolisilta.
Yksi osuma koskee Hanskin sukua, johon kytkeydyn isäni äidin kautta. Ylläpitäjän nimi on tuttu, joten sieltäkin löytynee hyvä kytkentä.
Lisäksi on tarjolla kanadalaisen Mae Bailyn sukupuu, jonka yhdysreittiä en osaa arvata, sekä amerikkalaisen Kathleen Briggsin, joka yhteys saattaa liittyä Rogelin sukuun.
Tarjolla on myö yhteys Marjut Siermalan puuhun, jossa yhteys näyttää syntyvän äitini äidin kautta ja Pentti Hyvärinsen juuriin, jonka reitistä en osaa sanoa.
Jotta tämä olisi MyHeritagelle bisnes, ainakin osa tällaisista tarjolla olevista herkuista voi maksaa lisää. Sivulle ponnahtelee ehdotuksia Premium-sopimuksen tekemisestä. Olen jo ottanut jonkun maksullisen ohjelman käyttöön. Nyt en osaa sanoa, onko sen edut jääneet siirtymättä tiliini vai pitäisikö päivittää sopimus. Jälkimmäisessä tapauksessa sitten tietysti tarjoutuu taas herkkuja lisähinnalla käyttöön. Ei nämä hinnat tosin kuukausitasolla huikeita ole.
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Huusholli muovautuu
Minun ydinhommani tämänpäiväisessä siivoushommassa oli kuittilaatikon perkuu. Loota on ollut ollut turvoksissa tavarasta hyllyssä. Suurin osa sisällöstä jouti roskiin.
Ajattelin, että on parempi, jos tällaista laatikkoa ei ole hyllyssä. Lootassa on ollut sekaisin maksettuja laskuja ja muita dokumentteja. Paperisten laskujen aika on ohi. Olin päässyt niistä aika hyvin eroon kunnes suoraveloituspalvelu lopetettiin. Nyt tulee joitakin laskuja paperisina. Täytyy yrittää saada mielellään kaikki netissä hoidettaviksi.
Erottelin sopimukset, takuut yms. säilytettävät päiväperhosista eli laskuista. Vaimoni oli siivonnut yöpöytäni laatikoita ja sinne sain säilytettävät paperit. Päiväperhoset ja sellaiset olkoon edelleen hoidettavien asioiden lokerossa.
Tuollainen paperien nysvääminen on minulle kypsyttävää hommaa. Taidan olla paljon väsyneempi kuin varsinaisen siivous- ja rymsteeraustyön tehneet, jotka ovat minua vanhempia.
Paksuseinäisempi hyllysarja on päässyt yhteen olohuoneen peräseinälle.
Nämä kuvat ovat vaiheesta, jolloin homma oli kesken. Nyt tilanne näyttää jo paljon paremmalta.
Ajattelin, että on parempi, jos tällaista laatikkoa ei ole hyllyssä. Lootassa on ollut sekaisin maksettuja laskuja ja muita dokumentteja. Paperisten laskujen aika on ohi. Olin päässyt niistä aika hyvin eroon kunnes suoraveloituspalvelu lopetettiin. Nyt tulee joitakin laskuja paperisina. Täytyy yrittää saada mielellään kaikki netissä hoidettaviksi.
Erottelin sopimukset, takuut yms. säilytettävät päiväperhosista eli laskuista. Vaimoni oli siivonnut yöpöytäni laatikoita ja sinne sain säilytettävät paperit. Päiväperhoset ja sellaiset olkoon edelleen hoidettavien asioiden lokerossa.
Tuollainen paperien nysvääminen on minulle kypsyttävää hommaa. Taidan olla paljon väsyneempi kuin varsinaisen siivous- ja rymsteeraustyön tehneet, jotka ovat minua vanhempia.
Paksuseinäisempi hyllysarja on päässyt yhteen olohuoneen peräseinälle.
Nämä kuvat ovat vaiheesta, jolloin homma oli kesken. Nyt tilanne näyttää jo paljon paremmalta.
Kuvataiteilijan dilemma
Taidepiireissä saateetaan puhua hieman ylimielisesti sohvan yläpuolelle tarkoitetuista teoksista. Ilmauksella tarkoitetaan teoksia, joita ostetaan tuomaan koteihin viihtyisyyttä.
Kunnon taiteilijan ajatellaan luovan teoksia, jotka puhuttelevat ns. taidemaailmaa. Tällaiset teokset ovat kokeilevia, ne ottavat kantaa ja ovat taidemaailmassa vallalla olevien arvojen mukaisia. Näillä teoksilla yritetään päästä taidemaailman portinvartijoiden suosioon. Erilaiset arvioijat ja arvioijaryhmät pohtivat, keitä voidaan päästää eteenpäin alalla. Alan liitoissa pohditaan, keitä hyväksytään jäseniksi. Kuraattorit valitsevat tekijäitä ja teoksia näyttelyihin. Samaa tekevät galleristit. Kriitikoiden artikkeleilla on oma merkityksensä.
Eilen kuulin jonkun taiteilijan jopa tekevän eri nimellä sohvanpäällisteoksia. Niillä ansaitaan rahaa. Muilla rakennetaan ansioluetteloa.
Gallerioiden toiminta perustuu taiteilijoiden ottamaan riskiin. Taiteiijat sitoutuvat maksamaan kiinteän summan näyttelyajasta ja mahdollisesti sen lisäksi provision myynnistä. Galleristit markkinoivat näyttelyä, mutta myynti voi silti jäädä vähäiseksi. Voi olla, että yhtään teosta ei mene kaupaksi. Taiteilijan hyöty on tunnettuisuuden lisäys ja rivi cv:en.
Jos taiteilija haluaa rakentaa uskottavaa ansioluetteloa, hän voi joutua järjestämään vuosikausia näyttelyjä ilman tuloja. Voi olla, että hän joutuu tekemään muuta työtä rahoittaakseen näyttelyjään. Tällainen ei kuitenkaan takaa jäsenyyttä liitoissa.
Monella taiteilijalla ei ole valmiuksia tai halua markkinointiin ja myyntityöhön. Tämä olisi kuitenkin mahdollista. Minä muistan lapsuudestani, kun meillä vieraili silloin tällöin taidekauppias Saikkonen. Hän hurautti komean autonsa pihaan ja kysyi, voisiko kantaa tauluja sisään katsottavaksi. Hän uskoi, että opettajat ostavat tauluja ja selvitti, missä heitä missäkin kunnassa asuu. Kun isäni oli opettaja, olimme listalla. Vanhempani ostivatkin häneltä tauluja. Oli erinomaista palvelua, kun töitä saattoi sovittaa suoraan seinälle. Ne olivat valmiiksi kehystettyjä.
Oletan, että Saikkonen hankki teokset suoraan taiteilijoilta myyntitiliin eli nämä saivat osuutensa sen mukaan kuin kauppa kävi.
Ehkä taiteilijat voisivat itsekin toimia kuten Saikkonen. He luultavasti myisivät huomattavasti enemmän kuin muilla keinoin. Se huono puoli asiassa on, että ansioluetteloon ei kerry rivejä.
Intuitiivisesti tuntuu siltä, että jos taiteilija haluaa oikeasti elää työllään, hän joutuu pysyttelemään taidekentän ulkopuolella. Siihen ei moni rohkene ryhtyä.
Kunnon taiteilijan ajatellaan luovan teoksia, jotka puhuttelevat ns. taidemaailmaa. Tällaiset teokset ovat kokeilevia, ne ottavat kantaa ja ovat taidemaailmassa vallalla olevien arvojen mukaisia. Näillä teoksilla yritetään päästä taidemaailman portinvartijoiden suosioon. Erilaiset arvioijat ja arvioijaryhmät pohtivat, keitä voidaan päästää eteenpäin alalla. Alan liitoissa pohditaan, keitä hyväksytään jäseniksi. Kuraattorit valitsevat tekijäitä ja teoksia näyttelyihin. Samaa tekevät galleristit. Kriitikoiden artikkeleilla on oma merkityksensä.
Eilen kuulin jonkun taiteilijan jopa tekevän eri nimellä sohvanpäällisteoksia. Niillä ansaitaan rahaa. Muilla rakennetaan ansioluetteloa.
Gallerioiden toiminta perustuu taiteilijoiden ottamaan riskiin. Taiteiijat sitoutuvat maksamaan kiinteän summan näyttelyajasta ja mahdollisesti sen lisäksi provision myynnistä. Galleristit markkinoivat näyttelyä, mutta myynti voi silti jäädä vähäiseksi. Voi olla, että yhtään teosta ei mene kaupaksi. Taiteilijan hyöty on tunnettuisuuden lisäys ja rivi cv:en.
Jos taiteilija haluaa rakentaa uskottavaa ansioluetteloa, hän voi joutua järjestämään vuosikausia näyttelyjä ilman tuloja. Voi olla, että hän joutuu tekemään muuta työtä rahoittaakseen näyttelyjään. Tällainen ei kuitenkaan takaa jäsenyyttä liitoissa.
Monella taiteilijalla ei ole valmiuksia tai halua markkinointiin ja myyntityöhön. Tämä olisi kuitenkin mahdollista. Minä muistan lapsuudestani, kun meillä vieraili silloin tällöin taidekauppias Saikkonen. Hän hurautti komean autonsa pihaan ja kysyi, voisiko kantaa tauluja sisään katsottavaksi. Hän uskoi, että opettajat ostavat tauluja ja selvitti, missä heitä missäkin kunnassa asuu. Kun isäni oli opettaja, olimme listalla. Vanhempani ostivatkin häneltä tauluja. Oli erinomaista palvelua, kun töitä saattoi sovittaa suoraan seinälle. Ne olivat valmiiksi kehystettyjä.
Oletan, että Saikkonen hankki teokset suoraan taiteilijoilta myyntitiliin eli nämä saivat osuutensa sen mukaan kuin kauppa kävi.
Ehkä taiteilijat voisivat itsekin toimia kuten Saikkonen. He luultavasti myisivät huomattavasti enemmän kuin muilla keinoin. Se huono puoli asiassa on, että ansioluetteloon ei kerry rivejä.
Intuitiivisesti tuntuu siltä, että jos taiteilija haluaa oikeasti elää työllään, hän joutuu pysyttelemään taidekentän ulkopuolella. Siihen ei moni rohkene ryhtyä.
Sovinistisia vitsejä - varoitus!
Naishenkilöltä kuultuja, mutta luultavasti miehen keksimiä:
Jotkut vaimot kuuluvat olevan kuin ajokoiran ja arkeologin risteytyksiä - jolleivat hauku, kaivelevat vanhoja.
Kyllä on kuuliaisella miehellä helppo elämä!
Jotkut vaimot kuuluvat olevan kuin ajokoiran ja arkeologin risteytyksiä - jolleivat hauku, kaivelevat vanhoja.
Kyllä on kuuliaisella miehellä helppo elämä!
Rymsteerausloikkaus
Kaksi kultaista ihmistä tuli meille siivoamaan. Kuvio on kääntynyt sellaiseen asentoon, että samalla tehdäänkin osa rymsteerausta. Maalihuone otetaan makuuhuoneeksi ja nykyinen nukkumo alkaa muovautua olohuoneeksi. Osa huonekauluista jää vielä odottamaan tulevaa. Olohuone jää vielä hieman vaiheeseen, mutta päätöksemme pitää, siitä tulee ateljee.
Enkeleillä on mukanaan myös ihmeellinen kone, jolla patjatkin pestään.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä pois jaloista, mutta en kehtaa. Yritän olla hyödyksi.
Ajatella, että tällaista voi tapahtua.
Enkeleillä on mukanaan myös ihmeellinen kone, jolla patjatkin pestään.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä pois jaloista, mutta en kehtaa. Yritän olla hyödyksi.
Ajatella, että tällaista voi tapahtua.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Vieläkö kuvataide tarvitsee portinvartijoita
Oltiin kyläilemässä illalla. Keskusteltiin mm. taiteen tekemisen merkityksestä. Kyseisessäkin talossa taidetta tehdään.
Pohdittiin taiteen kentän portinvartijasysteemiä. Taiteen liitoilla on oma sisäänpääsykriteerit, joista voidaan ollaa montaa mieltä. Salonkisysteemi on edelleen keskuudessamme. Jo impressionistit ja realisteista ainakin Courbet protestoivat järjestelmää. Esiteltiin omia töitä reputettujen salongissa ja omasta toiminnasta tuli taiteen historiaa.
Ihmeteltiin miksi tämän alan ammattijärjestöihin tarvitaan erilliset kriteerit. Lääkärit ja ekonomit pääsevät liittoihinsa, kun on alan koulutus. Minä pääsin Ekonomiliittoon, kun oli ensimmäinen paperi kauppakorkeakoulusta kourassa.
Eikö liittojen pitäisi valvoa alansa edustajien etua, eikä valikoida, ketkä ovat alan edustajia.
Kiitos mukavasta illasta ystävät!
Pohdittiin taiteen kentän portinvartijasysteemiä. Taiteen liitoilla on oma sisäänpääsykriteerit, joista voidaan ollaa montaa mieltä. Salonkisysteemi on edelleen keskuudessamme. Jo impressionistit ja realisteista ainakin Courbet protestoivat järjestelmää. Esiteltiin omia töitä reputettujen salongissa ja omasta toiminnasta tuli taiteen historiaa.
Ihmeteltiin miksi tämän alan ammattijärjestöihin tarvitaan erilliset kriteerit. Lääkärit ja ekonomit pääsevät liittoihinsa, kun on alan koulutus. Minä pääsin Ekonomiliittoon, kun oli ensimmäinen paperi kauppakorkeakoulusta kourassa.
Eikö liittojen pitäisi valvoa alansa edustajien etua, eikä valikoida, ketkä ovat alan edustajia.
Kiitos mukavasta illasta ystävät!
Zen ja huonekalujen siirtäminen
Ahdistaa, hauras olo. En oikein osaa nyt olla tässä maailmassa.
Rymsteeraus tuntuu olevan hirvittävän paljon itseään suurempi asia. Ei tarvitse kuin keskustella aiheesta, niin asiat menevät solmuun. Tähän varmaan kulminoituu jollakin alitajuisella tavalla kummankin koko menneisyys.
Vaimoni mukaan naiset yleensä hoitavat koko homman ja miehet laahustavat perässä liikkeissä. Hän sanoo olleensa paljon joustavampi, koska on antanut minulle maalihuoneen ja nyt on valmis siihen, että koko olohuoneesta tulee ateljee. Nämä on totta ja kiitokset niistä.
Kun ehdotin pianolle toista paikkaa kuin hän oli ajatellut, sain kuulla, että pitäähän meillä olla vierassänkykin. Hän oli ajatellut sen kyseiseen paikkaan. Olisi kuitenkin kiva, jos siihenkin asiaan olisi mahdollista etsiä muitakin ratkaisuja.
Kun aioin tehdä Paintilla pohjapiirustuksen oikeisiin mittasuhteisiin, hän tuhahti, että tuo on niin miesten tapaista tai sinnepäin.
Tunnen syyllisyyttä siitä, että en pysy perässä hänen ajatuksenjuoksussaan.
Mieleeni on tullut, että taustalla leijuvat varmaan vanhempien roolien haamut. Sen verran kuin ehdin tutustua appivanhempiini, epäilen, että vaimoni malli on peräisin hänen kotoaan. Minun mielikuvani omista vanhemmistani tällaisissa asioissa on yhteistoiminnallisempi.
Tuntuu siltä, että ennenkuin tämä rymsteeraus onnistuu, meidän on onnistuttava selättämään paljon suurempi haaste.
Ehkäpä meidän on aloitettava yhdessä joogaharrastus ja lähestyttävä rymsteerausta siitä kulmasta.
Rymsteeraus tuntuu olevan hirvittävän paljon itseään suurempi asia. Ei tarvitse kuin keskustella aiheesta, niin asiat menevät solmuun. Tähän varmaan kulminoituu jollakin alitajuisella tavalla kummankin koko menneisyys.
Vaimoni mukaan naiset yleensä hoitavat koko homman ja miehet laahustavat perässä liikkeissä. Hän sanoo olleensa paljon joustavampi, koska on antanut minulle maalihuoneen ja nyt on valmis siihen, että koko olohuoneesta tulee ateljee. Nämä on totta ja kiitokset niistä.
Kun ehdotin pianolle toista paikkaa kuin hän oli ajatellut, sain kuulla, että pitäähän meillä olla vierassänkykin. Hän oli ajatellut sen kyseiseen paikkaan. Olisi kuitenkin kiva, jos siihenkin asiaan olisi mahdollista etsiä muitakin ratkaisuja.
Kun aioin tehdä Paintilla pohjapiirustuksen oikeisiin mittasuhteisiin, hän tuhahti, että tuo on niin miesten tapaista tai sinnepäin.
Tunnen syyllisyyttä siitä, että en pysy perässä hänen ajatuksenjuoksussaan.
Mieleeni on tullut, että taustalla leijuvat varmaan vanhempien roolien haamut. Sen verran kuin ehdin tutustua appivanhempiini, epäilen, että vaimoni malli on peräisin hänen kotoaan. Minun mielikuvani omista vanhemmistani tällaisissa asioissa on yhteistoiminnallisempi.
Tuntuu siltä, että ennenkuin tämä rymsteeraus onnistuu, meidän on onnistuttava selättämään paljon suurempi haaste.
Ehkäpä meidän on aloitettava yhdessä joogaharrastus ja lähestyttävä rymsteerausta siitä kulmasta.
Rymsteeraus - tuo parisuhteen kuntotesti
Ideoimme vaimoni kanssa viime vuonna, että laitamme olohuoneemme ateljeeksi, makuhuoneemme olohuoneeksi ja nykyisen maalihuoneeni makuhuoneeksi. Rymsteeraus voisi tapahtua vaikkapa elokuussa tai ainakin alkaa. Nyt en haluaisi katkaista maalausputkeani.
Voimme myös kokeilla, onko liittomme kehittynyt neljässäkymmenessä vuodessa rymsteerauksen kestäväksi. Lähtötilanne on haasteellinen, koska minä olen epäkäytännöllinen ja hän ei, ainakaan tässä asiassa. Riski on siinä, että hän sanelee uuden tilanteen ja minä alennun lakeijaksi. Hän oli jo piirtämässä uuden fromaatin, mutta ystävällisesti lopetti, kun kerroin menettäväni mielenkiintoni. Hyvä signaali!
Maalihuoneeni ei toimi, koska sinne on kertynyt taiteilutarvikkeiden lisäksi kaikenlaista muutakin. Sitäpaitsi sen haltija on sotkupytty, joka ei oikein osaa hommailla ahtaudessa. Olohuone on mainio vaihtoehto silläkin uhalla, että sotkupytty siirtyy sinne puuhailemaan. Kiitos rakkaalle vaimolleni mielen avaruudesta.
Hankkeeseen liittyy juttuja, jotka pitäisi ratkaista. Miten saada mööpelin toimimaan uudessa konstellaatiossa ja miten saada ne siirretyiksi. Yksi vaikeuttava seikka on se, että pitäisi käydä tavaroita läpi ja heittää paljon surutta pois. Ei ole helppoa, paitsi puolison tavaroiden osalta. Vaimo on tosin jo ansiokkaasti aloittanut ja aikoo jatkaa ystävän kannustaman poisheittämiseen. Voi olla, että joudutaan käyttämään rahaa uusiin tai käytettyihin kalusteisiin. Sille olisi muutakin käyttöä.
Sellainenkin etu olisi näkyvissä, että uudessa makuuhuoneessamme ei olisi kirjoja. Tunnelma olisi rauhallisempi unta varten. Nykyisessä makuuhuoneessamme on Ikean hyllyjä (paksuseinäiset) ja kaappeja, joita ei enää ole myynnissä. Ne voisivat jäädä sinne, mutta niitä tarvittaisiin lisää.
Olohuoneessa ja siitä jatkuvassa käytävässä on Ikean Billy-hyllyjä. Niissäkin on kirjoja. Olemme yrittäneet perata kirjastoamme pienemmäksi, mutta huonolla menestyksellä. Hyvä kuitenkin, jos niitä ei olisi enää makuhuoneessa.
Tässä voisi soveltaa homman suunnittelemisen joukkoistamista. Tervetuloa mukaan ideoimaan!
Voimme myös kokeilla, onko liittomme kehittynyt neljässäkymmenessä vuodessa rymsteerauksen kestäväksi. Lähtötilanne on haasteellinen, koska minä olen epäkäytännöllinen ja hän ei, ainakaan tässä asiassa. Riski on siinä, että hän sanelee uuden tilanteen ja minä alennun lakeijaksi. Hän oli jo piirtämässä uuden fromaatin, mutta ystävällisesti lopetti, kun kerroin menettäväni mielenkiintoni. Hyvä signaali!
Maalihuoneeni ei toimi, koska sinne on kertynyt taiteilutarvikkeiden lisäksi kaikenlaista muutakin. Sitäpaitsi sen haltija on sotkupytty, joka ei oikein osaa hommailla ahtaudessa. Olohuone on mainio vaihtoehto silläkin uhalla, että sotkupytty siirtyy sinne puuhailemaan. Kiitos rakkaalle vaimolleni mielen avaruudesta.
Hankkeeseen liittyy juttuja, jotka pitäisi ratkaista. Miten saada mööpelin toimimaan uudessa konstellaatiossa ja miten saada ne siirretyiksi. Yksi vaikeuttava seikka on se, että pitäisi käydä tavaroita läpi ja heittää paljon surutta pois. Ei ole helppoa, paitsi puolison tavaroiden osalta. Vaimo on tosin jo ansiokkaasti aloittanut ja aikoo jatkaa ystävän kannustaman poisheittämiseen. Voi olla, että joudutaan käyttämään rahaa uusiin tai käytettyihin kalusteisiin. Sille olisi muutakin käyttöä.
Sellainenkin etu olisi näkyvissä, että uudessa makuuhuoneessamme ei olisi kirjoja. Tunnelma olisi rauhallisempi unta varten. Nykyisessä makuuhuoneessamme on Ikean hyllyjä (paksuseinäiset) ja kaappeja, joita ei enää ole myynnissä. Ne voisivat jäädä sinne, mutta niitä tarvittaisiin lisää.
Olohuoneessa ja siitä jatkuvassa käytävässä on Ikean Billy-hyllyjä. Niissäkin on kirjoja. Olemme yrittäneet perata kirjastoamme pienemmäksi, mutta huonolla menestyksellä. Hyvä kuitenkin, jos niitä ei olisi enää makuhuoneessa.
Tässä voisi soveltaa homman suunnittelemisen joukkoistamista. Tervetuloa mukaan ideoimaan!
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Uusi teos etenee
LanaVanguard-paperi tuntuu oikein lupaavalta. Pintaa pystyy työstämään hyvin monilla tavoin ja se kestää korjaamista hyvin. Katsotaan, miten saan siirrettyä Lantenin, Ererin ja Julan problematiikan visuaaliseen muotoon.
Lanten, Erer ja Jula
Aloitin uuden työn, vaikka muut ovat vielä kesken. Kokeilen uutta LanaVanguard-paperia, jota ostin Temperasta. Sen pitäisi sopia sekatekniikkaan. Pinta on kova. Huomasin kuitenkin, että voin piirtää siihen kynnellä, ja teinkin teoksen sommitelman siten. Olen käyttänyt kahta tussiseosta tähän mennessä. Katsotaan, miten paperi toimii.
Tässä on teokseen liittyvä teksti:
Lanten toi ludon, Erer taion ja Jula nipon. Kaikki sanoivat tuoneensa ridesin, mutta kaikki olivat väärässä.
Ridesiä ei ole, mutta se on tärkein.
Kaikki puhuvat ridesistä, mutta heillä ei ole sitä. Kaikki puhe on turhaa ja ei ole.
Kaikki laulavat, koska laulavat.
Tässä on teokseen liittyvä teksti:
Lanten toi ludon, Erer taion ja Jula nipon. Kaikki sanoivat tuoneensa ridesin, mutta kaikki olivat väärässä.
Ridesiä ei ole, mutta se on tärkein.
Kaikki puhuvat ridesistä, mutta heillä ei ole sitä. Kaikki puhe on turhaa ja ei ole.
Kaikki laulavat, koska laulavat.
Uskallettava pilata hyvä työ.
Työskentelen nyt tämän tapauksen parissa. Tunnen itseni epävarmaksi, koska pidän kovasti tästä työstä ja pelkään pilaavani sen.
Osan toimista voi ainakin osittani korjata, mutta jotkut lisäykse voivat olla kohtalokkaita.
Olen kerran saanut ohjeen, joka on mielestäni hyvä. Aina pitää uskaltaa pilata hyvä työ.
Osan toimista voi ainakin osittani korjata, mutta jotkut lisäykse voivat olla kohtalokkaita.
Olen kerran saanut ohjeen, joka on mielestäni hyvä. Aina pitää uskaltaa pilata hyvä työ.
Oudot nimet
Liityin maksullisena jäsenenä netissä olevaan MyHeritage-sukupuujärjestelmään. Ohjelma on kiinnostava, koska se yhdistää eri asianharrastajien tuottamia tietoja. Tämä mahdollistaa sen, että oma sukupuu täydentyy muiden tiedoilla ja päinvastoin. Näyttää toimivan. Tosin en ole vielä saanut systeemiä oikein haltuuni.
Olen kirjoittanut mummoni isoisästä Eric Sjöbergistä, hänen vaimostaan Juliana Birgstedtistä ja tämän isästä Esaias Birgstedtistä. MyHeritage kertoo Julianan - tai ilmeisesti nimen muoto on Juljana - sisarukset. Näitä tietoja löytyy myös äitini aineistosta.
Huomiotani kiinnittää Esaias Birgstedtin lasten etunimet: Adrian Wilhelm, Amalia Maria, Carl Esaias, Christina Lovisa, Gustav Herman, Sophia Wilhelma, Juditha Fredrica ja Johannes. Suurin osa voi olla joko suomen- tai ruotsinkielisten kansalaisten nimiä. Noiden aikojen etunimien perusteella ei henkilöiden äidinkielestä voi sanoa mitään varmaa. Adrian, Juditha ja Juljana vaikuttavat erikoisilta. Voisivatko ne liittyä johonkin erityiseen traditioon vai ovatko nimien haltijoiden vanhemmat vain halunneet hienostella? Ainakaan ne eivät vaikuta Rauman seudun historian mukaan mitenkään tavanomaisilta seudun nimiltä.
MyHeritagen tietojen mukaan Esaias olisi syntynyt Raumalla eikä Taivassalossa, kuten äitini tiedot kertovat. Voi olla äitini saamissa tiedoissa on virhe. Tai MyHeritagen tiedoissa. Taivassalon sukujuuremme näyttää kuitenkin epävarmalta. Syntymäpaikka Rauma voi merkitä myös Rauman maalaiskuntaa. Ilmeisesti käytäntönä on merkitä paikat niiden nykyisten nimien mukaan.
MH:n mukaan Esaias on kuollut Unajassa, paikassa, jonka erikoista nimeä vielä äskettäin ihmettelin. Unaja voi kuulemma olla jopa vanhempi paikka kuin Rauma tai sitten samasta paikasta on ammoin käytetty kumpaakin nimeä.
Olen kirjoittanut mummoni isoisästä Eric Sjöbergistä, hänen vaimostaan Juliana Birgstedtistä ja tämän isästä Esaias Birgstedtistä. MyHeritage kertoo Julianan - tai ilmeisesti nimen muoto on Juljana - sisarukset. Näitä tietoja löytyy myös äitini aineistosta.
Huomiotani kiinnittää Esaias Birgstedtin lasten etunimet: Adrian Wilhelm, Amalia Maria, Carl Esaias, Christina Lovisa, Gustav Herman, Sophia Wilhelma, Juditha Fredrica ja Johannes. Suurin osa voi olla joko suomen- tai ruotsinkielisten kansalaisten nimiä. Noiden aikojen etunimien perusteella ei henkilöiden äidinkielestä voi sanoa mitään varmaa. Adrian, Juditha ja Juljana vaikuttavat erikoisilta. Voisivatko ne liittyä johonkin erityiseen traditioon vai ovatko nimien haltijoiden vanhemmat vain halunneet hienostella? Ainakaan ne eivät vaikuta Rauman seudun historian mukaan mitenkään tavanomaisilta seudun nimiltä.
MyHeritagen tietojen mukaan Esaias olisi syntynyt Raumalla eikä Taivassalossa, kuten äitini tiedot kertovat. Voi olla äitini saamissa tiedoissa on virhe. Tai MyHeritagen tiedoissa. Taivassalon sukujuuremme näyttää kuitenkin epävarmalta. Syntymäpaikka Rauma voi merkitä myös Rauman maalaiskuntaa. Ilmeisesti käytäntönä on merkitä paikat niiden nykyisten nimien mukaan.
MH:n mukaan Esaias on kuollut Unajassa, paikassa, jonka erikoista nimeä vielä äskettäin ihmettelin. Unaja voi kuulemma olla jopa vanhempi paikka kuin Rauma tai sitten samasta paikasta on ammoin käytetty kumpaakin nimeä.
Pedofilia ja vanhoillislestadiolaisuus, täydennys
Sain yhteydenoton henkilöltä, joka on Jani Kaaron artikkelin neljännessä luvussa käsitellyn tapauksen asianosainen. Hänen mukaan tässä luvussa on paljon virheitä.
Koin tarpeelliseksi tuoda tämän asian esiin, mutta enempää en halua täällä tätä yksittäistapausta käsitellä.
Koin tarpeelliseksi tuoda tämän asian esiin, mutta enempää en halua täällä tätä yksittäistapausta käsitellä.
perjantai 10. heinäkuuta 2015
Pedofilia ja vanhoillislestadiolaisuus
Jani Kaaro on kirjoittanut rohkean artikkelin Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla. Kaaro esittää perusteedllisesti kaksi tapausta, joissa vanhoillislestadiolainen mies on joutunut suuriin vaikeuksiin, toinen pedofiiliepäilyn ja toinen -tuomion vuoksi.
Tapaukset ovat sellaisia, joissa henkilö on saanut tietynlaisen ruumiillisen - mahdollisesti epäammattimaisen - terapian avulla muistikuvia hyväksikäytetyksi tulemisesta. Kaaron mukaan on mahdollista nämä ovat ns. valemuistikuvia. Kaaro esittää asian siinä valossa, että mainitut kaksi miestä ovat todennäköisesti kärsineet syyttömästi ja perusteena ovat valemuistikuvat.
Jos tällainen on totta, Johanna Hurtigin esittämät mittasuhteet pedofiliasta vanhoillislestadiolaisuuden piirissä saattavat asettua uuteen valoon.
Tämä on hyvin hämmentävää. Kaaron artikkeli vaikuttaa minusta asialliselta. Minusta hän esittää suurta kansalaisrohkeutta, uskaltaessaan ottaa tällaisen näkökulman esiin. Media ei todennäköisesti asiasta pidä, koska se on mahdollisesti toiminut jonkin verran kritiikittömästi uutisoidessaan pedofiliaepäilyjä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Joku taisi mainita, että media ei ehkä tästä syystä erityisemmin tuo julki Jani Kaaron näkemyksiä. Kaaro saattaa riskeerata oman etunsa, koska hän on tiedetoimittaja ja siten riippuvainen median kiinnostuksesta hänen palvelujaan kohtaan. Olen ihaillut Olli Rehniä siinä, että hän puolusti Stasi-yhteyksistä epäiltyä Alpo Rusia ilman, että hyötyi itse siitä mitenkään. Jani Kaaron on tiedetoimittajana oltava hyvin valppaana siinä, että hänen kannanottonsa ovat perusteltuja.
Olen ollut siinä uskossa, että pedofiliaa on esiintynyt käsittämättömän paljon vanhoillislestadiolaisuuden piirissä, vaikka asia on noussut aikanaan esiin kuin tyhjästä. On uskottavaa, että noin kauhistuttavia asioita syylliset varmasti peittelevät äärimmäisen huolella. On myös uskottavaa, että syyllisen puolisolla on suuri kiusaus salata asia, vaikka hän ei missään tapauksessa saisi niin toimia. Olen myös uskonut, että Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen toimittama Maijan tarina on todenmukainen, vaikka sen esittämä kertomus vaikuttaa minusta käsittämättämän vieraalta.
Omien tietojeni perusteella uskon, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole vapaa pedofiliasta, mutta laajuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Pedofilian uhrien kohtalo on hirvittävä. Siksi on ensisijaista, että he saavat apua ja oikeutta. Vanhoillislestadiolaisuuden maineenmenetys on pientä sen rinnalla. Käsitykseni mukaan osa pedofiileista ei kykene pidättämään taipumustaan (kts. Leena Linna ja Esko Varilo: Insesti ja yhteisö). Siksi yhteiskunnan on tavalla tai toisella suojauduttava.
Myös sitä vastaan on yhteiskunnan suojauduttava, että kenenkään elämä ei menisi täysin pilalle spekulatiivisten syytösten vuoksi.
En voi kuin päivitellä, miten vaikeaselkoisia asioita nämä ovat.
Koska asiat ovat näin hankalia, nillä ei missään tapauksessa pidä politikoida. On varmasti suuri kiusaus valita Hurtigin tai Kaaron kanta sen mukaan, kumpi sopii paremmin omiin ennakkoluuloihin tai tukee paremmin omia etuja. Meidän vanhoillislestadiolaisten ei pidä riemuita, että ongelma on poistunut, pedofilia vanhoillislestadiolaisuudessa oli uutisankka.
Tärkeintä on etsiä totuutta ja suojella heikkoja. Virressäkin sanotaan: "Totuuden Henki, johda sinä meitä."
Tapaukset ovat sellaisia, joissa henkilö on saanut tietynlaisen ruumiillisen - mahdollisesti epäammattimaisen - terapian avulla muistikuvia hyväksikäytetyksi tulemisesta. Kaaron mukaan on mahdollista nämä ovat ns. valemuistikuvia. Kaaro esittää asian siinä valossa, että mainitut kaksi miestä ovat todennäköisesti kärsineet syyttömästi ja perusteena ovat valemuistikuvat.
Jos tällainen on totta, Johanna Hurtigin esittämät mittasuhteet pedofiliasta vanhoillislestadiolaisuuden piirissä saattavat asettua uuteen valoon.
Tämä on hyvin hämmentävää. Kaaron artikkeli vaikuttaa minusta asialliselta. Minusta hän esittää suurta kansalaisrohkeutta, uskaltaessaan ottaa tällaisen näkökulman esiin. Media ei todennäköisesti asiasta pidä, koska se on mahdollisesti toiminut jonkin verran kritiikittömästi uutisoidessaan pedofiliaepäilyjä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Joku taisi mainita, että media ei ehkä tästä syystä erityisemmin tuo julki Jani Kaaron näkemyksiä. Kaaro saattaa riskeerata oman etunsa, koska hän on tiedetoimittaja ja siten riippuvainen median kiinnostuksesta hänen palvelujaan kohtaan. Olen ihaillut Olli Rehniä siinä, että hän puolusti Stasi-yhteyksistä epäiltyä Alpo Rusia ilman, että hyötyi itse siitä mitenkään. Jani Kaaron on tiedetoimittajana oltava hyvin valppaana siinä, että hänen kannanottonsa ovat perusteltuja.
Olen ollut siinä uskossa, että pedofiliaa on esiintynyt käsittämättömän paljon vanhoillislestadiolaisuuden piirissä, vaikka asia on noussut aikanaan esiin kuin tyhjästä. On uskottavaa, että noin kauhistuttavia asioita syylliset varmasti peittelevät äärimmäisen huolella. On myös uskottavaa, että syyllisen puolisolla on suuri kiusaus salata asia, vaikka hän ei missään tapauksessa saisi niin toimia. Olen myös uskonut, että Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen toimittama Maijan tarina on todenmukainen, vaikka sen esittämä kertomus vaikuttaa minusta käsittämättämän vieraalta.
Omien tietojeni perusteella uskon, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole vapaa pedofiliasta, mutta laajuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Pedofilian uhrien kohtalo on hirvittävä. Siksi on ensisijaista, että he saavat apua ja oikeutta. Vanhoillislestadiolaisuuden maineenmenetys on pientä sen rinnalla. Käsitykseni mukaan osa pedofiileista ei kykene pidättämään taipumustaan (kts. Leena Linna ja Esko Varilo: Insesti ja yhteisö). Siksi yhteiskunnan on tavalla tai toisella suojauduttava.
Myös sitä vastaan on yhteiskunnan suojauduttava, että kenenkään elämä ei menisi täysin pilalle spekulatiivisten syytösten vuoksi.
En voi kuin päivitellä, miten vaikeaselkoisia asioita nämä ovat.
Koska asiat ovat näin hankalia, nillä ei missään tapauksessa pidä politikoida. On varmasti suuri kiusaus valita Hurtigin tai Kaaron kanta sen mukaan, kumpi sopii paremmin omiin ennakkoluuloihin tai tukee paremmin omia etuja. Meidän vanhoillislestadiolaisten ei pidä riemuita, että ongelma on poistunut, pedofilia vanhoillislestadiolaisuudessa oli uutisankka.
Tärkeintä on etsiä totuutta ja suojella heikkoja. Virressäkin sanotaan: "Totuuden Henki, johda sinä meitä."
Yhden teoksen synty kenttäolosuhteissa
Maalaaminen on joskus extreme-laji. Tänään kävi niin. Oli luvattu ajottaisia sadepuuskia ja niin kävi. Kävin ilmoittautumassa Kahvila Ekbergin yläkerrassa. Menin sitten etsimään Lasipalatsin nurkilta paikkaa, jossa olen joskus ahertanut minua miellyttävän näkymän kanssa. Ettei olisi Suomen kansallismaisemaa tämäkin. Edellisellä kerralla Lasipalatsilla oli eiryinen merkitys sommitelmassa, mutta nyt en saanut sitä sijoittumaan siten. Yksi syy saattoi olla, että katsoin työskentelypisteen puun alta sateen varalta.
Valitettavasti ihan läheltä ei löytynyt parkkipaikkaa ja sain auton ensin Taidehallin kohdalle Nervanderinkadulle, joka on valitettavasti kakkosparkkialuetta eli taksa on kaksi euroa tunnissa. Auton sijoitus merkitsi myös sitä, että jouduin keräämään tavarat mukaani käydessäni lounaalla ja kahvilla.
Puu suojasikin pikku sateelta, mutta yksi puuska oli aikamoinen ja sen aikana piti keskeyttää homma. Sade taisi pudottaa veden lisäksi myös puusta moskaa paperilleni. Alkoi tuntua ettei hommasta tule mitään. Kastelin tosin muutoinkin paperia.
En oikein pidä akavarellipapereista, koska ne ovat niin pehmeitä, että niihin on hankala piirtää. Minulla maalaaminen on perustaltaan piirtämistä. Tässa tapahtumassa piti keskittyä vesiväreihin. Koen sekatekniikat enemmän omikseni, koska niissä voi selvemmin yhdistää piirtämistä ja maalaamista. Kovalla piirtovälineellä saan paremmin omanlaiseni otteen tekemiseen. Tässä teoksessa käytin pääasiassa akvarellikyniä, mutta nekään eivät ole oikein piirtovälineitä.
Minulla oli jopa vaikeuksia saada väriä tarttumaan paperiin. Jotenkin sain hommaa töpötettyä eteenpäin. Valitettavasti paperi jäi aika sotkuiseksi.
Eräs varttunut ohikulkija oli sitä mieltä, että paikkani on vaarallinen ja minut voidaan ryöstääkin. En osannut pelätä. Ulkona maalaamisessa on sekin mukava puoli, että ohikulkijat kommentoivat tekmistäni.
Koska teokset piti toimittaa Ekberg Extraan viiteen mennessä, täytyi teoksen katsoa olevan valmis, kun aika koitti.
Tilaisuuden toimitsijat ripustivat teokset seinille ja avajaiset pidettiin kuudelta. Hain tässä välissä vaimoni mukaan tilaisuuteen. Ensin puhui Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen puheenjohtaja Taina Rasi ja sitten näyttelyn avasi MTV:stä eläköitynyt uutisnakkuri Urpo Martikainen, joka on innokas akvarellisti. Rasi kertoi, että taphatuma on hänen ideansa ja että se pidettiin nyt neljännen kerran. Osallistujia oli 90. Tarkoituksena on hakea ensi vuonna Helene Schjerfbeckin syntymäpäivää eli heinäkuun kymmenettä liputuspäiväksi Suomen kuvataiteen päivänä siten, että sitä liputettaisiin ensimmäisen kerran Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017.
Olin yllättynyt, kun vaimoni tunnisti heti melkoisen teosmäärän joukosta, mikä oli minun työni, kun tuli sen kohdalle. Ajatella, että oma kädenjälki voi olla noin erottuva.
Näyttely on avoinna vielä huomenna Ekberg Extrassa Bulevardi yhdeksässä (2. kerros) klo 9-18.
Kannattaa panostaa kunnon työvälineihin
Suuren Maalaustapahtuman päivä. Jostakin syystä en saanut oikein unta. En minä tätä tapahtumaa kuitenkaan jännittänyt. Heräsin kohtuullisen aikaisin, joten jotakin varmaan ehdin tehdäkin.
Sää ei ole lupaava. Ajoittain kai sataa. Pitää miettiä maalauspaikkaa sillä silmällä. Onneksi voin pakata autoon kaikenlaista ja mennä välillä suojaan, jos on tarve. Hyvä, jos löytyisi valmiiksi suojaisa paikka. Ehkä voin tarvittaessa istua autonperässä takaluukun alla. Vesivärimaalaus on aikamoista säätämistä. Tarvitaan värejä, vettä, kippoa ja kappoa ... Kunnon tuulenpuuska voi osallistua dramaattisesti prosessiin.
Kävin eilen Temperassa tarkoituksenani ostaa maitokartonkia kotimaalailuihini, mutta ei sitä siellä ollut. Löysin sitä viimeksi kai TaiKin rakennuksessa toimivasta Kynä ja paperi-kaupasta, joka on kiinni elokuun kymmenenteen. Harmi. Toivottavasti jostakin paperiliikkeestä tms. löytyy.
Temperassa kävi kuten niin helposti käy. Innostuin ostamaan yhtä ja toista. Rahaa paloi. Ostin Sennelierin mainion öljyisiä öljypastelleja, Schmincken akvarellivärejä, vernissaa öljypastellien suojaamiseksi, kolme arkkia kiinnostavaa uutta paperityyppiä ja kunnon blokin 300-grammaista akvarellipaperia täksi päiväksi. Blokki toimii samalla työpytänäni. Haluan panostaa laatuun, koska työskentely kunnon välineillä on vain niin paljon mukavampaa ja tuloksetkin toivottavasti ovat säilyvämpiä. Hintaa sitten kertyy.
Eilen saimme nauttia kahden pikkuisen ja heidän vanhempiensa seurasta, kun olivat käymässä stadissa. Nuoremmalla oli ristiäiset viime kuussa ja olen puuhaillut siellä ottamani videomateriaalin parissa. Nyt olen saanut kyseisen tapahtuman ja siihen liittyneiden yllätyshäiden videot valmiiksi. Olen saannut rutiinia editointiini ja onnistun jo kohtalaisen nopeasti saamaan aikaan mielestäni katselukelpoista tavaraa. Siinäkin on auttanut kunnon työvälineet, Macbook ja iMovie.
Nyt rupean varustautumaan päivän akvarelliretkeä varten.
Sää ei ole lupaava. Ajoittain kai sataa. Pitää miettiä maalauspaikkaa sillä silmällä. Onneksi voin pakata autoon kaikenlaista ja mennä välillä suojaan, jos on tarve. Hyvä, jos löytyisi valmiiksi suojaisa paikka. Ehkä voin tarvittaessa istua autonperässä takaluukun alla. Vesivärimaalaus on aikamoista säätämistä. Tarvitaan värejä, vettä, kippoa ja kappoa ... Kunnon tuulenpuuska voi osallistua dramaattisesti prosessiin.
Kävin eilen Temperassa tarkoituksenani ostaa maitokartonkia kotimaalailuihini, mutta ei sitä siellä ollut. Löysin sitä viimeksi kai TaiKin rakennuksessa toimivasta Kynä ja paperi-kaupasta, joka on kiinni elokuun kymmenenteen. Harmi. Toivottavasti jostakin paperiliikkeestä tms. löytyy.
Temperassa kävi kuten niin helposti käy. Innostuin ostamaan yhtä ja toista. Rahaa paloi. Ostin Sennelierin mainion öljyisiä öljypastelleja, Schmincken akvarellivärejä, vernissaa öljypastellien suojaamiseksi, kolme arkkia kiinnostavaa uutta paperityyppiä ja kunnon blokin 300-grammaista akvarellipaperia täksi päiväksi. Blokki toimii samalla työpytänäni. Haluan panostaa laatuun, koska työskentely kunnon välineillä on vain niin paljon mukavampaa ja tuloksetkin toivottavasti ovat säilyvämpiä. Hintaa sitten kertyy.
Eilen saimme nauttia kahden pikkuisen ja heidän vanhempiensa seurasta, kun olivat käymässä stadissa. Nuoremmalla oli ristiäiset viime kuussa ja olen puuhaillut siellä ottamani videomateriaalin parissa. Nyt olen saanut kyseisen tapahtuman ja siihen liittyneiden yllätyshäiden videot valmiiksi. Olen saannut rutiinia editointiini ja onnistun jo kohtalaisen nopeasti saamaan aikaan mielestäni katselukelpoista tavaraa. Siinäkin on auttanut kunnon työvälineet, Macbook ja iMovie.
Nyt rupean varustautumaan päivän akvarelliretkeä varten.
torstai 9. heinäkuuta 2015
Luokkaretkeilyä?
Sukujuurien penkominen on hauskaa salapoliisityötä. En niinkään jaksa laatia sukupuita, mutta kun muut ovat niitä laatineet, on mukavaa etsiä lihaa luiden ympärille. Paikallishistoirioista sitä saattaa löytyä.
Hattumaakari Eric Sjöberg ja hänen vaimonsa Juliana Birgstedt ovat molemmat syntyneet Rauman maalaiskunnassa. Rauman seudun historioista en löytänyt yhtään mitään heihin liittyvää. Nimetkin vaikuttavat oudon ruotsalaisilta ollakseen seudulta, joka vaikuttaa historiaeeposten valossa perisuomalaiselta. Ainakaan Eric Sjöbergin poika Axel ei äitini serkun todistuksen mukaan osannut ruotsia.
Rauman kaupungin historiat tuottavat enemmän osumia. Nelososan lopussa olevassa nimiluettelossa on useita viittauksia Birgstedt-nimeen, jonka rinnakkaismuodoksi on merkitty Birckstedt. Osa niistä viittaa kolmososaan, jonka hankin tänään Kallion kirjastosta.
Tiedoissa on ristiriita, joka mietityttää minua. Omat esivanhempani ovat alempaa rahvasta ja Ericin isäkin Esaias on merkitty suutariksi äitini muistiinpanoissa. Historiakirjojen viittaukset liittyvät hieman parempaan väkeen. Tosin Esaiaksen syntymäpaikkakin on Taivassalo eikä Rauma tai Rauman maalaiskunta.
Kolmannen osan ensimmäinen merkintä kertoo Rauman tullissa tarkastetun 12.5.1791 Gustaf-nimisen aluksen lasti. Gustafissa oli miehistöä yhdeksän henkeä ja laivurina Kaarle Fredrik
Birgstedt (Carl Fredrik).
Rauman kaupungin asemakartan selvityksen 1756 mukaan talon numero 162 Talalan omisti Birckstedt. Etunimeä ei mainita. Pinta-ala on ollut 1680 neliökyynärää.
Vuoden 1800 taksoitusluettelo mainitsee ne henkilöt, jotka taksoitettiin veroa varten. Talon Närvä omisti porvarinleski Leena Birgstedt.
Nelososassa luetellaan Rauman suurimmat laivat vuonna 1861. J. E. Linqvistin omistaman kuunari Wandringsmanin laivuriksi mainitaan J.G. Birgstedt.
Syyskuussa 1843 haaksirikkoutui kuunari Neptunus Rügenin luona ollessaan matkalla Holsteiniin. Laivuriomistaja oli B.W. Birgstedt.
Teologian erotutkinnon vuonna 1864 suorittaneen ja sittemmin Multian kappalaisena toimineen Isak Josef Groundstroemin äidiksi kerrotaan Johanna Kristiina Birgstedt.
Birgstedt tuntuu aika harvinaiselta nimeltä ja sikäli esivanhempani ovat saattaneet olla sukua näille laivureille ynnä muille. Jäljetkin johtavat samalle seudulle. Erisäätyisyyden saattaa selittää ennen vanhaankin tavanomainen luokkaretkeily, jota tapahtui molempiin suuntiin. Liekö joku menestyneeltä tuntuvan suvun vesa hukannut perintönsä tai jäänyt sitä saamatta ja ajautunut käsityöläiseksi leipää ansaitakseen. Ehkä on pitänyt vaihtaa maisemaakin Taivassaloon, mutta sieltä sitten jonkun polven edustaja on saapunut takaisin suvun kotikonnuille. Voihan olla niinkin tapahtunut, että jo varhemmin joku käsityöläissuvun edustaja on päässyt herrahissiin ja laivurit ja muut ovat hänen jälkeläisiään.
Näköjään "joudun" hankkimaan myös Rauman kaupungin historian kakkososan käsiini, koska nimiluettelosta löytyy sukupuussani oleva nimi Wrigstadius ja lähemmät tiedot löytyvät kakkosesta.
Hattumaakari Eric Sjöberg ja hänen vaimonsa Juliana Birgstedt ovat molemmat syntyneet Rauman maalaiskunnassa. Rauman seudun historioista en löytänyt yhtään mitään heihin liittyvää. Nimetkin vaikuttavat oudon ruotsalaisilta ollakseen seudulta, joka vaikuttaa historiaeeposten valossa perisuomalaiselta. Ainakaan Eric Sjöbergin poika Axel ei äitini serkun todistuksen mukaan osannut ruotsia.
Rauman kaupungin historiat tuottavat enemmän osumia. Nelososan lopussa olevassa nimiluettelossa on useita viittauksia Birgstedt-nimeen, jonka rinnakkaismuodoksi on merkitty Birckstedt. Osa niistä viittaa kolmososaan, jonka hankin tänään Kallion kirjastosta.
Tiedoissa on ristiriita, joka mietityttää minua. Omat esivanhempani ovat alempaa rahvasta ja Ericin isäkin Esaias on merkitty suutariksi äitini muistiinpanoissa. Historiakirjojen viittaukset liittyvät hieman parempaan väkeen. Tosin Esaiaksen syntymäpaikkakin on Taivassalo eikä Rauma tai Rauman maalaiskunta.
Kolmannen osan ensimmäinen merkintä kertoo Rauman tullissa tarkastetun 12.5.1791 Gustaf-nimisen aluksen lasti. Gustafissa oli miehistöä yhdeksän henkeä ja laivurina Kaarle Fredrik
Birgstedt (Carl Fredrik).
Rauman kaupungin asemakartan selvityksen 1756 mukaan talon numero 162 Talalan omisti Birckstedt. Etunimeä ei mainita. Pinta-ala on ollut 1680 neliökyynärää.
Vuoden 1800 taksoitusluettelo mainitsee ne henkilöt, jotka taksoitettiin veroa varten. Talon Närvä omisti porvarinleski Leena Birgstedt.
Nelososassa luetellaan Rauman suurimmat laivat vuonna 1861. J. E. Linqvistin omistaman kuunari Wandringsmanin laivuriksi mainitaan J.G. Birgstedt.
Syyskuussa 1843 haaksirikkoutui kuunari Neptunus Rügenin luona ollessaan matkalla Holsteiniin. Laivuriomistaja oli B.W. Birgstedt.
Teologian erotutkinnon vuonna 1864 suorittaneen ja sittemmin Multian kappalaisena toimineen Isak Josef Groundstroemin äidiksi kerrotaan Johanna Kristiina Birgstedt.
Birgstedt tuntuu aika harvinaiselta nimeltä ja sikäli esivanhempani ovat saattaneet olla sukua näille laivureille ynnä muille. Jäljetkin johtavat samalle seudulle. Erisäätyisyyden saattaa selittää ennen vanhaankin tavanomainen luokkaretkeily, jota tapahtui molempiin suuntiin. Liekö joku menestyneeltä tuntuvan suvun vesa hukannut perintönsä tai jäänyt sitä saamatta ja ajautunut käsityöläiseksi leipää ansaitakseen. Ehkä on pitänyt vaihtaa maisemaakin Taivassaloon, mutta sieltä sitten jonkun polven edustaja on saapunut takaisin suvun kotikonnuille. Voihan olla niinkin tapahtunut, että jo varhemmin joku käsityöläissuvun edustaja on päässyt herrahissiin ja laivurit ja muut ovat hänen jälkeläisiään.
Näköjään "joudun" hankkimaan myös Rauman kaupungin historian kakkososan käsiini, koska nimiluettelosta löytyy sukupuussani oleva nimi Wrigstadius ja lähemmät tiedot löytyvät kakkosesta.
Huomenna Suomen kuvataiteen päivä
Suomen Avarellitaiteen yhdistys ry. haluaa lisätä vesiväritaiteen arvostusta ja ajaa heinäkuun kymmenettä liputuspäiväksi. Juhlapäivän nimi on Suomen kuvataiteen päivä.
Helsingissä tämä merkitsee Suurta Maalaustapahtumaa, johon voi ilmoittautua kuka vain. Ilmoittautuneet maalaavat akvarelleja stadissa ja toimittavat ne Ekberg Extraan kl 14-17 (Bulevardi 9, 2. kerros).
Jokainen maalari saa yhden teoksen näyttelyyn, jonka avajaiset ovat huomisiltana ja kestää vielä seuraavan päivän.
Olen ilmoittautunut. Toivottavasti herään niin ajoissa, että ehdin tehdä jotakin.
Helsingissä tämä merkitsee Suurta Maalaustapahtumaa, johon voi ilmoittautua kuka vain. Ilmoittautuneet maalaavat akvarelleja stadissa ja toimittavat ne Ekberg Extraan kl 14-17 (Bulevardi 9, 2. kerros).
Jokainen maalari saa yhden teoksen näyttelyyn, jonka avajaiset ovat huomisiltana ja kestää vielä seuraavan päivän.
Olen ilmoittautunut. Toivottavasti herään niin ajoissa, että ehdin tehdä jotakin.
Uusi teos vireillä
Nestrepon voiminen on voimattomuutta. Nestrepo voi siellä missä voi tai ei voi, koska Anagrepe on ikuinen. Anagrepe ei odota guderia, koska tämä ei voi tulla, kun Anagrepe on.
Nestrepon toisvoiminen riippuu siitä, onko siinä ennen ikuisuutta. Onko monenlaista ennen ikuisuutta? On jos on tai ei ole.
Onko Anagrepen vai ei ole? Tohar ei mene, koska se voi vain tulla. Ikuisuus ei siirry toharin eteen.
Anagrepe ja Nestrepo laulavat, koska he laulavat.
Nestrepon toisvoiminen riippuu siitä, onko siinä ennen ikuisuutta. Onko monenlaista ennen ikuisuutta? On jos on tai ei ole.
Onko Anagrepen vai ei ole? Tohar ei mene, koska se voi vain tulla. Ikuisuus ei siirry toharin eteen.
Anagrepe ja Nestrepo laulavat, koska he laulavat.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Kuolleet jäävät kuolleiksi
Jos meistä jää videoita tulevien sukupolvien nähtäviksi, nämä voivat nähdä miten me olemme elehtineet ja saaneet jonkinlaista kuvaa persoonallisuudestamme. Voi olla, että suhde menneisiin polviin on vähän kuin julkkiksiin, joita on totuttu näkemään mediassa.
Tulee olemaan varmaan kiinnostavaa nähdä, miten näköisyys, olemus ja eleet periytyvät. Kuolleiksi me varmaan tulemme jäämään, koska eihän henkilökohtaisia suhteita ole syntynyt. Tuskinpa kukaan pystyy rakastamaan henkilöä, jota ei ole koskaan tavannut.
Tilanne voi kuitenkin jäädä sellaiseksi, että monikaan ei ole kiinnostunut esipolvistaan. Menneet polvet vaipuvat unholaan kuten ennenkin. Kuolemattomuutta on tavallisten ihmisten turha tavoitella.
Kehittyvä dna-tekniikka ja periytyvyystiedon lisääntyminen voivat tietenkin herättää aivan uuden näkökulman menneisiin polviin.
Tulee olemaan varmaan kiinnostavaa nähdä, miten näköisyys, olemus ja eleet periytyvät. Kuolleiksi me varmaan tulemme jäämään, koska eihän henkilökohtaisia suhteita ole syntynyt. Tuskinpa kukaan pystyy rakastamaan henkilöä, jota ei ole koskaan tavannut.
Tilanne voi kuitenkin jäädä sellaiseksi, että monikaan ei ole kiinnostunut esipolvistaan. Menneet polvet vaipuvat unholaan kuten ennenkin. Kuolemattomuutta on tavallisten ihmisten turha tavoitella.
Kehittyvä dna-tekniikka ja periytyvyystiedon lisääntyminen voivat tietenkin herättää aivan uuden näkökulman menneisiin polviin.
Maalasin itselläni
Tulevaisuuden näkyni on ollut hukassa, kun en ole syövän jälkeen saanut maalaamistani alulle. Se on ollut mielessäni kantava runkopuu tulevaan. Nyt otan horjuvia askelia tuolle polulle, jota koskeva ajatus on minua kannatellut. Olen välillä hauras, koska epävarmuus yrittää vetää tuskallisen painavaa lainapeitettä päälleni.
Olen onnellinen, kun voin taas maalata. Olen onnellinen myös siitä, että voin etsiä uusia ilmaisumuotoja. Olen jatkanut musteläiskämaalaustani akvarelleilla. Teos kuuluu yhteen Anagrepen ja Nestrepon tarinan kanssa. Siksi kirjoitin tarinan teokseen. Tämäkin on minulle uutta. Tämänhetkiset ajatukseni ja ehkä alitajuntani tuotti tuon kertomuksen, joka saattaa vaikuttaa kryptiseltä, mutta käsittelen siinä hyvin syviä asioita. Näen maalauksessa kertomuksen asetelman.
Minulla alkaa uusi vaihe elämässä, koska osa-aikaeläkkeeni vuoksi en voi kahteen vuoteen myydä teoksiani. Tämä antaa minulle suuren ilmaisuvapauden. Tilanteen merkitys on minulle utuinen, mutta mahdollisuus kiehtoo minua.
Ajattelin polkea kuntopyörää saadakseni liikunnan taas vireille. Riisuin itseni alasti ajaakseni kalsarisillani, mutta sitten halusinkin aloittaa uuden työs. Keskeneräinen tuntuu jumittavan nyt. Ajattelin yrittää tavoittaa välitöntä otetta siten, että maalaan itselläni. Koin hienoista transsin tunnetta, mutta se laantui pian. Olen kerran kokenut kunnon transsin maalattuani ja silloin tekemäni työ on minulle hyvin tärkeä. Voi olla, että sellaisessa tilassa tavoittaa jotakin tärkeää, mutta en ole varma.
Koetin ensin välttää kämmenien ja sormien käyttöä, koska niitä ohjaa järki (käsi/käsittää). Minun täytyi luopua tästä ideasta. Järki kai ohjaa, käytti mitä jäsentä tahansa.
Itsellä maalaaminen ei ollut sen erityisempää kuin luultavasti muillakaan sitä kokeilleilla. Käytin akvarelleja ja roiskinkin. Tulos oli kehno, mutta kun otin tussinesteen avuksi, alkoi syntyä kiinnostavaa.
Olen onnellinen, kun voin taas maalata. Olen onnellinen myös siitä, että voin etsiä uusia ilmaisumuotoja. Olen jatkanut musteläiskämaalaustani akvarelleilla. Teos kuuluu yhteen Anagrepen ja Nestrepon tarinan kanssa. Siksi kirjoitin tarinan teokseen. Tämäkin on minulle uutta. Tämänhetkiset ajatukseni ja ehkä alitajuntani tuotti tuon kertomuksen, joka saattaa vaikuttaa kryptiseltä, mutta käsittelen siinä hyvin syviä asioita. Näen maalauksessa kertomuksen asetelman.
Minulla alkaa uusi vaihe elämässä, koska osa-aikaeläkkeeni vuoksi en voi kahteen vuoteen myydä teoksiani. Tämä antaa minulle suuren ilmaisuvapauden. Tilanteen merkitys on minulle utuinen, mutta mahdollisuus kiehtoo minua.
Ajattelin polkea kuntopyörää saadakseni liikunnan taas vireille. Riisuin itseni alasti ajaakseni kalsarisillani, mutta sitten halusinkin aloittaa uuden työs. Keskeneräinen tuntuu jumittavan nyt. Ajattelin yrittää tavoittaa välitöntä otetta siten, että maalaan itselläni. Koin hienoista transsin tunnetta, mutta se laantui pian. Olen kerran kokenut kunnon transsin maalattuani ja silloin tekemäni työ on minulle hyvin tärkeä. Voi olla, että sellaisessa tilassa tavoittaa jotakin tärkeää, mutta en ole varma.
Koetin ensin välttää kämmenien ja sormien käyttöä, koska niitä ohjaa järki (käsi/käsittää). Minun täytyi luopua tästä ideasta. Järki kai ohjaa, käytti mitä jäsentä tahansa.
Itsellä maalaaminen ei ollut sen erityisempää kuin luultavasti muillakaan sitä kokeilleilla. Käytin akvarelleja ja roiskinkin. Tulos oli kehno, mutta kun otin tussinesteen avuksi, alkoi syntyä kiinnostavaa.
Mieleni blokki sulaa
Siunattu some! Kiitos, kun olette taas kannatelleet minua! Minä ajauduin masennukseen ja mieleni kivettyi. Murheet valtasivat mieleni eikä missään näkynyt valoa. Kun yritin aloittaa maalaamista, tuntui, etten osaa mitään eikä mistään tule mitään. Ihanaa, että olette kannustaneet minua silti yrittämään.
Olen hämmästynyt sitäkin, että tämä blogini sivunlatauslukemat ovat äkkiä nousseet. Eilinen lukema on peräti 682. Minusta tuntuu, että te aivan kuin kannattelette minua. Sydämelliset kiitokseni siitä teille! Minä en ole yksin.
Maalaaminen on nyt mukavaa ja pitää ajatukseni pois murheista. Tuntuu, että saan tehdä jotakin, millä on merkitystä - ainakin minulle itselleni. Toivoakseni myös muille. Minä hengitän.
Kemoaivoni eivät pysty pitkäjänteiseen luovaan työhön, mutta tussien ja nyt myös akavarellien käytössä on se hyvä puoli, että tekeillä oleva työ pitää jättää usein kuivumaan. Silloin voi puuhastella muuta ja lyhytjänteisyydestäni huolimatta maalaaminenkin edistyy.
Olen hämmästynyt sitäkin, että tämä blogini sivunlatauslukemat ovat äkkiä nousseet. Eilinen lukema on peräti 682. Minusta tuntuu, että te aivan kuin kannattelette minua. Sydämelliset kiitokseni siitä teille! Minä en ole yksin.
Maalaaminen on nyt mukavaa ja pitää ajatukseni pois murheista. Tuntuu, että saan tehdä jotakin, millä on merkitystä - ainakin minulle itselleni. Toivoakseni myös muille. Minä hengitän.
Kemoaivoni eivät pysty pitkäjänteiseen luovaan työhön, mutta tussien ja nyt myös akavarellien käytössä on se hyvä puoli, että tekeillä oleva työ pitää jättää usein kuivumaan. Silloin voi puuhastella muuta ja lyhytjänteisyydestäni huolimatta maalaaminenkin edistyy.
Myös muistomme kuolee
Näinhän se menee. Jari Sarasvuo todisti asian ytimekkäästi jossakin radio-ohjelmassa, muistako isovanhempiesi vanhempien nimet. Useimmat eivät muista. Minä muistan, mutta olenkin poikkeuksellisen kiinnostunut juuristani.
Kun viimeinen minut tietävä tai muistava kuolee, minua ei ole enää edes muistoissa. Kukaan ei muista miltä näytin, miten puhuin tai elehdin.
Useimmat eivät muista isovanhempien vanhempia, koska eivät ole heitä koskaan nähneet.
Olen huvikseni kaivellut tietoja äitini puolen juuristani, nyt kun olemme vaimoni kanssa ajelleet paikkakunnilla, joilla esivanhempani ovat asuneet. Lainasin eilen kirjastosta kasan paikallishistorioita. Äitini kautta tiedän, että mummoni isoisä Eric Sjöberg toimi hattumaakarina Naantalissa 1800-luvulla. Kerttu Innamaan Naantalin historia III, joka kertoo ajasta Suomen sodasta eteenpäin, ei tiedä hänestä mitään. Teoksessa mainitaan, että "Hatuntekijöitä Naantalissa oli toisinaan yksi, toisinaan kaksikin ja heillä pari kisälliä tai oppipoikaa. Kuuluisimmat tämän alan mestarit olivat Hacklinit, isä ja poika, jotka suomalaisesta lampaanvillasta valmistivat hattuja ja jäniksennahkaisia karvalakkeja. Vuodet 1832-74 olivat heidän toiminta-aikaansa , jolloin he myivät hattuja katukaupassaan ja varsinkin markkinoilla." Teos tietää myös, että teollinen valmistus lopetti tällaisen hattumaakariuden. Tämä selittänee sen, että hänen pojastaan Axelista tuli suutari eikä hattumaakari.
Perimätieto kertoo, että Sjöberg olisi valmistanut karvalakkeja tsaarin armeijalle. Jos hänellä ei ollut juuri muita asiakkaita, on ymmärrettävää, ettei häntä muisteta, vaikka hän on 1829 syntyneenä varmaan toiminut samaan aikaan Hacklinien kanssa.
Voisin joskus tutkia, löytyisikö jostakin arkistoista tietoja kiltojen tai ammattiyhdistyksien jäsenistä tuolta ajalta.
Tämäkin case Sjöberg vahvistaa muistomme katoavaisuutta.
Tilanne on muuttumassa siltä osin, että nykyihmisistä otetaan runsaasti valokuvia ja videotakin. Jos näitä jää käyttökelpoiseen formaattiin, tulevaisuudessa juuristaan kiinnostuneilla on mahdollisuus saada lujempia mielikuvia esivanhemmistaan. En ole nähnyt Eric Sjöbergistä edes valokuvaa, hänen pojastaan Axelista jo olen. Tämä jää nähtäväksi. Ei ole varmuutta formaattien käyttökelpoisuudesta tulevaisuudessa eikä myöskään siitä, ovatko monetkaan ihmiset kiinnostuneista juuristaan.
Veikkaan, että muistot jatkavat kuolemistaan.
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Onko kuolema tabu?
Saako kuolemaa kaivata? Helposti neuvotaan, että ei kuolemaa pidä ajatella, se tulee kyllä aikanaan. Pitää keskittyä tähän hetkeen ja nauttia siitä.
Kristillisestä näkökulmasta kuitenkin ajatellaan, että maallinen elämä on kärsimystä ja Taivaassa on oleminen autuaallista. Otetaan vaikka virsi Kirkasta, oi Kristus meille (301) tarkasteluun, niin huomaamme kuolemaa kuvattavan toisessa säkeistössä sanoilla "Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee". Viidennessä säkeistössä lauletaan, että "Katsellessa rauhan rantaa, kaipuu täyttää sydämen".
Kuoleman kaipaaminen on tuon virren näkökulmasta aivan normaalia kristityn elämää. Nykyään se tuntuu olevan hyvin epämuodikasta. Ehkä ajatellaan ratkaisukeskeisesti, että jos jokin tuntuu elämässä epämieluisalta, asia pitää vain korjata. Omnipotentti ihminen pyrkii jatkuvasti hyviin fiiliksiin.
Nykyihminen ei halua olla vanhus vaan elää täysillä loppuun asti. Ei siihen kuvaan kuoleman kaltainen anomalia sovi.
Jo pakanalliset kreikkalaiset kaipasivat Thanatosta.
Kuoleman merkitys muuttui minulle, kun sairastin syövän. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Välillä kaipaan sitä kuin ystävää, välillä en. Tietysti tämä pohjautuu siihen, että uskon minulle käyvän kuolemassa hyvin.
Kristillisestä näkökulmasta kuitenkin ajatellaan, että maallinen elämä on kärsimystä ja Taivaassa on oleminen autuaallista. Otetaan vaikka virsi Kirkasta, oi Kristus meille (301) tarkasteluun, niin huomaamme kuolemaa kuvattavan toisessa säkeistössä sanoilla "Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee". Viidennessä säkeistössä lauletaan, että "Katsellessa rauhan rantaa, kaipuu täyttää sydämen".
Kuoleman kaipaaminen on tuon virren näkökulmasta aivan normaalia kristityn elämää. Nykyään se tuntuu olevan hyvin epämuodikasta. Ehkä ajatellaan ratkaisukeskeisesti, että jos jokin tuntuu elämässä epämieluisalta, asia pitää vain korjata. Omnipotentti ihminen pyrkii jatkuvasti hyviin fiiliksiin.
Nykyihminen ei halua olla vanhus vaan elää täysillä loppuun asti. Ei siihen kuvaan kuoleman kaltainen anomalia sovi.
Jo pakanalliset kreikkalaiset kaipasivat Thanatosta.
Kuoleman merkitys muuttui minulle, kun sairastin syövän. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Välillä kaipaan sitä kuin ystävää, välillä en. Tietysti tämä pohjautuu siihen, että uskon minulle käyvän kuolemassa hyvin.
Anagrepe ja Nestrepo
Anagrepe ei voi, koska hänellä on tohar. Hän myös voi, koska hänellä on tohar, joka on ikuinen kunnes sitä ei ole.
Tohar on tullut Anagrepeen kysymättä ja siksi tämä on Anagrepe. Nestrepo ei voi, koska hänellä ei ole toharia.
Nestrepoa lumoaa Anagrepen se, mikä ei ole Anagrepe, mutta se on vain jos on tai ei ole. Nestrepo odottaa, vaikka tohar on ikuinen kunnes sitä ei ole. Nestrepo odottaa guderia, vaikka guder ei tule ennen kuin se on ikuinen. Jotakin muutakin voi tulla, mutta ei tule.
Anagrepe ja Nestrepo laulavat, koska he laulavat.
Tohar on tullut Anagrepeen kysymättä ja siksi tämä on Anagrepe. Nestrepo ei voi, koska hänellä ei ole toharia.
Nestrepoa lumoaa Anagrepen se, mikä ei ole Anagrepe, mutta se on vain jos on tai ei ole. Nestrepo odottaa, vaikka tohar on ikuinen kunnes sitä ei ole. Nestrepo odottaa guderia, vaikka guder ei tule ennen kuin se on ikuinen. Jotakin muutakin voi tulla, mutta ei tule.
Anagrepe ja Nestrepo laulavat, koska he laulavat.
On tapahtunut ihme
... , suuri ihme!
Nuori ystäväni on sairastanut vaikeata syöpää pitkään. Hän on ollut urhea ja taistellut tuota kauheata vihollista vastaan.
Vastapuoli on ollut niin voimissaan, että ystäväni laittoi minulle eräänlaisen hyvästijättöviestin toukokuussa ja epäili, näkeekö tämänvuotista syntymäpäiväänsä, joka nyt on jo mennyt.
Nyt on tapahtunut ihmeellinen käänne. Kasvaimen suureneminen on pysähtynyt. On löytynyt sopiva lääkeyhdistelmä. Lääkärit ihmettelevät eivätkö osaa ennustaa tulevaa.
Ystäväni pursuaa onnea ja elämäniloa. Hän nukkuu paljon, mikä on minullekin tuttua, mutta hän jaksaa elää miltei normaalia elämää ja nauttia luonnosta.
Tämä on taas todiste elämän ihmeellisestä epäennustettavuudesta.
Nuori ystäväni on sairastanut vaikeata syöpää pitkään. Hän on ollut urhea ja taistellut tuota kauheata vihollista vastaan.
Vastapuoli on ollut niin voimissaan, että ystäväni laittoi minulle eräänlaisen hyvästijättöviestin toukokuussa ja epäili, näkeekö tämänvuotista syntymäpäiväänsä, joka nyt on jo mennyt.
Nyt on tapahtunut ihmeellinen käänne. Kasvaimen suureneminen on pysähtynyt. On löytynyt sopiva lääkeyhdistelmä. Lääkärit ihmettelevät eivätkö osaa ennustaa tulevaa.
Ystäväni pursuaa onnea ja elämäniloa. Hän nukkuu paljon, mikä on minullekin tuttua, mutta hän jaksaa elää miltei normaalia elämää ja nauttia luonnosta.
Tämä on taas todiste elämän ihmeellisestä epäennustettavuudesta.
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Sukuaankin voi nuuskia
Laimennettu tussi on kuivunut aika hyvin. Huomenna voisin lisätä mustempia sävyjä tai jatkaa suoraan väreillä. Lampun valo toi punertavan sävyn kuvaan.
Kun Naantalissa kävimme, olen palauttanut mieleeni sikäläisen sukuhaarani nimiä. Äitini isoisä Axel Sjöberg (myöh. Nurmi) oli syntynyt Naantalissa, jossa hänen isänsä Eric teki turkislakkeja. Eric oli kuitenkin kotoisin Rauman maalasikunnasta, samoin kuin hänen vaimonsa Juliana Birgstedt. Äidiltäni saamieni tietojen mukaan Julianan isä Esaias Birgstedt olisi Taivassalosta, mutta kun olen penkonut nettiä, on syntynyt vaikutelma, että Birgstedt olisi Rauman maalaiskuntalainen nimi. Tosin pari osumaa löytyy Taivassalostakin. Esaias Birgstedt löytyy amerikkalaisista sukupuujärjestelmistäkin. Pitäisiköhän hankkiutua vähäksi aikaa jäseneksi, niin voisin penkoa lisää johtolankoja.
Ostamassani kirjassa Naantali eilen - tänään kerrotaan paikallisesta käsityöläisyydestä. Teoksessa mainitaan jäsiksennahkaisia lakkeja tehneet Hacklinin veljekset, mutta Eric Sjöbergin nimi ei ole ainakaan vielä tullut vastaan.
Ennen piti vierailla ahkerasti arkistoissa ja kirkkoherranvirastoissa, jos halusi tietoja sukuhistoriastaan. Nykyään netin avulla löytyy vaikka mitä, jos jaksaa vain plarata rippikirjoja ja sen sellaisia. Valmiimpaakin tietoa löytyy.
Ihmettelin Rauman eteläpuolisen Unajan kylän erikoista nimeä. Se lienee entistä Rauman maalaiskuntaa, jossa minulla on sukujuuria. Tiedä vaikka olisi joku asunut juuri Unajassa.
Kuolemaa odotellessa
Yritän murtaa taiteen teon aloitusjumiani vanhalla konstilla. Roiskin eri vahvuisia tussiseoksia maitokartongille. Annan nyt tämän vaiheen kuivua. Ehkä poistan nuo mustimmat, koska niiden kuivuminen kestää ikuisuuden. Sitten katson mitä muodot sanovat minulle ja mitä ne minulta pyytävät.
Kuivumista odotellessani voi aloitella toisen idean juväsen toteuttamista.
Olen ollut kovin masentunut tänään. Ystävääni kuolemaa ei vain kuulu. Toivon, että tämä puuhastelu viihdyttää odottelua.
Kuivumista odotellessani voi aloitella toisen idean juväsen toteuttamista.
Olen ollut kovin masentunut tänään. Ystävääni kuolemaa ei vain kuulu. Toivon, että tämä puuhastelu viihdyttää odottelua.
Osaoloneuvos suunnittelee ajankäyttöä
Olen syksystä lähtien osa-aikaeläkeläinen, joten osaoloneuvoksen on syytä miettiä, mitä tehdä lisääntyneellä vapaa-ajallaan. Tutkailin työväenopistojen ja Aallon TaiKin avoimen tarjontaa.
Työkkärissä haluaisin mieluiten osallistua taideteosten kehystämiskurssille. Olisi mukava, kun voisin tehdä omat työt valmiiksi aivan ripustusvaiheeseen asti. En valitettavasti löytänyt sellaista. Pari vuotta sitten kurssi tuohon tarpeeseen oli tarjolla, mutta myöhästyin ilmoittautumisessa. Harmi, jos niitä ei enää pidetä. Voisin mennä myös johonkin ruotsin kielen keskusteluryhmään. Mahtaisivatkohan kemoaivoni toimia. Jotakin maalaushommaa voisin myös etsiskellä, koska on hyvä, että jokin jatkuva toiminta pitää omaa tekemistä yllä.
Taikin tarjonta pysyttelee samankaltaisena vuodesta toiseen. Olen jo käynyt kiinnostavat taiteen tekemisen kurssit. Sarjakuvailmaisu I on tarjolla. Se ei aivan mahdottomasti sytytä, mutta nyt voisi aloittaa ykkösestä ja kokeilla. Siihen tulee varmaankin jatkokursseja, joten asiassa voisi edistyä. Johdatus valokuvaukseen olisi myös kiinnostava, kun kuvia kuitenkin otan jatkuvasti. Tarjolle tulee myös Sarjakuvan ja elokuvan käsikirjoittaminen. Se voisi olla hauskaa, mutta johtaa vain käsikirjoitusvaiheeseen. Olisi mukava saman tien toteuttaa hanke.
Vaimoni tulee olemaan talvella neljä kuukautta Nizzassa. Nämä kurssit voisivat olla myös lääkettä tuon ajan yksinäisyyteen.
Työkkärissä haluaisin mieluiten osallistua taideteosten kehystämiskurssille. Olisi mukava, kun voisin tehdä omat työt valmiiksi aivan ripustusvaiheeseen asti. En valitettavasti löytänyt sellaista. Pari vuotta sitten kurssi tuohon tarpeeseen oli tarjolla, mutta myöhästyin ilmoittautumisessa. Harmi, jos niitä ei enää pidetä. Voisin mennä myös johonkin ruotsin kielen keskusteluryhmään. Mahtaisivatkohan kemoaivoni toimia. Jotakin maalaushommaa voisin myös etsiskellä, koska on hyvä, että jokin jatkuva toiminta pitää omaa tekemistä yllä.
Taikin tarjonta pysyttelee samankaltaisena vuodesta toiseen. Olen jo käynyt kiinnostavat taiteen tekemisen kurssit. Sarjakuvailmaisu I on tarjolla. Se ei aivan mahdottomasti sytytä, mutta nyt voisi aloittaa ykkösestä ja kokeilla. Siihen tulee varmaankin jatkokursseja, joten asiassa voisi edistyä. Johdatus valokuvaukseen olisi myös kiinnostava, kun kuvia kuitenkin otan jatkuvasti. Tarjolle tulee myös Sarjakuvan ja elokuvan käsikirjoittaminen. Se voisi olla hauskaa, mutta johtaa vain käsikirjoitusvaiheeseen. Olisi mukava saman tien toteuttaa hanke.
Vaimoni tulee olemaan talvella neljä kuukautta Nizzassa. Nämä kurssit voisivat olla myös lääkettä tuon ajan yksinäisyyteen.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Pappa sai uuden habituksen
Olimme Isnäsissä. Papan rakkaat rillivarkaat olivat taas vauhdissa. Vanhempi halusi pukea papan ja tällainen kokonaisuus syntyi, kun prinsessafriikki puki ja haki pukineet hänen ja siskonsa yhteisestä huoneesta.
Nuorempi piti esityksen ja lauloi kaiken maailman lauluja, mitä oli mieleen tarttunut.
Nuorempi piti esityksen ja lauloi kaiken maailman lauluja, mitä oli mieleen tarttunut.
Sitä vai tätä?
Olen kiitollinen teille lukijani, että olette kannatelleet minua toipilasaikanani tämä blogin kautta. Se, että luette tätä, tuo merkitystä elämääni ja tekemiseeni. Luterilainen ajatus ihmisen toiminnasta on lähimmäisten palveleminen. Minusta se on hieno määritelmä ihmisenä olemisesta. Bloggaamalla tunnen olevani jatkuvasti osa ihmisyhteisöä ja vuorovaikutuksessa sen kanssa.
 |
| Föri |
Voin tietysti aloittaa oman blogin maalaamisesta. Siinä voisimme sulatella edistymistäni yhdessä. Minun pitäisi saada kuitenkin esteenä oleva mielen möykky murretuksi.
Voisinhan käsitellä möykynmurtamisyrityksiäni tässäkin blogissa.
Turun Föri näyttää nykyään pieneltä lossilta. Mielikuvissani opiskeluajoiltani se on säilynyt suunnilleen neliön muotoisena tasona. VArmaan siinä silloinkin oli kaiteet, mutta mitään ohjaamomökkiä ei ole jäänyt muistikuvaani. Kai sitä silloinkin jostakin ohjattiin.
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Naantalin tunnelmia
 |
| Tämä talo on kuopuksemme maalaama |
Yövyimme Naantalin Kylpylän perhehuoneessa. Kylpylä näyttää todella ylelliseltä paikalta.
Vierailimme Naantalin museossa, joka oli kiinnostava paikka. Siellä korostui paikan käsityöläishistoria, jota mummoni isoisäkin edustaa. Ostin pari kirjaa, joista toivon löytyvän lisävalaistusta esi-isäni toimista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)