Äkkikäänne

Olimme lähdössä maaseudun rauhaan viettämään kesäpäiviä. Nuoremman tyttäremme huusholli on reissussa ja heidän idyllinen asuntonsa Loviisan Isnäsissä on vapaa.

Emme mene. Suunnitelman muutosta on vaikea sulattaa, mutta minun on syytä olla kiitollinen, koska minusta pidetään huolta. Surettaa vaimoni puolesta, mutta minä olen potilas ja minun elettävä kuten sairaalasta sanotaan.

Tarkassa verimittauksessa minulla on todettu merkkejä siitä, että veressäni oleva sytomegaloviirus on nostamassa päätään. Viirus on hyvin tavallinen ja puolet ihmisestä on sairastanut sen nuoruusikään mennessä. Tämä viirus kuuluu herpeksiin, joista olen aiemminkin kirjoittanut. Sytomegaloviirus  on useimmillä oireeton. Jos tauti pääsee kuitenkin kunnolla päälle, seuraa kuumeilua, päänsärkyä, kurkkukipua ja imusolmukkeiden suurenemista.

Minun on käytävä Meikussa kahdenviikon ajan kaksi kertaa päivässä saamassa vastalääkettä tautiin. Se tapahtuu tiputuksessa. Minun kreatiiniarvoni on myös koholla, vaikka olen onnistunut saamaan päivittäisen juomamääräni kolmeen litraan. Saan munuaisten suojelemiseksi infuusiona myös puoli litraa nesteytystä.

Minun immuunitasoni on kantasolusiirron jäljiltä heikko. Siksi viirusta ruvetaan hoitamaan heti. Luulen, että hoitamatta jättäminen voisi olla kohtalokasta. Kiitos tarkkojen mittausjärjestelmien ja huippuhoidon, menen jo tänä iltana tiputukseen.