Olen satunnainen urheiluhullu. Puuskat tulevat aika harvoin. Nyt on tilanne päällä, kun on olympialaiset.
Taidan olla sellainen eläkeläinen, että uppoudun intensiivisesti yhteen asiaan kunnes kyllästyn ja siirryn seuraavaan. Viimeisimpiä puuskia ovat olleet Kiinan historia, suomettuminen, Nato-kysymys ja Venäjän lähihistoria.
Olympiakisoissa minua kiinnostaa eniten lajit, joihin osallistuu suomalaisia, joilla on menestymisen mahdollisuuksia. Tämä lienee tyypillinen sapluuna. Ilmeisesti tämä perustuu asetelmaan "me vastaan muut". Isänmaallisuus on varmaan yksi juonne motivoitumisessa. Syvällä tunteissa asia on. Jos suomalainen voittaa, minä en voita, mutta jollakin tavalla tunnen saavani jotakin minäkin.
Eilen aamulla seurasin perinteisellä hiihdettyä naisten kymppiä.
Iltapäivällä oli vuorossa miesten lätkämatsi Slovakiaa vastaan. Yle ei pelejä näytä, joten oli hommattava Discovery+. Nyt voin katsoa muitakin kuin Suomen otteluita. Jos haluan, voin saada jonkinlaisen käsityksen Suomen tulevien vastustajien pelikyvystä jo ennen kuin ne kohtaavat Leijonamme. Ehkä näin minulle syntyisi tuntuma siihen, voisiko maajoukkueemme voittaa peräti kultaa. Sellaistakin on uumoiltu. Hyvin alkoi, Suomi voitti 6-2.
Pelin lukijana olen avuton, mutta voi sitä kaltaisenaankin nauttia.
Seurasin eilen iltapäivällä Kiinan ja USAn välistä peliä. Minua kiinnosti miten pärjää ensiksi mainittu, joka ei ole tullut tunnetuksi jääkiekkomaana. No, selkään sai: 0-8. Alku oli aika tasaväkistä, mutta sitten yliopistopojat ja kumppanit pääsivät niskan päälle. Seuraaminen alkoi jo käydä työstä.
Discovery+ antaa mahdollisuuden katsoa myös menneitä matseja. En esimerkiksi tiedä, miten eilinen Ruotsin ja Latvian sekä Saksan ja Kanadan väliset ottelut päättyivät.
Tänä aamuna oli vuorossa miesten maastohiihdon 15 km. Kultaa tuli.
Iltapäivällä Suomi pelaa lätkää Latviaa vastaan.
Naisleijonien pelejäkin voisin seurata. Olen tosin myöhässä, kun ovat jo puolivälierävaiheessa.
Nyt olisi mahdollisuus sairastua lätkä-ähkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti