Tänään sattui

Laajakastatonta elämää

Blogissani oli eilen hiljaista. Meillä katosi aamupäivällä laajakaistayhteys, eikä se ole vieläkään kunnossa. Päätimme vaimoni kanssa viettää 80-lukua. Meille ei edes tullut mieleen, että olisimme voineet käyttää verkkoa läppäreillämme kännykkäyhteyden avulla. Päivitykseni jäi tekemättä. 

Taloyhtiön kaapeleissa on vikaa. Olen oppinut, että yhteydet ovat kaksisuuntaiset ja paluulinjat on kytketty pois. Paluuyhteydestä tulee kuulemma häiriöitä. Tänään olemme alkaneet käyttää kännyköiden suomia yhteyksiä sometteluun, joten emme sairastune vian vuoksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. 

T-sairaalassa

Minulta otettiin aamupäivällä luuydin- ja verinäyte. Minua neuvottiin sairaalassa menemään laboratorioon. Perillä ihmettelin, pitääkö minun ottaa jonotusnumero vai ei, kun minulle oli varattu aika. Tai oikeastaa kaksi: verikoe klo 9.30 ja luuydinnäyte klo 10.00. 

Kysyin muilta odottajilta ja kuulin, etten tarvitse numeroa. Aikani odotettuani kävin kuitenkin nappaamassa lapun, mutta pian minut kutsuttiin nimellä sisään. 

Yllätyksekseni molemmat toimenpiteet tehtiin samassa tilassa. Paikalla oli vain kaksi naista, lääkäri ja laborantti. Minulta kysyttiin, olenko allerginen puudutusaineille. Olenhan minä, jollekin. Tyksin järjestelmässä ei ollut kyseistä tietoa, enkä minä muistanut. Meikussa asia on ollut kunkin näytteen ottajan tiedossa siitä lähtien, kun sain reaktion.

Soitin Meikkuun siirrehoitajalle. Onneksi sain yhteyden. Ei selvinnyt, mille olen allerginen, mutta selvisi, mitä viimeksi on käytetty. Se riitti.

Kuulin, että Helsingistä on tullut aika vähän potilastietoja minusta, sekin jonakin skannauksena. Tiedot eivät ole Tyksin järjestelmässä. Meikku suunnitteli kesäkuun jälkeistä luudyinnäytteen ottoa vasta joulukuulle, mutta täällä haluttiin tehdä se jo nyt, jotta alkavat saada minua koskevia tietoja järjestelmään. 

Eri yliopistolliset sairaalat tietenkin päätyvät kilpailutusten seurauksena erilaisiin tietojärjestelmiin. Ilmeisesti ainakaan tässä tapauksessa ei ole sellaista liittymäpintaa, joka mahdollistaisi tiedonsiirron.   

Lääkäri halusi ottaa näytteen lonkasta. Hänellä oli tosi lujat näpit. Hän etsi sopivaa paikkaa sormella painellen. Kylläpä tuntui. Sopivaa ei löytynyt alhaalta, joten hän jatkoi "pahoinpitelyä" rintalastaa vasten. 

Tällä kertaa puudutuspistos oli aika lempeä. Mielestäni niitä on Meikussa tehty useita. Tämä lääkäri tuntui pistävän vain kerran ja antoi aineen vaikuttaa pidempään kuin meikkulaisilla on tapana. On myös mahdollista, että puudutusaine vaikutti niin nopeasti, etten huomannut muita pistoksia.

Näytteen imuttaminen tuntui todella ikävältä tällä kertaa, molemmat kerrat. Onneksi näytteet tulivat helposti. Imemimen heijastui eri puolille päätä. Tällaista en muista ennen kokeneeni.

Sairaalassa on nähtävillä Kupittaan Saveen liittyviä valokuvia. Tehdas on sijainnut T-sairaalan paikkeilla. Asuin opiskelijana kaksi ensimmäistä lukuvuotta vanhan pariskunnan omistaman omakotitalon yläkerrassa. Muistelen, että isäntä oli jäänyt eläkkeelle Kupittaan Savesta.

Lähdin kävelemään kotiinpäin. Huomasin Tyksin edustalla kauppakorkeakoulun kohdalla vanhan kilometritolpan. Olen minä sen varmaan nähnyt jo kauan sitten. Mukavaa että sen annetaan olla tuossa. Tuo punainen teksti on varmaan suunnilleen niiltä ajoilta, kun aloitin opiskelun. Kaikki lukijat eivät ehkä tiedä tai muista, mitä SMP tarkoittaa.

Kun katselin tätä tuttuakin tutumpaa maisemaa opiskeluvuosiltani, tunsin syvällä rinnassani jotakin, jota en osaa kuvata.

Kauppakorkeakoulu pilkottaa oikealla

Uimahalli-teksti on varmaan sama kuin silloin ennen

Kävin kauppakorkeakoululla. Rakennuskompleksi on laajentunut paljon 40 vuodessa. Tuttuakin oli jäljellä. Mitähän aulassa olevat opiskelijat olisivat sanoneet, jos olisin näyttänyt heille aulan seinältä paikan, jolla olleelle ilmoitustaululle tenttitulokset ilmestyivät kaikkien nähtäville.

Ajattelin käydä parturissa, kun kerran olin liikkeellä ja tukka oli venähtänyt. Ensimmäisen näkemäni alan liikkeen ikkunasta selvisi leikkuun hinta: 35 euroa. Kuulostaa stadin hinnoilta.

Seuraava paikka näytti etniseltä, mikä termi ei liene asianmukainen, mutta en keksi parempaakaan. Hinnat alkaen 13 euroa. Astuin sisään. Vastaanotto oli ystävällinen. Pääsin nopeasti "pukille". Kävi ilmi, että parturit ovat kurdeja.

Hyvin nuori kaveri otti lettini käsittelyyn. Hän oli hyvin hiljainen, mutta sinnittelin juttua. Kävi ilmi, että hän on ollut Suomessa vasta vuoden. Hän pystyi siihen nähden keskustelemaan hämmästyttävän hyvin. Vanhempi parturi, joka on ollut Suomessa toistakymmentä vuotta, tulkkasi välillä.

Kaveri hoiti homman varsin nopeasti. Pyysin häneltä verollista hintaa. En tiedä ymmärsikö hän, mutta hän löi kassaan 13 euroa ja sain kuitin. Hattua nostan näille yrittäjille.

Tällaisen sain