Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Koskettava kohtaaminen
Vanhempieni muutto Keski-Suomen pohjoisosiin on hiipinyt kuin varkain porstualle. Vanhempani asuvat sisareni hyvässä hoivassa ja kun nämä muuttavat, niin muuttavat myös vanhempani. B-suunniltemakin on olemassa, mutta tätä A:ta lähdetään nyt kokeilemaan.
Veljeni käytti heitä meillä. Oli mukava tavata heitä virkeinä. Ennen muuttoa. Etäisyyttä tulee satoja kilometrejä, joten milloin lienee seuraava tapaaminen?
Me kaksi rampaa raatoa saatoimme tuntea itsemme vanhimmiksi porukasta. Onneksi sukulaisturvin tarjoilukin jäejestyi kohtaamiseemme ja jopa enemmän. Tällaisessa kokee lähimmäissyyden merkityksen.
Sisareni tapasi tänään eräissä häissä vanhan hyvän kaverini, jota en ole tavannut ehkä kolmeenkymmeneen vuoteen. Olis säväyttävää, että en tuntenut häntä kuvasta. On murheellista, kun vanhat kaveruudet saattavat erilaisista syistä hiipua olemattomiin. Voitaisiinko niitä kuitenkin jatkaa vaikka perustuen sellaiseen, mikä mahdollisesti vielä yhdistää? Varmaan kannattaisi käydä vaikka kahvilassa kokeilemassa, miten juttu voisi luistaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tämä on myös aivan uusi tilanne meille, jotka ovat tottuneet siihen että mummolaan on monen tunnin ajomatka :)
(Laitoin vahingossa EA:n sivulta kommentin. Se näytti hassulta, joten poistin sen.) Niin, tämä tilanne avautui meille yhtäkkiä näin. Luotan, että kaikki muutkin asiat järjestyvät vähitellen. Kuten sanoit, toimimme nyt suunnitelman A mukaisesti. Olen onnellinen siitä, että äiti ja isä lähtevät mukaamme. Näin saamme jatkaa vielä ihanaa yhteiseloamme, saamme hoitaa toisiamme edelleen :)
Onnea siskolle ja kaikille niille, jotka muuttavat järvien ympäröimään maalaispitäjään! Toivottavasti viihdytte hyvin! :)
Joo, ihan reilua jo teidän saada mummola lähemmäksi.
Vastasin yksityisesti.
Lykkyä juu kaikille muuttajille!
Lähetä kommentti