Suuren edessä

Minulla on vahvoja viitteitä siitä, että hyvin moni ihminen rukoilee puolestani. Monet läheisteni tapaamat ihmiset ovat kertoneet asiasta. Saamani kommentit vahvistavat asiaa. Luultavasti tämä blogini selittää asian. Jopa eri uskonsuuntauksien edustajat rukoilevat puolestani. Tietenkin erilaiset kannustuksetkin tuntuvat hyvältä. Rukoileminen ja tsemppaaminen ovat kuitenkin eri asioita. 

Vetää hiljaiseksi. Olen syvästi kiitollinen teille kaikille. 

Olemme suuren mysteerin edessä. Sellainen on koko kristinuskon ydin. Ei sitä järjellä tavoita. Miksi suurempi rukoilijoiden määrä saisi Luojan muuttamaan suunnitelmiaan? Ei hän varmaan muutakaan, mutta silti rukoileminen tuntuu tärkeältä. Meitä myös kehoitetaan rukoilemaan. Rukoilemme myös, että "tapahtukoon sinun tahtosi". Mieleen tulee myös, että eikö ole epäreilua, että jonkun puolesta rukoillaan paljon enemmän kuin jonkun muun.  

Moni asia saa meidät tuntemaan itsemme pieniksi ja avuttomiksi. Silloin ainut, mitä osaamme, on rukoileminen.

Esko Valtaoja sanoo, että jonkin mustan aukon liepeillä ei liikutakaan esimerkiksi kilometrin matkaa paikasta A paikkaan B sikäläisessä Herttoniemessä vaan liikutaan ajassa. Hän voi olla oikeassa, mutta minun aivoni eivät mitenkään ymmärrä tuota asiaa. Uskonasiat ovat samanlaisia minulle. En ymmärrä järjelläni niistä juuri mitään, mutta silti haluan uskoa.  

 

Useita vuosia sitten eräänä kesänä sairastuin vakavasti. Näytti siltä, että elämämme menee aivan solmuun. Tuntui, etten voi mitenkään palata syksyllä töihin. Kuulin sitten, että minun puolestani oli rukoiltu suviseuroissa. Loppukesästä tapahtui käänne parempaan ja minä palasin töihin silloin kuin oli sen aika. Järkeni sanoo, että tuo oli sattumaa. Intuitiivisesti tunnen toisin. Tapahtunut hämmentää minua. 

Minä olen vain tomuhiukkanen.   

Toivon, että muistatte rukoilla muidenkin sairaiden puolesta. 

Taivaassa ei varmaan katsota kelloa. 

"Tapahtukoon sinun tahtosi."