Ruokahuolia Nizzassa

Nizzassa kulkiessaan näkee siellä täällä lumisia joulukuusia. Tekopuiden oksille on valutettu runsaasti jotakin valkoista jauhetta. Näitä on esimerkiksi kauppojen edustoilla. Näyttävät erikoisilta näissä suomalaisittain kesäisissä maisemissa.

Kävin lauantaina pikakävelemässä Promenade des Anglaisia länteen ja sitten itään. Meininki oli samanlaista kuin ennenkin. Elämä jatkuu huolimatta parin vuoden takaisesta hirvittävästä terrori-iskusta. Helmi-maalikuun asunnon isäntä kertoi katselleensa kotoaan traagisen kansallispäivän ilotulitusta. Hän oli ihmetellyt, miksi pauketta kuului vielä valoesityksen jälkeenkin. Hänelle selvisi vasta aamulla, mitä oli tapahtunut. Pauke aiheutui varmaan poliisien laukauksista.

Rantareitillä oli paljon väkeä nauttimassa auringosta. Itäpäässä oli joku taiteilija myymässä teoksiaan, jotka esittivät tuttuja Nizzan näkymiä lämpimin värein. Joku osti teoksen. Näin kahden kympin setelin vaihtavan omistajaa. Ihmettelin miten kannattaa myydä noin halvalla. Olivatkohan ne sittenkin printtejä? Ehkä myyjä onkin ostanut ne jostakin.

Illalla saimme vieraita. Ystäväpariskunta, jolla on asunto täällä, tuli syömään päivällistä kanssamme. Nautimme myös loppiaisgalettea, joka on täkäläisen tradition mukainen ajankohtaan liittyvä kakku. Tämä kakku tosin oli pullakranssi. Galetten mukana tuli pahvikruunu, jonka kranssiin piilotetun esineen löytänyt sai panna päähänsä. Esineessä taisi olla munkin kuva.

Muutimme eilen iltapäivällä uuteen osoitteeseen. Uusi asuntomme on aivan lähellä erikoisen näköistä Jeanne d'Arcin kirkkoa. Kirjoitin viime vuonna jutun tästä L'eglise Sainte-Jeanne-d'Arc de Nicesta. Tästä pääset juttuuni, jossa on myös kuvia kirkosta.

Muutimme taksilla. Kuljettaja muistutti Timo Soinia. Puhui aika hyvin englantia. Kiinnitti huomiota uniapnealaukkuuni. Hän on saanut CPAP-laitteen käyttöön kolme kuukautta sitten. Hän käytti taksimittaria.  En tosin huomannut, miten loppusumma syntyi. Hinta saattoi olla aika kohdillaan (21,70 €), kun otetaan huomioon matkalaukkujen nostamiset.  Pyysin häneltä käyntikortin tulevia kyytitarpeitamme varten. Hän jopa mainitsi oma-alotteisesti kuitista, joka tosin jäi maksun yhteydessä saamatta. Ehkä minun olisi pitänyt muistuttaa.

Iltapäivä kului ja aloimme olla nälkäisiä. Minä lähdin kävelylle ja samalla tiedustelemaan ruoansaantimahdollisuuksia. Asunnon ohjeissa mainittu pizzakioski oli kiinni. Aukioloaikoja ei näkynyt missään. Se on kai auki silloin kun se on auki.

Kirkko näytti olevan auki. Piipahdin sisällä ja otin muutaman kuvan. Kun palasin ulos, vastaani tuli nainen, joka kysyi minulta jotakin. Vastasin "pardon", johon hän "Aha, vous ne parlez pas francaise" tms. ja kääntyi pois. Yhdestä sanastako hän hoksasi minut toivottomaksi tapaukseksi? Jälkeenpäin muistelin jostakin syystä sanoneeni "parlon" enkä "pardon".

Ohjeissa mainitut kaksi ruokakauppaakin olivat kiinni. Sunnuntai eilen olikin. Olin kuitenkin huomannut yhden ravintolan olevan auki. Palasin asunnolle.

Päätimme lähteä mainittuun ravintolaan, vaikka Lappeenrannan laulukilpailujen finaali oli juuri alkanut. Huomasimme nyt, että pizzaputka olikin avautunut. Sen vierellä oli pizzojen kuljetukseen varustettu skootteri. Bisnestä pyöritti yksi nuori mies. Ilmeisesti paikka on kiinni silloin, kun hän on toimittamassa pizzoja.

Päätimme kuitenkin mennä ravintolaan.

Ravintolan kaveri mainitsi jotakin kello seitsemästä. Ymmärsin sen tarkoittavan sulkemisaikaa. Arvelin, että ehtisimme syödä. Istuimme pöytään. Meille tuotiin vain juomaluettelot. Selvisi sitten, että kello seitsemän  tarkoittikin keittiön aukeamisaikaa. Emme viitsineet jäädä odottamaan vaan palasimme pizzaputkalle ja ostimme ateriat mukaamme.

Katsoimme asunnolla kisat loppuun. Miesten sarjan voittaja Jussi Vänttinen on serkkuni poika.