Minun psyykessäni on erikoinen piirre. En tiedä ketään muuta, jolla olisi samanlainen. Psyykeni toimii niin, että kun ihmiset alkavat laulaa virttä tai muuta laulua, minä putoan heti kelkasta. Jostakin syystä ajatuksieni on vaikea kulkea ohjattua reittiä. Saatan ottaa vastaan katkelmia sieltä täältä, mutta väliajat ajatukset kulkevat ties missä. Asiaa ei auta, että laulutaitonikaan ei ole hääppöinen. Tämä ominaisuus on valettu minuun siten, että en voi sille paljoakaan. Tiedän, että menetän paljon tämän piirteeni vuoksi. Tänään sain asiasta opetuksen.
Kuuntelimme Jämsän kesäseuroja. Saarnan loputtua vaimoni kehotti kuuntelemaan seuraavaa virttä numero 480 (klikkaa numeroa). Kosketti. Tuo virsi on kirjoitettu juuri minulle, jolla ei ole aavistusta matkansa pituudesta.
"Muista, Jeesus, minua voimieni uupuessa. Öin ja päivin sairaana saanhan nytkin rukoilla."
"Jeesus, kulje kanssani, kun saan ahdistusta kantaa enkä aina ymmärrä, miksi täytyy kärsiä."
"Jääthän Jeesus luokseni, muu ei riitä turvakseni. Lempeällä kädellä, tuskan polte lievitä. Anna valo matkalleni."
Virren sanat lohduttavat minua kovasti. En ole ainoa, joka kokee tällaista elämässään. Ehkä minä tarvitsen juuri tällaista. Mitään ei tapahdu sattumalta.
Kunpa osaisin laulaa, sillalailla oikeasti.
5 kommenttia:
Pysähdyin itsekin tuon virren äärelle kentällä kävellessäni. Siinä on puhuttelevat sanat. Olette minulle "tuntemattomia", mutta olitte mielessäni viikonlopunkin aikana. Kaikkea hyvää teille sinne.
Kiitos sydämellisestä tervehdyksestäsi ja jakselehan sinäkin!
Tuo virsi oli erään syöpää sairastavan sananpalvelijan viimeinen saarnavirsi. Puoli vuotta kyseisten suviseurojen jälkeen hänen tuskansa loppuivat.
Se on myös minun yksi lempivirsistäni ja rukouksistani.
Joo, virressä on hyvin koskettava sisältö. Pitäisiköhän virsikirjaan lisätä maininta "Sopii erityisesti syöpää sairastaville".
Minäkin sain lohdutusta tuosta virrestä, kun minulla oli todettu kasvain, mutta sen vakavuudesta ei vielä ollut tarkempaa tietoa. Valmistauduin pahimpaan ja tämän virren sanat lohduttivat. Tuosta tapahtumasta on jo yli 20 vuotta, kasvain poistettiin ja se ei ollut pahanlaatuinen. Tunne on kuitenkin vieläkin "tuore".
-Jaksamista sinne Sinulle!
Lähetä kommentti