Tulimme torstaina erään ystäväpariskunnan kanssa heidän autollaan tänne Brändöhön Ahvenanmaalle. Saamme lomailla eläkeläisarjesta. Tapasimme Naantalissa, jossa ystävämme asuvat. Autolautta toi meidät Kustavissa sijaitsevalta Vuosnaisten meriasemalta Brändöhön Åva-nimiseen saareen. Ajoimme matkalla myös Kustavin naapurikunnan, Taivassalon, läpi. Olin esi-isieni ja -äitieni jäljissä, koska minulla on ilmeisesti juuria Brändössä, Kustavissa ja Taivassalossa.
Brändön maisemat ovat karun kauniita. Puusto on matalaa. Havupuita on harvassa. Katajia on paljon. Kilpikonnamaisia luotoja ja saaria.
Tiet kytkevät osan Bändön saarista y-kirjainta muistuttavaksi helminauhaksi. Ne ovat kapeita ja päällystetty punertavalla asfaltilla tai öljysoralla. Saaresta toiseen mennään usein mereen pengerrettyä tietä tai siltaa pitkin tai lossilla tai vastaavalla.
Siellä täällä näkee kallioisille paikoille pinottuja pieniä kivikasoja. Mitä ne ovat?
Olemme majoittuneet yhteen Ab Långörenin kolmesta kodikkaasta mökistä, jotka sijaitsevat eteläisessä Brändössä olevassa Torsholman saaressa.
Retkeilimme eilen kunnan pääsaarella Brändössä, sen länsipuolella olevassa Korsössä ja kunnan luoteisosassa olevassa Fiskössä. Olin ajatellut kahden mahdollisen esi-isäni toimineen venemiehenä kahden viimeksi mainitun saaren välillä. Seudulla on kuitenkin toinenkin Korsö, joten tällä hetkellä minulle on epäselvää missä suunnilleen veneilty reitti oli.
Fiskössä on rakennus, jossa toimii Elävän Ravinnon Instituutti koulumaisessa rakennuksessa. Pysähdyimme talon luokse. Hiljaista oli. Paikalle ilmestyi sähkömopolla ajaen ukko, joka oli sitonut osan harmaasta tukastaan letiksi. Tervehdimme toisiamme. Hän puhutteli minua ruotsiksi. Kun vastasin samalla kielellä, hän ehdotti, että puhuisimme suomea. Näin teimme. Se ruotsin kielen taidostani.
Kävi ilmi, että ukko vuokraa mökkejä, ja hän tarjoutui esittelemään niitä meille. Suostuimme tutustumaan hänen vuokra-asumuksiinsa. Yksi nähtiin sisältä ja ulkoa, toinen etäältä. Eivät vaikuttaneet kiinnostavilta.
Kysyin ukolta selitystä näkemiimme kivikasoihin. Hän kertoi, että jotkut haluavat merkitä käyntipaikkansa kivikasalla kuten Zorro z-kirjaimella. En tiedä, oliko tämä hänen oma teoriansa ilmiöstä.
Tänään kävimme ajelemassa täällä Torsholmassa. Näimme kaksi kalastajasatamaa. Torsholman Munkvikissä näimme meresssä joutsenen, joka pörhisti siipiään pystyyn navakassa tuulessa ja näytti kuin purjehtivan. Olisi kiva tietää, onko tuo joutsenelle tyypillinen taito. Kertoisitko, jos tiedät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti