Vähennän blogini julkaisutahtia

Minusta tuntuu, että olen alkanut pikkuisen oppia eläkkeellä olemista. Huomaan välillä antavani aikaa itselleni siten, että puuhastelen arkisia ilman erityistä suunnitelmallisuutta. Aamut menevät jo sujuvasti eläkeläisen otteella. Yritän tosin herätä säännöllisesti samaan aikaan, mutta aamutoimet teen verkkaisesti ja Hesarin luen kaikessa rauhassa. Olen usein aamupäivisin unealias, mutta iltaisin minun pitäisi osata rauhoittua ajoissa.

Kirjoitin vuosia sitten slow life -aiheista blogia. Olin teoreetikko, sillä en oikein saanut otetta verkkaisuudesta. Olin toki vielä työelämässä. Ajatteluni ydin oli silloin suunnilleen, että asialliset hommat on hoidettava, mutta ei pidä täyttää elämäänsä ylimääräisillä aktiviteeteilla niin, että tolkku katoaa.

Olen kohdannut pari kertaa minulle vieraan tunteen, jota kuvaa parhaiten sanat "ei ole mitään tekemistä". Se tuntuu turhauttavalta. Aina toki tekemistä olisi, mutta kyse on kai jonkinlaisesta innottomuudesta ja päämäärätietoisuudeen puutteesta.

Blogin kirjoittaminen viitenä päivänä viikossa tuo elämään ryhtiä, mutta tuntuu hieman pakonomaiselta. Olen harkinnut julkaisutahdin vähentämistä kahteen kertaan. Ehtisin kirjoitella jotakin muutakin, ja aikataulu sitoisi vähemmän.

Kirjoitan ensi viikosta lähtien blogia tiistaisin ja perjantaisin. Tämä perusrytmi voi kuitenkin vaihdella.

Saan näin enemmän väljyyttä tekemisiini. Katsotaan, miten tämä toimii.

Kuvien neuleet ovat myynnissä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimintakeskus Meri-Karinan aulassa. Minusta tuotteet ovat hyvin taidokkaita ja hinnoiltaan edullisia. Jos olet neuleiden tarpeessa, kannattaa käydä.