Asuimme vielä Helsingin Herttoniemessä, ja paikalliskirjastomme sijaitsi vielä Kettutiellä. Menin kerran käymään kirjastossa. Istuin lukemassa jotakin lehteä, kun joku toinen asiakas kysyi, olenko virkailija.
 |
| Kuvituskuva: Gerd Altmann, Pixabay |
Kävi sitten ilmi, että kirjastosta ei löytynyt viran puolesta iipon iippoa. Kirjasto oli jo suljettu, paitsi että ulko-ovi oli jäänyt auki.
Toinen asiakas oli lähtenyt ja muita ei ollut, olin yksin paikalla. Tunsin jonkinlaista yhteiskunnallista vastuuta kirjastosta ja halusin selvittää tilanteen.
Muistaakseni soitin vaimolleni ja sain häneltä joitakin puhelinnumeroita. Soitin pääkirjastoon, joka oli auki. Luultavasti tilanne jatkui niin, että pääkirjastosta soitettiin tai luvattiin soittaa Palmiaan, joka hoitaisi asian.
Odottelin paikan päällä kunnes Palmian kaveri tuli paikalle.
Viestikapula oli luovutettu. Poistuin paikalta.
Muistelen, että minulla oli vielä puhelinyhteys kirjastolaitokseen. Varmaankin sieltä jostakin soitettiin. Langan päässä oleva kaveri totesi ainakin poistavansa kirjastosakkoni. Muuta ei sitten kuulunut. Että sellaisen palkkion sain, paljonko se sitten olikaan. Ihan hyvä niin.
Toivottavasti unohtaja ei saanut kovin vakavaa sanktiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti