Ei kai vaan taas ...?

Istuimme päivällä terassilla. Minä lähdin aikaisemmin. Lähtiessäni huomasin oloni pikkuisen kylmettyneeksi. Huoneessamme oloni palasi normaaliksi.

Iltapuolella kävimme ulkoilemassa kylpylän viereisessä venesatamassa.

Yhden laiturin alkupäässä vastaan tullut nainen kertoi, että päässä olevaa puualusta huoltava mies jutteli mielellään. Kertoi kuulleensa, että laivan nimi Olga on ensimmäisen omistajan kolmevuotiaana kulkutautiin kuolleen tyttären mukainen.

Jututin yrittäjää, joka järjestää paatillaan tilausristeilyjä. Paatti on vuodelta 1885. Sen on alkuun ollut yksimastoinen jaala. Sillä on kuljetettu hiekkaa ja halkoja Helsinkiin. Jokin vanha kuvakin esittää sitä Helsingin Halkolaiturissa, joka on meille tuttu paikka Pohjoissatamassa. Yrittäjän mukaan laituri tosin on tehty monta kertaa uudestaan.

Arvelin että matkan Helsinkiin kesto lasketaan päivissä, mutta se onkin vain 17 tuntia.

Yrittäjä oli ostanut paatin jo 22-vuotiaana. Nyt näytti keski-ikäiseltä. Risteilyt eivät yksin elätä. Toimintaan kuuluu tapahtumamarkkinointi. Kasvava business on leirikoulujen järjestäminen kiinalaisille.

Minulla oli villapusero päällä ja huivi kaulassa ulkona. Silti ääneni on maissa. Join kuumaa ja menen lämpimään suihkuun. Voiko olla niin, että ihan mitätön asia voi laukaista jonkin sisäisen pöpön. Minulle on kuitenkin annettu lupa liikkua ulkona.

Oli pakko tehdä päätös

Nukuin oikein hyvin, mutta olin silti hirvittävän väsynyt. Vietin aamupäivän potien ristiriitaa, lähteäkö sukujuhliin vai ei. Paikka on Nurmijärvi ja minä olen Ruissalossa. Kyseessä oli ainoan veljeni pyöreät ja äitini puolipyöreät. Olisi kiva tavata kaikki sisarukseni kerralla.

Aamun mittaan päätökseni muovautui selväksi. Olen aivan liian väsynyt kyseiselle matkalle. Oli oli otettava lusikka pienen puoleiseen käteeni ja ymmärtää tosiasiat. Päätös oli helppo, kun se oli kypsynyt. Minun paikkani ei ole auton ratissa pitkähköllekään matkalle. Vaimoni oli hyvin huojentunut. Hän olisi hermoillut. Menemme erikseen tervehtimään veljeäni brittiystävämme kanssa. Broidini tuntee hänet myös.

Lepäsin tekemättä mitään siihen asti, että oli lähdettävä lounaalle, jos halusi sitä talosta saada. Onneksi en nukahtanut. Lepääminen teki hyvää.

Kävimme kylpylän lukuhuoneessa lounaan jälkeen. Luin Hesarin. Istuimme sitten terassilla. Muistatkos aikaa jolloin terassi tarkoitti vain terassia? Sitten sen merkitys muuttui. Naapuripöydän asiakkailla oli mukanaan kolme koiraa, joilla näytti olevan karvainen peruukki ja säärystimet. Mietin ovatko ne luonnostaan tuollaisia vai ajetaanko ne. Koirat olivat eri värisiä. Yksi vivahti okraan, toinen oli harmaa ja kolmas miltei musta. Suomalaiset ovat välittömiä koirien kautta. Opin yhdestä virinneestä juttelusta, että nämä koirat ovat luonnostaan eri värisiä. Vaimoni tiesi, että ne ajetaan tällaisiksi. Yksi näistä näteistä koirista rohkaistui haukahtamaan terassille tuodulle jytykoiralle. Tämä ei vaivautunut edes vastaamaan.

Koira voisi olla kiva juttu. Luultavasti en voisi sellaista hankkia allergia-alttiuteni vuoksi. Ystävärouvamme, jonka perheellä oli aikoinaan koira, sanoi, että koira on ainoa joka ilahtuu, kun hän tulee kotiin.

Menin sitten huoneeseemme ja otin päivänokoset. Ehkä ehdin juuri nukahtaa, kun kännykkäni soi, kuten sen olin säätänyt. Tuollaisetkin näpsykät tekevät gutaa. Mukavaa kun tänään meidän ei tarvitse lähteä täältä mihinkään. Päivälliseksi aiomme syödä eiliset koirapussipitsapalat. Jos oikein ryhdistäydyn, käyn kävelyllä. Alla kuvia eiliseltä pikku reippailulta.

Pizzeria Napoli Turussa

Näkymä Ruissalo Span ravintolan ikkunasta. Laiturilla on
 hääpari kuvattavana. 

Yksi asia varaa koko päivän

Hesarissa oli juttu, jossa käsiteltiin erään kirjaston johtajan eläköitymistä. Minun tilanteeni rinnastuu eläkkeeseen, paitsi sairauden vuoksi voimat ovat vähentyneet.

Minulla on aika samanlaisia kokemuksia kuin jutun päähenkilöllä. Kun on työelämässä, tulee hoitaneeksi muitakin asioita ripeästi, kun on vire päällä ja aikaakin rajallisesti. Kun on aikaa runsaasti, on helppo siirtää asioita tuonnemmaksi. Kun voi toimia leppeän hitaasti, päivä kuluu helposti ilman erityisiä aikaansaannoksia.

Tunnetusti eläkeläisen päivä on buukattu, kun on yksi asia hoidettavana. Voi se riittää koko viikoksikin.

Kirjaston johtaja evp. oli kehittänyt itselleen tekemistä, joogaa, opiskelua, pojan huushollin auttelua ja vapaaehtoistyötä. Noista aiheutuu kuitenkin aikataulupaineita ja niitähän on vapaalla mukava vältellä. Jonkinlainen tasapaino on varmaan hyvä löytää.

Jos minä saan useita lisävuosia, olisi minukin hyvä löytää jokin punainen lanka, joka pitäisi minut pois sängystä. Aiemmin olin suunnitellut, että maalaamisesta tulisi sellainen. Nyt on näkymä hajalla.

Väsyttää

Kävelyllä luontopolulla, päivänokoset, Turussa syömässä ja illalla jääkiekkoa. Siinä tämä päivä. Psyykkinen väsymys painaa. Hyvä että on järjestynyt pätkiä jolloin mielellä ollut muuta huomiota kuin ajatus syövästä. On ollutsytostaattimiehelle liikaa vauhtia viimeisen 24 tunnin aikana.

Väsyttyää niin etten tahdo jaksaa kirjoittaakaan. Kai tämän välillä pitää olla tällaista. Eiköhän tästä taas nousta.

Äkkikäännös

Kävimme eilen tapaamassa kahta naperoa vanhempineen. Muitakin vieraita oli. Sitten menimme vanhojen ystäviemme luo yövieraisille. Osoitteet olivat Turussa ja Kaarinassa.

Joskus elämässä voi olla äkkinäisiä käänteitä. Niin nytkin ja syyt ovat inhimillisiä. Olimme lähdössä aamulaivalla Tukholmaan ja hotellivaraus oli tehty. Olimme unohtaneet erään tärkeän sukujuhlan - tai ei sitä oltu unohdettu, mutta että ajankohta olikin huomenna. Se muistui vasta illalla vaimoni mieleen. Milloinkahan olisin olisin itse siihen herännyt.

Kävimme aamulla satamassa. Sain laivalipuille puoli vuotta lisäaikaa. Olimme aika eksyksissä. Ajelimme Ruissaloon ja päädyimme Kylpylähotellin parkkipaikalle. Ratkaisu oli ilmeinen, kun se vihdoin tuli mieleen. Reseptionissa selvisi, että vähintään kahden yön varauksesta saisimme 30 pinnaa helatorstaihin liittyvää tarjousalennusta.

Soitin Meikkuun ja kysyin saanko saunoa ja niin edelleen. Hoitaja luki paperista, että ei suositella. No ilma kaunis kuten myös ympäristö. Näillä mennään.

Oli vielä aamupäivä ja olisimme päässeet heti standardihuoneeseen ja plussaversiokin tuli pian tarjolle. Päädyimme kuitenkin minisviittiin, johon pääsisimme iltapäivällä. Ruotsin hotellin peruminen kävi kätevästi omalla läppärillä hotellin wi-fin avulla.

Vaimolta oli unohtunut uima-asu kotiin. Sen uusimisaika oli sovelias joten suunnaksi Raision Mylly, joka kuului olevan Lounais-Suomen suurin kauppakeskus. Onnistuimme ajelemaan hyvän matkaa kohteen ohi Maskun suuntaan. Löytyi se sitten. Söimme Picnicissä uuniperunat lisukkein. Minä söin kuoretkin, mitä vaimo ei olisi sallinut. Kauppakeskus näytti siltä miltä kauppakeskukset näyttävät.

Myllyn sisäänkäynnin taiteellinen yläkattaus

Vaimolla oli asiaa apteekkiin, joka löytyi kunhan olimme mutkien kautta osanneet Raision keskustaan. Suoraan sanottuna - anteeksi vain raisiolaiset - keskusta näytti grynderien aikaansaannokselta. Ikivanha kirkko napotti hiukan sen ulkopuolella.

Nyt olemme hotellissa. Huone on kivan tilava.

Tervetuloa aikamatkalle Kivinokkaan!

Kivinokka on perinteinen työläisten lomailupaikka. Sen suurimmalla alueella on yli kolmesataa pikkuriikkistä mökkiä, joihin ei liity puutarhamaata. Niitä on alettu rakentaa sodan jälkeen. Kivinokka on niemi, jonka kärjessä on pieni niemeke, jossa on paljon kiviä. Arvelen nimen juontuvan siitä. Kun menet kivinokkaan pääset aikamatkalle menneeseen. Kivinokan itäpäässä on alue, jossa on isompia mökkejä, joihin kuuluu puutarha.

Kivinokkaan on aiottu rakentaa kerrostaloja. Kulosaaren metroaseman taloudellinen olemassaolo kai edellyttäisi aiottua. Esillä oli raskaampi rakentamisversio, kevyempi versio ja Kivinokan jättäminen ennalleen. Kävimme asiaa koskeneessa infotilaisuudessa. Siellä minulle valkeni, että Kivinokan erityisyys tuhoutuisi kummassakin rakentamisvaihtoehdossa, vaikka kumpikin sisälsi osittaisen ennalleen jättämisen. Hyvä että säilyttämisvaihtoehto voitti.

Mustan Maijan kioski

Kivinokan suurimman alueen sisääntulopaikassa on puomi. Sitä ei tarvitse pelästyä. Alueella voi vapaasti kävellä - tietenkin mökkiläisten elämää kunnioittaen. Luulen suurimman osan asujaimistoa suhtautuvan myönteisesti muiden vierailuihin alueella, koska se luo oikeutusta alueen pitämiselle ennallaan. Se on tavallaan kaikkien stadilaisten yhteinen ulkoilualue.

Alla Kulosaaren kartano. Jostakin syystä se ei ole Kulosaaressa vaan Kivinokassa, joka mielestäni kuuluu Herttoniemeen.

Koti näkyy

Paraatipuolelta

Pari tietoisuussessiota

Kun saimme tänään luvan lievään ulkomaanmatkailuun, olemme sitten suunnitelleet. Tukholma on rakkautemme kaupunki, koska olemme siellä tavanneet. Voisimme käydä siellä. Vaimoani haluttaisi käydä myös Sigtunassa. Mikä jottei sinnekin.

Ystävämme mainitsi mindfulnessin päivällä, kun juttelimme keskittymisestä käsillä olevaan päivään. Vietin pienen mindfulness-session, kun maistelin tuoreita vihanneksia pitkästä aikaa. Porkkanat maistuivat, jopa kurkkukin, vaikka on niin mieto. Punaisen paprikan voima. Fenkoli maistui vetiseltä.

Muistin jälkeenpäin, mikä kysymys minulla oli tullut mieleen ja minkä olin samantien unohtanut, jutellessani osaste 7B:n hoitajan kanssa. Soitin uudestaan ja kysyin, pitääkö minun olla kotiarestissa kantasolusiirron jälkeen. Ei tarvitse. Saan käydä kaupassa ja niin edelleen. Olisi joillekin potilaille hankalaakin, kun asuvat yksin.

Pääsin askeleen eteenpäin taiteilussa. Sain selville miten Illustrator-ohjelmassa tehdään ruudukko. Se oli hyvä löyty, koska sellaisen avulla voin varmistaa, että saan löytämäni toimivan sommitelman myös teokseeni.

Ajattelin mennä taas kävelylle Tammisalon väylänvarteen, mutta päädyinkin Kivinokkaan. Suunnittelin käveleväni viisitoista minuuttia ja palata takaisin. Puoli tuntia on minusta sopiva annos kerralliseen liikuntaan.

Lähdettyäni tuli mieleeni, että mindfulness-oppi kehoittaa keskittymään aisteihin. Huomasin että kevät on sellaiseen oikein sopivaa aikaa. Sää oli leuto. Aurinko lämmitti oikeasti. Tuulikin oli leppeä. Linnut sirkuttivat. Enpä niitä juuri tunnista. No, räkätin sentään. Kivinokan paraatipuolella kukatkin rusottivat pikku puutarhoissa. Keväänmerkkejä kuului ja näkyi.

Käveltyäni varttitunnin olin pikkuriikkismökkikylän portilla. Olin tullut sisällä Kivinokassa olevan nurmikentän pohjoisreunaa pitkin. Mietin onko niitty jalkapallokentän kokoinen. Muoto ainakaan ei ole suorakaide. Päätin kävellä vielä Mustan Maijan kioskille saakka. Lähdin sitten takaisin niemen etelärantaa lähempänä kulkevaa reittiä pitkin. Palstatarhassa ei ollut ketään kevättöissä kuten paraatipuolella. Kesäteatterin kohdalla oli normaalikokoisia vihreitä miehiä. Parkkipaikalla oli neljä armeijan ajoneuvoa. Soltut olivat pystyttäneet telttoja kesäteatterin maastoon. Väreiltään miehet ja tamineet upposivat hienosti maastoon. Hyvin valittu paikka. Kaupunkisissejä nuorista miehistä varmaan leivotaan. Sitten jatkoin Kartanon venestamaan, jossa oli rassailijoita puuhissaan. Joku oli laskemassa venettä vesille trailerista.

Matkan varrella mieleeni tuli, että mihin ihmeeseen minulla oikein on kiire. Jos jotkain minulla on nyt niin aikaa. Kumma että hosumisvimma on kovin iskostunut selkärankaan. Kävelyreissu onnistui aika hyvin mindfulnessin kannalta. Kaikkein eniten huomiotani vangitsivat visuaaliset virikkeet. Huomasin, että niin minulle käy usein. Näköön perustuvat virikkeet pitävät ajatukseni tässä hetkessä. Siinä on nuuskimisretkieni punainen lanka. Kannattaa muistaa terästää muitakin aisteja.  

Saan syödä mitä vain

Hyvä ystävämme kävi puolilta päivin ja toi kanakeittoa tullessaan. Tällainen pitkän ystävyyden hedelmä lämmittää mieltä. Kiitos Anne!

Soitin osasto 7B:lle. Selvisi, että minä olen taas 7A:n hoidossa, koska palasin maitojunassa kantasiirtoprosessista. Sen vuoksi sain kaksi soittoa eilen 7A:lta. Sain kuitenkin neuvoja.

Olemme olleet vaimoni kanssa turhan tiukkoja syömisieni suhteen. Rajoituksen koskevat matalasoluvaihetta. Nyt saan syödä mitä vain. Myös kantasolusiirtovaiheessa syöminen on rajoitettua, mutta siitä olen palannut takaisin.

Kysyin myös matkustusrajoituksista. Voin matkustaa kotimaassa ja sain luvan myös Tallinnaan sekä Tukholmaan, koska ovat lähempänä kuin esimerkiksi Rovaniemi.

Pyysin myös unilääkkeitä, mutta en saanut. Minun pitäisi pyytää niitä 7A:lta, mutta en viitsi pyytää, koska siellä hoitava lääkärini on hyvin tiukka kyseisten lääkkeiden suhteen. Taidan laittaa viestin työterveyslääkärilleni.

Puhelun aikana mieleeni tuli myös kysyä, pitääkö minun olla kotieristyksissä siirron jälkeen. Harmittaa, kun unohdin sen.

Olen merkitty mies

Tiede-lehti kertoo lyhyessä jutussaan kokeesta, jolla tutkittiin epävarmuuden sietämistä. Kokeeseen osallistuneet pelasivat tietokonepeliä, josta oli mahdollisuus saada sähköiskun, mutta se ei ollut varmaa. Kävi ilmi, että täysi varmuus - olipa se sitten varma sähköiskun saaminen tai saamattomuus - stressasi vähiten.

Tuo oli aika yksinkertainen koeasetelma, mutta minusta tuntuu, että siinä oltiin totuuden jäljillä. Koen oman tilanteeni koettelevana. On tosin varsin varmaa, että saan kantasolusiirteen, mutta jo aikataulun epämääräisyys kuluttaa. Huomaan selvän eron olossa ennen siirron siirtymistä ja sen jälkeen. Vaimoni on erityisen stressaantunut tämän hetken tilanteesta, mutta kyllä tämä minuakin koettelee.

Tietoisuuteeni on noussut myös se, että olen kerran leukemian saaneena merkitty mies koko lopun elämääni. Ymmärrän tilanteeni niin, että tulen erittäin todennäköisesti kuolemaan leukemiaan. Jos oikein hyvä onni on, siihen menee monia vuosia.

Minulla on nyt aikamoinen psyykkinen työmaa. Minun pitäisi oppia elämään päivän lapsena. Se ei ole helppoa, kun minulla on taipumus suuntautua tulevaisuuteen.

Olisikohan tällaiseen saatavissa jotakin erityistä terapiaa? Purisikohan mindfulness?

Oikea päätös

Kantasoluoperaatiotani ei siirretty turhaan. Lääkäri mainitsi soittaessaan, että se oli tunnistettu. Hän mainitsi sille jonkin nimenkin. Hyvä että oltiin varovaisia.

Lähetän virtuaalisia kiitoksia sille hyväntahtoiselle ihmiselle, joka on nähnyt vaivaa ja luovuttanut minulle siirteen, joka antaa minulle mahdollisuuden saada lisää elinvuosia.

Voimia ja taistelumieltä myös potilaskaverilleni, joka on tänään mennyt 7B:lle saadakseen siirteen!

Eräs siirteen saanut on kertonut Fb-ryhmässä, että hänellä operaatio siirtyi kaksi kertaa. Ensin oli vyöruusu ja sitten jokin viirus. Minulle ilmoitettiin tänään, että minulla on 17.5. verikoe ja luuydinnäyte. Ainakaan ennen tuota en palaa osastolle. Voisiko luuydinnäytteen ottaminen olla merkki siitä, että voisin päästä sisään aika pian sen jälkeen? Jos aikaa kuluu taas parin kolmen viikon verran pitäisi ehkä taas ottaa uusi näyte. Voi kai asia olla niinkin, että niitä otetaan määrävälein, jotta olen jatkuvassa valmiudessa peruutuspaikan varalta.

Eräs nuori pääsi neljän ja vuolen kuukauden jälkeen kantasolusiirrosta käväisemään kaupassa ja vierailemaan nuorisotilassa. Minulle on epäselvää, joutuvatko kaikki siirrepotilaat olemaan kotona eristyksissä siirron jälkeen vai olikohan tapauksessa jotakin erityistä. Ainakin viiruksesta mainittiin. Luulisin, että ainakin ulkoilemassa saa käydä. Ohjevihkosessa ei mielestäni mainittu jälkieristyksestä.

 

Lääkäri soitti

Luulin että minulle soitettaisiin kantasolusiirto-osasto 7B:ltä, mutta puhelu tulikin 7A:lta. Sain kuulla tuoreet veriarvoni. Ne ovat oikein hyvät. Alla olevien veriarvojen suhteen olen kutakuinkin normaalitilassa. Vain hemoblobiini on pikkuisen viitealueen alapuolella. Sillä ei juuri ole merkitystä.

Mitään muuta en sitten kuullutkaan paitsi sen, että siirre on luovutettu alkuperäisen aikataulun mukaan ja odottaa minua pakastettuna Meilahdessa. Se tuo joustavuutta tilanteeseen. Luultavasti häviän jotakin siinä, että siirre on pakastettu. Sen merkitystä en osaa arvioida. Lääkäri sanoi menevänsä aikataulukoordinaattorin puheille. Siinä kaikki. Olen edelleen välitilassa.

Eiliset veriarvot:

Hb 130 (127)(127)(103)(110)(98)(96)(98)(98)(76)(92)(90)(101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 4.2 (6.6)(4.6)(3.1)(3.8)(2.9)(3.0)(2.8)(2.4)(1.3)(0.9)(0.4)(0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. 2.17 (4.2)      (1.33)(1.64)(0.64)(0.47)(0.37)     <0.05 (ei onnistu)(<0,05)(0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 238 (246)(356)(258) (254)(192)(175)(151)(113)(109)(107)(35)(61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP <3 (21)(4)(21)(52)(22)(38)(54)(35)(36)(35)(4)(3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Kahdeksaan putkiloon

Kävin aamulla antamassa verinäytteen tai oikeastaan useita, kun kahdeksaan putkiloon valutettiin. Suonet oikuttelivat. Ensimmäisestä reiästä ei päästy kun alkuun. Seuraava suoni vissiin pakeni. Kolmas, joka otettiin toisesta kädestä eli vasemmasta, oli antoisa. Kysyin mitä testejä otetaan. Niitä oli vaikka minkälaisia. Varmaankin varmistetaan, että olen vaikka heti fyysisesti valmis jatkamaan kantasolusiirtoprosessia. Toivottavasti saan huomenna jonkinlaista osviittaa. Verikokeen jälkeen lähdin kuvaamaan lähimaisemia. Retken hedelmiä olettekin jo nähneet.

Mukavaa, kun tänään on ollut ohjelmaa. Hyvä että on muuta ajateltavaa kuin eräs iso asia. Iltapäivällä soitti serkkupoika ja tuli käymään. Pitää olla kiitollinen, kun potilasta halutaan muistaa. Suuri kiitos siis Anse! Hauskaa, kun on tapana on puhua serkkupojista, vaikka vaikka eivät ole aivan vastasyntyneitä.

Huomenna ei taida olla muuta ohjelmaa kuin vaimon kuljettamista ja yksi tärkeä puhelu.

Lienee ikääntymisenkin merkki, kun HUS:sta tulee postia ei hyvin harvoin. Tänään sain kutsun käyttää CPAP-laitettani Iho- ja allergiasairaalan Unikeskuksesta. Toivottavasti tiedän huomisen puhelun jälkeen sen verran, että pystyn sopimaan ajan Unikeskukseen. Ottavat siellä lukemat, kuinka olen nukkunut laitteen kanssa.