Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 7. toukokuuta 2016

Oli pakko tehdä päätös



Nukuin oikein hyvin, mutta olin silti hirvittävän väsynyt. Vietin aamupäivän potien ristiriitaa, lähteäkö sukujuhliin vai ei. Paikka on Nurmijärvi ja minä olen Ruissalossa. Kyseessä oli ainoan veljeni pyöreät ja äitini puolipyöreät. Olisi kiva tavata kaikki sisarukseni kerralla.

Aamun mittaan päätökseni muovautui selväksi. Olen aivan liian väsynyt kyseiselle matkalle. Oli oli otettava lusikka pienen puoleiseen käteeni ja ymmärtää tosiasiat. Päätös oli helppo, kun se oli kypsynyt. Minun paikkani ei ole auton ratissa pitkähköllekään matkalle. Vaimoni oli hyvin huojentunut. Hän olisi hermoillut. Menemme erikseen tervehtimään veljeäni brittiystävämme kanssa. Broidini tuntee hänet myös.


Lepäsin tekemättä mitään siihen asti, että oli lähdettävä lounaalle, jos halusi sitä talosta saada. Onneksi en nukahtanut. Lepääminen teki hyvää.

Kävimme kylpylän lukuhuoneessa lounaan jälkeen. Luin Hesarin. Istuimme sitten terassilla. Muistatkos aikaa jolloin terassi tarkoitti vain terassia? Sitten sen merkitys muuttui. Naapuripöydän asiakkailla oli mukanaan kolme koiraa, joilla näytti olevan karvainen peruukki ja säärystimet. Mietin ovatko ne luonnostaan tuollaisia vai ajetaanko ne. Koirat olivat eri värisiä. Yksi vivahti okraan, toinen oli harmaa ja kolmas miltei musta. Suomalaiset ovat välittömiä koirien kautta. Opin yhdestä virinneestä juttelusta, että nämä koirat ovat luonnostaan eri värisiä. Vaimoni tiesi, että ne ajetaan tällaisiksi. Yksi näistä näteistä koirista rohkaistui haukahtamaan terassille tuodulle jytykoiralle. Tämä ei vaivautunut edes vastaamaan.

Koira voisi olla kiva juttu. Luultavasti en voisi sellaista hankkia allergia-alttiuteni vuoksi. Ystävärouvamme, jonka perheellä oli aikoinaan koira, sanoi, että koira on ainoa joka ilahtuu, kun hän tulee kotiin.

Menin sitten huoneeseemme ja otin päivänokoset. Ehkä ehdin juuri nukahtaa, kun kännykkäni soi, kuten sen olin säätänyt. Tuollaisetkin näpsykät tekevät gutaa. Mukavaa kun tänään meidän ei tarvitse lähteä täältä mihinkään. Päivälliseksi aiomme syödä eiliset koirapussipitsapalat. Jos oikein ryhdistäydyn, käyn kävelyllä. Alla kuvia eiliseltä pikku reippailulta.







Pizzeria Napoli Turussa

Näkymä Ruissalo Span ravintolan ikkunasta. Laiturilla on
 hääpari kuvattavana. 


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aamen. Paitsi ne pitsapalat. Anne

Heikki Honkala kirjoitti...

No mutta, mikäs niissä pitsapaloissa?