Kuvakertomus valtavalta Redin työmaalta Kalasataman metroaseman ympärillä

Tähän tulee pilvenpiirtäjiä, jotka tulevat näkymään olohuoneen ikkunastamme.

Näkemiin koulu!

Sain siivoukseni tehtyä koululla, eikä minun tarvitse sinne palata ennen kuin syksyllä. Olin aivan lopussa enkä jaksanut juuri jäljellä olevia jyvitellä, mutta ne onneksi mahtuivat säädettyihin kahteen muuttolaatikkoon. Lähdin ostamaan kukkia ja namia lohduksi entiselle morsiaimelleni, joka on joutunut kokemaan erään pettymyksen tänään.

Vanhat kukat joutavatkin jo pois.

Kotona odotti mystinen kirjekuori. Siinä oli papalle onnittelu kultaisilta kaksivuotiaalta ja hänen äidiltään satakunnasta. Lämpimät kiitokset teille rakkaat!

Arviointia vielä olisi, mutta en jaksa tänään ruveta taas siihen. Peruna kerrallaan.

In memoriam

Eilen pääsin jo lopun tuntumaan siivoussavotassani. Olin kuitenkin niin uupunut etten jaksanut vääntää samalla valmiiksi. Tänään se urakka päättyy ja sitten loppujen arviointien kimppuun.


Blogilista in memoriam. Hesari lopetti palvelun tämän kuun ensimmäinen päivä. Nyt on lukijoiden hankalampaa löytää kiinnostavia blogeja ja uusien bloggarien hankkia lukijoita. Sääli! Hesari ei ilmeisesti saanut väännetyksi harrastelijapariskunnalta hankkimaansa alustaa riittävän hyväksi liiketoiminnaksi. Halusi kai kokeilla näinkin somen mahdollisuuksia.

Minulla oli tapana aina postauksen kirjoitettuani käydä Blogilistalla merkitsemässä blogini päivittyneeksi. Se näkyi sitten hetken päivittyneiden blogien virrassa ja tilaajien sivuille tuli myös tieto asiasta.

Lämpimät kiitokset Hesarille ja sivuston kehittäjille tästä hyvästä palvelusta! Blogistaniassa jäädään kaipaamaan.

Nyt pitäisi jonkun koodaustaitoisen harrastelijan innostua perustamaan oman palvelun. Tarvetta olisi.

Surrealistinen työympäristö

Noustessani koululla kolmanteen kerrokseen, päädyin tällaiseen mikä-mikä-maahan.

Koulun käytäviin on ilmestynyt kummallisia ovia. Kaikkea se remontti teettää. Olen miettinyt, että kyllä tällaista ruljanssia on pitänyt perinpohjaisesti suunnitella, että toiminta voi jatkua, vaikka ihmiset ja tavarat siirtyilevät paikasta toiseen. No opiskelijat ja melkein kaikki opettajatkin ovat kesälomalla.

Kasa liikuttavia ruutuvihkoja. Noihin olen aikoinani tehnyt tuntimuistiinpanot ja arvioinnit. Jossakin vaiheessa hoksasin, että jos teen tuntimerkinnät nettiin, opiskelijatkin voivat hyötyä niistä.

Löysin tänään oikein/väärin/varma-kokeita, joita sovelsin joskus. Aika hyvin toimivat. Kun laatii kysymykset siten, että pitää osata ja mielellään erityisesti ymmärtää, mittaavat oppimista siinä kuin laadullisetkin kokeet. Arviointi oli helpompaa. Sittemmin luovuin kokeista kokonaan.

Löysin myös konversiotaulukon, jolla suomalaiset arvosanat käännettiin muiden maiden käytäntöihin. Meillä oli aikoinaan hieno projekti, jossa suomalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset opiskelivat vuoden siten, että aloittivat yhdessä näistä maista, siirtyivät sitten seuraavaan ja lopuksi viimeiseen maahan. Opiskelu tapahtui englanniksi. Tanskalaisetkin taisivat olla mukana jossakin vaiheessa vai mikähän maa se oli. Tällaisia ne projetkit ovat. Homma jatkui vuosikausia. Sitten jossakin maassa ei myönnetty enää rahoitusta ja projekti päätyi siihen. Surkuttelin tänään, kun projektista ei tehty minkäänlaista tutkimusta. Olisipa joku tehnyt väitöksen ja tutkinut minkälaisia valmiuksia tuollainen järjestely antoi opiskelijoille verrattuna tavanomaiseen.

Täydellinen työntekijä

Amica vastaa koulumme ruokahuollosta. Olen pannut merkille erään työntekijän työskentelyn, mitä ei voi kuin ihailla. Hän toimii nopeasti, mutta ei tee turhia liikkeitä. Hänen päänsä tuntuu toimivan niin hyvin ja nopeasti, että mitään haahuilua ei näy. Hän on ystävällinen ja hyväntuulinen.

Tänään hän hoita kahta seläkkäin olevaa kassaa ja hyvin sujui. Kun yhdellä puolella odoteltiin korttisysteemin linjan aukeamista, hän palvelu toista puolta. Vastakkaista puolta palvellessaan ehtii kysyä tältä puolelta, tuleeko kuittia. Hänen nopeutensa ei kuitenkaan häiritse. Toimet ovat niin täsmälliset, ettei tule hosumisen tuntua.

Hän saattaisi pärjätä melkein missä vain, hyvinkin vaativissa hommissa. Veikkaan, että hän on aivan tyytyväinen elämäänsä.

Suuri muutos konkretisoituu

Kävin eilen työpaikalla ja tänään ahkeroin siellä siivoamassa työpistettäni. En voi välttyä ajatukselta, että siivoan pesääni kuin olisin jo lähdössä eläkkeelle. Setviessäni papereitani ja muita tavaroitani näen aikakauden muutoksen.

Löysin muistiinpanoja vuodelta -97 ja pari työharjoitteluun liittyvää paperia vuodelta -98. Tämän keväiset opiskelijani syntyivät noihin aikoihin. Huomaan työtapojeni muuttuneen siten, että ensin tallensin kurssien aineistot mappeihin, sitten aloin käyttää muovitaskuja ja nykyään kursseihin liittyvät paperit ovat toissijaista aineistoa, koska "kaikki" on netissä. Käytin eräänlaista oppimisalustaa jo vuosituhannen vaihteen tienoilla. Se mahdollisti muun muassa nettikeskustelut.

Ylähyllyllä on pölyttynyt vuosikausia lokerikkoja, jossa aikoinaan pidin kurssien aineistoja.

Pinoista löytyi palauttamattomia kokeita. En ole pitänyt kokeita enää vuosikausiin. Löysin myös kalvoja, jotka ovat niin passé. Poimin papereiden joukosta suuren määrän tussipiirustuksia, joita olen tehnyt tunneilla opetusta virittämään.

Tein leirin entiseen henkilöstöhuoneeseen. Tietosuojaroskikset olivät täynnä. Onneksi rehtorin sihteeri otti kontolleen sellaisen materiaalin ja löytyi myös yksi "ylipaisunta-kori".

Paperiden kadotessa on vapautunut suuri määrä muovitaskuja. Eipä niillekään ole suuremmin käyttöä enää.

Paperiton toimisto on ollut tulossa vuosikymmenet. Nyt se on täällä. Minulla on ollut käytössäni mahdottoman paljon kaappitilaa oikeaan tarpeeseen nähden. Ei ole tarvinnut käyttää aikaa papereiden setvimiseen. Koulu on tehnyt minusta aivan oikean päätöksen, kun opettajien henkilökohtainen kaappitila vähenee pieneen osaan entisestään. Pysyvää kaappitilaa tulee olemaan vain seisovan kaapin puolikas opettajaa kohden. Tilaa vapautuu aivan hirmuisesti. Vapautunutta tilaa tullaan myös tarvitsemaan, sillä Vallilan toimipisteen toiminnot siirtyvät Pasilaan näihin samoihin tiloihin.

Kiitos työnantaja!

On minulla hyvä työnantaja. Minä meinasin rusentua kahden prosessin väliin, kun sattui rankka jakso arviointeineen ja olisi pitänyt saada työpistekin siivotuksi remontin vuoksi. Onneksi sain lisäaikaa raivata vuosien paperit.

Hommaa hidastaa se, että osa papereista on pantava tietosuojasäiliöön ja muuta sinne ei saisi laittaa palvelun kalleuden vuoksi. Tietää lajittelua, mikä on varmaan kaikkein vähiten minulle sopivaa hommaa. Hyvä joutua joskus tekemään sellaista. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Onkohan tuossakaan vanhassa sanonnassa mitään järkeä.

Oireita ilmaantuu. Pää alkaa tuntua pökkyräiseltä. Ruokatunti venyy. Hus, hommiin siitä!

Ihmiskoe 1 (novelli)

BNDB Oy:ssä tehtiin konttoriremonttia. Sisäinen logitiikka oli kovilla, koska osa työtilasta oli muuntuvasti pois käytöstä ja toiminnan piti sujua sulavasti kuten sen aina täytyy. Käytännön organisointi oli annettu tömäkän, sisäisistä palveluista vastaavan Lea Koikkalaisen kontolle. Samassa rytäkässä oli päätetty ennakoida tulevia lisätilatarpeita siten, että pienennetään niitä siirtymällä anonyymiin konttorikäytäntöön.

