Nyt pitää Suomen olla tarkkana

Kuva: Defense-Imagery, Pixabay

Olisiko Nato-hakemus pantava nopeasti sisään?

Venäjä tuntuu voimistavan aggressiivisia manööverejään Ukrainan suunnalla. Nyt se vaatii myös kirjallista sitoumusta siitä, ettei Nato laajene itään. Siis ei Suomeenkaan. 

Suomi on pitänyt taitavasti yhteyttä Venäjän johtoon ja samalla jatkanut puolustuksellisen yhteistyön kehittämistä tiettyjen yksittäisten länsivaltioiden kanssa. Tuntuu siltä, että Suomi on onnistunut pysyttelemään jonkinlaisena hyviksenä Putinin ja Lavrovin silmissä, vaikka kuuluu "pahaan" Euroopan unioniin. 

Suomi tekee läheistä yhteistyötä myös "pahan" Naton kanssa. Tämä on luultavasti tarkoituksellista viestintää itäisen rajanaapurimme suuntaan. Lisäksi ovi täysjäsenyyteen kuuluu olevan auki. Pakettiin kuuluu, että Suomi pitää yllä kohtuullisen merkittävää omaa puolustuskykyä. 

Onko nyt pelättävissä, että ovi ehtii sulkeutua? 

Suomessa varmasti tarkkaillaan tilannetta, jotta tarvittaessa voidaan toimia. Ymmärtääkseni kuitenkin tarvitaan Naton kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyys, jotta uusi valtio voidaan ottaa jäseneksi. Prosessi saattaisi kestää. Onko ovi edes oikeasti auki?

Kyky puolustaa omaa maata on yksi merkittävä kynnys, joka ehkäisee ennalta hyökkäyksen kohteeksi joutumista, Mahdollisen invaasion pitää tulla kalliiksi. Se ei käsittääkseni kuitenkaan yksin riitä, koska sotatilanteessa ennen pitkää tarvitaan täydennyksiä: aseita, polttoaineita, sähköä, elintarvikkeita yms. Voi olla, että sotilaallisesti vahva naapuri on jossakin tilanteessa valmis maksamaan niin ison hinnan, että Suomi on pulassa.

Sotilaallisessa kriisissä pelimerkit saatetaan jakaa nopeasti uudestaan. Jokainen maa ajaa omaa etuaan. Nimet jossakin paperissa eivät välttämättä riitä. Esimerkiksi Englanti ja Ranska eivät auttaneet Puolaa Saksan hyökätessä, vaikka olivat luvanneet. Toisaalta Naton puheenjohtaja Stoltenberg sanoi Venäjän voimatoimien Ukrainassa tulevan sille kalliiksi. Tämä lupaus siitä huolimatta, että Ukraina ei kuulu Natoon. Voiko Suomi laskea tämän esimerkin varaan?

Millä Suomi voisi tehdä kauppaa, jos joutuisi hätään. Luultavasti vireillä oleva monitoimihävittäjäkauppa on yksi nappula tässä pelissä. Koneet olisivat varmaan merkittävä vahvistus jonkin liittouman - kenties tilapäisenkin - arsenaalin rinnalle. Joku on maininnut, että Nato tarvitsisi Suomen etelärannikkoa puolustaakseen Baltian maita. Ehkä yhteistyö tässäkin voisi olla kaupan kohde.

Toisaalta Suomi voisi tosipaikan tullen kärsiä pahoin, jos Nato ja Venäjä taistelisi sen alueella.  

Nykyään voidaan operoida vihamielisesti monin tavoin. Maanpuolustus tarvitsee resursseja muuhunkin kuin perinteiseen sodankäyntiin. Nato voisi olla vahva turva myös kybersodankäynnissä. 

Menettävätkö Ruotsi, joka on osin samassa tilanteessa, ja Suomi kasvonsa, jos eivät liity nyt Natoon, kun Venäjä haluaisi estää sen sopimuksin? Mielestäni Suomen kannattaa pitää pää kylmänä, eikä toimia harkitsemattomasti. Tämä lieneekin presidenttimme linja. Tosin hänen suosimansa ajatus EU:n puolustusyhteistyön kehittämisestä taitaa olla aika pitkässä kuusessa. 

En osaa sanoa, pitäisikö Suomen liittyä tässä uudessa tilanteessa Natoon. Kun Venäjä on toiminut Ukrainassa niin kuin on toiminut ja vihjailee valmiudesta vieläkin pahempaan, Suomen valtiojohto varmasti pohtii, onko tilannekuva muuttunut niin, että tarvitaan merkittävää linjanmuutosta. Pietari on lähellä Suomea. Jos Suomi laittaisi hakemuksen Natoon, Putinilla menisi varmasti herne nenään. Mitähän siitä seuraisi? Paljon siirtolaisia ja sotajoukkoja rajalle? Nettihyökkäyksiä suomalaisten instituutioiden sivuille? 

Venäjän uhittelussa voi olla kyse myös voimapolitiikasta. Maa kenties haluaa esiintyä voimatekijänä ja varmistaa pääsyn  pöytiin maailman mahtihenkilöiden kanssa. Kun sotapeli on jo aloitettu vuonna 2014, miksei jatkaa aluevaltauksia, kun maine on jo mennyt? Pakotteista eivät tunnu erityisemmin piittaavan. 

Ruotsi ajoi puolustuksensa alas ja on nyt kehittämässä sitä uudelleen. Jos Ruotsi päättää uudessa tilanteessa turvautua Natoon, Suomi mahdollisesti päätyy tekemään samoin. 

Minä en ole asiantuntija enkä riittävän hyvin informoitu osatakseni sanoa, kannattaisiko Suomen liittyä Natoon vai ei. En luule, että moni muukaan äänestäjä on. Tästä syystä asian ratkaiseminen kansanäänestyksellä on ongelmallista. Luulen, että monen kantaan vaikuttaa taannoinen puolueettomuuspolitiikka. Se oli varmaan sen ajan olosuhteissa perusteltua, mutta mikä on tämän päivän tilanne? 

Kansanäänestys antaisi tietenkin hyvän selkänojan asian ratkaisemiseksi. Kansa olisi näin päätöksen takana, olkoon tulos mikä on. Jos asia tulee nopeasti akuutiksi, minulle sopii, että eduskunta tarvittaessa ratkaisee asian. 

Nato-kysymys ei tunnu politiikkojen keskuudessa olevan erityisen suosittu aihe, vaikka puolustusselontekoja aika ajoin laaditaankin. Onko niin, että kyseinen raportti ikäänkuin jäädyttää keskustelun aina muutamaksi vuodeksi. Asia on hoidettu, raportti on kaapissa. 

Minun mielestäni me äänestäjät ansaitsisimme paremman tietämyksen asiasta. Siksi tarvittaisiin laaja kansalaiskeskustelu. Toivoisin, että media pitäisi asiaa esillä nykyistä enemmän. Poliitikot voisivat olla avoimempia omien kantojensa suhteen. 

Äitini oli sotaorpo ja isäni evakko. Ehkä tästä johtuen aihe on minulle tärkeä. 

Kuva: Gerd Altmann, Pixabay

Tärkein päämäärä on rauhan säilyminen. Jos Nato takaa rauhan parhaiten, liityttäköön siihen. Jos nykyinen linja tuo paremman turvan, jatkakaamme sillä tiellä. 

PS: Löysin tuoreimman valtioneuvoston puolustusselonteon. Taidanpa tutustua.