Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, kun sairastin imusolmukesyöpää vuonna 2014. Kaikki nykyiset lukijani eivät varmaan ole olleet tuolloin mukana. Blogini kaksitulkintainen nimi juontuu tuolta ajalta.
Seuraavana vuonna minulla todettiin akuutti myelooinen leukemia, jonka nähtävästi sain lymfoomaan saamastani sytostaattihoidosta. Jos en olisi saanut solunsalpaajia, en luultavasti olisi ollut enää täällä saamassa leukemiaa.
Leukemiaani hoidettiin sytostaateilla ja kantasolusiirolla, joka toteutettiin vuonna 2016. Tässä yhteydessä oma verentuotantoni ajettiin alas ja minulle istutettiin tuntemattomalta luovuttajalta saatuja verialkioita. Veriryhmäni muuttui. Ennen siirtoa olin kuullut lääkäriltä, että ennuste on huono.
Immuniteettini oli nollaantunut, mistä tuli seuraamuksia, mutta ne hoidettiin.
Kantasolusiirto voi aiheuttaa hyvin vakavia – jopa kohtalokkaita – käänteishyljintäoireita. Minulla on ollut näitä lähes ei ollenkaan. Vasemman silmäni viereinen iho oirehtii ajoittain, mikä voi olla käänteishyljintää. Vaiva hoituu salvalla.
Minulle kävi lopulta todella hyvin. On paljon aihetta kiitollisuuteen.
Minua on hoidettu Vantaalla ja Helsingissä. Olen ollut pääasiassa Syöpätautien klinikalla ja Kolmiosairaalassa Meilahdessa.
Asumme nykyään Turussa, joten olen Tyksin hematologian poliklinikan seurannassa. Tapaan lääkärin kaksi kertaa vuodessa.
Tänään oli tämän vuoden toinen tapaaminen. Seuraava on ensi kesänä. Hyvin menee. Tosin tässä kontrollissa kävi ilmi, että sydämessäni on supistusvaiheissa jotakin. Tulen saamaan kutsun kardiologille. Hyvä että asia selvitetään.
Syöpä voi yhä piileskellä jossakin. Olen kuitenkin yhä remissiossa. Minulla ei ole oireita.
Syöpähistoriani on osa identiteettiäni.
2 kommenttia:
Kiitos nykylääketieteelle ,että olet kanssamme.
Sanopa muuta.
Lähetä kommentti