Kaikki tietävät, että mitä kauemmin työntekijä toimii samassa kohdassa konttoria, sitä enemmän hänelle kertyy ikimuistoisia esineitä ja paperikasoja, jotka vievät tilaa. Tämän hajautetun suman vaatimasta tilasta ei haluttu maksaa vuokraa. Sitäpaitsi paperittomasta toimistosta on puhuttu jo vuosikymmenet, eiköhän aviteta samalla sitäkin tulevaisuutta.

Oli päätetty, että kaikkien liikkuvan työn tekijöiden on lopetettava pöydän ääreen sammaloituminen ja siksi heiltä otetaan oma pöytä pois. Koko yrityksen myyntineuvottelijoiden ja -päälliköiden on tyydyttävä yhteen kaappiin ja läppäriin, jonka he voivat avata mille tahansa avotilan vapaasta pöydästä. Näitä ei tietenkään ole kuin muutama, koska suurimman osan myyjistä pitää olla jatkuvasti b-to-b -asiakkaita tai mahdollisia sellaisia tapaamassa.

Myyntineuvottelija Bergström seurasi huvittuneena tämän ihmiskokeen edistymistä. Remontti oli aloitettu toimiston vasemmasta siivestä ja siksi siellä olevien osastojen myyjien oli ollut ruvettava uuden käytännön pioneereiksi. Bergströmin osasto on oikeassa siivessä. Hän oli pannut merkille, kuinka vasemman siiven kollegat olivat alkaneet paaluttaa valtauksiaan läppäreillään ja muilla tavaroillaan. Johto ei ollut tätä vielä huomannut, mutta muutosvastarintakommentit kulkivat jo suusta suuhun. Kerran hän oli nähnyt myyntipäällikkö Jalkasen tuskaillen yrittävän omilla tunnuksillaan sisään jollakin pöydällä olevalla läppärillä. Hän kun luuli niiden kaikkien olevan nyt käytettävissä.

Bergströmin vuoro oli tulossa vasta vuoden lopussa. Hän sai vielä nauttia vanhasta paperiplantaasistaan. Hän oli tietoisesti opetellut irti paperin käytöstä ja hän pärjäsi jo hyvin läppärinsä turvina missä vain netti pelasi. Vuosikausien paperit olivat kuitenkin pinoissaan ja niiden perkaaminen oli vastenmielisintä hommaa mitä Bergström tiesi. Sitäpaitsi ainahan kannatti priorisoida omaa ydinprosessia eli asiakaspuheluja ja myyntikäyntejä.

Kerran toimitusjohtaja Luuttu oli ohimennen kysynyt Bergströmin sopeutumisesta uuteen käytäntöön. Hän ei tietenkään ollut perillä sellaisista yksityiskohdista kuin Bergströmin muuttovuorosta. Bergström tuumi olevansa vanhan liiton myyntimiehiä, jotka tekevät soittonsa kotoa tai autosta ja käyttävät enimmän aikansa asiakkaiden luona. No niinhän sitä pitääkin, tuumi Luuttu, ja rupesi miettimään kokonaan myyntimiehettömän toimiston mahdollisuuksia. Lankapuhelinten aikaan myyntimiehet tarvitsivat kotipesän, josta soittaa, mutta se oli ennen se, hän pohdiskeli. Hän oli tosin huomannut avokonttorin uuden sohvaryhmän vetävän metelöiviä myyntineuvottelijoita puoleensa. Hän ajatteli kuitenkin tämän nauravan porukan todistavan hyvästä yhteishengestä ja sitoutumisesta. Myyjien ajankäytöstä ei kenenkään kannattanut olla kiinnostunut, sillä heidän työtään ei mitata tunteina vaan myyntitavoitteen täyttymisenä.

Bergström odotti innokkaana syksyä, jolloin hän tiesi oikean siiven myyjien alkavan etsiä paikkaa aarteilleen.

Matkamiehen sauna

Velimies osti saunan mökkitontilleen. Jos viranomainen sanoo, että tuo ei ole sovelias saunan paikka, voi kysyä, mikä olisi parempi, siirretään heti.

Tuollainen olisi mukava pitkillä matkoilla. Aina kun ajaminen alkaa unettaa, pistää saunan lämpiämään ja alkaa katsoa sopivaa rantapaikkaa. Löylyttelyn, uinnin ja nokkaunien jälkeen taas ajaminenkin sujuu.

Kun menee vierailulle, voisi laittaa saunan lämpiämään ja kutsua isäntäväen saunomaan alkajaisiksi.

Näkisinpä joskus savusaunan pyörillä. Sitä kun pitää lämmittää pitkään, menisi pitkäkin ajomatka rattoisasti pökköhommissa.

Sointuisa yhdistelmä olisi häkäpönttöauto ja sauna perässä. "Kenen vuoro pieniä puita?"

Tällainen voisi olla hyvä lisä Kauppatorin turistitarjontaan. Ota löylyt ja pulahda Kolera-altaaseen!