 |
| Kuva u_uf78c121 Pixabaystä |
Israelilaisen David Grossmanin romaani Kun Nina sai tietää perustuu tositapahtumiin. Kyse on äidin, tyttären ja tyttärentyttären mutkikkaista suhteista. Äiti on joutunut tekemään sodan jälkeisenä aikana ankaran päätöksen, jonka seurauksesta johtuen hänen tyttärensä traumatisoitui vakavasti. Valintatilanne oli eettisesti hyvin haastava. Tyttären traumatisoitumisesta johtuen myös tämän ja tyttärentyttären suhde ei voinut rakentua terveelle pohjalle.
Kirjan alussa pääasetelma tulee selväksi. Kuva kuitenkin tarkentuu vaihe vaiheelta. Tuntuu, että naiset kolmessa sukupolvessa alkoivat hieman enemmän ymmärtää toisiaan - ehkä. Teos valaisee miten vaikeita tällaisten haavojen hoitaminen on. Sitäpaitsi eri ihmisillä voi olla samastakin tapahtumasta erilainen muistikuva.
Tarina kourii lukijaa syvältä. Eikö tässä hankalassa asiassa voi päästä eteenpäin? Kirjailija jättää taitavasti lopun aika avoimeksi. Lukija voi itse arvioida, mitä kaikkea tapahtumista mahdollisesti seurasi. Joitakin viitteitä annetaan.
Grossmanilla on ollut kirjoittajana kirjailijan vapaus. Lukija ei voi tietää, mikä on totta ja mikä kuviteltua. Kuitenkin tämän kirjan luettuani koen viisastuneeni. Ymmärrän, että sukupolvien välisten jännitteiden purkaminen voi olla melkein mahdotonta. Koska taustalla olevan tarinan täytyy olla järkyttävä, koen myös syvää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Miksi tällaista voi tapahtua?
Ukrainan sota synnyttää lukemattomia syviä traumoja, jotka vaikuttavat pitkään. Emmekö me koskaan opi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti