 |
| Kuva Walkerssk Pixabaystä |
Juuri niin!
Et ymmärrä, mistä on kysymys. Enkä minäkään.
Seuraamme kauhulla täällä kaukana, mihin Lähi-idän tapahtumat johtavat.
Ihmettelen, miksi niin monilla on selvä mielipide asiasta. Jonkun mielestä Israel on täydellisen pahuuden uhri ja toisen mielestä palestiinalaiset kärsivät hirviömäisen juutalaisvaltion terrorista. No, kärjistyshän tämä.
Kuvio näyttäisi menevän niin, että joku tekee jotakin (mahdollisesti kostona jostakin), vastapuoli kostaa, mitä seuraa koston kosto ja sitten tulee koston koston kosto ja niin edelleen.
On väitetty, että tuolla suunnalla hyökkäyksen kostamatta jättäminen olisi heikkouden osoitus ja se ei tule mitenkään kysymykseen.
Tästä seuraa, että kaikki joutuvat elämään jatkuvassa pelossa, aseellisia ja aseettomia ihmisiä – aikuisia ja lapsia – kuolee, kuolee ja kuolee.
Kaltaiseni paikallisista olosuhteista mitään ymmärtämättömät ihmiset liputtavat jomman kumman osapuolen oikeutta vaikka millaisiin hirvityksiin, koska vastapuoli on niin paha.
Jos ajattelee vaikka viisivuotiaita lapsia, jotka pelkäävät, ahdistuvat, saavat polvesta polveen periytyviä traumoja, haavoittuvat, vammautuvat ja kuolevat, voi kysyä itseltään, onko uhrien etnisyydellä mitään merkitystä. Uhri on aina viaton lapsi, jota kaikken aikuisten pitäisi suojella.
Tällaista saatetaan puolustella tyyliin, "osapuolella x on oikeus puolustaa itseään", "jos jonkun lapsen on kuoltava, parempi on, että vihollisen lapsi kuolee", "sota on sotaa" ja niin edelleen.
Saatetaan väittää, että osapuoli yrittää sotia niin taitavasti, ettei siviiliuhreja tulisi. Niitä tulee kuitenkin. Saatetaan myös todeta, että nyt tuli niin tai näin vähän oheistappioita.
Israel on demokraattinen valtio, mutta Hamas ja Hizbollah ovat terroristijärjestöjä. Tämä on totta. Terroristit käyttävät terroristien hirvittäviä keinoja, mutta se ei mielestäni oikeuta demokraattiseksi itseään kutsuvaa valtiota syyllistymään sotarikoksiin.
Minä olen konservatiivinen kristitty ja minun voisi sen perusteella olettaa olevan siionisti, joka mahdollisesti hyväksyy valitun kansan kaikki toimet.
Juutalaisia on vainottu kautta historian ja vielä holokaustin jälkeenkin. Ilmeisesti tämä voi selittää sen, että he luottavat lähinnä omiin voimiinsa ja ovat kovapintaisia. Kun he ovat saaneet oman maan, siitä he pitävät lujasti kiinni. Mihin he voisivat muualle mennä? Voi myös kysyä, mihin palestiinalaiset voisivat mennä. Käsittääkseni arabimaat eivät heitä halua.
Ajattelen kristittynä, että kaikki on luotu syntymään Jumalan kuvaksi. Jos vanhemmat eivät ole kristittyjä, se ei ole lasten syy.
En ymmärrä, miten muutoin rauhaa voisi tavoitella kuin kansainväliseen oikeuteen perustuen.
Kriitikko toteaa nyt, että valtiot kuuluvat eri leireihin ja äänestävät sen mukaisesti YK:ssa tai muissa kansainvälisissä elimissä. Kysyn taas, mitä muuta on tarjolla.
Tottakai ymmärrän, että asiaan vaikuttavat valtasuhteet, USA:n vaalit, Iran, Venäjä, Kiina, arabimaat, öljy, muiden maiden omat edut ja mitkä kaikki.
Kuvioon liittyy myös erilaisia eskatologisia teemoja, mutta niihin ei ymmärrykseni yllä, joten jätän ne mieluusti Luojan käsiin. "Tapahtukoon Sinun tahtosi."
Senkin tiedostan, että osapuolten viha on vanhaa ja syvää.
Onko kuitenkaan muuta tietä kuin yhteiset säännöt, sopiminen ja pyrkiminen siihen, ettei mahdollisesti saavutettava sopu ole uuden sodan siemen?
Tällaisia toivoo pohjoisen sinisilmäinen keinutuolistrategi, joka arvaa, etteivät asiat kuitenkaan etene hänen toivomallaan tavalla.
Toivoa ei kuitenkaan saa heittää.
#toivo #rauha #israel #juutalaiset #gaza #länsiranta #hamas #hizbollah #iran #arabimaat #palestiina #jerusalem #siionismi #kahdenvaltionmalli #netanjahu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti