Silmiin kuuluu katsoa

Tänään olen tuntenut aikamoista stressiä. Päättyvien kurssien arviointi pitäisi saada tehdyksi, viikonloppuna on hautajasireissu ja uudet kurssit alkavat ensi viikolla. Olen suunnitellut käyttäväni taidehistoriavideoita uusilla kursseilla keventääkseni kuormaani. Tänään minua alkoi hirvittää, että ovatko uudet kurssit usein neljännessä kerroksessa, jossa videotykit eivät enää toimi. Onneksi lukujärjestyksessä näyttää olevan muita luokkia. Hienoa, että tämä tuntuu otetun huomioon. Haasteena tulee kuitenkin olevan VHS-laitteen raahaaminen luokasta toiseen ja sen kytkeminen. Piuhoja tuntuu olevan enemmän kuin päässäni niiden setvimiseen soveltuvaa aivokapasiteettia.

En saanut uusien kurssien opastusvideota ihan valmiiksi, mutta on se aika hyvällä mallilla. Tein ison määrän pätkiä ja sitten huomasin tehneeni kardinaalimunauksen. On häiritsevää, jos puhuva pää ei katso silmiin. Olin tullut katsoneeksi ruudussa omaa naamaani, joka on hieman sivussa. Minun olisi pitänyt hoksata katsoa läppärini linssiin. Tein pari uutta pätkää näin, mutta sitten päätin luopua uusimisesta. On pakko vain päästä eteenpäin. Eiköhän nuo tämän kevään palvele ja ensi lukuvuonna näitä ei ehkä enää olekaan.

Videoin ja kuvasin kaupungilla ja koulussa iPhonella. Vielä pitäisi ratkaista läppärini tiedosto-ongelma, jotta saisin tämänkin materiaalin käyttööni. Kun vaihdoin jonkin asetuksen, en löydä kuvamateriaalia kuin iPhoto -ohjelman avulla.