Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 7. toukokuuta 2016

Ei kai vaan taas ...?

Istuimme päivällä terassilla. Minä lähdin aikaisemmin. Lähtiessäni huomasin oloni pikkuisen kylmettyneeksi. Huoneessamme oloni palasi normaaliksi.


Iltapuolella kävimme ulkoilemassa kylpylän viereisessä venesatamassa.


Yhden laiturin alkupäässä vastaan tullut nainen kertoi, että päässä olevaa puualusta huoltava mies jutteli mielellään. Kertoi kuulleensa, että laivan nimi Olga on ensimmäisen omistajan kolmevuotiaana kulkutautiin kuolleen tyttären mukainen.


Jututin yrittäjää, joka järjestää paatillaan tilausristeilyjä. Paatti on vuodelta 1885. Sen on alkuun ollut yksimastoinen jaala. Sillä on kuljetettu hiekkaa ja halkoja Helsinkiin. Jokin vanha kuvakin esittää sitä Helsingin Halkolaiturissa, joka on meille tuttu paikka Pohjoissatamassa. Yrittäjän mukaan laituri tosin on tehty monta kertaa uudestaan.

Arvelin että matkan Helsinkiin kesto lasketaan päivissä, mutta se onkin vain 17 tuntia.

Yrittäjä oli ostanut paatin jo 22-vuotiaana. Nyt näytti keski-ikäiseltä. Risteilyt eivät yksin elätä. Toimintaan kuuluu tapahtumamarkkinointi. Kasvava business on leirikoulujen järjestäminen kiinalaisille.







Minulla oli villapusero päällä ja huivi kaulassa ulkona. Silti ääneni on maissa. Join kuumaa ja menen lämpimään suihkuun. Voiko olla niin, että ihan mitätön asia voi laukaista jonkin sisäisen pöpön. Minulle on kuitenkin annettu lupa liikkua ulkona.

Ei kommentteja: