Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Isot jyräävät, pienet mukautuvat

Muistamme historian tunneilta, että Saksa ja Ranska ovat taistelleet Elsassin ja Lothringenin (Alsace ja Lorraine) hallinnasta.

Saimme todeta, mitä moinen merkitsee asukkaiden kannalta. Tapasimme bussipysäkillä eläkeläisparin, jotka ovat Strasbourgista ja on toinen asunto residenssissä, jossa majailemme. He olivat alkujaan saksankielisiä, mutta puhuivat tietenkin myös ranskaa. Strasbourg kuuluu Alsaceen.

Mainitsin kuulleeni, että jonakin päivänä Strasbourgissa opettajat alkoivat puhua ranskan sijasta saksaa ja muutaman vuoden päästä saksan sijasta ranskaa. Meille vahvistettiin, että tämä pitää paikkansa.

Kysyin kumpaa kieltä enemmistö nykyään puhuu. Ranskaa puhuu, erityisesti nuoriso.

Kysyin osaavatko heidän lapset saksaa. Kaksi osaa mutta yksi ei kunnolla.

Kysyin myös puhutaanko Strasbourgissa joskus vain ranskaa. Monsieur arveli näin käyvän.

Tällaista sotiminen aiheuttaa. Saksalaiset valtasivat toisessa maailmansodassa Strasbourgin ranskalaisilta, mutta joutuivat myöhemmin luovuttamaan sen takaisin.

Onneksi on EU. Sopu on säilynyt pitkään.


2 kommenttia:

Rainer Kukko kirjoitti...

Kävin Pariisissa muutama vuosi sitten. Minulle jäi kokemus,että ranskalaiset ei juuri halunneet puhua englantia. Minulle jäi heistä vähän tyly vaikutelma.

Heikki Honkala kirjoitti...

Aika monet osaavat niukanlaisesti tai jopa eivät ollenkaan. Ovat mielestäni kuitenkin edistyneet vuosien saatossa. Vankasti koulutetut osaavat ja voivat ehdottaakin englannin puhumista. Täällä on kuten muuallakin ekstrovertteja, introvertteja ja kaikkea siltä väliltä.