Etsin hiiriä

Vaimollani oli keskiviikkona tapaaminen Liisankadulla Krunikassa. Kävin odotusaikana tutkailemassa Unioninkadun varrella olevien Helsingin yliopiston rakennusten pihoja. Tiedätkö mihin kyseisen kadun nimi viittaa? Voisi kuvitella, että taustalla on Kalmarin unioni. Venäjän Keisari Aleksanteri I tuli tätä reittiä Helsinkiin vuonna 1819. Katu on nimetty silloisen Suomen ja Venäjän unionin kunniaksi.

Kävin Kansalliskirjaston takapihalla etsimässä kahta hiirtä. En onnistunut. Jossakin kirjastorakennuksen yhteydessä on kaksi pientä patsasta, jotka esittävät hiiriä. Kuulin vaimoltani sitten, että ne ovat jossakin korkealla. Pitää joskus käydä kirjastossa kysymässä, missä ne ovat ja mistä ne voi nähdä.

Kännykän kamerassa on laajakulmaominaisuus, josta johtuen rakennusten seinät eivät ole vatupassissa kaikissa kuvissa.

Topelian piha on suuri. Muistan käyneeni siellä joskus, kun siellä oli yksi Lux Helsingin kohteista.

Ortodoksinen kirkko

Onkohan Unioninkadun ortodoksinen kirkko palvellut kreikkalaiskatolista seurakuntaa ennen kuin Uspenskin katedraali rakennettiin. Ruttopuiston luterilainen kirkko on tietämäni mukaan tehty tilapäiseen käyttöön kun Suurkirkkoa ei vielä ollut. Mikäpä on pysyvämpää kuin tilapäinen.

Oikealla Metsätalo

 Ajattelin että tuo oli ennen Metsätalo. Olin väärässä. Se on edelleen Metsätalo.

Kaksi instituuttia

Kahden instituutin rakennuksen pihalta näkyy osa Kansallisarkistoa

Valtiotieteellinen

Kävin juomassa kylmä limsan ja päälle espresson.

Kukkia Säätytalon edessä 

Ei soi

Kävin ostamassa lisää taiteilijatarvikkeita Temperasta toissapäivänä. Blokki on tarkoitettu erityisesti öljypastelleille, mutta tuntuu siihen muutkin värit tarttuvan. Värillisten paperien pitäisi sopia sekä kuiville että öljyisille pastelleille.

Ostin myös lisää värivoimaisia sennelierejä.

Vanhoja sennelierejä

Kokeilin uusia öljypastelleja.

Olen tuntenut itseni elinvoimaiseksi tänään. Sekin voi olla sen merkki, että lainasin ison kasan kirjoja kirjastosta tänään. Jollakin kerralla minua ei huvittanut edes etsiä lainattavaa.

Ihmettelin joskus tässä blogissa, että jäänko väsyneeksi. Olen nyt onnellinen, kun huomaan, että hoidoista ja syövästä voi palautua. Hyvä että ehdin saada tämän kokemuksen ennen kuin kantasolusiirtoon liittyvät sytostaatit alkavat kurittaa kroppaa.

Palasin tänään minulle mieluisaan teemaan - neliöihin. Tällaisen ruudukon tekeminen on kuin shakkitehtävä. Aloitin tuosta violetista ruudusta. Sitten tein vihreän. Käytän monentyyppisiä värejä, jopa akvarelliliituja. Yritän löytää väri-idean lähtökohtana olevien kukkien sävyjä. Koetan saada sekä värien soimaan yhteen että sommitelman toimimaan.

Nyt kokonaisuus ei soi. Onneksi käyttämiäni mediumja voi muokata. Tuo Suomen lippu on liian hurja kokonaisuuteen. Voi olla, että lisäruudut taltuttavat sen. Se voi tuoda sopivasti särmää kokonaisuuteen. Tämä puuha saattaa muistuttaa hiukan säveltämistä.  

Sielujen yhteys

Saimme toissapäivänä todella harvinaisia vieraita. Edellisestä tapaamisestamme on kulunut varmaan yli 25 vuotta. He asuvat Yhdysvalloissa, jonka kansalainen perheen isä on. Äiti on kansallisuudeltaan kanadalainen. Vaahteranlehtimaassa hän on syntynytkin. Molemmat ovat suomalaista sukujuurta. Vieraillamme oli vanhin lapsistaan mukanaan. Tämä on opiskellut muutaman vuoden Suomessa.

Äiti oli nuoruudessaan meillä au pairina. Tunnemme myös isän aikojen takaa.

Yksi pojistamme käväisi tiistai-iltana tervehtimässä ja keskiviikkona vieraili yksi äidin Suomessa asuva sukulainen.

Ystävämme tulivat varta vasten tapaamaan meitä Oulusta. He lähtivät eilen paluumatkalle.

Oli todella mukava nähdä heitä. Ikävää että vastavierailumatka on niin pitkä. Ajatella, että vaikka edellisetä tapaamisesta on niin kauan, he ovat kovin tuttuja. Vanha sielujen yhteys tuli vahvistetuksi tämän vierailun aikana.

Olen voimaantunut

Ihmeellistä. Tunnen eläväni. Jaksan puuhailla värieni parissa. Jokin aika sitten, kun aloitin sellaista, tunsin heti itseni väsyneeksi ja haluttomaksi. Nyt homma imee mukaansa.

Tämä tuntuu oikein mukavalta, koska se kertoo minulle minun voivan kokea tällaista, kun olen toipunut kantasolusiirrosta. Nyt jaksan tohinapitoisiakin päiviä. Toki koen välillä syvääkin väsymystä, mutta kokonaisuutta ajatellen voin hyvin. Hoitoaikataulun varmistumisella ja ulkona auringossa liikkumisella on varmaan ollut oma osuutensa asiaan.

Ilman erikoissairaanhoidon osaavia toimia, olisin todennäköisesti jo kuollut. Voinko kyllin kiitää ammattilaisten antamaa hoitoa. Tunnen olevani lähes terve, vaikka todellisuudessa olen remissiossa. Se tarkoittaa, että taudin oireita ei ole, mutta sairaus voi palata. Ajoittainen väsymys voi olla hoitojen aiheuttamaa.

Minua surettaa, kun en voinut tulla Ruissalosta veljeni juhliin, jossa olisin tavannut kerralla myös muut sisarukseni ja vanhempani. Aistin pettymystä muuallakin. Sitäpaitsi kyseessä olivat ainoan elossa olevan veljeni pyöreät juhlat. Sisareni eivät ole voineet minua tavata etäisyyksien ja lasten sairastelujen vuoksi. Kaksi heistä toimii päiväkodissa. Sellaiset ovat todellisia pöpöjen vaihtopaikkoja.

Jouduin tekemään päätökseni hyvin ristiriitaisen ja ahdistavan ajatusprosessin lopuksi. Tulos oli vääjäämätön. Kun tankki on tyhjä, ei voi ajaa. Lähteminen olisi ollut vastuutonta muiden tiellä kulkijoiden kannalta. Kemoaivoillani oli varmaan osuutensa siihen, että jouduimme noin hankalaan tilanteeseen.

Nyt tunnen itseni aika virkeäksi. Minun on kuitenkin syytä edelleen yrittää tunnistaa rajojani.

On hyvä siirreprosessin kannalta, että voin nyt hyvin. Tuntuu siltä, että heitetään tuo keikka ja jatketaan elämää. Siinä elämässä tulee toki olemaan erityiset mausteensa, mutta tällä hetkellä tunteeni on tällainen.


Tämä on tuhannesviidessadas postaus tähän blogiin.

Mihin maallinen majani päätyy?

Soitin eilen Herttoniemen seurakuntaan hautaamisasioissa. Vaimoni oli sanonut minulle, että asiaa pitää kysyä Keskusrekisteristä. Soitin sitten sinne.

Olimme ajatelleet, että vaimoni Hietaniemen hautausmaahan lasketun isotädin hauta voisi olla käytettävissä. Kuulin että näin ei ole. Syynä on se, että haudassa on kolmen muunkin ihmisen maallinen maja ja nämä eivät ole sukulaisia.

Sain varsin hyvän kuvan siitä, mihin Helsingissä voi tulla haudatuksi. Mahdollisia paikkoja on Hietaniemen, Honkanummen, Malmin ja Östersundomin hautausmaat sekä Maunulan uurnalehto. Honkanummi on Vantaalla ja Östersundom siinä osassa Sipoota, jonka Helsinki aikoinaan kaappasi.

Hietaniemeen pääsee vain tuhkaa, joka voidaan joko sirotella tai laskea maahan. Siroteltaessa omaiset eivät saa olla paikalla, jotta maahan ei tehtäisi mitään merkintöjä. Maahan laskettaessa he voivat olla paikalla ja tulevat siten tietoisiksi, mihin kohtaan tuhka päätyi. Ymmärsin että tuhka voidaan joko laskea uurnassa tai kaataa sellaisenaan. Asia muistaakseni voidaan hoitaa siten, että puolison tuhka voi päätyä lähelle.

Honkanummelle en välittäisi päätyä ja Östersundom kuulostaa kaukaiselta. Neuvoja kannusti kovasti tutustumaan Maunulan uurnalehtoon. Malmin hautausmaaksi pääsisi muuttumaan myös arkussa. Perhehautakin on siellä mahdollinen. En ole varma, olisiko myös arkuille tarkoitettu.

Mielessäni pyörii sellainen ajatus, että jos lähden ennen puolisoani, hautapaikalla on merkitystä vain lähiomaisille. Minä en voi kuolleena tietää, missä jäännökseni ovat. Silläkin on merkitystä, miten leski pääsee käymään haudalla. Minä en voi tulla myöskään tietämään, miten haudallani vieraillaan. Haudalla käyminen on vain vierailijan tai vierailijoiden kokemus. Minusta tuntuu siltä, että lähiomaista on mukavampi muistella juuri sillä paikalla, johon hänet on laskettu. Ruumiille on aivan samantekevää, laitetaanko nimi vain laattana yhteismuistomerkkiin vai veistetäänkö se kiveen.

Kivikään ei ole ikuinen muisto, koska haudan hoitoajan päättyessä, se paikka kierrätetään. Kuinkahan lienee metallisen nimilaatan laita.

Nyt vielä elossa ollessani minulle tuntuu merkitykselliseltä, että voisimme päätyä rakkaan puolisoni kanssa yhteiseen hautaan.

Kun kukaan vainajan elävänä nähnyt ei ole enää hengissä, hauta kiinnostaa vain ukututkimuksen harrastajia, jos heitäkään. Oletko käynyt koskaan isovanhempiesi vanhempien haudoilla? Minä olen isäni isän isän ja sielläkin vain kerran.

Tämä on vain spekulaatiota, koska ruumista ei vielä ole, eikä kummankaan lähtöpäivä ole tiedossa. Kukaties muutamme jollekin toiselle paikkakunnalle, jonka kirkkomaalle ehkä päädymme.

Tällä hetkellä en tunne itseäni kovin kuolleeksi.

Rinnassa olevat näpyt varmistettu

Sairaanhoitaja, joka on muuten ensimmäisen tyttöystäväni näköinen, soitti minulle eilen uudestaan ja ihmetteli, kun kuva katetrin poiston aiheuttamien jälkien vieressä olevista näpyistä ei ollut tullut. Olin vielä nuuskimassa Tamminiemen seutua. Sovimme että lähetän sen ennen neljää, jolloin hänen työvuoronsa loppuu.

Kävin paluumatkalla Hertsikan Lidlissä ja ostin Grazynan mainitseman varavirtalähteen. Nyt pitäisi muistaa ottaa se mukaan, kun tarvetta voisi ilmetä. Tämäkin vinkki on Angelican kokonaispalvelua.

Kello lähenteli neljää kun saavuin kotiin. Kännykässäni oli virta lopussa joten otin kuvat B-todistuksestani vaimoni kännykällä ja hän lähetti ne sähköpostitse sairaanhoitajalle. Tai oikeastaan ei, koska kun soitin varmuuden vuoksi sairaalaan ja sain hoitajan linjalle, hän sanoi, että oli tullut pelkkä viesti. Tavallinen unohdus. Sovin että kuvat tulevat ja asiaan palataan seuraavana päivänä.

Kokeilin ystävämme tuomia liituja paksujen ja öljymäisten Sennelier-värien kanssa. Hyvin tuntuvat toimivan, koska tuossa sotkussa on minusta kolmiulotteisuutta ja eläviä tapahtumia.

Yläreunassa pilkistää värejä, joita en vielä ottanut mukaan

Sairaanhoitaja soitti tänään ja kertoi, etteivät rinnassani olevat jäljet hänestä näytä huolestuttavilta. Hän aikoi kuitenkin näyttää kuvia lääkärille.

Kohta hän soitti uudestaan ja kertoi ettei lääkäristäkään asia anna aihetta.