Ihmiskoe 1 (novelli)

BNDB Oy:ssä tehtiin konttoriremonttia. Sisäinen logitiikka oli kovilla, koska osa työtilasta oli muuntuvasti pois käytöstä ja toiminnan piti sujua sulavasti kuten sen aina täytyy. Käytännön organisointi oli annettu tömäkän, sisäisistä palveluista vastaavan Lea Koikkalaisen kontolle. Samassa rytäkässä oli päätetty ennakoida tulevia lisätilatarpeita siten, että pienennetään niitä siirtymällä anonyymiin konttorikäytäntöön.

Kaikki tietävät, että mitä kauemmin työntekijä toimii samassa kohdassa konttoria, sitä enemmän hänelle kertyy ikimuistoisia esineitä ja paperikasoja, jotka vievät tilaa. Tämän hajautetun suman vaatimasta tilasta ei haluttu maksaa vuokraa. Sitäpaitsi paperittomasta toimistosta on puhuttu jo vuosikymmenet, eiköhän aviteta samalla sitäkin tulevaisuutta.

Oli päätetty, että kaikkien liikkuvan työn tekijöiden on lopetettava pöydän ääreen sammaloituminen ja siksi heiltä otetaan oma pöytä pois. Koko yrityksen myyntineuvottelijoiden ja -päälliköiden on tyydyttävä yhteen kaappiin ja läppäriin, jonka he voivat avata mille tahansa avotilan vapaasta pöydästä. Näitä ei tietenkään ole kuin muutama, koska suurimman osan myyjistä pitää olla jatkuvasti b-to-b -asiakkaita tai mahdollisia sellaisia tapaamassa.

Myyntineuvottelija Bergström seurasi huvittuneena tämän ihmiskokeen edistymistä. Remontti oli aloitettu toimiston vasemmasta siivestä ja siksi siellä olevien osastojen myyjien oli ollut ruvettava uuden käytännön pioneereiksi. Bergströmin osasto on oikeassa siivessä. Hän oli pannut merkille, kuinka vasemman siiven kollegat olivat alkaneet paaluttaa valtauksiaan läppäreillään ja muilla tavaroillaan. Johto ei ollut tätä vielä huomannut, mutta muutosvastarintakommentit kulkivat jo suusta suuhun. Kerran hän oli nähnyt myyntipäällikkö Jalkasen tuskaillen yrittävän omilla tunnuksillaan sisään jollakin pöydällä olevalla läppärillä. Hän kun luuli niiden kaikkien olevan nyt käytettävissä.

Bergströmin vuoro oli tulossa vasta vuoden lopussa. Hän sai vielä nauttia vanhasta paperiplantaasistaan. Hän oli tietoisesti opetellut irti paperin käytöstä ja hän pärjäsi jo hyvin läppärinsä turvina missä vain netti pelasi. Vuosikausien paperit olivat kuitenkin pinoissaan ja niiden perkaaminen oli vastenmielisintä hommaa mitä Bergström tiesi. Sitäpaitsi ainahan kannatti priorisoida omaa ydinprosessia eli asiakaspuheluja ja myyntikäyntejä.

Kerran toimitusjohtaja Luuttu oli ohimennen kysynyt Bergströmin sopeutumisesta uuteen käytäntöön. Hän ei tietenkään ollut perillä sellaisista yksityiskohdista kuin Bergströmin muuttovuorosta. Bergström tuumi olevansa vanhan liiton myyntimiehiä, jotka tekevät soittonsa kotoa tai autosta ja käyttävät enimmän aikansa asiakkaiden luona. No niinhän sitä pitääkin, tuumi Luuttu, ja rupesi miettimään kokonaan myyntimiehettömän toimiston mahdollisuuksia. Lankapuhelinten aikaan myyntimiehet tarvitsivat kotipesän, josta soittaa, mutta se oli ennen se, hän pohdiskeli. Hän oli tosin huomannut avokonttorin uuden sohvaryhmän vetävän metelöiviä myyntineuvottelijoita puoleensa. Hän ajatteli kuitenkin tämän nauravan porukan todistavan hyvästä yhteishengestä ja sitoutumisesta. Myyjien ajankäytöstä ei kenenkään kannattanut olla kiinnostunut, sillä heidän työtään ei mitata tunteina vaan myyntitavoitteen täyttymisenä.

Bergström odotti innokkaana syksyä, jolloin hän tiesi oikean siiven myyjien alkavan etsiä paikkaa aarteilleen.